Blogi

Array ( [0] => WP_Post Object ( [ID] => 1042 [post_author] => 6 [post_date] => 2016-03-29 19:24:35 [post_date_gmt] => 2016-03-29 19:24:35 [post_content] => Olin työkokouksessa Italiassa. Kerroin, että meillä tehdään perusteellisia uudistuksia tupakkalainsäädäntöömme, mutta ei aiota kieltää tupakointia yksityisautoissa. Italialainen kollegani katsoi minua kysyvästi. – Bambini??? – Jos Italia pystyy kieltämään tupakoinnin yksityisautoissa lasten läsnä ollessa, miten ihmeessä ei Suomi, säesti irlantilainen kollegani. Mutisin perustuslakivaliokunnan päätöksestä, joka katsoi sen kajoavan liian pitkälle yksityiselämään. Hävetti olla suomalainen. Lasten altistuminen ympäristön tupakansavulle on sivuutettu hiljaisesti kaikilla foorumilla, mutta falskiuden huippu tapahtui viisi vuotta sitten, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta kumosi hallituksen esityksen, joka olisi kieltänyt tupakoinnin yksityisautoissa, kun kyydissä on alaikäisiä. Valiokunta katsoi, että kielto olisi ulottunut syvälle yksityiselämän piiriin, olisi rajoittanut tupakoitsijan henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta ja vapautta sekä yksityiselämän suojaa. Tuntui siltä, ettei valiokunta tiennyt, mistä todella oli kyse. Ympäristön tupakansavulle altistumiselle ei ole turvarajaa. Ympäristön tupakansavu liitettiin syöpävaarallisten aineiden luetteloon vuonna 2000, ensimmäisenä maailmassa. Tämän jälkeen työntekijöitä alettiin suojella tupakansavulta työaikana monin tavoin. Työpaikkojen tupakointikielto oli tullut voimaan jo 1995 ja ravintolatupakoinnin kielto täydessä laajuudessaan 2009. Miettiä sopii, miten nämä säädökset eivät rajoitakaan tupakoitsijan henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta ja vapautta? Perustuslakivaliokunnan tulkinta on kestämätön myös siinä suhteessa, ettei se anna lapsille perustuslain vaatimaa yhdenmukaista kohtelua lain edessä.

Lasten kehittyvät ja kasvavat kudokset ovat aikuisten elimistöä herkempiä ympäristön tupakansavun terveyshaitoille.

Lapset ovat Suomessa lainsuojattomia, mutta monissa muissa maissa tupakointi voidaan kieltää yksityisautoissa lasten läsnä ollessa. Siellä ei olla huolissaan yksityiselämästä tai mietitä valvonnan vaikeutta, vaan puhutaan siitä mistä on kyse: lasten suojelusta. Lasten kehittyvät ja kasvavat kudokset ovat aikuisten elimistöä herkempiä ympäristön tupakansavun terveyshaitoille. Millainen on perustuslaki, joka turvaa aikuisten mieliteot altistamalla lapset kemialliselle pahoinpitelyille? Mielestäni kelvoton. Vai onko vain lain tulkinta kelvoton? Taloustutkimus teki viime vuonna Suomen ASH ry:n toimeksiannosta kyselyn siitä, miten suomalaiset suhtautuivat tupakoinnin kieltämiseen yksityisautoissa: 83 prosenttia vastanneista kannatti kieltoa - tupakoivistakin 80 prosenttia. Eroa ei ollut vastaajan iän, sukupuolen, asuinalueen tai yhteiskunnallisen aseman perusteella. Kun yli neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, ettei tupakointia tule sallia yksityisautoissa pienten lasten läsnä ollessa, lain noudattamisessakaan ei luulisi olevan suuria ongelmia. Lapsen edusta puhuminen on trendikästä. Siihen se sitten usein jääkin, puheiden tasolle. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi vahvistaisi pyrkimyksiään taata lapsen etu. Tämä tulisi ottaa huomioon kaikissa säädöksissä sekä oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Kun lapset kasvavat isoiksi ja päättävät tukea ja huolenpitoa tarvitsevien – meidän – asioista, toivoa sopii, etteivät he kohtele meitä samoin kuin me nyt heitä. Teksti on julkaistu alun perin Allergia- ja astmaliiton blogissa 9.11.2015. Se julkaistaan tässä Allergia- ja astmaliiton luvalla. Kuva: Kuvamuisto ja Freeimages [post_title] => Lainsuojattomat lapset [post_excerpt] => Jos Italia pystyy kieltämään tupakoinnin yksityisautoissa lasten läsnä ollessa, miten ihmeessä ei Suomi? [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => lainsuojattomat-lapset [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:17:15 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:17:15 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1042 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [1] => WP_Post Object ( [ID] => 4119 [post_author] => 6 [post_date] => 2018-12-03 10:22:26 [post_date_gmt] => 2018-12-03 08:22:26 [post_content] => Olen aina ollut kiinnostunut terveydestä, mutta ikävuosien myötä sen merkitys omassa elämässäni vain korostuu. Erilaisiin terveystrendeihin onkin helppoa lähteä mukaan – elämme terveysbuumia. Päivittäin tulee tietoa luomu-, kasvis- ja lähiruuasta, mindfulnessista, liikunnasta, unesta ja muista terveellisistä valinnoista. Lehdet ja digitaalinen media pullistelevat terveysartikkeleja ja mielenkiintoisia kertomuksia elämänmuutoksista.

Haluaisin uskoa terveyttä edistäviin oikoteihin tai poppakonsteihin.  Mutta niitä ei ole.

Seuraan innokkaasti – joskus liikaakin – erilaisia uusia terveystrendejä ja olen valmis kokeilemaan.  Osa kokeiluista on järjellä ajatellen tuhoon tuomittuja jo alusta alkaen, mutta jokin niiden uutuudessa ja markkinoinnissa viehättää. Jollakin tavoin haluaisin uskoa terveyttä edistäviin oikoteihin tai poppakonsteihin.  Mutta niitä ei ole.  Normaali ruoka, lautasmallin noudattaminen, riittävä liikunta ja uni sekä hyvät ihmissuhteet vievät jo pitkälle. Oman terveyden edistämiseen on saatavilla myös kaikenlaisia härpäkkeitä. Osa tuntuu yliampuvalta ja osaa voisi jopa kokeilla. Valitettavan usein nämä härpäkkeet jäävät alkuinnostukseen ja pölyttyvät lopulta kaapin perukoilla. Välillä oman terveyden seuranta menee ilmankin härpäkkeitä liiallisuuksiin.  Liikunnasta tulee pakkopullaa ja siitä katoaa ilo.  Kiinnitän liian ortodoksisesti huomiota syömiseeni, enkä edes vilkaise erilaisiin houkutuksiin.  Rakastamalleni suklaallekin sanon kylmästi ei, ei yhtäkään palaa. Vaikka eihän terveyteni suklaapalaan tai pieneen epäterveelliseen valintaan kaatuisi.

Jouluna keskityn terveyden henkiseen puoleen.

Terveysbuumi tai ei, minun on välillä pysähdyttävä miettimään, mikä on tärkeää: Pitääkö terveyden ylläpidon olla millintarkkaa? Riittäisikö vain tavallinen elämä? Vuosittainen pysähdykseni tapahtuu ihan itsestään jouluna. Joulunaikaan terveyteni ylläpitämisen prioriteetit muuttuvat: pääpaino on läheisten ja perheen kanssa rauhallisessa yhdessäolossa ja levossa.  Naurussa ja ilossa. Syön surutta herkkuja, vaikka ruokailu muuten noudattaakin suurelta osin terveellistä linjaa. Ei herkkuja jaksa määräänsä enempää.  Joka tapauksessa jouluna höllään, lepään, nautin joulun taiasta, huolenpidosta ja välittämisestä. Keskityn terveyden henkiseen puoleen.  On hyvä olla vaan. Tunnelmallista ja rentouttavaa joulunaikaa! [post_title] => Jouluna pysäkille [post_excerpt] => Välillä on pysähdyttävä miettimään, mikä on tärkeää: Pitääkö terveyden ylläpidon olla millintarkkaa? Riittäisikö vain tavallinen elämä? Mervi Hara kirjoittaa blogissaan terveystrendeistä ja joulun ilosta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => jouluna-pysakille [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-01-08 08:58:40 [post_modified_gmt] => 2019-01-08 06:58:40 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4119 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [2] => WP_Post Object ( [ID] => 1055 [post_author] => 6 [post_date] => 2016-01-22 19:44:58 [post_date_gmt] => 2016-01-22 19:44:58 [post_content] => Eilen uutisoitiin, että huolimatta vuoden alussa toteutetusta savukkeiden veronkorotuksesta niiden kuluttajahinnat laskevat. Tämä johtuu siitä, että tupakkamarkkinoita hallitsevat yhtiöt kuten Philip Morris International sekä vähittäiskauppa laskevat savukkeiden kuluttajahintoja. (Iltalehti 21.1.2016) Sinänsä hinnanalennus ei yllätä. Tupakkateollisuus pitää kynsin hampain kiinni kuluttajistaan ja uusien käyttäjien rekrytoinnista. Tupakan hinta on merkittävä tekijä nuorten ostopäätöksissä, etenkin siinä, aloittaako nuori tupakoinnin. Hinta vaikuttaa myös heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien tupakoinnin jatkumiseen. Hinta-alen terveydelliset vaikutukset voivat olla arvaamattomat ja tuhoisat. Haluammeko ummistaa silmämme nikotiiniriippuvaisen sukupolven syntymiseltä ja vaikeuttaa tupakoinnin lopettamista haluavien lopettamispyrkimyksiä?

Hinta-alen terveydelliset vaikutukset voivat olla arvaamattomat ja tuhoisat.

Savuton Suomi -tavoitteen saavuttamisessa suurin haaste on tupakkateollisuuden röyhkeyden ja häikäilemättömyyden kontrolloiminen. Tämänkaltaiset hinnanalennukset vahvistavat sitä näkemystä, että tupakkatuotteiden hinnoissa on runsaasti ilmaa ja tupakkateollisuus kahmii valtavia voittoja. Nyt olisikin aiheellista keskustella siitä, missä määrin tupakkateollisuuden tulee osallistua tuotteidensa aiheuttamien haittojen ja yhteiskunnallisten kustannusten korvaamiseen. Korvausvastuu on aivan normaali menettely muiden tuotteiden kohdalla, mutta tupakkateollisuus on tähän saakka päästetty kuin koira veräjästä. Ajattelumalli on ollut aivan nurinkurinen ja vihdoin 2010-luvulla nykyaikaisessa maailmassa olisi aika karsia vanhat jäänteet. Erityisesti, kun hintalappu yhteiskunnalle tupakkatuotteiden käytöstä on vuosittain 1,5 miljardia, eikä siitä aiheutuvaa mittaamatonta inhimillistä hätää ja tuskaa voi rahalla mitata. Kuvat: Kuvamuisto ja Freeimages [post_title] => Tupakan hinta alas - kuka korvaa vahingot? [post_excerpt] => Eilen uutisoitiin, että huolimatta vuoden alussa toteutetusta savukkeiden veronkorotuksesta niiden kuluttajahinnat laskevat. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakan-hinta-alas-kuka-korvaa-vahingot [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:18:06 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:18:06 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1055 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [3] => WP_Post Object ( [ID] => 2098 [post_author] => 6 [post_date] => 2018-01-23 06:46:57 [post_date_gmt] => 2018-01-23 06:46:57 [post_content] => Täytin äsken kansainvälistä kyselylomaketta Suomen tupakkapolitiikasta. Lomake oli osin esitäytetty ja minun tehtäväni oli katsoa, mitkä vuosien 2013 ja 2014 tupakkapoliittiset tavoitteemme ovat toteutuneet. Hämmästyin kehityksen nopeudesta: olemme saavuttaneet suuren osan asetetuista tavoitteista! Toki kaikkea ei niin laajassa mitassa kuin alun perin suunnittelimme, mutta suunta on oikea. Esimerkiksi tupakointi on nyt kielletty yksityisautoissa, kun kyydissä on alle 15-vuotiaita. Me Suomen ASH:ssa ja monet muut tupakkapolitiikan asiantuntijat olisimme halunneet, että tupakointikielto olisi ulotettu alle 18-vuotiaisiin, mutta perustuslakivaliokunta määritteli rajan 15-vuotiaisiin. Edistystä joka tapauksessa. Maailmalla yhdenmukaiset tupakkapakkaukset yleistyvät vauhdilla. Meilläkin tupakka-askeihin on vihdoin saatu kuvalliset terveysvaroitukset,  mutta tuotteiden houkuttelevuuden vähentämisessä on vielä parantamisen varaa. Tupakkatuotteita ei myydä meillä yhdenmukaisissa, ”logottomissa” yleispakkauksissa, emmekä ole kieltäneet erittäin ohuita savukkeita, kuten sosiaali- ja terveysministeriön toimintaohjelmassa ehdotettiin. Tupakoinnin lopettamisen tuen tehostaminen on myös työn alla, ja siihen on todellakin syytä satsata. Lopettamisen tuki on jäänyt meillä sivuraiteille. Myös tupakasta vieroituksen kohdentaminen erilaisissa, ja erityisesti haastavissa elämäntilanteissa oleville tarvitsee lisäponnistuksia. Kaikki ei siis suinkaan ole valmista. Nuuskan kanssa meillä on todella paljon tekemistä, sillä erityisesti nuorten nuuskan käyttö on yleistynyt nopeasti. Maahantuonnin rajoitukset eivät tunnu purevan ja valvonta ontuu. Nuuskaaminen on yleistynyt erityisesti ammattiin opiskelevilla pojilla: viime vuonna heistä käytti nuuskaa päivittäin jo 17 prosenttia! Lukiolaispoikienkin keskuudessa nuuskaaminen on jo yleisempää kuin tupakointi.

Tupakkatuotteiden hinnankorotukset ovat yksi tehokkaimmista keinoista vähentää tuotteiden kysyntää.

Entä sitten todella hyvät uutiset? Tupakkaveroa on Suomessa viime vuosina korotettu kaksi kertaa vuodessa, ja sama suunta jatkuu ainakin vielä tänä ja ensi vuonna. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tupakkatuotteiden hinnankorotukset ovat yksi tehokkaimmista keinoista vähentää tuotteiden kysyntää. Korkea hinta toimii tupakoinnin lopettamisen kimmokkeena sekä tupakoinnin aloittamisen ehkäisyssä. Tästä todisteena voi pitää uusimpia tupakointilukuja: THL:n tilaston mukaan vuonna 2017 yli 20-vuotiaasta väestöstämme tupakoi 11,4 prosenttia; miehistä 13 prosenttia ja naisista 9,8 prosenttia! Jos katsotaan työikäistä väestöä (20-64-vuotiaat), heistä päivittäin tupakoi 13,2 prosenttia; miehistä 14,6 prosenttia ja naisista 11,9 prosenttia. Toki hinnankorotukset eivät ole ainoa tupakoinnin yleisyyteen vaikuttava tekijä, vaan kiitos kuuluu monipuoliselle työlle savuttoman Suomen saavuttamiseksi. Paljon on tehty, mutta tehtävää ja parannettavaa riittää tänäkin vuonna. Me Suomen ASH:ssa aloitamme vuoden uusien verkkosivujen lanseerauksella. Uudet sivumme on suunniteltu palvelemaan kävijöitä entistäkin paremmin. Tutustu esimerkiksi tupakkapolitiikan periaatteisiin, tupakkalain sisältöön ja tupakkatuotteiden haittoihin, tilaa uutiskirjeemme tai liity jäseneksemme – tupakaton tulevaisuus tehdään tänään! Kuva: iStockphoto ja Kuvamuisto [post_title] => Askeleita oikeaan suuntaan [post_excerpt] => Minun tehtäväni oli katsoa, mitkä vuosien 2013 ja 2014 tupakkapoliittiset tavoitteemme ovat toteutuneet. Hämmästyin kehityksen nopeudesta: olemme saavuttaneet suuren osan asetetuista tavoitteista! Toki kaikkea ei niin laajassa mitassa kuin alun perin suunnittelimme, mutta suunta on oikea. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => askeleita-oikeaan-suuntaan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:25:59 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:25:59 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=2098 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [4] => WP_Post Object ( [ID] => 1364 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-11-17 09:13:24 [post_date_gmt] => 2015-11-17 09:13:24 [post_content] => "Alkoholipolitiikkaa pitäisi määrätietoisin askelin eurooppalaistaa – kuluttajien ylenpalttinen holhoaminen ja vahtiminen ei ole enää tätä päivää", kirjoittaa Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa blogissaan. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC julkaisi jo vuonna 2007 tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan arviointikatsauksen, jonka mukaan etanoli on luokiteltavissa syöpävaaralliseksi aineeksi. Eri alkoholijuomien välillä ei ollut tässä eroja. Vuonna 2009 IARC luokitteli alkoholijuomien sisältämän asetaldehydin ykkösluokkaan syöpää aiheuttavana aineena. Asetaldehydi on alkoholin palamisen ensimmäinen reaktioaine elimistössä, eikä sen vaikutusta syöpävaaran syntyyn voi sulkea pois. Tämäkö on aine, jota pitäisi olla saatavissa joka puolella toreilla ja turuilla? Alkoholilain kokonaisuudistus vain kiihdyttää mantraa kieltolaista: kiristyksistä, väärästä politiikasta. Jäitä hattuun ja tosiasiat tiskiin! Alkoholista on tehty Suomessa luonnollinen osa arkikulttuuria. Nuorten on jo nyt vaikeampaa kieltäytyä juomasta kuin juoda. Turussa testattiin marraskuun alussa, miten helppo tai vaikea alkoholia on ostaa. Testissä kävi ilmi, että päivittäistavarakaupoilla on vielä kirittävää ainakin ikärajojen tarkistamisessa: esimerkiksi huoltoasemilla ikänsä joutui todistamaan vain 17 prosenttia nuorista. Alkossa vastaava luku oli 60 prosenttia. Oma lukunsa on alkoholimainonta, joka hyödyntää monenlaisia myyttejä tehdäkseen alkoholista haluttavaa, moraalisesti hyvää ja oikeaa. Mediassa näkyvä taidokas mielikuvamainonta luo alkoholimyönteistä ilmapiiriä ja herättää nuorten kiinnostusta alkoholikokeiluihin.

Voitaisiinko mainonta rajata pelkkiin tuotetietoihin?

Semioottisten tutkimusten mukaan mielikuvamainonta vaikuttaa vasta identiteettiään rakentaviin nuoriin paljon voimakkaammin kuin aikuisiin. Medialukutaito ei tässä yksin riitä, sillä arjen valintoja tehdään vaikutelmien, ei analyysien pohjalta. Mainonnan sallimista voi pitää yhteiskunnan viestinä siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Jos alkoholimainontaa ei haluta tyystin kieltää, niin voitaisiinko mainonta rajata pelkkiin tuotetietoihin? Aikuiset eivät tarvitse ostopäätöksensä tueksi mielikuvia siitä, miten alkoholi kohottaa ilmaan tai tekee meistä jokaisesta arjen sankareita. Vai onko mainonnan kohderyhmänä todellisuudessa sittenkin nuori, uusi kuluttaja? Alkoholinkäyttö vaikuttaa haitallisesti nuoren yhä kehittyviin aivoihin. Liiallisella alkoholinkäytöllä on yhteys muun muassa oppimisvaikeuksiin sekä heikentyneeseen kykyyn tehdä päätöksiä aikuisiällä, samoin kuin alkoholin ongelmakäyttöön aikuisena. Voisivatko valmistajat laittaa tuotteisiinsa varoitusmerkinnät? Eurooppalaisen alkoholinkäytön mallimaa Ranska tekee näin. Toistan: Jäitä hattuun. Impivaara on kaukana, Eurooppa lähellä. Kuvat: Kuvamuisto ja Freeimages [post_title] => Vaikutelmien virrassa [post_excerpt] => Alkoholista on tehty Suomessa luonnollinen osa arkikulttuuria. Nuorten on jo nyt vaikeampaa kieltäytyä juomasta kuin juoda. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vaikutelmien-virrassa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:18:38 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:18:38 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1364 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [5] => WP_Post Object ( [ID] => 4465 [post_author] => 6 [post_date] => 2019-02-05 09:47:05 [post_date_gmt] => 2019-02-05 07:47:05 [post_content] => Tupakoinnin vähentämiseen keskittyvä kehitysyhteistyöhankkeemme Kirgisiassa ja Keski-Aasiassa on antanut meille paljon.  Olemme saaneet tuntea, että tekemämme työ on merkityksellistä ja tärkeää. Emme ole ainoastaan olleet kouluttamassa ja opettamassa muita, vaan olemme samalla saaneet intoa omaan työhömme. Työmme Kirgisiassa alkoi vuonna 2011. Nykyinen hanke jatkuu vuoteen 2020, ja sen on tarkoitus laajentua naapurimaihin Tadžikistaniin ja Uzbekistaniin. Filha ry:n toiminta keuhkoterveyden hyväksi Kirgisiassa alkoi jo 20 vuotta sitten Kirgisian terveysministeriön pyynnöstä. Yhteistyö paikallisten kanssa on ollut erinomaista. Yhtenä hankkeen tavoitteena on luoda Keski-Aasiaan tupakkatuotteiden käytön vähentämisen työn verkosto, jossa paikallisilla asiantuntijoilla on keskeinen rooli. Olemme kouluttaneet lääkäreitä ja terveydenhoitohenkilökuntaa, opettajia, paikallishallintoa, mediaa sekä kyläterveyskomiteoiden vapaaehtoistyötä tekeviä jakamaan tietoa eteenpäin.

Terveys on myös kunnioitusta ja toisten ihmisten huomioimista.

Hankkeen myötä olemme oppineet, että terveys on muutakin kuin sairauksien ehkäisemistä: se on kunnioitusta ja toisten ihmisten huomioon ottamista.  Kirgisialaisesta yhteisöllisyydestä ja välittämisestä meillä suomalaisilla olisi opittavaa. Uskomme koulutuksen merkitykseen on vahvistunut. Muutosta on mahdollista saada puutteellisiinkin oloihin. Meidän velvollisuutemme on jakaa omia kokemuksiamme ja tietoa myös niihin maihin, joissa asiat eivät ole yhtä hyvällä tolalla kuin meillä.

Paikallisten tiedonjano on ollut koskettavaa.

Hankkeemme onkin otettu erinomaisesti vastaan.  Paikallisten into ja tiedonjano on ollut koskettavaa. Tuntuu, että he kokevat kunnia-asiakseen olla mukana tupakoinnin vähentämistyössä ja ovat oivaltaneet sen merkityksen terveyden ylläpitämisessä. Kun on oikea halu auttaa ihmisiä tekemään parempia terveyteen liittyviä päätöksiä, rahoituksella tai palkkion suuruudella ei ole juuri merkitystä. Tämän näkee erityisesti kylien terveyden edistämisen komiteoissa, joissa vapaaehtoiset tekevät pyyteettömästi työtä kyläläisten terveyden edistämisen eteen. Ihmisillä on ollut suuri halu saada tietoa terveyteen liittyvien päätösten tueksi. He haluavat tietää tupakoinnin seurauksista ja mahdollisuudesta muutokseen. Olemme huomanneet tämän sekä kohtaamisissa väestön kanssa että koulutuksissa ja keskusteluissa paikallisten asiantuntijoiden kanssa.

Ihmiset haluavat tietää tupakoinnin seurauksista ja mahdollisuudesta muutokseen.

Varsinkin maaseudun pienissä kylissä huomaa yhteisöllisyyden, jollaiseen emme ole tottuneet. Meitä vastassa on paikallishallinnon edustajia, lääkäreitä, opettajia, kyläterveyskomitean edustajia sekä tupakoinnin lopettaneita, jotka haluavat kertoa tarinansa. Keskusteluissa he ylpeänä esittävät, mitä ovat tehneet väestön ja oman terveyden edistämisen hyväksi sekä pohtivat keskenään, miten voisivat parhaiten edistää asioita kylässään. Näissä kirgisialaisissa kylissä huomaa seuraavansa keskustelua, joka kiteyttää koko hankkeen toimintatavan ydintä: yhdessä tekeminen väestön terveyden parantamiseksi.

Asiantuntemuksen lisäksi tarvitaan tietoa paikallisesta kulttuurista.

Toki olemme kohdanneet myös kulttuurien yhteentörmäyksiä. Erityisesti ne liittyvät tapoihin toimia. Nämä ovat vahvistaneet ajatusta, että asiantuntemuksen lisäksi tulee olla tietoa paikallisesta kulttuurista, jotta saa viestinsä parhaalla mahdollisella tavalla perille. Kirgisialainen hankekoordinaattorimme on auttanut tässä erityisesti. Kulttuurien törmäykseksi voisi kutsua myös sitä lämpöä, jonka olemme Kirgisiassa kohdanneet: tapaa toivottaa vieras tervetulleeksi sekä huolehtia läheisistä, vaikka itsellä on pulaa vähän kaikesta. Kylässä pidetään huolta toinen toisistaan. Pulassa olevia autetaan yhteisvoimin, yhdessä iloitaan ja yhdessä osallistutaan suruun. Kirgisialaisilta olemme oppineet tyytyväisyyttä elämän pienistä asioista. Samalle koemme surua siitä, ettemme voi auttaa enempää. Lue lisää kehitysyhteistyöhankkeestamme Keski-Aasiassa. [post_title] => Lähtemällä kauas oppii katsomaan lähelle [post_excerpt] => Mervi Hara ja Patrick Sandström huomasivat Kirgisiassa, että paikalliset ihmiset janoavat tietoa tupakoinnin seurauksista ja mahdollisuudesta muutokseen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => lahtemalla-kauas-oppii-katsomaan-lahelle [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-02-05 09:57:45 [post_modified_gmt] => 2019-02-05 07:57:45 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4465 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [6] => WP_Post Object ( [ID] => 1395 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-08-13 10:54:21 [post_date_gmt] => 2015-08-13 10:54:21 [post_content] => Neljäkymmentä vuotta vanhaan tupakkalakiimme ollaan tekemässä kokonaisuudistusta. Se on kauan kaivattu muutos, mutta lakiluonnoksesta puuttuu tupakan merkittävän markkinointikeinon rajoitus: tuotemerkittömät tupakkapakkaukset. ”Suomi on ollut tupakkapolitiikan edelläkävijämaita vuodesta 1976, jolloin säädettiin laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi”, alkaa juuri julkistettu luonnos uudesta tupakkalaista. Parempi muotoilu olisi ”Suomi oli tupakkapolitiikan edelläkävijämaa”, sillä edellä kävelystä on jäljellä muisto vain. Luonnoksesta on jätetty pois säädökset tuotemerkittömistä, yhdenmukaisista tupakkapakkauksista, vaikka niistä on tulossa lähes arkipäivää muissa maissa. Suomessa ajetaan karvalakki silmillä tupakkapolitiikan hevoskärryillä, kun muut maat viilettävät ohitse itseään ohjaavilla autoilla. Ensimmäisenä tuotemerkittömät tupakkapakkaukset otti käyttöön Australia joulukuussa 2012. Irlanti ja Iso-Britannia hyväksyivät vastaavat lait maaliskuussa 2015. Isossa-Britanniassa tuotemerkittömät pakkaukset tulevat käyttöön tämän vuoden lokakuussa. Myös Uusi-Seelanti, Ranska, Ruotsi, Norja, Etelä-Afrikka ja Turkki ovat kertoneet vastaavasta lainsäädännöstä. Australiassa tuotemerkittömät pakkaukset ovat vähentäneet askien houkuttelevuutta erityisesti nuorten keskuudessa, lisänneet terveysvaroitusten tehoa sekä ehkäisseet vääränlaisten mielikuvien syntymistä tupakasta.

Suomessa ajetaan karvalakki silmillä tupakkapolitiikan hevoskärryillä, kun muut maat viilettävät ohitse itseään ohjaavilla autoilla.

Mutta mitäpä tämä meitä koskisi? Mehän voimme kalistella sapeleitamme ja liehuttaa lippua savuttomasta Suomesta. Uljaasta tavoitteestamme, joka vei meidät vähäksi aikaa tupakkapolitiikan keskiöön, kun tavoite tupakkatuotteiden käytön loppumisesta asetettiin tupakkapolitiikkamme tavoitteeksi viisi vuotta sitten. Miksi meillä ei uskota tuotemerkittömien pakkausten välittämän terveysinformaation tehoon yhtenä keinona tukea tupakoinnin vähentymistä? Tupakkateollisuus ainakin uskoo, sillä yhtiöt käyttävät kaiken juridisen voimansa tuotemerkittömien pakkausten vastustamiseen. Australia on jo asiasta oikeudessa, Irlantia ja Isoa-Britanniaa odottaa sama kohtalo, kuten myös muitakin maita, jotka uskaltavat suojella kansalaistensa terveyttä. Olisiko Suomessakin aika herätä? Nythän ei puhuta mistään tikkukaramellistä tai pullapitkosta. Puhutaan tuotteesta, joka tappaa useamman kuin joka toisen käyttäjänsä, kun sitä käytetään valmistajan olettamalla tavalla. Perustuslaki vaatii, että julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Sitä minäkin vaadin. Tappavan tuotteen markkinoinnin eliminoinnissa on otettava käyttöön kaikki toimenpiteet. Tupakkayhtiöt alkoivat varautua tuotemerkittömien pakkausten tuloon jo vuonna 1993 perustamalla asiantuntijaryhmän. Ne tiesivät, mitä on edessä. Tupakkayhtiöille jokainen oikeudenkäynnin pelossa vapiseva maa merkitsee turvattuja voittoja. Jokainen päivän, viikon, kuukauden ja vuoden viivästys markkinointia rajoittavassa lainsäädännössä merkitsee turvattua, kilisevää kassavirtaa.  Meille se merkitsee uusia nikotiiniaddiktoituneita nuoria,  vakavia sairauksia, inhimillistä hätää , kuolemaa. Iso-Britannia, Australia ja Irlanti ovat luvanneet muille maille apua oikeudenkäyntien uhatessa, jos muut maat liittyvät joukkoon. Tupakkateollisuuden vasta-argumentit ja perusteet kanteille ovat nimittäin kaikkialla samat. Meillä tarvitaan rohkeutta kansanterveyden sekä lasten ja nuorten suojeluun. Suomen maabrändivaltuuskunta esitti, että Suomi profiloituisi maailman ongelmien ratkaisijaksi. Ratkaisijaksi?? Emmehän pysy edes muiden perässä. Oikeasti. Tarttis tehdä jotain. Kuva: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Suomi-brändiä karvalakki silmillä [post_excerpt] => Parempi muotoilu olisi ”Suomi oli tupakkapolitiikan edelläkävijämaa”, sillä edellä kävelystä on jäljellä muisto vain. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => suomi-brandia-karvalakki-silmilla [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:19:04 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:19:04 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1395 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [7] => WP_Post Object ( [ID] => 1405 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-06-04 11:09:55 [post_date_gmt] => 2015-06-04 11:09:55 [post_content] => Nautin puiden tuoksusta, vaihtuvasta värityksestä. Minun on vaikea kuvitella eläväni ilman metsää. Silti huomaan pitäväni metsää itsestäänselvyytenä - kun sitä kerran on. Monissa maissa, erityisesti Afrikan köyhissä maissa autioituminen on kuitenkin arkipäivää ja tilanne pahenee koko ajan. Osin tupakan vuoksi. Kehittyvät maat tuottavat suurimman osan maailman tupakasta ja houkutus aloittaa tupakan viljely on suuri. Tupakkayhtiöt järjestävät yrityslainoja, joiden avulla viljelijät kykenevät ostamaan tarvittavia työkaluja. Yhtiöt antavat ilmaiset tupakan siemenet. Lannoitteet ja hyönteismyrkyt myydään omakustannushintaan tai lainataan rahaa niiden hankkimiseen. Yhtiö takaa lainat. Kun viljelijä myy tupakkansa yhtiölle, velka vähennetään palkkiosta. Viljelijän on pakko kasvattaa tupakkaa voidakseen maksaa velkansa tupakkayhtiölle, sillä mikään muu hyötykasvi ei tuota tarpeeksi rahaa. Siksi yhä uusia metsäalueita kaatuu tupakan viljelyn vuoksi. Köyhissä maissa tupakanlehdet kuivataan joko auringossa tai pitämällä niitä viikon ajan tasaisessa lämpötilassa. Tupakkakilon kuivattamiseen tarvitaan vajaat kahdeksan kiloa polttopuuta. Lisäksi puuta käytetään tupakanlehtien säilytyslatojen rakentamiseen ja pakkaamiseen. Samalla metsiä häviää yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Viljelijän on pakko kasvattaa tupakkaa voidakseen maksaa velkansa tupakkayhtiölle.

Metsillä on tärkeitä tehtäviä. Ne sitovat sadevettä ja vapauttavat sitä vähitellen vesistöihin estäen niitä tulvimista. Metsät mahdollistavat veden saatavuuden kuivina kuukausina. Metsät estävät maaperää valumasta jokiin. Metsät suojelevat jokien, järvien, joensuistojen ja rannikoiden kalavesiä. Metsät tasapainottavat ilmastoa. Metsien tuhoutuminen jättää maaperän alttiiksi tuulten ja sateiden kuluttavalle vaikutukselle, ja vie näin pohjaa maataloustuotannon kehittämiseltä. Kerran menetetty ruokamultakerros pysyy poissa kymmenien, jopa satojen sukupolvien ajan. Metsättömyyden vaikutus ekologiseen tasapainoon erityisesti kuivilla alueilla on tuhoisa: Vesikerrokset mataloituvat, lähteet ja kaivot kuivuvat. Metsät vaihtuvat autiomaihin. Eroosion ja vesipulan ohella kolmas merkittävä ongelma on polttopuupula. Lähes puolet ihmiskunnasta keittää edelleen ruokansa polttopuulla tai eläinten lannalla. Polttopuun vähetessä siitä on tullut arvokasta kauppatavaraa. Korkeiden hintojen vuoksi yhä useammat köyhät perheet joutuvat syömään vähemmän tai keittämätöntä ruokaa terveydellisistä seurauksista huolimatta. Myös viljelijöiden tupakasta saamien tulojen määrä on kyseenalainen. Monikansalliset tupakkajätit kontrolloivat tupakan kansainvälistä kauppaa ja pitävät viljelijöille maksettavat hinnat matalina. Viljelystä aiheutuvat vahingot – ympäristötuhot, lisääntynyt tupakan kulutus ja terveysongelmat - kasautuvat kehitysmaihin. Tupakkayritysten voitoilla näitä tuhoja ei korjata, vaan voitot siirtyvät ulkomaille. Kuka kantaa huolta? Me. Meillä jokaisella on vastuu toimia kestävän kehityksen puolesta. Kehittyviä maita tulee aktiivisesti tukea tupakalle vaihtoehtoisten viljelykasvien löytämisessä sekä tupakkatuotteiden käytön ehkäisyssä ja vähentämisessä. Tämän tulisi kuulua virallisesti kehitysyhteistyöhömme. Miksi? Koska haluamme säilyttää metsät, maapallon keuhkot. Maailman ympäristöpäivää vietetään 5.6. Kuva: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Apua! Tupakka tuhoaa maapallon keuhkot [post_excerpt] => Kehittyvät maat tuottavat suurimman osan maailman tupakasta ja houkutus aloittaa tupakan viljely on suuri. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => apua-tupakka-tuhoaa-maapallon-keuhkot [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:19:38 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:19:38 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1405 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [8] => WP_Post Object ( [ID] => 1420 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-04-21 11:46:29 [post_date_gmt] => 2015-04-21 11:46:29 [post_content] => Huristelin aavikolla Jeepin kyydissä kolmen muun turistin kanssa. Hiekkadyynien ja aavikon itämainen taika haihtui konkreettisesti savuna ilmaan, kun selvisi, että aavikkoretken kohokohdaksi oli järjestetty vesipiipun polttamista. Sen ihanuutta hehkutettiin turisteille vähän väliä, eikä tarjolla ollut vain yksi vesipiippu, vaan kymmeniä. Nautinto hienosti divaanilla loikoillen. Jokaisella olisi ollut mahdollisuus kokeilla – useimmat kokeilivatkin. Vieressäni istunut nuori saksalaisneitonen kehui, miten miellyttävä kokemus vesipiipun polttaminen on. Innosta hehkuen hän kertoi parhaasta kokemuksestaan. Juhlien isäntä oli käyttänyt tuntikaupalla poltettavan seoksen valmistamiseen. Vesipiippuun ladattiin vain itse valmistettua tupakkaa, yrttejä ja makuaineita. Kaikki oli tietenkin luonnonmukaista ja terveellistä, hän totesi. Elämys oli hänen mielestään taivaallinen. Tupakan ja vesipiipun terveysvaarat olivat tästä nuoresta naisesta pölyttyneen vanhan rouvan höpinöitä. Hän katsoi minua säälivästi: eipä taida rouva parka edes osata kuvitella, mitä hauskanpito on, elämän nautinnoista puhumattakaan. En sanonut enää mitään. Vesipiippu on kaunis laite. Taidokkaasti muotoiltu, viettelevästi kuvioitu. Rentoutumaan kutsuva. Mielikuvista vanhojen ukkojen tapana päästiin eroon, kun vesipiippuihin keksittiin lisätä aromatisoituja tupakkalaatuja ja hajuaineita. Vesipiipun ympärillä ei enää haise kamelin lanta, vaan eksoottiset tuoksut.

Naisia houkutellaan vesipiippu-kahviloissa ilmaiseen elämykseen joka maanantai.

Vesipiipun polttaminen on sosiaalinen tapahtuma, joka yhdistää ystävät ja perheenjäsenet.  Lähi-idässä vesipiipun suosio onkin kasvanut erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Jordaniassa lähes 70 prosenttia seitsemännellä luokalla olevista pojista on käyttänyt vesipiippua ja samanikäisten tyttöjen keskuudessa käyttö lähentelee 50 prosenttia. Naisia houkutellaan vesipiippu-kahviloissa ilmaiseen elämykseen joka maanantai. Vesipiippu yhdistää myös perheitä. Sen sijaan, että lapset vilkuilisivat älypuhelimiaan, yhteisen vesipiipputuokion kuluessa vietetään perheen laatuaikaa ja vaihdetaan kuulumiset. Vesipiippu rentouttaa sekä vahvistaa lasten ja vanhempien yhteenkuuluvaisuutta, minulle kerrottiin. Vesipiipun kuvitellaan olevan savukkeiden polttamista turvallisempaa, koska veden katsotaan suodattavan tupakansavun haitalliset aineet.  Näinhän ei ole, vaan vedessä vaanii vaara. Se viilentää poltettavaa savua, jolloin aloittelijoidenkin on helpompaa vetää savua syvemmälle keuhkoihin ja elimistöön. Vesipiipun polttaminen lisää muun muassa keuhko-, huuli-, suu- ja ruokatorven syövän riskiä. Vesipiipusta saa tervaa ja häkää sekä aimo annoksen nikotiinia.  Yhdestä imaisusta vesipiipusta saa lähes yhtä paljon nikotiinia kuin yhdestä savukkeesta. Vesipiippua poltetaan yleensä vähintään puoli tuntia. Tänä aikana voidaan vetää savua henkeen lähes sata kertaa, jolloi saatavan nikotiinin määrä nousee huimiin lukemiin. Nikotiiniriippuvuus ja käytön sosiaalisuus selittänevät osittain sen, etteivät vesipiipun polttajat ole halukkaista luopumaan vesipiipusta: vain alle 30 prosenttia on kiinnostunut lopettamisesta.  Savukkeiden polttajista sen sijaan noin 70 prosenttia haluaa lopettaa. Kun maailma kansainvälistyy, vesipiipun voimakas tuleminen Suomeenkin on odotettavaa.  Erityisesti jos polttamista käydään opettelemassa ja harjoittelemassa ulkomailla.  Lainsäädännössämme olisi korkea aika ottaa huomioon vesipiipun vaarat, sillä emme tarvitse nikotiiniriippuvaista uutta sukupolvea. Nuoret ansaitsevat parempaa: elämän taikaa ilman nikotiinia. Kuvat: Kuvamuisto ja Freeimages [post_title] => Tupakkaa turisteille [post_excerpt] => Nuori nainen katsoi minua säälivästi: eipä taida rouva parka edes osata kuvitella, mitä hauskanpito on, elämän nautinnoista puhumattakaan. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakka-turisteille [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:20:04 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:20:04 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1420 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [9] => WP_Post Object ( [ID] => 909 [post_author] => 6 [post_date] => 2017-11-20 12:18:40 [post_date_gmt] => 2017-11-20 12:18:40 [post_content] =>

Jos lapsilla olisi äänioikeus, meidän aikuisten ja päättäjien olisi puntaroitava tekojamme ja päätöksiämme oikeasti lasten näkökulmasta. Lapset saattaisivat antaa meille hyvinkin kiperää palautetta.

Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksia koskevaan sopimukseen, joka velvoittaa asettamaan lapsen edun etusijalle kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa. Se myös painottaa lasten oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan.

Emme ole kuitenkaan menestyneet sopimuksen noudattamisessa mallioppilaan tavoin.  Sopimuksen toteutumista valvova komitea nosti jo vuonna 2011 esiin suomalaisnuorten alkoholin käytön ja tupakoinnin. Komitea suositteli ehkäisytoimien tehostamista. Mitäs olemme tehneet?

Tupakoinnin osalta olemme onnistuneet ja tehneet pontevasti töitä asian eteen. Alkoholijuomien kohdalla ote on vähintäänkin välinpitämätön. Käsittelyssä oleva alkoholilain kokonaisuudistus lyö lasten etua kunnolla korville! Vaikka alkoholi ei olisi lasten turvattomien kotiolojen perussyy, niin vanhemman alkoholin käytön on arvioitu olevan merkittävä tekijä joka neljännen huostaan otetun lapsen kohdalla.

Nytkin yöunet jää monesti vähän vähiin, kun niitä asioita miettii. Niin sitten senkin takia se koulu on vähän semmosta, ettei motivoidu välillä.*

Luin juuri lehdestä, että asuinpaikkakunnallani lasten huostaanotot ovat kasvaneet vuodessa 35 prosenttia. Toisin sanoen lapsiperheiden ongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet. Lukiessani mietin, miten nyt kaavailtu alkoholin saatavuuden lisääminen vaikuttaisi lapsiperheisiin ja lapsiin. Varmuudella voin ennustaa, ettei se toteutuessaan poista lasten kokemia ongelmia.

Ongelmien ehkäisynä ei toimi kulttuurimme muuttaminen ”eurooppalaisemmaksi” helpottamalla alkoholin saatavuutta. Alkoholin käytön lisääntymistä ei myöskään ehkäistä pelkällä valistuksella, jos yhteiskunnassa muuten välittyy päinvastainen viesti.

Lapset tarvitsevat aikuisia ja aikuisten tulee toimia aikuisen vastuulla vuoden jokaisena päivänä. Lasten etua turvaten. Alkoholilaissa on viime kädessä kyse siitä, miten otamme huomioon pienempien edun kaikessa päätöksenteossa. Ei ole kyse uudesta, uljaasta alkoholikulttuurista, matkustajatuonnista tai aikuisten vapaudesta saada helpommin alkoholia. Saisivatpa lapset äänestää!

Lapsilla on oikeus turvalliseen, omaa kehitystä tukevaan kasvu- ja elinympäristöön. Muutenkin kuin juhlapuheissa ja julistuksissa. Yritettäisiin edes.

*(Lotta, 16v. Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot − vanhemmat, lapset ja alkoholi. THL 2016)

Maanantaina 20.11.2017 vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Vuoden 2017 teemana on yhdenvertaisuus. Lisätietoja: www.lapsenoikeudet.fi

Kuva: Shutterstock ja Kuvamuisto [post_title] => Vaadin lapsille äänioikeutta! [post_excerpt] => Alkoholilaissa on viime kädessä kyse siitä, miten otamme huomioon pienempien edun kaikessa päätöksenteossa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vaadin-lapsille-aanioikeutta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:28:14 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:28:14 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=909 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [10] => WP_Post Object ( [ID] => 919 [post_author] => 6 [post_date] => 2017-10-24 08:57:52 [post_date_gmt] => 2017-10-24 08:57:52 [post_content] => Perhekunnat lasten ja isovanhempien kera arki-illallisella Espanjassa tai Italiassa. Iloinen puheensorina ilman alkoholia tai alkoholin kera, hallitusti. Illallisen jälkeen nautitaan lasillinen likööriä kodin lähellä olevassa ulkoilmaravintolassa. Vaikka alkoholia on vapaasti ja halvalla saatavissa, sitä nautitaan sosiaalisesti useimmiten ravintolassa tai baarissa. Humalassa örveltäjiä ei näy. Näinhän se meille halutaan markkinoida – uusi ja uljaampi alkoholilaki. Laki, jonka myötä otamme aimo askeleen kohti eurooppalaista alkoholikulttuuria, jossa kaupat pursuavat laadukkaita pienpanimo-oluita, ihmiset ostavat niitä harkiten ja jokainen kantaa vastuun omasta juomisestaan. Ihan oikeasti, tekisikö vahvojen oluiden, siidereiden ja muiden alkoholituotteiden saatavuuden lähes räjähdysmäinen lisääntyminen meistä kertaheitolla eteläeurooppalaisia? Aiempien kokemusten, tutkimustiedon ja järjen perusteella arvioiden näin ei tapahdu. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, ehdotetut muutokset lisäisivät alkoholijuomien saatavuutta, mutta samalla ne lisäisivät myös kokonaiskulutusta, heikentäisivät väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvattaisivat terveyseroja. Valvotusti ravintoloissa nautitun alkoholin sijaan on todennäköistä, että juominen siirtyisi kotisohville. Kalsarikänneistähän meidät jo nyt maailmalla tunnetaan. Suuri osa yhteiskuntaa kuormittavista alkoholihaitoista syntyy valtaväestön alkoholin kulutuksesta, sillä suomalaisten alkoholin käytölle on tyypillistä humalakulutuksen suuri osuus. Pääosin hillitysti, mutta joskus itsensä humalaan juovat voivat väestötasolla kokea ja aiheuttaa jopa enemmän haittoja (mm. riidat, tappelut, tapaturmat) kuin määrällisesti pienempi riski- ja ongelmajuojien joukko. Kun hallitus yrittää saada ihmiset kantamaan vastuun omasta terveydentilastaan ja elintavoistaan, tässä onnistuvat todennäköisesti he, jotka ovat paremmassa sosiaalisessa asemassa. He kykenevät vastuunottoon, vaikka ympäröivä yhteiskunta ei tukisikaan terveyttä edistävien ratkaisujen tekemistä.

Taloutta ei elvytetä eikä kansaa sivistetä alkoholin saatavuutta lisäämällä, vaan alkoholihaittoja vähentämällä.

Varmuudella tiedämme, että alkoholiin liittyvä väkivalta, pahoinpitelyt, väestön terveysongelmat ja alkoholikuolemat lisääntyisivät uuden lain myötä. Jos alkoholilain kokonaisuudistus toteutuu nyt ehdotetussa muodossa, sote-uudistuksella tavoitellut säästöt hukataan. Kun alkoholin kulutus lisääntyy, lisääntyvät myös terveys- ja hyvinvointihaitat. Taloutta ei elvytetä eikä kansaa sivistetä alkoholin saatavuutta lisäämällä, vaan alkoholihaittoja vähentämällä. EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis totesi viime vuoden lopulla EU-maiden konferenssissa, ettei Euroopalla ole varaa alkoholin käytöstä ihmisille, yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuviin haittoihin. Suomella näyttää olevan. Alkoholihaittojen välilliset ja välittömät kustannukset ovat Suomessa eri arvioiden mukaan 4 - 13 miljardia euroa. Kun viime vuosina hallitukset ovat etsineet tiheällä kammalla säästöjä valtion menoihin, nyt alkoholilain uudistus toteutetaan tietoisena kalliiksi tulevista elinkeino-, terveys- ja yhteiskuntapoliittisista vaikutuksista. Onkohan hölmöläisten peiton pidentäminen sittenkään se malli, jolla saamme aikaan kulttuurinmuutoksen eurooppalaiseen suuntaan? Kalsarikänneistä voisimme toki tehdä vientituotteen. Kuva: Kuvamuisto ja thisisFINLAND [post_title] => Mitä meistä ulkomaillakin ajatellaan? [post_excerpt] => Perhekunnat lasten ja isovanhempien kera arki-illallisella Espanjassa tai Italiassa. Iloinen puheensorina ilman alkoholia tai alkoholin kera, hallitusti. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => mita-meista-ulkomaillakin-ajatellaan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:12:38 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:12:38 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=919 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [11] => WP_Post Object ( [ID] => 1435 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-03-05 12:11:28 [post_date_gmt] => 2015-03-05 12:11:28 [post_content] => Länsimaisten naisten tupakointi alkoi yleistyä 1930-luvulta lähtien. Samat markkinointikeinot, joita käytettiin Yhdysvalloissa 1920-luvulla, levisivät Eurooppaan. Nykyään niitä hyödynnetään vähemmän kehittyneissä maissa. Korkea lukutaidottomuus, naisten alistettu asema, kurjat elinolosuhteet. Näissä olosuhteissa tupakkayhtiöiden viettelevä mainonta ja markkinointi saavat erityisen hyvän kaikupohjan. Kun alkuun pääsemiseksi annetaan ilmaisia näytteitä ja pidetään tupakkatuotteiden hinnat alhaisina, uusi asiakkuus on valmis. Eurooppalaisista naisista tupakoi hieman yli 18 prosenttia. Islantia ja Ruotsia lukuun ottamatta miehet tupakoivat naisia enemmän. Pienimmät erot tupakoinnin yleisyydessä miesten ja naisten välillä ovat Länsi- Euroopan maissa. Jyrki ero on Georgiassa: siellä miehistä tupakoi lähes puolet, naisista alle kymmenen prosenttia. Samankaltaisia lukuja voi nähdä myös Armeniassa, Valko-Venäjällä, Kirgisiassa ja Moldovassa. Suomessa naisista tupakoi 13 ja miehistä 19 prosenttia. Päivittäinen tupakointi 14 - 18-vuotiaiden tyttöjen ja poikien keskuudessa on samalla tasolla, 12 prosentissa. Tupakoinnin vuoksi kuolee vuosittain noin kuusi miljoonaa ihmistä, ja heistä yhä kasvava osa on naisia. Ellei tilanteeseen puututa pikaisesti, tupakkatuotteiden käytön vuoksi kuolee vuosittain yli kahdeksan miljoonaa ihmistä, joista 2,5 miljoonaa on naisia. Lähes 80 prosenttia kuolemista on pieni- ja keskituloisissa maissa, jotka eivät kestä tämäntyylisiä menetyksiä.

Ympäristön tupakansavu aiheuttaa 600 000 kuolemaa vuosittain. Kuolleista 64 prosenttia on naisia.

Joissain maissa vielä tupakkatuotteiden käyttöä suurempi uhka naisten terveydelle on altistuminen ympäristön tupakansavulle. Esimerkiksi Kiinassa, jossa asuu noin kolmasosa maailman tupakoijista, naisista tupakoi vain alle kolme prosenttia. Kuitenkin siellä yli puolet hedelmällisessä iässä olevista naisista altistuu ympäristön tupakansavulle. Maailmanlaajuisesti ympäristön tupakansavu aiheuttaa noin 600 000 kuolemantapausta vuosittain ja kuolleista 64 prosenttia on naisia. Kehitysmaiden naisille tupakka on selkeä taloudellinen ja terveydellinen uhka, vaikka he eivät koskaan itse aloittaisi tupakointia.  Tupakkaviljelyksillä altistutaan useille terveydelle vaarallisille aineille, työ on kuluttavaa ja taloudellisesti kannattamatonta. Noustaan barrikadeille naiset! Kieltäydytään nielemästä tupakkayritysten markkinointia ja mainontaa. Ja tuetaan myös kanssasisariamme kehitysmaissa. Me olemme ihania, määrätietoisia, itsenäisiä, kauniita ja seksikkäitä! Kukin omalla tavallamme ja ilman tupakkateollisuuden markkinointia. Hyvää kansainvälistä naistenpäivää 8.3. meille kaikille naisille! Kuvat: Kuvamuisto ja Freeimages [post_title] => Naiset barrikadeille! [post_excerpt] => Tupakoinnin vuoksi kuolee vuosittain noin kuusi miljoonaa ihmistä, ja heistä yhä kasvava osa on naisia. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => naiset-barrikadeille [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:20:26 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:20:26 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1435 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [12] => WP_Post Object ( [ID] => 1440 [post_author] => 6 [post_date] => 2015-02-24 12:16:25 [post_date_gmt] => 2015-02-24 12:16:25 [post_content] => Oscarit ovat paitsi elokuvan, myös tupakkateollisuuden juhla. Näin siitä huolimatta, että suuret amerikkalaiset studiot ovat ilmoittaneet vähentävänsä vapaaehtoisesti elokuvatupakointia. Vapaaehtoisuus on hämäystä. Parhaaksi elokuvaksi ehdolla olleista kahdeksasta elokuvasta kuudessa poltetaan. Parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saaneessa Birdman-elokuvassa tupakoidaan. Tupakointi on tuttua myös parhaiksi näyttelijöiksi palkituille: Parhaan naissivuosan pystin saanut Patricia Arquette ei ole polttanut valkokankaalla ainakaan vuoden 2002 jälkeen, mutta muut, Julianne Moore (paras naispääosa), Eddie Redmayne (paras miespääosa) ja J.K. Simmons (paras miessivuosa) ovat kaikki tupakoineet ainakin yhdessä aiemmassa elokuvassaan. Vaikka tupakointi on vähentynyt oikeassa elämässä, elokuvissa se on arkipäivää. Eniten poltetaan aikuisten elokuvissa, mutta myös lastenelokuvat saavat osansa tupakkamainonnasta. Joka toisessa alle 13-vuotiailta kielletyssä elokuvassa tupakoidaan. Määrä on pysynyt suurin piirtein samana vuoden 2010 jälkeen. Tupakkayhtiöiden kiinnostusta tuotteidensa ja tupakoinnin markkinointiin elokuvan avulla on lisännyt se, että elokuvien maailmanlaajuinen tuotanto ja jakelu keskittyvät muutamiin suuryrityksiin. Elokuvissa markkinointi on yhä erityisen houkuttelevaa, koska elokuvien elinkaari on pitkä. Internet tuo elokuvat helposti lähes kaikkien ulottuville. Mitä enemmän lapset näkevät tupakointia valkokankaalla, sitä todennäköisemmin he alkavat polttaa. Yhdysvaltain Centers for Disease Control and Preventionin (CDC) mukaan tupakoinnin lopettaminen alle 13-vuotiailta kielletyissä elokuvissa säästäisi peräti miljoona ihmistä tupakointiin liittyviltä kuolemilta Yhdysvalloissa. CDC:n mukaan altistuminen tupakoinnille johtaa 6,4 miljoonan yhdysvaltalaislapsen ja -nuoren tupakointiin.

Mitä enemmän lapset näkevät tupakointia valkokankaalla, sitä todennäköisemmin he alkavat polttaa.

Asiantuntijat arvioivat, että tupakointikohtausten karsiminen lapsille sallitusta aineistosta laskisi nuorten tupakointiluvut Yhdysvalloissa lähelle 20:ta prosenttia. On vain arvailujen varassa, miten elokuvatupakointi vaikuttaa suomalaisnuorten tupakoinnin aloittamiseen. Amerikkalaiset elokuvat dominoivat niin elokuva- kuin televisioesityksiä ympäri maailman. Siksi ei ole yhdentekevää, miten paljon amerikkalaisissa suosikkielokuvissa tupakoidaan, sillä En perää kieltoja, vaan tupakoinnin ottamista huomioon Suomessa näytettävien elokuvien ikärajaluokittelussa. Mitä järkeä siinä olisi, kun internetin kansainvälinen tupakkatarjonta on helposti saatavilla? Yhteiskunnan pelisäännöistä voi päätellä, mitkä asiat koetaan tärkeiksi. Tupakka on tappava tuote ja valtaosa uusista käyttäjistä aloittaa tupakoinnin lapsena tai nuorena. Emme voi paeta vastuutamme internetin suojaan. Olisivatko tupakointikohtauksiin liittyvät ikärajat yksi askel kohti tupakatonta sukupolvea? Blogiteksti perustuu  Thumbs Up! Thumbs Down!- projektin aineistoon sekä Kalifornian yliopistossa toteutettavaan Smokefree Movies  -hankkeeseen. Katso myös: tilastotietoa tupakoinnista elokuvissa (CDC, Centers for Disease Control and Prevention) Kuvat: Julianne Moore / Robyn Beck / AFP / Getty Images ja Kuvamuisto [post_title] => Oscarin arvoista tupakointia [post_excerpt] => Oscarit ovat paitsi elokuvan, myös tupakkateollisuuden juhla. Parhaaksi elokuvaksi ehdolla olleista kahdeksasta elokuvasta kuudessa poltetaan. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => oscarin-arvoista-tupakointia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:20:48 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:20:48 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1440 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [13] => WP_Post Object ( [ID] => 3252 [post_author] => 6 [post_date] => 2018-06-04 08:24:47 [post_date_gmt] => 2018-06-04 06:24:47 [post_content] => Luin äsken artikkelin ”Meri huolehtii meistä” (HS 29.5.2018). Artikkelissa siteerattiin norjalaista kirjailijaa Morten A. StrØksnesia: ”Meri pärjää mainiosti ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman merta.” Kun me emme pärjää ilman merta, niin mitä me teemme? Heitämme surutta haitallista muovijätettä sinne! Kyse saattaa olla  piittaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä. Itselleni on ollut yllätys, että eräs yleisimmistä roskista, tupakantumppi, onkin muovia. Olin aina luullut, että se on paperia, kun on sen värinenkin. En voinut kuvitella sitä muoviksi. Savukkeiden filtterit on tehty huokoisesta selluloosa-asetaatista. Se on muovia, joka ei maadu ja jonka hajoaminenkin kestää vuosia. Kansainvälisistä rannikoitten ja kaupunkialueitten roskista jopa 30-40 % on tupakantumppeja. Tupakantumpin muovi ei ole ainoa ympäristön kannalta haitallinen asia. Tumpeissa on samoja myrkkyjä kuin savukkeissa, mm. bentseeniä, formaldehydiä, asetonia, tervaa, nikotiinia ja lyijyä. Järviin, jokiin tai meriin kulkeutuneet tumpit päätyvät helposti lintujen ja mereneläimien ruoaksi, jotka syödessään tumppien myrkyllisiä aineita voivat vahingoittua, jopa kuolla. Suomessa tupakantumpeista kertyy 680 000 kg vaarallista jätettä.

Siitäs saatiin! Luonto kostaa meille välinpitämättömyydestämme.

Vesistöissä tumpit hajoavat yhä pienemmiksi mikromuovihiukkasiksi planktonin joukkoon. Yhden tumpin hajoaminen kestää makeassa vedessä keskimäärin puolitoista vuotta, merivedessä kolme vuotta. Planktonia syövien eliöiden kautta muovi päätyy ravintoketjussa muihin eläimiin – ja lopulta saamme muovin takaisin omaan ravintoomme. Siitäs saatiin! Luonto kostaa meille välinpitämättömyydestämme.  Nyt muovijätteistä ja niistä aiheutuvista ympäristöhaitoista on keskusteltu kuukausien ajan. Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän miettimään ratkaisuja muoveihin liittyviin haasteisiin. EU antoi juuri direktiiviehdotuksen kertakäyttömuovituotteiden kieltämisestä.  Direktiiviehdotuksen mukaan myös tuottajien -  tumppien osalta tupakkateollisuuden - tulisi osallistua jätehuollon, puhdistamisen ja valistustyön kustannuksiin. Direktiiviehdotuksen eteneminen saattaa kestää vuosia. Sen voimaantulo saman verran lisää.  Voimmeko tehdä jotain jo nyt?  Maailman ympäristöpäivän teemana 5.6. on muoviroskan vähentäminen. Annetaan muovisaasteille kyytiä: Kerätään tupakantumpit pois luonnosta eikä heitetä niitä sinne, kun lopetetaan tupakointi, ei ole tumppejaan. Pidetään huolta merestä, kun sekin pitää huolta meistä. Silloin meille ei käy kehnosti. [post_title] => Naamioitunut muovi [post_excerpt] => Savukkeiden filtterit on tehty huokoisesta selluloosa-asetaatista. Se on muovia, joka ei maadu ja jonka hajoaminenkin kestää vuosia. Kansainvälisistä rannikoitten ja kaupunkialueitten roskista jopa 30-40 % on tupakantumppeja. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => naamioitunut-muovi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:25:23 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:25:23 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3252 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [14] => WP_Post Object ( [ID] => 966 [post_author] => 6 [post_date] => 2017-04-06 08:11:39 [post_date_gmt] => 2017-04-06 08:11:39 [post_content] => Iso-Britannia on ollut usean vuoden ajan eurooppalaisen tupakkapolitiikan onnistumista mittaavan arviointiraportin kärkisijalla. Suurin syy on ollut tupakan korkea hinta Isossa-Britanniassa. Suhteessa ostovoimaan tupakan hinta on Isossa-Britanniassa omassa luokassaan: savukkeet maksavat lähes kaksi euroa enemmän kuin hinnassa kakkoseksi sijoittuneessa Norjassa. Iso-Britannia oli myös ensimmäinen Euroopan maa, joka otti käyttöön tuotemerkittömät tupakkapakkaukset. Se on myös kieltänyt tupakoinnin yksityisautoissa, kun kuljetettavana on alaikäisiä. Upeaa työtä, mutta sitten on yksi pimeä piste. Euroopan Tupakka vai terveys -konferenssissa Portugalissa maaliskuun lopussa brittien saavutukset jäivät varjoon, koska brittikollegat mainostivat sähkötupakan hyötyjä kuin tupakkayhtiöt tupakkaa aikoinaan. Muiden maiden edustajat pyörittelivät päätään. Briteillä on ollut jo kauan vahva usko haittojen vähentämispolitiikan tehoon: kun kaikki tupakoijat siirtyvät muihin nikotiinituotteisiin savukkeiden sijaan, kansanterveys kohenee. Niin saattaisi tapahtuakin, jos kaikki todella siirtyisivät niiden käyttäjiksi, ja jos ne varmasti olisivat turvallisia tuotteita. Todellisuudessa siirtymäkään ei ole suoraviivainen. Kaikki eivät korvaa savukkeita sähkötupakalla, vaan jatkavat perinteisten savukkeiden käyttöä tai siirtyvät käyttämään tuotteita rinnakkain. Ruotsissa näin on käynyt nuuskan kanssa. Ruotsalaisista vain kahdeksan prosenttia käyttää perinteisiä savukkeita, mutta nuuskaa lähes joka viides. (Lähde: Nationella Folkhälsoenkäten) Suomessa taas tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumiseen tähtäävä niin sanottu endgame-politiikka on purrut: tupakointi on vähentynyt tasaisesti, eikä muiden tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö ole lisääntynyt samassa suhteessa.

Suomessa endgame-politiikka on purrut: tupakointi on vähentynyt tasaisesti.

Kokousedustajat – minä mukaan lukien – kummeksuivat, kun sähkösavukkeiden ”turvallisuutta” hehkutettiin vertaamalla sitä tupakointiin. Yhdestä suusta totesimme, että lähtökohta on väärä: vertailu tulisi tehdä suhteessa tupakoimattomuuteen. Tarkastelun lähtökohdaksi tulee ottaa uuden tuotteen mahdolliset haitat ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Yleensä tämän tyyppistä argumentointia kuulee tupakkayhtiöiden PR-toimistojen suusta. Esimerkiksi tupakkajätti Philip Morris alkoi ylistää savutonta tulevaisuutta liiketoimintansa kulmakivenä viime vuoden loppupuolella. Tämä tarkoittaa heidän mukaansa uuden lehden kääntämistä ja satsaamista ”vähemmän haitallisiin” tuotteisiin. Kuitenkin he korostavat, että nämä uudet tuotteet ovat mahdollisesti vähemmän haitallisia. Mahdollisesti-sana antaa suojan todennäköisissä tulevissa oikeudenkäynneissä, kun tuotteiden haitat vuosien kuluessa paljastuvat. Tämä on tupakkayhtiöiltä tarkoituksellista toimintaa, jonka tavoite on saada lisää asiakkaita. Juju on nikotiinissa, joka on voimakas myrkky ja syy riippuvuuteen. Mikään muu ei siis ole muuttunut, kuin että nyt tupakkayritykset kauppaavat nikotiinia uudessa kuosissa. Vuonna 1954 Philip Morrisin pääjohtaja George Weissman totesi, että ”jos meillä olisi pienintäkään epäilystä tai tietoa, että myymme kuluttajille haitallista tuotetta, lopettaisimme liiketoimintamme välittömästi”. Odotamme yhä tätä ilmoitusta. Vaikea uskoa, että ”mahdollisesti vähemmän haitallisten” tuotteiden kohdalla olisi toisin. Tutustu Tupakka vai terveys -konferenssin esityksiimme SlideShare-tilillämme.  Kuvat: Kuvamuisto ja tobaccocontrolscale.org [post_title] => Priimus jäi yksin [post_excerpt] => Euroopan Tupakka vai terveys -konferenssissa Portugalissa brittikollegat mainostivat sähkötupakan hyötyjä kuin tupakkayhtiöt tupakkaa aikoinaan. Muiden maiden edustajat pyörittelivät päätään. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => priimus-jai-yksin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:14:39 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:14:39 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=966 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [15] => WP_Post Object ( [ID] => 974 [post_author] => 6 [post_date] => 2017-03-01 08:25:34 [post_date_gmt] => 2017-03-01 08:25:34 [post_content] => Olen viiden tähden terveysehdokas! Tutustu päivän ehkäisevän työn ehdokkaaseen! Pidetään toisistamme huolta! Terveys on kovassa kurssissa kuntavaalien alla. Ja miksipä ei – terveys ja hyvinvointi koskettavat kaikkia kuntalaisia, jokaista äänestäjää. Kaikilla meillä on kokemusta toimivista ja monella myös ei-niin-toimivista -sosiaali- ja terveyspalveluista. Sinänsä tulevien vaalien asetelma on uusi ja erikoinen: Huhtikuun 9. päivä valitsemme edustajia valtuustoihin, joiden roolista tulevaisuudessa harva meistä on täysin selvillä. Kunta omistaa, hallitsee ja ylläpitää lähes kaikki jokapäiväiset elinympäristömme. Nykyisin kunta järjestää myös tarvitsemamme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Vaikka vuoden 2019 alusta tehtävä siirtyy maakunnille, kunnille jää kuitenkin edelleen vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä: muun muassa harrastusmahdollisuuksista, koulukuraattorin palveluista, tupakoinnin lopettamisen tuesta, mini-interventioista. Kunta voi siis tulevaisuudessakin vaikuttaa siihen, autetaanko ihmisiä vasta sitten, kun ongelmat ovat jo olemassa, vai ehkäistäänkö ongelmien syntymistä ennakkoon.

Myös maakuntien saamasta valtion rahoituksesta tietty prosenttiosuus tulisi kohdentaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen tavoitteena on kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä hillitä palveluista aiheutuvia kustannuksia kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Olen optimistinen tavoitteen saavuttamisen suhteen, JOS ehkäisevään työhön eli terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kohdennetaan riittävästi resursseja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös maakuntien saamasta valtion rahoituksesta tietty prosenttiosuus tulisi kohdentaa tähän tarkoitukseen. Optimismini kuitenkin karisee, jos alkoholilain kokonaisuudistuksella mitätöidään muut tavoitteet. Kunnilla, sen paremmin kuin maakunnillakaan ei yksinkertaisesti ole varaa niihin kustannuksiin, joita suunnitelluilla alkoholipoliittisilla päätöksillä väistämättä toteutuessaan on. Kannustan kaikkia äänestämään ja kannustan valitsemaan ehdokkaan, joka ymmärtää, että lopulta jokainen päätös on terveyspäätös – myös vaalien jälkeen. Kuntavaalien vaalipäivä on 9.4. Ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 29.3.-4.4. Löydä oma ehdokkaasi: Terveysehdokas.fi -sivusto Ehkäisevän työn ehdokkaat Kuvat: Kuvamuisto ja iStockphoto [post_title] => Tee terveysteko - äänestä [post_excerpt] => Terveys on kovassa kurssissa kuntavaalien alla. Ja miksipä ei – terveys ja hyvinvointi koskettavat kaikkia kuntalaisia, jokaista äänestäjää. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tee-terveysteko-aanesta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:15:16 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:15:16 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=974 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [16] => WP_Post Object ( [ID] => 1000 [post_author] => 6 [post_date] => 2016-10-31 10:34:20 [post_date_gmt] => 2016-10-31 10:34:20 [post_content] => Tänään käynnistyy valtakunnallinen Tuoksuton viikko. Vähintään joka kymmenes, jopa 40 prosenttia suomalaisista on tuoksuyliherkkiä. Heille tuoksut ja hajut aiheuttavat esimerkiksi päänsärkyä ja pahoinvointia. Oli tuoksuille herkkä tai ei, ympäristön tupakansavun terveysvaikutukset koskettavat meitä kaikkia. Säännöllinen ympäristön tupakansavun hengittäminen lisää hengityselinten sairauksien sekä keuhkosyövän ja sydänkohtauksen vaaraa. Tupakoimattoman, ympäristön tupakansavulle pitkään altistuneen henkilön keuhkosyöpäriski on lähes saman suuruinen kuin sellaisella tupakoimattomalla henkilöllä, joka on altistunut työssään esimerkiksi asbestille, arseenille ja bentseenille. Äidin altistuminen raskauden aikana ympäristön tupakansavulle vie tupakkakemikaaleja sikiöön vaarantaen tämän kasvun ja kehityksen. Muutama vuosikymmen sitten ympäristön tupakansavua pidettiin lähes harmittomana ja siitä valittamista tiukkapipojen niuhottamisena. Kuuluihan tupakointi tavanomaiseen elämään. Suomessa tupakkayhtiöt korostivat työpaikkatupakoinnin kieltämisen sijaan huomaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Suomessa kävi tupakkayhtiöiden konsultteja maailmalta kertomassa, että sisäilmaongelmien todellinen syy ovat riittämätön tuuletus ja ilmastointi, ei tupakansavu. Palstatila tiedotusvälineissä oli taattua.

Suomessa kävi tupakkayhtiöiden konsultteja kertomassa, että sisäilmaongelmien syy oli riittämätön tuuletus, ei tupakansavu.

Kun tieteellinen näyttö ympäristön tupakansavun vaaroista vahvistui ja tutkimukset osoittivat yhä vankemmin tupakansavun terveysvaarat, tupakkayhtiöt ottivat käyttöön hyväntuoksuiset savukkeet ja tupakkatuotteet. Ilmassa ei enää leijunutkaan tunkkainen tupakanhaju, vaan mansikka, toffee, karkki ja persikka. Makuaineita laitettiin myös kapseleina filttereihin, joista käyttäjä sai itselleen mieluisan maun. Niiden avulla lapsia ja nuoria houkuteltiin kokeilemaan tupakointia. Osalle nuorista kokeiluista kehittyi elinikäinen riippuvuus. Onneksi Suomessa lainsäätäjät ovat olleet valveutuneita ja puuttuneet tupakkateollisuuden markkinointikikkoihin. Kesällä voimaan tulleella tupakkalailla halutaan suojella tulevien sukupolvien terveyttä ja siksi kiellettiin muun muassa makuaineiden ja erilaisten tuoksujen käyttö savukkeissa ja nikotiininesteissä. Tupakan ja nikotiinin maku on karvas eikä houkutteleva. Maku on viesti vaarasta. Tärkeä askel kohti raitista ilmaa on myös tupakkalain säädös, joka antaa taloyhtiöille mahdollisuuden hakea kunnan terveysviranomaiselta tupakointikieltoa myös huoneistoihin kuuluville parvekkeille ja terasseille. Tupakointikielto voidaan määrätä myös sisälle asuntoon silloin, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista estää rakenteita korjaamalla tai muuttamalla. Tupakansavu ei ole pelkkä tuuletus- tai ilmastointikysymys. Tupakansavu on myrkyllistä, eikä voimakaskaan tuulettaminen poista tupakansavussa olevia vaarallisia hiukkasia. Ainoa kestävä ratkaisu on kehittää lainsäädäntöä niin, ettei kukaan altistuisi tupakansavulle tai nikotiinihöyrylle. Tällä tiellä ollaan Suomessa vankasti. Nyt oikeus raikkaaseen ilmaan mielletään jo perusoikeudeksi, joka menee tupakointioikeuden edelle. Allergia- ja astmaliiton Tuoksuton viikko järjestetään tänä vuonna 31.10.-13.11.2016. Kampanja mm. haastaa hotellit, kauppakeskukset ja muut julkiset tilat siirtämään tupakointipaikat pois sisäänkäyntien tuntumasta. Tutustu kampanjasivuihin ja osallistu! Kuvat: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto sekä Kuvamuisto [post_title] => Tuoksusta haisevaksi myrkyksi [post_excerpt] => Oli tuoksuille herkkä tai ei, ympäristön tupakansavun terveysvaikutukset koskettavat meitä kaikkia. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tuoksusta-haisevaksi-myrkyksi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:16:01 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:16:01 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1000 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [17] => WP_Post Object ( [ID] => 1016 [post_author] => 6 [post_date] => 2016-08-15 10:59:11 [post_date_gmt] => 2016-08-15 10:59:11 [post_content] => Tupakkalain perusteellista uudistamista on paheksuttu monilla keskustelu- ja yleisönosastopalstoilla: puhutaan lainsäädännön kiristämisestä, tiukentamisesta ja holhoamisesta. Mistä puhuisimme, jos kärpäsmyrkkyjä myytäisiin ja markkinoitaisiin kuluttajille nautintoaineina? Norminpurkutalkoiden vimmassa ja nosteessa tuntuu olevan trendikästä, että lainsäädäntöä paheksutaan. Toki turhiksi osoittautuneita säädöksiä tuleekin poistaa ja lainsäädäntö saattaa nykyaikaan sopivaksi. Maaliskuussa julkistettiin uusi tutkimus, joka määritteli Suomen ylivoimaiseksi voittajaksi holhousvaltio-indeksissä. Pisteytyksessä Ruotsikin jäi kirkkaasti toiselle sijalle. Vertailussa käytettiin mittarina sitä, miten maat rajoittavat alkoholin, tupakan, sähkötupakan ja eri ruokien käyttöä lainsääsäädännöllä. Ihmettelin tuloksia. Ihmettelin myös sitä, miksi sähkötupakka oli otettu mukaan tähän indeksiin, koska Suomessa sähkösavukkeiden käyttö on vähäistä ja ylipäänsä vain kaksi prosenttia eurooppalaisista käyttää niitä. Ei tarvinnut kaivaa paljon taustaa, kun selvisi, että selvityksen taustaorganisaation, komealta kalskahtavan Institute of Economic Affairs -ajatushautomon rahoittajina on vuosia ollut tupakkayhtiöitä. Selvityksen oli laatinut tupakkamyönteisyydestään tunnettu britti Christopher Snowdon. Vertailun julkistamisajankohtakin oli varmasti tarkkaan harkittu, koska EU:n tupakkatuotedirektiivin säädökset piti saattaa EU-maissa osaksi kansallista lainsäädäntöä toukokuussa. Tupakkateollisuus osaa PR-temput!

Holhousvaltio-indeksi sai paljon julkisuutta ja nosti holhouksen kahvipöytäkeskusteluihin.

Vertailu sai paljon julkisuutta niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja nosti holhouksen kahvipöytäkeskustelujen keskiöön. Vertailun taustavaikuttajien osuus jäi pimentoon ja vain harva tiedotusväline nosti asian esille – onneksi kriittisiäkin ääniä kuultiin. Tupakasta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä, millaisesta tuotteesta on kyse: Se tappaa useamman kuin joka toisen käyttäjänsä, kun sitä käytetään normaalilla tavalla. Tupakan käyttöön ei ole olemassa turvarajaa. Muutkaan ei-lääkkeelliset nikotiinituotteet eivät ole terveystuotteita, vaan riippuvuutta aiheuttavia nikotiinin annostelukeinoja. Nikotiini itsessään on tappava myrkky. Uudistettu tupakkalaki tulee voimaan tänään maanantaina 15. elokuuta. Lailla säädellään näitä riippuvuutta aiheuttavia, hengenvaarallisia tuotteita, joiden myynnin ja markkinoinnin taustalla on vaikutusvaltaisten tupakkayhtiöiden menestyksekäs bisnes. Tupakkalain tarkoituksena on ensisijaisesti suojella lapsia ja nuoria tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön aloittamiselta, tukea nikotiinituotteiden käytön lopettamista ja suojata väestöä altistumiselta tupakansavulle ja sähkösavukkeiden höyrylle. Lisäksi lain avulla on mahdollista suitsia tupakkateollisuuden harjoittamaa kuluttajien manipulointia. Puhutaan siis holhouksen sijaan edistyksestä tai lainsäädännön kehittämisestä. Kuvat: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Kiristys vai kehitys? [post_excerpt] => Tupakkalain perusteellista uudistamista on paheksuttu monilla keskustelu- ja yleisönosastopalstoilla. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kiristys-vai-kehitys [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:17:44 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:17:44 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1016 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [18] => WP_Post Object ( [ID] => 916 [post_author] => 9 [post_date] => 2017-11-09 08:48:01 [post_date_gmt] => 2017-11-09 08:48:01 [post_content] => Koko raskausajan päihteitä käyttänyt äiti saa synnytyslaitoksella eteensä uhkavaatimuksen: menetkö hoitoon, vai otetaanko juuri syntynyt vauva huostaan?  Kotiin hälytettyä sosiaalityöntekijää odottaa lohduton näky: puolivuotias vauva makaa sängyssä apaattisena, ei reagoi ääniin tai kosketukseen, ei edes itke, vaikka vaippa on litimärkä. Vanhempia ei näy, puhelun soitti kahdeksanvuotias sisko. Kaunis koti huokuu ulos asti joulun tunnelmaa: on valot, kuusi ja kynttilät. Takapihalla äiti seisoo kahden lapsen kanssa hangessa, etsii itkuisena puhelintaan, että voisi soittaa taksin. Sisältä kuuluu, kuinka eteisen peili hajoaa säpäleiksi. Päihdehaitoilla on monet kasvot. Helposti alkoholin suurkuluttajat nähdään marginaaliryhmänä, joiden asiat eivät koske meitä ”tavallisia ihmisiä.” Suurkuluttajia on kuitenkin kaikissa ihmisryhmissä, kaikissa tuloluokissa, kaikilla asuinalueilla, kaikissa ammateissa. Päihteiden liikakäyttö ei usein näy ulospäin. Voi mennä pitkäänkin, ennen kuin ongelmat kriisiytyvät niin pahoiksi, että muutkin ne huomaavat. Silti tälläkin hetkellä Suomessa joka neljäs lapsi kärsii jollain tavoin äitinsä tai isänsä päihteiden käytöstä. Monilla ensikotien asiakkaista kulissit ovat kunnossa, mutta sitten jokin yksittäinen asia tai tapahtuma lopulta katkaisee kamelin selän. Toisessa päässä ovat ne päihteiden käyttäjät, joiden riippuvuus on ilmeinen. He ovat usein saaneet mallin alkoholin- ja muiden päihteiden käyttöön jo kotona. Kun vanhempien aika menee päihteidentäyteisen elämän pyörittämiseen, varhainen vuorovaikutus ja lapsen tarpeista huolehtiminen kärsivät. Äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa ja alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy vuodessa noin 600. Alkoholilaista käytyä keskustelua seuratessa en lastensuojelun ammattilaisena voi kuin ihmetellä sitä, miten vieraantuneita arjesta jotkut päättäjät tuntuvat olevan. He eivät näe päätöstensä vaikutuksia lapsiin ja sivuuttavat täysin asiantuntijoiden lausunnot, joiden viesti on hyvin yksiselitteinen: Kun alkoholin saatavuus paranee, kulutus kasvaa. Piste. Tästä ei ole mitään epäilystä. Samalla kasvavat ja lisääntyvät myös ongelmat.

On turha väittää, että kukaan ei vaihda kolmosolutta neloseen vain siksi, että sitä saa lähimarketista. Totta kai vaihtaa.

Alkoholiongelmista kärsivien lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisessa alkoholipolitiikka on ihan keskeinen tekijä. Alkoholin saatavuuden vähentäminen on tärkeintä. On turha väittää, että kukaan ei vaihtaisi kolmosolutta neloseen vain siksi, että sitä saa lähimarketista. Totta kai vaihtaa. On huolestuttavaa, jos alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja ei enää uuden alkoholilain myötä pidetä kansanterveysasiana, vaan yksilöiden omana ja itse hankittuna ongelmana. Ei kukaan valitse alkaa juoda liikaa alkoholia, kyseessä on joskus salakavalastikin paheneva riippuvuus. Tämän asian hämärtäminen hankaloittaa entisestään paitsi alkoholiriippuvaisten ja suurkuluttajien, myös heidän perheidensä asemaa. Hoitamattomien päihdeongelmien haitat ovat jo tällä hetkellä erittäin suuret, mutta mitkään resurssit eivät riitä paikkaamaan niitä vahinkoja, joita seuraisi alkoholin saatavuuden lisäämisestä. Haitat moninaistuvat ja lisääntyvät ja ne kohdistuvat monelle sektorille. Siinä mennään nopeasti miinukselle sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Kuva: Shutterstock [post_title] => Päihdehaitat eivät koske taviksia? [post_excerpt] => Koko raskausajan päihteitä käyttänyt äiti saa synnytyslaitoksella eteensä uhkavaatimuksen: menetkö hoitoon, vai otetaanko juuri syntynyt vauva huostaan?  [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => paihdehaitat-eivat-koske-taviksia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:10:41 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:10:41 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=916 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [19] => WP_Post Object ( [ID] => 925 [post_author] => 10 [post_date] => 2017-09-04 09:14:30 [post_date_gmt] => 2017-09-04 09:14:30 [post_content] => Vaikka tupakointi on vähentynyt huomattavasti menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, siitä syntyy edelleen haittoja ja kustannuksia niin tupakoitsijoille itselleen kuin yhteiskunnallekin. Tupakoinnilla on suuri merkitys myös työnantajille, sillä tupakoinnista aiheutuu muun muassa sairauspoissaoloja, työterveyshuollon kustannuksia, työkyvyttömyyseläkemenoja sekä tuotannon menetystä. Työpaikan alueella tai sen edustalla tupakoivat työntekijät eivät myöskään anna työpaikasta erityisen myönteistä kuvaa asiakkaille tai ohikulkijoille, pikemminkin päinvastoin. Tupakoinnin lopettaminen ja sitä tukeva työpaikan savuttomuus ovat siis yhteinen etu. Ihmisten elintapoihin, kuten tupakointiin, puututtaessa on aina riski, että puuttuminen koetaan ”terveysterrorismiksi” ja yksilön vapauden rajoittamiseksi. Savuttomuuden edistämiselle on kuitenkin tarvetta, sillä vaikka kyseessä on henkilökohtainen asia, onnistuu tupakasta luopuminen huomattavasti helpommin yhteisenä yrityksenä kuin omin avuin. Itsekseen tupakasta irti ponnistelevista vain harva on vuoden kuluttua tupakoimatta. Kun lopettamispäätöksen tehnyttä tuetaan, parhaimmillaan jopa joka kolmas pystyy luopumaan tupakoinnista. Toimivia keinoja tupakoinnin lopettamisen tukemiseen työpaikalla ovat muun muassa vertaistukiryhmät, korvaushoitojen sekä vieroitushoitojen tukeminen, erilaiset kilpailut sekä tietenkin ryhtyminen savuttomaksi työpaikaksi. Jotta savuttomuuteen tähtäävä toiminta olisi työnantajan näkökulmasta kannattavaa, on panos-tuotossuhteen oltava kunnossa ja kustannusten säällisessä suhteessa tupakoinnista luopuvien työntekijöiden määrään. Jos työnantaja päätyy tukemaan tupakoinnin lopettamista, on tärkeää, että tupakoinnin lopettajalla on myös omavastuuosuus kustannuksista. Kun pelissä on myös omaa rahaa, on sitoutuminen lopettamiseen suurempaa.

Kun lopettamispäätöksen tehnyttä tuetaan, parhaimmillaan jopa joka kolmas pystyy luopumaan tupakoinnista.

Motivaatiota savuttomuuteen voi lisätä myös bonusmuotoisella palkitsemisella, mutta tällöin on oltava tarkkana, ettei tämä aiheuta katkeruutta muissa työntekijöissä: joku voi ihmetellä, miksi palkitaan henkilöitä, jotka ovat tupakoinnin kaltaisen huonon tavan omaksuneet, kun taas tupakoimaton henkilö ei saa mitään palkintoa siitä, että ei ole koskaan aloittanut tupakointia tai on lopettanut sen jo aiemmin. Työnantaja saa tupakoinnin vähentämiseen sijoittamansa eurot nopeasti takaisin sekä vähentyvinä sairauspoissaoloina että työajankäytön tehostumisena. Jos oletetaan, että työntekijä polttaa työpäivän aikana seitsemän savuketta ja käyttää tupakointiin kaikkinensa työaikaa noin 10 minuuttia yhtä savuketta kohti, koituu tupakoinnista pelkästään työajan menetyksenä mediaaniansiotasolla laskennallisesti yli 4 000 euron kustannus vuodessa. Tupakoinnin lopettaminen muun muassa lääkärin ohjauksen ja korvaushoitojen avulla maksaa vastaavasti tuloksista riippuen noin 1 000–3 500 euroa tupakoinnin lopettanutta kohden. Todellisuudessa on toki vaikea arvioida, paljonko tupakointi vie työaikaa tai syö työn tuottavuutta. Suorimmin se tuntuu sellaisissa töissä, joissa työn tuottavuus on sidottu läsnäoloon työpisteessä. Vastuu omista elintavoista on jokaisella työntekijällä itsellään, mutta työnantaja voi työterveyshuolto kumppaninaan tukea terveellisten elintapojen valitsemista ja ylläpitämistä. Hyvä työkyky säilyy eläkeikään saakka vain riittävän terveellisten elintapojen avulla. Lisää tietoa ja vinkkejä työyhteisön savuttomuuden tukemiseen Savuton työpaikka – yhteinen tavoite -seminaarista. Seminaari järjestetään Helsingissä 20.9.2017. Kuva: Elinkeinoelämän keskusliitto EK [post_title] => Savuton työpaikka - kuka siitä hyötyy? [post_excerpt] => Vaikka tupakointi on vähentynyt huomattavasti menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, siitä syntyy edelleen haittoja ja kustannuksia niin tupakoitsijoille itselleen kuin yhteiskunnallekin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => savuton-tyopaikka-kuka-siita-hyotyy [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:14:35 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:14:35 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=925 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [20] => WP_Post Object ( [ID] => 934 [post_author] => 11 [post_date] => 2017-07-03 09:34:01 [post_date_gmt] => 2017-07-03 09:34:01 [post_content] => ”Lopetan sitten kesälomalla, kun on enemmän aikaa.” ”En minä nyt ainakaan kesällä pysty lopettamaan, kun on festarit ja eräretket ja kaikki.” Vuodenajalla, erityisesti kesällä, voi perustella sekä tupakoinnin lopettamista, että jatkamista. Todellisuudessa tupakoinnin lopettaminen ei ole kiinni kalenterista. Se onnistuu yhtä hyvin kesähelteillä kuin talvipakkasillakin, kun lopettajalla on halua ja hyvä motivaatio, suunnitelma sekä uskoa onnistumiseen. Myös ympäristöä voi muokata otollisemmaksi uusien tapojen omaksumiseen. Tupakoinnin lopettanut joutuu kohtaamaan vuodenkierron kaikki tilanteet ikään kuin ensimmäistä kertaa, ilman vanhoja tupakointirutiineja. Nämä tilanteet voivat etukäteen tuntua pelottavilta ja usko omaan kykyyn selviytyä on koetuksella. Kesällä näitä haastavia paikkoja on runsaasti: terassikäynnit, mökkireissut ja saunan lämmitykset horjuttavat päättäväisyyttä. Ongelmia voi siis tulla, mutta kun olet varautunut, selviät niistä kyllä.

Ongelmia voi tulla, mutta kun olet varautunut, selviät niistä kyllä.

Mieli tuottaa monenlaisia ajatuksia, se on mielen tehtävä. Ajatuksia voi kuitenkin opetella pitämään ajatuksina, ei tosiasioina. Jos mielesi kertoo sinulle, että ”haluan sittenkin tupakoida vielä tämän kesän ajan”, voit kiittää mieltäsi mielenkiintoisesta ajatuksesta ja sen jälkeen kyseenalaistaa sen: ”Entä jos tämä olisikin nyt se ensimmäinen savuton kesä, jonka jälkeen seuraavat kesät ovat helpompia?” Oli vuodenaika mikä tahansa, loma on usein erinomainen hetki lopettaa tupakointi. Lomalle lähtö ja ympäristön vaihdos voivat olla sopivia hetkiä muutoksen toteuttamiseen. Lomalla ei tarvitse noudattaa aikatauluja eikä keskittyä monimutkaisiin työasioihin. On myös tavallista enemmän aikaa liikkua, mikä helpottaa vieroitusoireita ja auttaa pysymään savuttomana. Kesälomalla bonuksena tulevat lisäksi valo ja lämpö, jotka antavat voimaa ja auttavat jaksamaan. Kesä on myös täynnä makuja ja tuoksuja, joista nauttii ihan uudella tavalla tupakoimattomana. Kesä tupakatta – näin onnistut:

• Suunnittele mitä teet tupakoinnin sijaan. Vanhoista tavoista pääsee helpommin eroon siten, että keksii niiden tilalle uusia, korvaavia tapoja. Mieti, mikä muu voisi tuottaa iloa ja mielihyvää.
• Ympäristöä muokkaamalla helpotat uusien tapojen muodostumista: Siivoa tupakointivälineet pois näköpiiristä. Laita tarjolle raikkaita herkkuja. Ota esille jumppamatto, kahvakuula ja muut urheiluvälineet, jotta niihin tarttuminen helpottuu. Lataa itsellesi sovellus, joka kannustaa liikkumaan tai tekemään vaikkapa mindfulness-harjoituksia.
• Nauti kesästä kaikilla aisteilla. Miltä tuoksuvat kukat tai lämpiävä sauna? Miltä maistuu kesän ensimmäinen mansikka? Tuoksut ja maut terävöityvät, kun et enää tupakoi. Entä miltä tuntuu rantahiekka varpaiden alla? Kun keskityt tarkkailemaan ympäröivää maailmaa, mielesi saa tilaisuuden rauhoittua.
• Tunne, kuinka henki kulkee ja koko elimistösi saa taas happea käyttöönsä.
• Ole armollinen itsellesi: Tupakoinnista toipuminen ja uusien tapojen oppiminen ottaa aikansa. Tapojen muuttuminen automaattiseksi kestää noin kymmenen viikkoa. Eli syksyn tullen uudet tavat luistavat jo!

Mitäpä, jos tämä kesäloma on sinua ja sinun hyvinvointiasi varten? Teksti on julkaistu myös Keuhkokatsastus.fi-sivustolla. Tupakoinnin lopettanut Lea Puusaari: "Olen saanut terveyden ja energisen olon" (Lea Puusaaren haastattelu Yle Puheen iltapäivässä 14.10.2016) [post_title] => Nauti kesästä enemmän - lopeta tupakointi [post_excerpt] => ”Lopetan sitten kesälomalla, kun on enemmän aikaa.” ”En minä nyt ainakaan kesällä pysty lopettamaan, kun on festarit ja eräretket ja kaikki.” [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nauti-kesasta-enemman-lopeta-tupakointi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:16:32 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:16:32 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=934 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [21] => WP_Post Object ( [ID] => 940 [post_author] => 12 [post_date] => 2017-06-14 09:55:21 [post_date_gmt] => 2017-06-14 06:55:21 [post_content] => Tupakan rinnalle uudeksi huolenaiheeksi ovat viime vuosina nousseet muut nikotiinituotteet. Nuuskan kokeilu on yleistynyt 15–16-vuotiailla, erityisesti pojilla, ja sähkösavukkeita kokeillaan yhtä usein kuin savukkeita. Savukkeet eivät siis ole enää nuorille ainoa nikotiininlähde, vaan nikotiinituotteiden käyttö näyttää hajaantuvan ja pirstaloituvan eri tuotteiden käyttöön. Tutkimukset Suomesta ja ulkomailta tukevat tätä havaintoa. Tuore tutkimuksemme valottaa nikotiinituotteiden kokeilun sukupuolittaisia eroja. Havaitsimme, että pojat kokeilevat tuotteita keskimäärin tyttöjä nuorempina. Tytöillä on suurempi todennäköisyys kokeilla savukkeita, kun taas pojilla nuuskan ja sähkösavukkeiden kokeilu on todennäköisempää. Sukupuolieroja näyttää olevan siis jo tuotteiden kokeilussa. Tässä mielessä tytöt näyttävät poikia konservatiivisemmilta. Pojat hakevat hanakammin savukkeille vaihtoehtoisia nikotiinilähteitä tai käyttävät useampia tuotteita rinnakkain. Eri tuotteiden rinnakkaiskäyttöä tukee eniten se, että saatavilla on monenlaisia tuotteita. Suomessa näitä ovat pääasiassa savukkeet, nuuska ja sähkösavukkeet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotteiden kirjo näyttää olevan vielä laajempi. Myös eri tuotteiden asema yhteiskunnassa vaikuttaa rinnakkaiskäyttöön. Käyttörajoitukset ja muu lainsäädäntö vaikuttavat senhetkisen tuotteen valintaan. Esimerkiksi savukkeiden polttaminen sisällä ei ole yhtä helppoa kuin nuuskan käyttö. Myös kulttuuriset tekijät vaikuttavat käyttöön: nikotiinituotteiden esilläolo arkipäivässä ja tuotteiden markkinointi esimerkiksi internetissä ohjaavat kulutusta tiettyyn suuntaan.

Ehkäisevässä työssä tulee aiempaa enemmän huomioida uudet nikotiinituotteet.

Yksi rinnakkaiskäyttöä ylläpitävä tekijä on myös nikotiiniriippuvuus. Nikotiiniriippuvuutta on mahdollista ylläpitää, jos yhteiskunnan rakenteet sen suovat. Toisin sanoen osa nuorista on nikotiiniriippuvaisia, koska nikotiinia on yhteiskunnassa saatavilla. Mikäli nikotiiniriippuvuutta ei esiintyisi, ei esiintyisi nikotiinituotteiden rinnakkaiskäyttöäkään. Ehkäisevässä työssä tulee huomioida aiempaa enemmän uudet nikotiinituotteet, niiden käyttötavat ja käyttäjäryhmät. Nämä tiedot auttavat sekä ehkäisemään nikotiinituotteiden käyttöä että kohdentamaan korjaavaa työtä. Nuorten pirstaloituva nikotiinin käyttö vaatii huomiota niin tutkimuksellisesti kuin lainsäädännöllisestikin, jotta käytön ehkäisy olisi mahdollisimman tehokasta. Otto Ruokolaisen ja Kirsimarja Raitasalon tutkimus Tupakkatuotteiden ja sähkösavukkeiden kokeilun aloitusikä ja taustatekijät peruskoulun yhdeksäsluokkalaisilla julkaistaan 16.6.2017 ilmestyvässä Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 3/2017. [post_title] => Pojat tyttöjä kokeilunhaluisempia nikotiinituotteiden käyttäjiä [post_excerpt] => Savukkeet eivät ole enää nuorille ainoa nikotiininlähde, vaan nikotiinituotteiden käyttö näyttää hajaantuvan ja pirstaloituvan eri tuotteiden käyttöön. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => pojat-tyttoja-kokeilunhaluisempia-nikotiinituotteiden-kayttajia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-02-05 09:56:09 [post_modified_gmt] => 2019-02-05 07:56:09 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=940 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [22] => WP_Post Object ( [ID] => 3052 [post_author] => 12 [post_date] => 2018-05-09 06:32:39 [post_date_gmt] => 2018-05-09 04:32:39 [post_content] => Usein tupakoinnin vähentämisen ja ehkäisyn toimenpiteet ovat keskittyneet kysynnän vähentämiseen ja mahdollisuus rajoittaa tarjontaa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tupakan saatavuuden rajoittamisella on väestön hyväksyntä: 72 prosenttia tupakoimattomista mutta myös lähes neljäsosa tupakoivista puoltaa tupakan myyntipaikkojen vähentämistä. Tupakan tarjonnan rajoittamiseksi on esitetty esimerkiksi jälleenmyyntipaikkojen vähentämistä koulujen läheisyydessä. Uudessa-Seelannissa tehdyn arvion mukaan myyntipaikkojen karsiminen 90 prosentilla ja myyntilupien myöntäminen suhteessa alueen väestömäärään noin puolittaisi tupakoinnin. Suomalaisen tutkimuksen mukaan etäisyyden kasvaessa lähimpään tupakan myyntipaikkaan kasvaa myös tupakoinnin lopettamisen todennäköisyys. Useat kauppaketjut ovat vapaaehtoisesti luopuneet tupakan myynnistä kokonaan. Suomessa HalpaHalli ei myy lainkaan tupakkatuotteita. Vastaavia esimerkkejä löytyy ainakin Tanskasta, Hollannista ja Belgiasta.  Koska nyky-yhteiskunnassa kulutus on osa identiteettiä, on sillä merkitystä millaisissa kaupoissa asioit. Tupakan myynnistä luopuminen on tutkimusten mukaan saanut myönteistä palautetta asiakkailta. Vapaaehtoista myynnistä luopumista on perusteltu joko terveyssyillä tai eettisillä näkökulmilla ja kaupan vastuullisuudella. Myös tupakan myynnin väheneminen ja tupakan myynnin sopiminen huonosti liikkeen imagoon ovat nousseet esiin. On hienoa, että osa kaupoista on poistanut tupakkatuotteet myynnistä. Uskoisin, että tällaisia edelläkävijöitä seuraa laajempi joukko perässä. Löytyisikö yhteiskunnan tasolla kuitenkin vielä tehokkaampi keino vähentää tupakointia?

Tupakkateollisuuden vahvempi rajoittaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun

Tarvitsisimme myös uusia keskustelunavauksia. Mitäpä jos, tupakkateollisuus rajattaisiin ulos vapailta markkinoilta? Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa uusia tupakkapoliittisia avauksia koonneen tutkijaryhmän katsauksen pohjalta löytyy erilaisia keinoja, joilla se olisi mahdollista. Myynti voitaisiin keskittää valtion hallinnoimiin jälleenmyyntipisteisiin. Tupakkayhtiöille voitaisiin asettaa kiintiö savukkeiden valmistukselle ja tuonnille, jota vähennettäisiin johtaen lopulta tupakan myynnin loppumiseen. Uusiseelantilaiset tutkijat ovat mallintaneet savukkeiden valmistuksen rajoittamista ja tuontikiintiöiden vaikutusta. Siellä sen on esitetty sekä säästävän yhteiskunnan varoja että se parantavan väestön terveyttä. Olisiko aika avata keskustelua tämän keinon toimivuudesta Suomessakin? Kuvat: THL ja Shutterstock [post_title] => Tupakan myynti ei ole trendikästä [post_excerpt] => Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tupakka-asiantuntija Otto Ruokolainen pohtii tupakan saatavuuden rajoittamista. Saatavuuden vähentäminen olisi tehokas keino vähentää tupakointia. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakan-myynti-ei-ole-trendikasta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-06-04 08:51:56 [post_modified_gmt] => 2018-06-04 06:51:56 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3052 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [23] => WP_Post Object ( [ID] => 944 [post_author] => 14 [post_date] => 2017-05-29 10:54:22 [post_date_gmt] => 2017-05-29 10:54:22 [post_content] => Tunnustus. Olen polttanut teinivuosina tupakkaa. Muistan, että suurimmat syyt lopettamiselleni olivat noin 25-vuotta sitten ympäristö, terveys ja talous. En halunnut enää polttaa sademetsää, pilata omaa terveyttäni tai käyttää vähäisiä rahojani turhakkeeseen nimeltä tupakka. Siksi lopetin. Tupakan ympäristövaikutukset 25-vuotta myöhemmin ovat kuitenkin edelleen yllättävän merkittävät. Maailmassa heitetään ympäristöön edelleen arviolta 4,5 biljoonaa tupakantumppia joka vuosi. Suomessa noin 5 miljardia. Minkä paikan sinä haluaisit suojata tupakantumpeilta? Vaikuta ja laita kuva jakoon somessa tunnuksella #älästumppaatähän.

Toivoisin, ettei kotipihaltamme Käpylästä löytyisi yhtään tupakantumppia.

Ohessa viisi faktaa tupakan ympäristövaikutuksista 1. Tupakan viljelyyn käytetään noin 4,3 miljoonaa hehtaaria maata. Tämä vastaa esimerkiksi Sveitsin tai Tanskan pinta-alaa. Jos tupakan sijasta viljeltäisiin ruokakasveja, saataisiin ruokittua yli 19 miljoonaa ihmistä. 2. Tupakkaviljelmien tieltä kaadetaan vuosittain noin 200 000 hehtaaria trooppisia metsiä. Tämä vastaa suunnilleen Luxemburgin pinta-alaa. Metsää kaadetaan, jotta saadaan maata tupakan viljelyyn. 3. Puuta tarvitaan lisäksi tupakan lehtien kuivattamiseen ja pakkausmateriaalien valmistamiseen. Yhden tupakkakilon kuivattamiseen tarvitaan noin 10 kg polttopuuta. Yksi kaadettu puu vastaa noin 300 savuketta eli 15 savukeaskia. Jos polttaa yhden askin päivässä, tulee välillisesti syyllistyneeksi vuosittain 24 puun kaatamiseen. 4. Vuosittain valmistetaan yhteensä lähes 6 biljoonaa savuketta. Tupakkakasvi on vaativa viljelykasvi: se tarvitsee paljon kastelua ja lannoitteita sekä hyönteismyrkkyjä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan tupakan valmistus tuottaa vuosittain yli 2 miljoonaa tonnia kiinteää jätettä, 300 000 tonnia nikotiinia sisältävää, ei-kierrätyskelpoista jätettä ja 200 000 tonnia kemikaalijätettä. 5. Tupakantumppi on maailman yleisin roska. Ympäristöön heitetään 4,5 biljoonaa tupakantumppia joka vuosi. Suomessa ympäristöön päätyy joidenkin arvioiden mukaan lähes 5 miljardia tumppia vuosittain. Tupakantumppi ei maadu. Savukkeiden filtterit on tehty huokoisesta selluloosa-asetaatista. Se on muovia, jonka hajoaminen kestää vuosia. Tumpeissa on samoja myrkkyjä kuin savukkeissa ja ne päätyvät helposti vesistöihin ja eläimien syötäväksi. Suomen Ash käynnistää tänään 29. toukokuuta 2017 #älästumppaatähän -somekampanjan. Lähetä kuva sinulle rakkaasta ja tärkeästä paikasta, jonka haluat suojata tai puhdistaa tupakantumpeilta tunnisteella #älästumppaatähän ja #ympäristöpäivä. Kampanja on osa maailman ympäristöpäivän tapahtumia. Itselläni yksi tärkeä tumppivapaapaikka pienten lasten vanhempana on aika ilmeinen. Toivoisin, ettei kotipihaltamme Käpylästä löytyisi yhtään tupakan tumppia. Teksti on julkaistu alun perin Leo Straniuksen blogissa, ja se julkaistaan tässä kirjoittajan luvalla. [post_title] => Ympäristö, terveys ja talous – tästä syystä stumppasin [post_excerpt] => Tunnustus. Olen polttanut teinivuosina tupakkaa. Muistan, että suurimmat syyt lopettamiselleni olivat noin 25-vuotta sitten ympäristö, terveys ja talous. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => 944 [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-03-05 11:50:29 [post_modified_gmt] => 2018-03-05 09:50:29 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=944 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [24] => WP_Post Object ( [ID] => 959 [post_author] => 15 [post_date] => 2017-05-16 07:55:38 [post_date_gmt] => 2017-05-16 07:55:38 [post_content] => Helsingin kaupunki julistautui savuttomaksi vuoden 2007 alussa ja aloitti samalla järjestelmälliset, tupakkalain mukaiset toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi monialaisessa yhteistyössä. Tie kohti savuttomuutta on ollut pitkä: vuonna 2006 kaupunginvaltuusto päätti, että henkilökuntaa tuetaan tupakoinnin lopettamisessa ja vuonna 2010 kaupungin henkilökunnan tupakointi kiellettiin työaikana. Helsingissä henkilöstön savuttomuutta johtaa kaupungin keskushallinto. Kaikilla kaupungin työpaikoilla noudatetaan samaa ohjetta; Tupakoimattomuuden tukeminen ja tupakointi työaikana. Ohje koskee myös sähkösavukkeiden käyttöä. Tärkeä keino tupakoimattomuuden edistämisessä on vieroituksen tukeminen. Tukea tarjoavat työterveyshuolto, tupakkaklinikka ja terveysasema, ja käytössä ovat myös verkkopalvelut. Työterveyshuollon rooli on keskeinen tupakoinnin puheeksiottamisessa. Työterveyshuolto on tarjonnut kaupungin työntekijöille sekä yksilö- että ryhmävieroitusta ja ohjelman alussa henkilöstölle tarjottiin myös maksuttomia nikotiinikorvaushoitotuotteita. Savuttomuus ei etene itsestään, vaan sitä on myös johdettava. Työterveyshuolto tukee esimiehiä tarvittaessa siinä, miten henkilöstön tupakointiin tulisi puuttua. Tupakoinnin seuranta ja keskustelu virastojen linjajohdon kanssa on osa työyhteisöjen terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Työterveyshuolto ottaa henkilöstön tupakoinnin tarvittaessa esille tekemillään työpaikkaselvityskäynneillä. Helsingissä pilotoitiin henkilökunnan savuttomuustyön kohdentamista nuorisotoimessa. Tästä pilottihankkeesta saatiin hyviä kokemuksia: kaupungin työterveyskyselyn mukaan nuorisoasiainkeskuksen henkilöstön tupakointi väheni. Työterveys Helsingin palvelupäällikön Jaana Jyrkämän mukaan henkilöstö ja ylin johto olivat yhdessä vahvasti mukana suunnittelemassa keinoja, joilla henkilökunnan tupakointiin yritettiin vaikuttaa. Ilman linjajohdon vahvaa sitoutumista tulokset eivät olisi olleet näin hyviä.

Myös kilpailuja ja työyhteisöjen palkitsemista tupakoinnin vähenemisestä olisi ajankohtaista harkita.

Savuttomuustyön haasteet ovat kuitenkin erilaisia eri aloilla. Mielestäni henkilöstön savuttomuuden tukeminen tulisi nähdä osana työhyvinvoinnin tukemista ja räätälöidä suhteessa palvelutehtävään, työkulttuuriin ja työyhteisöjen erityispiirteisiin. Työnantajien, henkilöstön, työterveyshuollon, työsuojelun edustajien ja vaikkapa ammattijärjestöjen yhteistyöllä voitaisiin löytää uudenlaisia ratkaisuja savuttomuuden tueksi. Myös esimerkiksi kilpailuja sekä työyhteisöjen palkitsemista tupakoinnin vähenemisestä ja onnistumisista olisi ajankohtaista harkita. Savuttomuustyö jatkuu Helsingissä: Henkilöstön tupakointi on vähentynyt 18 prosentista 12 prosenttiin vuosina 2007-2015. Asiaa on silti edelleen tärkeätä pitää esillä. Helsingissä henkilökunnan savuttomuuden tukeminen sisällytetään osaksi työhyvinvoinnin johtamista sekä kaupungin työhyvinvointiohjelmaa ja toimialojen työhyvinvointikäytäntöjä. Haasta työyhteisösi kokeilemaan savutonta työpäivää Savuton Suomi -päivänä 31. toukokuuta! Lisätiedot, materiaalit ja päivän tapahtumat löydät osoitteesta www.savutonsuomi.fi [post_title] => 10 vuotta savutonta Helsinkiä - mitä on opittu? [post_excerpt] => Savuttomuustyö jatkuu Helsingissä: Henkilöstön tupakointi on vähentynyt 18 prosentista 12 prosenttiin vuosina 2007-2015. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => 10-vuotta-savutonta-helsinkia-mita-opittu [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:18:51 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:18:51 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=959 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [25] => WP_Post Object ( [ID] => 963 [post_author] => 16 [post_date] => 2017-04-18 08:07:42 [post_date_gmt] => 2017-04-18 08:07:42 [post_content] => Eduskunnassa kytee viinakapina. Mitä ihmettä, mistä tässä oikein on kysymys? No, alkoholilaista tietenkin. Maaliskuussa julkaistiin lausuntoyhteenveto uudistettavasta alkoholilaista. Useat lausunnon antajat totesivat, että lakiehdotuksessa on lukuisia kansanterveyden kannalta ongelmallisia kohtia. Ongelmat voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: kaupan hyllyt täyteen vahvempia oluita ja limuviinoja, niin Suomi lähtee nousuun. Kyseessä on eräänlainen CC-PP-peli, jossa voitot virtaavat yksityisille haittojen jäädessä yhteisöjen maksettavaksi. Joukko kansanedustajia halusi, että lausuntojen sato oikeasti huomioidaan ja ainakin pahimmat valuviat lakiehdotuksesta korjataan. Tämän jälkeen kuitenkin muutama hallituspuolueen kansanedustaja kiirehti lausumaan, että alkoholilaki etenee, koska asia on sovittu! Sitä paitsi uusi laki vapauttaa meidät kertaheitolla holhousyhteiskunnan kahlehtivasta otteesta ja tekee meistä vihdoinkin eurooppalaisia. Tämä herättää monia kysymyksiä: Miksi lausuntoja pyydetään, jos mitään ei ole tarkoitus muuttaa? Mikä on se holhousyhteiskunta, jonka kuristusotteesta meidän tulee vapautua? Mikä on se eurooppalainen juomakulttuuri, jota kohden nyt pääsemme kirmaamaan? Holhousyhteiskunta on kummallinen hokema, jota ei yhtään avata. Käyttääpä siitä eräs kansanedustaja ilmaisua ”yksi Euroopan tiukin sääntely-ympäristö”. On hyvä muistaa, että tulevaisuuden suurkuluttajat tulevat tämän päivän kohtuukäyttäjistä. Tuon virtauksen patoaminen ei ole holhoamista, vaan vastuullisuutta.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä eurooppalaista alkoholikulttuuria, kuten ei myöskään haitatonta alkoholikulttuuria.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä eurooppalaista alkoholikulttuuria - perinteisiksi viinimaiksikin katsottujen maiden alkoholikulttuurit poikkeavat toisistaan. Haitatonta alkoholikulttuuria ei ole missään. Eri maiden alkoholiprofiileihin voi tutustua Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilla. WHO:n 194:stä jäsenvaltiosta 180 käyttää erilaisia alkoholipoliittisia keinoja haittojen rajoittamiseksi. Siis haittojen rajoittamiseksi, ei holhotakseen. Suomi käyttää tutkitusti tehokkaita keinoja, ja meitä pidetään maailmalla esikuvina niin kansainvälisessä tiedeyhteisössä kuin vastuullisten päättäjien joukossakin. Sovituista asioista kiinni pitäminen on erikoinen ajatus, jos se kehystetään vaateella lakiehdotusten vaikutusten arvioinnista ja tietoon perustuvasta päätöksenteosta. Lausuntokierros on osa hyvän hallintotavan mukaista valmisteluprosessia ja demokraattista päätöksentekoa. Päättäjien olettaisi seisovan näiden vaateiden takana. Jos ehdotus on korjattavissa paremmaksi, se tehdään. Jos se on niin kehno, ettei se ole korjattavissa, se perutaan kuten veneille ja moottoripyörille kaavailtu vero. Lakiehdotuksessa on paljon hyviä kohtia kuten yrittäjien hallinnollisen taakan keventäminen. Kun pidetään kansanterveys keskiössä ja ehdotuksesta pudotetaan pois sitä vaarantavat seikat, saamme maahamme hyvän ja modernin lain, joka ensimmäistä kertaa ei lisää haittoja, kuten aiemmat lainmuutokset. Kuvat: Ehyt ry ja Pixabay [post_title] => Bye bye holhous, meistä tulee eurooppalaisia! [post_excerpt] => Eduskunnassa kytee viinakapina. Mitä ihmettä, mistä tässä oikein on kysymys? No, alkoholilaista tietenkin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => bye-bye-holhous-meista-tulee-eurooppalaisia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:19:23 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:19:23 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=963 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [26] => WP_Post Object ( [ID] => 971 [post_author] => 17 [post_date] => 2017-03-14 08:24:26 [post_date_gmt] => 2017-03-14 08:24:26 [post_content] => Jos polttaisin, polttaisin päiväkodin nurkalla niinä aamuina, jolloin olen paininut 2,5-vuotiaan poikani kanssa saadakseni hänelle päälle haalarin, villasukat, kuomat, kypärämyssyn, pipon ja rukkaset. Syke pomppaa ja hiki valuu selkää pitkin siistien työvaatteiden alla. Niin sanottu ressirööki olisi paikallaan. Mutta päiväkotihan on savuton alue ja sykekin laskee työpaikalle rennosti pyöräillessä. Paitsi jos on loskakeli ja kiire. Terveyden edistäjänä minulle on tärkeää ymmärtää miksi joku polttaa, tai miksi joku ahmii, tai miksi joku vetää ne kansainvälistä kiinnostustakin herättäneet kalsarikännit. Miksi, miksi, vaikka se on terveydelle vaarallista? Tunnistan itsessäni tunnesyöjän. Suu täynnä suklaata on olevinaan parempi olo, vaikka oikeasti ei edes ole. Jos polttaisin, niin polttaisin silloin, kun stressaa ja ahdistaa. Ihmisen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa on äärimmäisen kiinnostava asia. Kun jokin asia esimerkiksi jännittää, toinen ei pysty syömään ja toinen syö enemmän kuin tarvitsisi. Kun on selvillä MIKSI, voi siirtyä miettimään kysymystä MITEN. Elämäntapamuutosten tukemisessa tarvitaan tarkkaa pelisilmää ja monien eri mahdollisuuksien tarjoamista. Sekä lipsahdusten ymmärtämistä ja armollisuutta. Jos polttaisin, millaista tukea haluaisin tupakoinnin lopettamiseen? Osallistuin viime marras-joulukuun vaihteessa kasvuyritystapahtuma Slushiin. Siellä vastaan osui muun muassa Moodmetric-älysormus. (Raapaisin aihetta Slush-reissuani koskevassa tekstissäni, joka löytyy Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen blogista.) Moodmetric-mittaus antaa viitteitä kuormituksen ja palautumisen tasapainosta. Sanovatpahan sivustollaan myös sen, että Moodmetricistä voisi olla apua pitkittyneen stressin vaikutusten ennaltaehkäisemisessä.

Jos terveydelle haitallisen tavan lopettaminen olisi pelkästä tahdonvoimasta kiinni, loppuisivat hommat monelta meikäläiseltä terveysterroristilta.

Jos polttaisin ja haluaisin tukea tupakoinnin lopettamiseen, saattaisin vaikka hyödyntää tuollaista stressiä mittavaa älysormusta. Parhaimmillaan voisin mahdollisesti tunnistaa jo ennalta ne hetket, jolloin sen ressiröökin polttaminen olisi todennäköisintä. Joskus jo riskitilanteen tunnistaminen riittää. Tietoisuus auttaa välttämään lipsahdusta. Mutta entä, jos on tarve käyttää kovempia keinoja? Jos polttaisin ja haluaisin lopettaa, mutta tarvitsisin apua niihin hetkiin, jolloin himo on suurin. Virtuaalilasit. Olisivatko ne yksi tapa siirtyä hetkeksi paikkaan ja hetkeen, jossa stressin tunne ja kovin tupakanhimo helpottavat? Tai kuulokkeet korviin ja silmät kiinni? Whatsapp-viesti vertaiselle tai läheiselle, joka kannustaa tupakoinnin lopettamisessa? Piipahtaminen Lopeta maanantaina -kannustusohjelman nettisivuille tai Facebook-ryhmään tsekkaamaan miksi tälläkin viikolla kannattaa olla polttamatta? Jos terveydelle haitallisen tavan lopettaminen olisi pelkästä tahdonvoimasta kiinni, loppuisivat hommat monelta meikäläiseltä terveysterroristilta. Jos kieltosana EI tehoaisi aina, olisi lapsiperheissäkin fantastisen leppoisaa. Todellisuus on kuitenkin toista. Jos siis polttaisin, haluaisin nykyaikaisia, kannustavia keinoja tupakoinnin lopettamisen tueksi. Älysormuksia. Stressimittareita. Mobiilisovelluksia. Verkossa olevia vertaistukiryhmiä. Älypeilejä, jotka näyttävät tupakoijan tulevaisuuden. Kuvat: Kaisa Hiltunen ja Shutterstock [post_title] => Jos poltaisin, tiedän milloin polttaisin [post_excerpt] => Jos polttaisin, polttaisin päiväkodin nurkalla niinä aamuina, jolloin olen paininut 2,5-vuotiaan poikani kanssa saadakseni hänelle päälle haalarin, villasukat, kuomat, kypärämyssyn, pipon ja rukkaset. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => jos-poltaisin-tiedan-milloin-polttaisin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:20:45 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:20:45 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=971 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [27] => WP_Post Object ( [ID] => 980 [post_author] => 18 [post_date] => 2017-01-03 08:37:08 [post_date_gmt] => 2017-01-03 08:37:08 [post_content] => Poliittisten päättäjien silmissä lienee sokea piste, joka peittää tupakan ja alkoholin yhtymäkohdat. Muuten on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa tupakkapolitiikkaa ja alkoholipolitiikkaa viedään eri suuntiin, Tupakkalakia tiukennettiin juuri muun muassa kieltämällä mentolit ja muut aineet, jotka peittävät tupakan perusmaun ja madaltavat tupakoinnin aloittamiskynnystä. Marraskuussa lausunnoille lähetetty esitys uudeksi alkoholilaiksi puolestaan lisäisi kaiken maailman siirapeilla maustettujen alkoholijuomien tarjontaa ruokakaupoissa ja kioskeissa. Toki eroa on siinä, että tupakan haittojen torjuntaan Suomi on sitoutunut kansainvälisellä valtiosopimuksella, mutta alkoholihaittojen ehkäisyyn ”vain” hyväksymällä WHO:n jäsenenä globaalin alkoholistrategian  ja tavoitteen vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja. Kun laki ei velvoita, ei moraalisesta sitoumuksesta tarvitse välittää? Alkoholiliberalismissa alkoholijuomat nähdään nautintoaineina. Vaikka myös sikareiden ja piipun tupruttelulla haetaan nautintoa, ymmärretään se terveydelle haitalliseksi. Viini-, viski- tai olutharrastukseen ei terveysriskejä haluttaisi yhdistää. Nikotiini ja etanoli iskevät kumpikin aivojen nautintomekanismeihin ja aiheuttavat sitä kautta riippuvuuden riskiä. Nautinnon tunne tosin väistyy siinä vaiheessa, kun tavoitteena on enää vieroitusoireiden lieventäminen. ”Huomaavaiset tupakoitsijat” ovat jo jääneet historiaan mutta ”vastuullisen alkoholinkäytön” markkinointi uppoaa edelleen. Erityisesti syöpäriskiä koskevan tieteellisen tutkimuksen valossa haitaton kohtuujuominen on kuitenkin yhtä lailla illuusio kuin haitaton tupakointi. Pienessäkin altistumisessa piilee riski ja toistuvassa altistumisessa kumuloituva riski. ”Huomaavaiset tupakoitsijat” ovat jo jääneet historiaan mutta ”vastuullisen alkoholinkäytön” markkinointi uppoaa edelleen. Tupakoinnista sivullisille koituvia haittoja pyritään vähentämään kaikin keinoin. Alkoholista on muille ihmisille tuntuvasti enemmän haittaa, mutta se ei ylitä päättäjien huomiokynnystä. Esitys uudeksi alkoholilaiksi lisäisi anniskelua yöaikaan ja sitä kautta myös häiriöitä ja turvattomuutta. Tupakointi ei liene koskaan ollut Suomessa niin yleistä kuin alkoholinkäyttö on nykyään. Kun käyttäjiä on paljon, on tapaturmia, krapulapäiviä ja alkoholisairauksiakin enemmän kuin silloin, kun käyttäjiä on vähän. THL:n arvion mukaan tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset vuonna 2012 olivat 1,5 miljardia euroa ja alkoholin kustannukset vähintään kaksi miljardia euroa. Alkoholi on rasite sote-palveluille, yleiselle järjestykselle ja työelämälle. WHO suosittaa tupakan ja alkoholin haittojen vähentämiseksi samoja keinoja: saatavuuden sääntelyä, korkeaa verotusta ja mainonnan rajoittamista. Tupakkalaki laajensi juuri saatavuuden sääntelyn ja mainontakiellon myös sähkösavukkeisiin. Alkoholilakiesitys sitä vastoin lisäisi saatavuutta monin tavoin ja sallisi väkevien juomien epäsuoran mainonnan samalla brändinimellä myytävien mietojen juomien kautta. Tupakkaveron korottamisesta on sovittu hallitusohjelmassa mutta alkoholiverosta ei edes keskustella. Sääntelyn sijaan Sipilän hallitusohjelma painottaa ihmisten omia valintoja ja vastuuta. Alkoholin käyttöä koskevat valinnat edellyttäisivät tietoisuutta haitoista. Hiljattain päättyneen EU-rahoitteisen RARHA-hankkeen asiantuntijat haluaisivat alkoholijuomien etiketteihin tiedot pakkauksen sisältämästä etanoli- ja kalorimäärästä sekä varoituksen terveyteen, turvallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä haitoista. Tupakkapakkauksissa tietoa haitoista on annettu jo vuosia. Alkoholipakkauksiin päättäjät eivät tunnu vastaavaa, vastuunottoa edistävää tietoa kaipaavan. Kuva: Freeimages [post_title] => Sokea piste alkoholipolitiikassa [post_excerpt] => Poliittisten päättäjien silmissä lienee sokea piste, joka peittää tupakan ja alkoholin yhtymäkohdat. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => sokea-piste-alkoholipolitiikassa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:39:11 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:39:11 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=980 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [28] => WP_Post Object ( [ID] => 984 [post_author] => 19 [post_date] => 2016-12-13 09:56:37 [post_date_gmt] => 2016-12-13 09:56:37 [post_content] => Melkein joka neljäs suomalainen nuori kokee huolta ja erilaisia haittoja vanhempien tai muiden läheisten aikuisten alkoholinkäytöstä. Usein toistuvia haittoja kokee noin joka viideskymmenes nuori. Läheisten aikuisten juominen saa lapset ja nuoret kokemaan häpeää, pelkoa ja vihaa. Perheen ongelmat heikentävät myös nuorten itsetuntoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Yleisimpiä juomisesta aiheutuneita haittoja ovat kodin riitaisuus ja nimittely, arjen rutiinien puute, rauhattomat yöt sekä henkinen painostaminen kuten aikuisten mykkäkoulu tai eristäytyminen. Lapsiin kohdistunut tai aikuisten keskinäinen kovakouraisuus on tuttua puolelle haittoja kokeneista (lähde: Lasinen lapsuus 2016). Vanhempien juomisen haitoilta lapsia ja nuoria suojaavat monet, erilaiset tekijät. Merkittävin näistä ovat lapsen elämään kuuluvat luotettavat aikuiset; useiden tutkimusten mukaan yksikin turvallinen aikuinen voi auttaa lasta selviytymään vaikeista kasvuoloista. Perheen ei-juova jäsen voi olla lapsen turva, mutta arvokkaita aikuisia on myös kodin ulkopuolella. Vanhempien juomisesta ja sen vaikutuksista lapsiin on myös tärkeää puhua ääneen. Aihe on hyvä ottaa esille kaikkien nuorten kanssa, ketään leimaamatta. Vaikenemiseen ja salailuun tottunut nuori saattaa luulla, että alkoholi on ongelma vain hänen kodissaan. Jos kodin tilanteesta ei uskalla kertoa kenellekään eikä levottomaan kotiin uskalla kutsua kavereita, nuori voi jäädä todella yksin. Nuori voi löytää turvapaikan ja luotettavan kuuntelijan myös netistä. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan ylläpitämä Varjomaailma-palvelu kuulee ja tukee nuoria, joiden kotona aikuisten juominen aiheuttaa ongelmia. Anonyymeihin nettiryhmiin ja neuvontapalveluun ovat tervetulleita kaikki, joita läheisen aikuisen juominen vaivaa. Ryhmissä tarjotaan niin ammattitaitoisten ohjaajien apua kuin samankaltaisessa tilanteessä elävien nuorten vertaistukea.

Aiheen arkaluontoisuuden ja opitun häpeän vuoksi kodin tilanteesta kertominen on monille helpompaa nimimerkin takaa.

Aiheen arkaluontoisuuden ja opitun häpeän vuoksi kodin tilanteesta kertominen on monille helpompaa nimimerkin takaa. Nettipalveluun saa kirjoittaa juuri silloin, kun itsellä on sopiva olo ja hetki. Varjomaailma tavoittaa paljon myös pienillä paikkakunnilla asuvia nuoria, joiden voi olla hankala löytää tukea läheltä. Varjomaailma onkin monelle nuorelle ensimmäinen paikka, jossa kodin asioista puhutaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Varjomaailmassa nuoria tuetaan tunnistamaan turvallisia aikuisia omasta lähipiiristä ja rohkaistaan kertomaan kodin tilanteesta heille. Luotettava aikuinen voi löytyä hyvinkin läheltä; hän voi olla vaikkapa sukulainen, naapuri, koulun aikuinen, urheilujoukkueen valmentaja tai tarvittaessa ammattilainen. Kuka tahansa voi tarjota tutulle nuorelle turvaa, tukea ja hengähdystauon kodin kaaoksesta. Kosteissa kodeissa eläville ja lasisen lapsuuden kokeneille Varjomaailman viesti on Et ole yksin – eikä tarvitsekaan olla. Valitettavan moni muu nuori elää vastaavassa tilanteessa, mutta kodin murheet eivät kuulu yksin lasten ja nuorten kannettavaksi. Vanhempien juominen ei myöskään koskaan ole lapsen syy, eikä hän voi saada sitä loppumaan. Tärkeintä on, että lasten ja nuorten arki on vanhempien juomisesta huolimatta turvallista ja mahdollisimman hyvää. Sen takaamisessa voi auttaa kuka tahansa aikuinen, niin työssään kuin pihapiirissä. Pitkälle pääsee jo huomioimalla lapset ja nuoret, joita elämässään kohtaa. Perheen salaisuudet eivät välttämättä näy päälle, mutta moni niitä salaa kantaa. Juuri käynnistynyt Raittiuden Ystävien Anna lapselle raitis joulu -kampanja muistuttaa, että aikuisten tulisi huomioida lasten hyvinvointi ja asettaa se tärkeimmälle sijalle myös juhlittaessa. Kuva: Mikko Toivonen / Mildlife  [post_title] => Vanhempien juomisesta saa puhua [post_excerpt] => Melkein joka neljäs suomalainen nuori kokee huolta ja erilaisia haittoja vanhempien tai muiden läheisten aikuisten alkoholinkäytöstä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vanhempien-juomisesta-saa-puhua [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-11 09:19:20 [post_modified_gmt] => 2018-01-11 09:19:20 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=984 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [29] => WP_Post Object ( [ID] => 989 [post_author] => 20 [post_date] => 2016-11-30 10:06:45 [post_date_gmt] => 2016-11-30 10:06:45 [post_content] => Joskus raha menee terveyden edelle. Voisiko kuvitella, että kun asbestin syöpävaarallisuus ilmeni, valtiovalta olisi kohauttanut olkapäitään ja sanonut, että työpaikat ovat tärkeämpiä ja asbestiteollisuus tärkeä kansantalouden kannalta. Kun väki syynää lisäaineita elintarvikkeista ja vie vanhoja rikkaruohomyrkkyjä tuhottavaksi, yksi aine on ja pysyy kotikaapeissa, ravintoloissa, ja sisäänvetotuotteena lähiöiden marketeissa. Kyse on tietenkin alkoholista. Viime vuosien tutkimuksissa yhteys alkoholin ja syövän välillä on vahvistunut. Syöpäyhdistykset ympäri maapallon ovat alkaneet yhä voimallisemmin levittää sanomaa: vähentämällä alkoholin kulutusta vähennät syöpävaaraasi. Alkoholin syöpävaarallisuus on kirjattu äskettäin uudistettuun eurooppalaiseen syöpäohjeistukseen, jossa on 12 tapaa vähentää omaa syöpävaaraa. Ohje kuuluu: Jos käytät alkoholijuomia, vähennä kulutustasi. Syövän ehkäisyn kannalta olisi parasta, jos et joisi lainkaan alkoholia. Ohjeistuksen ovat laatineet yhdessä Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos, Maailman terveysjärjestö ja Euroopan Unioni. Tieteellinen näyttö alkoholin syöpävaaroista on mittava. Suomessa alkoholin arvioidaan aiheuttavan vuosittain noin 1200 syöpää.  Runsaalla alkoholin käytöllä on vahvin yhteys suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syöpien suurentuneeseen vaaraan. Neljä päivittäistä alkoholiannosta (50 grammaa etanolia) kasvattavat esimerkiksi suun ja nielun syövän vaaran noin kaksinkertaiseksi. Naisten rintasyöpä ja suolistosyöpä ovat myös yhteydessä runsaaseen alkoholin käyttöön. Alkoholijuomissa ei ole eroja: kokonaiskulutus on se, joka altistaa syövälle. Mitä enemmän juo, sitä korkeampi riski. Syöpävaaran näkökulmasta juomistavallakaan ei ole eroa: sekä hiljainen tissuttelu että raju kertajuominen ovat osa kokonaiskulutusta.

Eduskunnan viinapuolue kietoo alkoholin myrkyn vapauden ihanaan pilveen.

Pitää siis vain vähentää. Vaikka alkoholitutkijat toistavat vuodesta toiseen, että alkoholin kokonaiskulutusta lisäävät halpa hinta ja helppo saatavuus, sillä ei näytä olevan vaikutusta. Eurooppa on alkoholisyöpien musta maanosa. Monissa maissa esimerkiksi islam uskontona suojaa alkoholin myrkyllisyydeltä. Suomessa alkoholilain uudistus on viime vuodet ollut ikävää seurattavaa. Eduskunnan viinapuolue on äänekkäin. Se kietoo alkoholin myrkyn vapauden ihanaan pilveen ja huolehtii elinkeinojen ja työpaikkojen puolesta. Viinapuolue söpöilee sanoilla pien- ja kulttuuri. On siis pienpanimoita ja olutkulttuuria, ei päihteiden sekakäyttäjiä, jotka hakevat aamuoluensa kotikaupan alehyllystä. Hälyttävin tutkimustieto tulee Britanniasta. Siellä Cancer Research UK tutki väestön tietoisuutta syöpäriskistä. Vain yksi kymmenestä osasi yhdistää runsaan alkoholin kulutuksen syöpään. Miehistä 11 prosenttia ja naisista 15 prosenttia tiesi päivittäisen alkoholinkulutuksen riskirajat. Vastuu alkoholihaitoista on yksilöllä. Tätä mieltä oli kahdeksan kymmenestä vastaajasta. Tosin seitsemän kymmenestä nimesi vastuullisiksi myös alkoholiteollisuuden ja maan hallituksen. Mitenkähän on Suomessa? Jos ajatellaan, että päättäjät ovat keskimäärin koulutetumpia kuin väestö, luulisi alkoholin syöpävaaran olevan tiedossa. Vaan ei ole, muutenhan hallitus yrittäisi vähentää alkoholin kulutusta eikä lisätä sitä. Kuva: Pixabay [post_title] => Väestön ja päättäjien vähättelemä syöpävaara [post_excerpt] => Alkoholijuomissa ei ole eroja: kokonaiskulutus on se, joka altistaa syövälle. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vaeston-ja-paattajien-vahattelema-syopavaara [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:42:19 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:42:19 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=989 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [30] => WP_Post Object ( [ID] => 997 [post_author] => 21 [post_date] => 2016-11-08 10:23:51 [post_date_gmt] => 2016-11-08 10:23:51 [post_content] => SOTE-uudistuksen tavoite on kunnianhimoinen: vapaasti valittavat, helposti saatavissa olevat, tarpeenmukaiset ja kustannustehokkaat palvelut. Ohjataanko siis myös tupakoinnin vieroitushoitoon enemmän aikaa ja rahaa? Tupakointihan aiheuttaa eniten sairauksia, komplikaatioita, kuolemia sekä lääke- ja leikkaustulosten huononemista. Tupakasta vieroituksessa tehokkaimmaksi on todettu intensiivinen pitkäaikaistuki joko erityistyöntekijän avulla tai vertaisryhmässä. Silti nämä palvelut puuttuvat terveydenhoitoyksiköiden palveluvalikoimasta usein kokonaan. Myöskään tupakoinnin puheeksi ottamista, lopetuskehotusta, kannustamista, lääkehoitoon ja verkkotukeen ohjausta tai seurantaa ei toteuteta systemaattisesti. Tupakoinnin voi haistaa ja nähdä, joskus kuullakin. Tupakka aiheuttaa suun ja nenän limakalvojen ärtymistä ja hammasongelmia. Pitkittynyt tai toistuva flunssakin voi liittyä tupakointiin. Koska tupakointi aiheuttaa niin paljon erilaisia terveysriskejä ja sairauksia, on tupakoinnin puheeksi ottaminen aina perusteltua. Tupakasta vieroitus voi olla yksi tärkeimmistä tekijöistä esimerkiksi diabeetikon tai muun sydän-ja verisuonisairaan ennusteelle. Silti terveydenhuollossa kirjataan monesti asiakkaan terveyden kannalta paljon mitättömämpiä asioita, mutta ei mitään tupakoinnista. Ajanpuute ei riitä selitykseksi: Tupakasta kysymisen voi yhdistää esimerkiksi hampaiden tai nielun katsomiseen, tai vaikkapa keuhkojen kuuntelun lomaan. Lyhytkin puuttuminen voi tehota, etenkin toistettuna. Jos tupakoinnista ei kysytä, asiakkaalle voi syntyä käsitys, ettei asiaa pidetä tärkeänä. Puheeksi ottamisessa tärkeintä on ystävällinen, toiveikkuutta herättävä asenne ja kärsivällisyys. On tavallista, että ennen lopullista eroa henkilö on tehnyt jo kolmesta seitsemään tupakkalakkoa. Empatia ja tupakkalakoista tai vähentämisestä annettava myönteinen palaute auttavat asiakasta paremmin kuin moite.

Empatia ja myönteinen palaute auttavat asiakasta paremmin kuin moite.

Yhdeksän kymmenestä tupakoitsijasta kärsii nikotiiniriippuvuudesta. Lopettaja voi kokea sekä fyysisiä että psyykkisiä vieroitusoireita, jotka vaikeuttavat vakiintuneesta tavasta luopumista. Riippuvuuden myötä tupakointi on voinut muuttua työn tauottamisen, palkitsemisen, rauhoittumisen tai rentoutumisen keinoksi, joskus ystäväksi ja lohduttajaksikin. Pysyvä luopuminen voi vaatia, että näihin tarpeisiin löytyy terveellisempiä korvikkeita. Tarvitaan oivalluksia sekä asenteiden ja jopa identiteetin muutosta. Vaikka on tahtomattaan ajautunut tupakkatehtaiden orjuuteen, voi tupakoitsija itse tulkita tupakointinsa jopa vapaudeksi. Pitkäaikaisen tupakoinnin lopettanut Lea Puusaari kertoo omasta asennemuutoksestaan näin: ”Aiemmin olin ajatellut, että lopettamisen jälkeen en enää saa polttaa. Aloin oivaltaa, että minun ei enää tarvitse polttaa.” (HS 10.10.2016) Tupakoitsija tarvitsee lisätietoja, laaja-alaista keskustelua ja vertaistukea. Työni Helsingin tupakkaklinikalla on osoittanut minulle, miten paljon apua vertaisryhmä voi tupakasta luopumisen prosessiin antaa. Parasta on, jos asiakkaalle voidaan sopia suoraan soittoaika ryhmän ohjaajalle, jolloin myös lopettamiseen sitoutuminen tehostuu. Parhaita tuloksia on saatu yhdistämällä lääkitys ja vähintään vuoden kestänyt vertaisryhmän tuki. Tupakoinnin lopetus kohentaa terveydenhuollon asiakkaiden terveydentilaa ja taloutta. Samalla heidän hoitamisestaan tulee helpompaa ja edullisempaa. Poistetaan siis terveydenhuollon vinoutuneet asenteet ja satsataan tupakan vieroitukseen nykyistä enemmän aikaa ja rahaa! Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 7.-13.11.2016. Tänä vuonna EPT-viikolla halutaan kannustaa puhumaan ja kysymään rohkeasti päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista. Vieraile verkkosivuilla ja tutustu mm. hyvien käytäntöjen tarjottimeen, josta löytyy välineitä ja apua puheeksiottoon. [post_title] => Rahalla saa ja tupakasta pääsee! [post_excerpt] => SOTE-uudistuksen tavoite on kunnianhimoinen: vapaasti valittavat, helposti saatavissa olevat, tarpeenmukaiset ja kustannustehokkaat palvelut. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => rahalla-saa-ja-tupakasta-paasee [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:43:51 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:43:51 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=997 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [31] => WP_Post Object ( [ID] => 1006 [post_author] => 22 [post_date] => 2016-09-29 10:44:50 [post_date_gmt] => 2016-09-29 10:44:50 [post_content] => ”Kaksi vuotta sitten loukkaannuin urheillessa ja jouduin sairaalaan viikoksi. Keuhko oli kasassa, enkä voinut polttaa. Olin polttanut askin päivässä 27 vuotta, ja tupakoinnin terveysvaikutukset huolettivat. Ajattelin, että tämähän on tuhannen taalan paikka lopettaa. Sairaalasta päästyäni varasin ajan suggestoterapeutille, jonka olin kuullut auttaneen monia irti tupakasta. Tiedän, että monet kammoksuvat mielen manipulointia ja itsekin jouduin taistelemaan skeptisyyttä vastaan. Omaksi yllätyksekseni se toimi: nikotiinihimo ei kadonnut, mutta hypnoosi vahvisti tunnetta, että pystyn lopettamaan polttamisen. Olin käyttänyt tupakan rinnalla sähkötupakkaa jo pari vuotta. Nyt sähkötupakka tuli kuin varkain tupakan tilalle. Höyryttelin töissä, autossa, illalla sohvalla, jopa sängyssä. Aluksi ajattelin, että tämähän ei ole tupakkaa, ei tästä ole mitään haittaa. Jossain vaiheessa tajusin, että sähköröökistä on tullut minulle kuin tuttipullo; olin siitä täysin riippuvainen. Jos töissä kokous kesti yli tunnin, enkä voinut höyrytellä samalla, aloin olla levoton ja mietin vain, milloin pääsen ulos. Tämä riippuvuus ärsytti. Puolisoni huomautteli asiasta ja toivoi, että lopettaisin. Kun minulta yhdessä haastattelussa kysyttiin, mistä tavasta haluaisin eroon, vastasin, että sähkötupakasta. Poltin myös yhä tupakkaa baarissa tai muuten juhlimassa ollessani, muutaman kerran kuukaudessa. Kun Suomen ASH ja Stumppi sitten ottivat yhteyttä ja tarjosivat apua nikotiinista irti pääsemiseen, olin heti valmis. Vaikka jokainen vastaa itse lopettamisesta, ulkopuolisella avulla oli oikeasti merkitystä: tuli olo, että haluan olla luottamuksen arvoinen. Lopetin höyryttelyn kesäkuun 16. päivä. Varmistaakseni päätöksessä pysymisen annoin kaikki sähkötupakkatuotteet pois – kenkälaatikollisen laitteita ja nesteitä. Vieroitusoireet olivat hirveitä, ihan kuin olisin ollut pahassa flunssassa tai muuten sairas. Nikotiininhimo on kauhea, paniikinomainen tunne. Turvauduin jälleen hypnoosiin ja lisäksi otin käyttöön kaikki mahdolliset nikotiinikorvaushoitotuotteet. Kokeilun kautta olen todennut, että kielen alla pidettävä pilleri sopii minulle parhaiten. Se helpottaa vieroitusoireita ja antaa myös käsille tekemistä.

Arkirutiinit auttavat pysymään erossa nikotiinista.

Arkirutiinit ja ylipäänsä kaikenlainen puuhailu auttavat pysymään erossa nikotiinista. Joskus aiemmin poltin kymmenen savuketta jo ennen aamukymmentä, tai höyryttelin koko automatkan kotoa töihin, nyt nikotiinia ei tee arkiaamuisin edes mieli. Tupakanhimo iskee jännittävissä työtilanteissa ja varsinkin iltaisin, kun elämä rauhoittuu: Kun astun autosta ulos mökin pihalla tai istun eräretkellä leirinuotiolla. Silloin keskityn hengittämään mahdollisimman syvään – se auttaa jonkin verran. Mutta jos tähän yhdistetään vielä lasi viiniä tai tuoppi olutta, vieroitusoireista tulee sietämättömiä. Viime kesänä häämatkalla ulkomailla poltin jonkin verran päivittäin – en halunnut pilata matkaa kärvistelemällä. Kotiin palattuani on ollut taas helpompaa. Olen antanut itselleni luvan polttaa baarissa ollessani. Tämä on kuitenkin välivaihe: tavoite on, että myös tämä bilepolttaminen jäisi pois. Ihannetilanteessa pystyisin polttamaan vaikka vain yhden savukkeen kuukaudessa, mutta tämä ei taida olla mahdollista. Näen itseni hyvävoimaisena 75-vuotiaana. Se on kantava ajatus elämässäni, myös tupakoinnin lopettamisessa. Olen jo ottanut ison askeleen, johon en vuosiin uskonut pystyväni. En ole vielä maalissa, mutta olen luottavainen, että pystyn ottamaan myös sen viimeisen, ratkaisevan askeleen ja irtautumaan kaikista nikotiinituotteista. Etenen rauhallisesti, omaan tahtiini. Sillä ei ole lopulta merkitystä, tapahtuuko se kuukauden vai kolmen kuukauden päästä. Jonkinlainen takaraja on maaliskuu 2017. Isäni lopetti 44-vuotiaana. Minä täytän ensi vuoden maaliskuussa 45 vuotta. En halua olla isääni huonompi, eli sitä ennen on lopetettava. Lapsilleni olen sanonut, että tehkää melkein mitä vain, mutta älkää aloittako tupakointia. Lupasin molemmille kaksi tuhatta euroa, jos he eivät ole kokeilleet tupakkaa ennen 18 vuoden ikää. Ainakin toinen aikoo lunastaa luvatut rahat.”   Terveydenhoitaja, savuttomuusohjaaja Taina Kangas kommentoi: "Tupakoinnin lopettaminen ja riippuvuudesta toipuminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, jossa voi olla monenlaisia vaiheita. Kimmo on edennyt jo pitkälle. On huikea saavutus, että entinen ketjupolttaja pystyy pärjäämään arjessa ilman tupakkaa ja sähkötupakkaa. On tosi hienoa, että Kimmo on luottavaisin mielin sen suhteen, että pystyy pääsemään kokonaan irti tupakasta. On nimittäin tutkittu, että juuri luottamus onnistumiseen eli pystyvyyden tunne ennustaa hyvin lopettamisen onnistumista. Kuten Kimmon esimerkki osoittaa, nikotiiniin voi syntyä todella vahva riippuvuus. On hyvä huomioida, että tupakka ja sähkötupakka ovat molemmat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita. Kuten Kimmokin on huomannut, sähkötupakoinnin lopettaminenkaan ei välttämättä ole kovin helppoa – ainakaan, jos on käyttänyt nikotiinipitoisia nesteitä.

Sähkötupakoinnin lopettaminenkaan ei välttämättä ole kovin helppoa.

Kimmo kuvasi hyvin myös sitä, miten tupakan mieliteon herättää jokin tietty tilanne, kuten leirinuotio tai juhla, tai tietty tunne, kuten jännittäminen. Nämä ovat pitkälle automatisoituneita kytköksiä, mutta niistäkin voi oppia pois harjoittelemalla. Alkoholi on yksi vahvimmista mieliteon herättäjistä. Se myös laskee harkintakykyä, jolloin on vaara lipsua vahvoistakin päätöksistä. Jotkut ovat harjoitelleet tupakoimattomuutta ensin kotona nauttien lasillisen 'turvallisessa ympäristössä' ja vasta sitten ravintolassa. Moni tupakoija haaveilee pystyvänsä polttamaan satunnaisesti, mutta käytäntö on osoittanut, että se on todella vaikeaa vahvasti nikotiiniriippuvaiselle henkilölle. Satunnaispolttaminenkin pitää yllä riippuvuutta, eivätkä mieliteot ja muut vieroitusoireet sitten jätä rauhaan muunakaan aikana. Siksi on tosi hyvä juttu, että Kimmon tavoite on päästä eroon myös bilepolttamisesta. Uskon, että Kimmo onnistuu tavoitteessaan ja eräänä päivänä huomaa, ettei hän tarvitse tupakkaa/nikotiinia edes elämän nautintojen kruunaamiseen. Tsemppiä!" Kansanterveysjärjestö Suomen ASH ja tuki- ja neuvontapalvelu Stumppi  / Taina Kangas, Tmi Keuhkokatsastus tukivat Kimmo Vehviläistä nikotiinista eroon pääsyssä keväällä ja kesällä 2016. Kuvat: Radio Aalto ja iStockphoto [post_title] => "Nikotiininhimo on kauhea tunne” [post_excerpt] => Kaksi vuotta sitten loukkaannuin urheillessa ja jouduin sairaalaan viikoksi. Keuhko oli kasassa, enkä voinut polttaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nikotiininhimo-kauhea-tunne [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:45:39 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:45:39 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1006 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [32] => WP_Post Object ( [ID] => 1010 [post_author] => 23 [post_date] => 2016-08-23 10:52:37 [post_date_gmt] => 2016-08-23 10:52:37 [post_content] =>

Tupakkalaki uudistui elokuun puolivälissä – muuttuuko työpaikoilla mikään? Työterveyden professori Kari Reijula vastaa.

Mitkä ovat mielestäsi keskeisimmät muutokset, joita uusi tupakkalaki työpaikoille tuo? Viimeinkin työpaikkojen sisätiloissa olevat tupakointitilat nostetaan keskusteluun: Jo vanha laki totesi, että tupakansavu EI saa levitä tupakointitiloista muihin tiloihin. Työpaikkojen tupakointitilojen vaatimuksia ei kuitenkaan ole määritelty sen paremmin aiemmin. Ravintoloita koskevassa tupakkalaissa niiden edellytykset olivat tiukat. On hyvä, että kaikki tupakointitilat asetetaan nyt samalle viivalle. Työantajan on huolehdittava, että tupakansavulle ei altistuta työpaikoilla. Erityisesti pienillä työpaikoilla tilanne on ollut kirjava. Uskon, että työnantajat kieltävät nyt tupakoinnin sisätiloissa ja samalla epämääräiset tupakointihuoneet, -tilat ja -kopit poistuvat. Määräys muistuttaa myös pieniä työpaikkoja, esimerkiksi metallipajoja ja autokorjaamoja siitä, että tupakkalain kohdat koskevat niitäkin. Uudessa laissa tupakointikieltoja sovelletaan tupakkatuotteiden lisäksi muun muassa sähkösavukkeisiin. Vaikuttaako tämä työpaikkojen käytäntöihin? Sähkösavukkeet rinnastetaan nyt muihin tupakkatuotteisiin ja pelisäännöt täsmentyvät myös työpaikoilla. Sähkösavukkeita ei siis saa enää käyttää missä tahansa. Kattavaa tutkimusta tilanteesta ei tietääkseni ole tehty. Uskon kuitenkin, että joillakin työpaikoilla on aiemmin sallittu sähkösavukkeiden tupruttelu sisätiloissa. Nyt laki on selvä: sähkösavukkeiden käyttö on kielletty siellä, missä tupakointikin on. Sähkösavukkeita ei saa käyttää sisätiloissa niin, että niistä vapautuva höyry leviää muualle työtiloihin.

Savuttomien työpaikkojen määrä lisääntyy kiihtyvällä tahdilla.

Ovatko uudet säädökset sinusta riittäviä? Mielestäni laki etenee oikeaan suuntaan. Toki laki yksin ei vie meitä päämäärään, joka on savuton Suomi vuonna 2030. Tarvitaan kaikkien yhteistä ponnistelua tavoitteeseen pääsemiseksi. Odotan seuraavaksi tupakkatuotteiden saatavuuden rajoittamista entisestään, hinnankorotuksia ja verotuksen kiristämistä, tuotemerkittömiä tupakka-askeja ja merkittäviä tehostustoimia tupakoinnin lopettamisen tukeen. Tupakkalain noudattaminen työpaikoilla on viime kädessä työnantajan vastuulla. Miten vakavasti työnantajat tähän suhtautuvat? Kun tupakointi mielletään työkykyä merkittävästi rajoittavaksi tekijäksi, myös työnantajat heräävät tupakoinnin lopettamisen tukemiseen. Tupakointi on sekä terveys- että tuottavuustekijä. Savuttomuus on työpaikalle lisäksi merkittävä myönteinen imagotekijä. Mikä on arviosi siitä, millä tolalla savuttomuus on työpaikoilla tällä hetkellä? Terveys ja työkyky ovat tällä hetkellä kovassa huudossa myös työpaikoilla. Siksi savuttomien työpaikkojen määrä lisääntyy kiihtyvällä tahdilla. Nyt työterveyshuoltoon ja työpaikoille tarvitaan toimintamalleja ja työkaluja, jotta lopettamisen tuki etenisi tehokkaammin. Miten kannustaisit työpaikkoja kehittämään savuttomuutta? Työterveysyhteistyö on nyt pinnalla työterveyshuollossa. Se tarkoittaa nykyistä tiiviimpää yhteistyötä työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Työpaikka itse on aktiivinen toimija ja mieltää kehittämistoimet sen oman edun kysymykseksi. Jos - ja toivottavasti KUN - työterveyshuolto saa hyviä työkaluja ja toimintamalleja tupakoinnin lopettamisen tueksi työterveysyhteistyöhön, saadaan uutta vauhtia tupakoinnin lopettamisen tukemiseen. Meillä Helsingin yliopistossa käynnistyi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama hanke juuri tätä varten eli kohta sen tuloksista kerrotaan laajemminkin. Uusi tupakkalaki vahvistaa pyrkimyksiä kohti savutonta Suomea, jossa savuttomat työpaikat ovat keskeinen osatekijä. Työpaikkojen savuttomuutta käsitellään myös Savuton Suomi 2030 -hankkeen seminaarissa Helsingissä 21.9.2016. Seminaarin teema on "Tupakaton työpaikka – savuttomuuteen investoiminen kannattaa". Kuvat: Linda Tammisto/ HY ja Savuton Suomi 2030 -hanke [post_title] => Tupakkalaki vauhdittaa työpaikkojen savuttomuutta [post_excerpt] => Työantajan on huolehdittava, että tupakansavulle ei altistuta työpaikoilla. Erityisesti pienillä työpaikoilla tilanne on ollut kirjava. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakkalaki-vauhdittaa-tyopaikkojen-savuttomuutta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:47:07 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:47:07 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1010 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [33] => WP_Post Object ( [ID] => 1020 [post_author] => 24 [post_date] => 2016-06-28 11:04:56 [post_date_gmt] => 2016-06-28 11:04:56 [post_content] => Muutimme poikani ja kissani kanssa asumaan 1970-luvun lopulla rakennettuun kerrostaloon kuutisen vuotta sitten. Kotimme sijaitsi kolmikerroksisen talon keskikerroksessa. Naapurit olivat tosi mukavia ja talossa oli hyvä yhteishenki: kastelimme toistemme kukat loma-aikoina ja autoimme muutenkin tarvittaessa. Vuoden 2013 alussa tilanne muuttui täysin. Alakerran asunnon osti vanhempi rouva, joka paljastui nopeasti ketjupolttajaksi. Hän tupakoi sekä parvekkeella että sisällä asunnossaan aamuviidestä iltamyöhään. Savua oli joka puolella: Sitä tuli parvekkeelta parvekkeelle, avattujen ikkunoiden ja rakenteiden kautta sisälle asuntoon ja myös porraskäytävään. Kun tulin iltapäivällä kotiin, tupakansavu oli vastassa jo alaovella. Muutkin asukkaat kärsivät savusta, mutta se tuntui eniten meillä, koska hänen asuntonsa sijaitsi suoraan alapuolellamme. Kävin aika pian rouvan ovella kertomassa ongelmasta. Ajattelin, että hän ei ehkä ole tajunnut sitä, miten paljon savu häiritsee meitä muita, koska oli asunut aiemmin omakotitalossa. Ehdotin, että hän voisi mennä pihan tupakkapaikalle polttamaan, mutta vastaanotto oli jäätävä. Sain kiukkuisen vastauksen, että hän saa tehdä omassa asunnossaan mitä haluaa, eikä aio muuttaa tapojaan meidän vuoksemme. Piste. Niinpä otin yhteyttä isännöitsijään. Vaikka kerroin, että tilanne on jatkunut jo kuukausia ja on sietämätön, hän kuittasi viestissään ongelman väliaikaiseksi, luultavasti ilmanvaihtojärjestelmän säädöistä johtuvaksi häiriöksi.

Viimeinen pisara oli, kun poikani sai sitkeän, kovan yskän, josta ei päässyt eroon millään.

Olin asunnossa vuokralla ja otinkin seuraavaksi yhteyttä asunnon omistajaan. Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin taloyhtiön hallituksessa, mutta myöhemmin kuulin, ettei hän ollut näin tehnyt. Toisaalta sekä isännöitsijä että taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja polttivat itse, eivätkä ehkä siksi pitäneet ongelmaa kovin vakavana. Kesäkuumalla olisin halunnut pitää lasitetun parvekkeeni ikkunoita auki, mutta se oli mahdotonta. Tunnen tupakoinnin haitat, ja tiedän, miten vaarallista tupakansavu on sivullisillekin. Nyt sain tutustua näihin haittoihin itse: Sekä minä että poikani kärsimme allergisesta nuhasta, joka paheni tupakansavussa. Viimeinen pisara oli, kun poikani sai sitkeän, kovan yskän, josta ei päässyt eroon millään. Jokaisella on oltava oikeus puhtaaseen, raittiiseen ilmaan. Tämän oikeuden tulisi ohittaa tupakoitsijan oikeus tupakoida. Olen hyvilläni siitä, että parveketupakointiin puututaan uudessa tupakkalaissa. Valitettavasti en usko, että tilanne korjaantuu nyt hyväksytyillä säädöksillä, vaan olisin toivonut vielä radikaalimpia uudistuksia. Jos ongelmatilanteiden ratkominen ja niistä viranomaisille ilmoittaminen jää yksinomaan taloyhtiön johdon aktiivisuuden varaan, tulos riippuu liikaa henkilöistä ja heidän intresseistään. Siksi kannatan tupakoinnin täyskieltoa taloyhtiöihin. Meidän taloyhtiössämme tilanne ei edennyt tai kohentunut mitenkään, joten tein oman ratkaisuni: Runsas vuosi sitten muutimme noin 500 metrin päähän toiseen asuntoon. Ennen muuttoa tarkistin, polttaako joku uusista naapureistani. Nyt nautin kesästä ja raittiista ilmasta ikkunat auki. Lisätietoja siitä, mitä uudessa tupakkalaissa säädetään parveketupakoinnista: Hallituksen esitys eduskunnalle tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 15/2016 vp) Isännöintiliitto ja Kiinteistöliitto: Taloyhtiöt odottavat tupakkalakiin vielä selvennystä (Tiedote 21.6.2016) Kuvat: Freeimages ja Mette Strauss [post_title] => Vuokrata halutaan: savuton koti [post_excerpt] => Muutimme poikani ja kissani kanssa asumaan 1970-luvun lopulla rakennettuun kerrostaloon kuutisen vuotta sitten. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => vuokrata-halutaan-savuton-koti [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:50:05 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:50:05 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1020 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [34] => WP_Post Object ( [ID] => 1026 [post_author] => 25 [post_date] => 2016-05-31 11:18:42 [post_date_gmt] => 2016-05-31 11:18:42 [post_content] => Tupakoinnin lopettaminen on tehokas tapa suomalaisten terveyden parantamiseen ja terveyserojen kaventamiseen. Tupakoinnin lopettaminen lisää sairauksien hoidon tehoa ja vaikuttavuutta sekä vähentää huomattavasti hoidon komplikaatioita. Tupakoinnista vieroittaminen on tutkitusti yksi terveydenhuollon kustannustehokkaimmista hoidoista. Tupakoinnista vieroittamisesta hyötyy ennen kaikkea tupakoinnista eroon päässyt henkilö, mutta kustannussäästöinä myös terveydenhuoltomme ja eläkejärjestelmämme. Tiedämme, että tupakoinnin lopettaminen on monen tupakoivan potilaan sairauden hoidossa tehokkaampaa kuin varsinaiset sairauden hoitoon käytettävät lääkkeet. Siksi tupakoinnin lopettaminen sisältyy ainakin sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen komplikaatioiden, keuhkosairauksien, suusairauksien, osteoporoosin ja syöpäsairauksien Käypä hoito -suosituksiin. Miksi emme ottaisi tupakoinnista vieroitusta yhdeksi toimivaksi hoitokeinoksi? Vaikka tupakoinnin lopettamisen merkitys on tunnistettu Käypä hoito -suosituksissa ja näyttö lopettamisen vaikuttavuudesta on riittävää, tupakoinnin lopettaminen on jäänyt vähälle huomiolle sekä terveydenhuollon päätöksenteossa että käytännön hoitokeinona. Liekö syynä se, että tupakoinnin lopettaminen ei ole sankarilääketiedettä? Se on kuitenkin merkittävimmän yksittäisen, tunnetun terveysriskin ja sairauden aiheuttajan poistamista yksinkertaisin, kustannustehokkain toimenpitein. Pelkkä lääkärin tai hoitajan kehotus tupakoinnin lopettamiseen ei ole enää tätä päivää. Säännöllisessä tupakoinnissa on kyse vaikeasta heroiini- ja kokaiiniluokkaa olevasta nikotiiniriippuvuudesta, joka on tautisyyluokituksen mukainen sairaus. Lopettamiskehotus on tarpeen, mutta se on vasta lopettamisen ensimmäinen askel. Tänä päivänä lääkärin tulee mieltää tupakoinnin lopettamisen tärkeys potilaansa sairauden hoidossa ja olla aidosti kiinnostunut tupakoinnin lopettamisesta. Lääkärin on satsattava motivointiin ja lopettamisen tuen järjestämiseen sekä seurattava lopettamisen onnistumista osana normaalia potilasseurantaa. On myös hyvä ymmärtää, että nikotiiniriippuvuus johtaa aina tupakkatuotteiden säännölliseen pakkokäyttöön ja siten elimistön pitkäaikaiseen altistamiseen suurelle määrälle erilaisia hyvin myrkyllisiä aineita. Toisin sanoen nikotiiniriippuvuus on primääristä ja tupakkasairaudet riippuvuudesta aiheutuvia sekundäärisairauksia. Tupakoinnista vieroitus on ja sen tulee olla yksi terveyskeskusten ja työterveysasemien perustehtävistä. Vaikka lääkäri on avainasemassa vieroitushoidon aloittamisessa, hän tarvitsee rinnalleen asiantuntevan ja asialle omistautuneen terveydenhoitajan, sairaanhoitajan ja muuta terveyshenkilökuntaa. Jotta tupakoinnin vieroitus toimii, kuten sen kuuluu toimia, jokaiseen terveyskeskukseen on nimettävä kokopäivätoiminen tai osa-aikainen vieroitushoitaja, jonka hoiviin lääkäri voi lähettää vieroituspotilaansa, kun potilas tarvitsee opastusta, neuvontaa ja tukea lopettamistaistelussaan.

Lääkärin on satsattava potilaan motivointiin ja lopettamisen tuen järjestämiseen sekä seurantaan.

Edellä sanottu ei vapauta erikoissairaanhoitoa tupakoinnista vieroittamisesta, sillä suuri osa tupakkasairauksista diagnosoidaan ja hoidetaan tai hoito ainakin aloitetaan erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon tehtävä on todeta tupakoinnin olevan syy tai osasyy sairauteen ja aloittaa vieroitushoito. Se voi viedä vieroitushoidon loppuun, tai tukeutua aloituksen jälkeen terveyskeskuksen tai työterveyshuollon palveluihin. Keuhkolääkärit tietävät hyvin tupakasta vieroituksen hyödyn keuhkosairauksien hoidossa ja ovat aina käyttäneet tätä keinoa hoidoissaan. Myös anestesiologit pyrkivät potilaan tupakoimattomuuteen ennen kiireettömiä anestesioita. Ortopeditkin ovat lähteneet asiassa liikkeelle määrätietoisesti, koska tunnistavat tupakoinnin kielteiset vaikutukset: haavat paranevat hitaammin ja infektiot sekä muut komplikaatiot lisääntyvät. Ehdotan, että muuallakin erikoissairaanhoidossa ja ennen kaikkea terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa pysähdytään miettimään asiaa – ja ryhdytään sitten tuumasta toimeen potilaiden parhaaksi. Savuton Suomi -päivää viestetään tiistaina 31.5.2016. Päivän aikana nostetaan esiin muun muassa tupakoinnin lopettamisen tuen tärkeyttä. [post_title] => Lääkäri - älä unohda tupakkaa! [post_excerpt] => Tupakoinnin lopettaminen on tehokas tapa suomalaisten terveyden parantamiseen ja terveyserojen kaventamiseen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => laakari-ala-unohda-tupakkaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:52:56 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:52:56 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1026 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [35] => WP_Post Object ( [ID] => 5018 [post_author] => 25 [post_date] => 2019-04-03 11:52:30 [post_date_gmt] => 2019-04-03 08:52:30 [post_content] => Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö on kansalaisen vapaa valinta, on vakioslogan. Tämä pitää paikkansa vain nikotiiniriippuvuuden syntymiseen asti. Nuorella vapaaseen valintaan voi lyhimmillään riittää kahden savukkeen polttaminen. Riippuvuuden syntyessä valinnanvapaus päättyy ja pysyvä, vuosikausia jatkuva tai elinikäinen nikotiinin pakkoannostelu tupakka- ja nikotiinituotteilla alkaa. Nikotiiniriippuvuus on vajaalla viidenneksellä niin voimakas, että vain kuolema katkaisee sen. Nikotiinituotteiden käyttöön liittyy suuri joukko todella vakavia, elämää 10 - 20 vuotta lyhentäviä terveyshaittoja. Pelkästään tupakkatuotteiden käyttöön liittyvät erilaisten välittömien haittojen (mm. terveydenhuollon kustannukset) vuotuisiksi kustannuksiksi THL arvioi vuonna 2012 600 miljoonaa euroa. Haittojen kokonaiskustannukset olivat THL:n mukaan samana vuonna noin 1,5 miljardia euroa vuodessa. Näiden kustannusten rahoittamiseen on osallistunut ja osallistuu edelleenkin jokainen veronmaksaja yhteisvastuullisesti.

Uuden hallituksen ja eduskunnan puututtava asiaan

Tämänhetkisen tiedon valossa yhteisvastuullisuus on absurdia: tupakka- ja nikotiinituotteiden valmistaja ja markkinoija tuovat markkinoille haitallisen ja tuhoisan tuotteen ja sysäävät tuotteen käytöstä syntyvien haittojen kustannukset veronmaksajalle. Tosin yksittäinen kuluttaja voi tuotevastuulain nojalla hakea korvauksia haitoista tupakkajäteiltä oikeusteitse, mutta tähänastisten kokemusten perusteella hakeminen on osoittautunut turhaksi ja haittojen kustannusten maksaminen on jäänyt veronmaksajan päänvaivaksi. Uuden hallituksen ja eduskunnan on korjattava tämä epäkohta: Tupakkalakiin on säädettävä muutos, jonka mukaan tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytöstä aiheutuvien haittojen kustannusvastuu kuuluu tuotteiden valmistajan ja markkinoijien vastuulle. Säädös kannattaa tehdä ensitilassa, sillä se loisi sitä vaalikeskusteluissa paljon puhuttua jakovaraa, veronkevennysvaraa ja lainalyhennysvaraa. Tämä uusi näkökulma haittojen korvausvastuun siirrosta aiheuttajan vastuulle on erittäin ajankohtainen, sillä kannabistuotteiden vapaata markkinoille pääsyä ajetaan vahvasti putkeen. Jos kannabisaloite hyväksytään, sen käytöstä aiheutuvien haittojen kustannuksia ei voida eikä saa tänä päivänä enää sälyttää veronmaksajien maksettavaksi.

Tumppien jätehuolto tuottajan vastuulle

Suomessa poltettiin vuonna 2017 yli 4,6 miljardia savuketta, joista jäi vastaava määrä tupakantumppeja. Niistä kolmannes arvioiden mukaan saadaan kerättyä talteen normaalina yhteiskuntajätteenä kahden kolmanneksen päätyessä luontoon ja vesistöihin. Savukkeiden suodattimet ovat muovijätettä ja suodattimeen kertyneet lukuisat tupakkatervan myrkyt ympäristölle ja elämälle vaarallisia aineita. Vesistöihin kulkeutuneet muovisuodattimet hajoavat vähitellen mikromuovihiukkasiksi, jotka päätyvät kalaravintona lopulta ihmisiin. Ainoa toimiva keino estää tupakantumppien pääsy luontoon on säätää niiden jätehuolto tuottajan vastuulle samaan tapaan kuin autojen akut, sanoma- ja aikakausilehdet, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, ja moottoriajoneuvojen renkaat.

Asialla on kiire, arvoisa tuleva hallitus ja parlamentti.

Tupakantumpit ovat ympäristölle vaarallista jätettä, jota kertyy luontoon ja vesistöihin vuosittain. Terveydelle ja ympäristölle vaarallisena jätteenä tupakantumpit on luokiteltava jätehuoltoa koskevassa lainsäädännössä vaaralliseksi jätteeksi kuten esimerkiksi moottoriöljyt, tervatuotteet, vaarallisia aineita sisältävät palamistuotteet, loisteputket ja erilaiset maalit on luokiteltu. Tupakantumppien jätehuollon järjestäminen edellä kuvatulla tavalla puhdistaa luontoamme ja säästää veronmaksajien rahaa kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. [post_title] => Tupakka- ja nikotiinituotteiden haittojen kustannusvastuu pois veronmaksajilta [post_excerpt] => Tupakkalakiin on säädettävä muutos, jonka mukaan tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytöstä aiheutuvien haittojen kustannusvastuu kuuluu tuotteiden valmistajalle ja markkinoijille, kirjoittaa Lääkärit tupakkaa vastaan -verkoston puheenjohtaja Olli Simonen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakka-ja-nikotiinituotteiden-haittojen-kustannusvastuu-pois-veronmaksajilta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-04-03 12:11:49 [post_modified_gmt] => 2019-04-03 09:11:49 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=5018 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [36] => WP_Post Object ( [ID] => 1030 [post_author] => 26 [post_date] => 2016-05-10 11:28:56 [post_date_gmt] => 2016-05-10 11:28:56 [post_content] => Suomen ja Venäjän raja, ja erityisesti Karjalan raja muodostaa syvän elintaso- ja terveyskuilun. Vielä runsas 20 vuotta sitten tämän kuilun sanottiin olevan suurempi kuin missään muualla kahden maan välillä. Nyt tilanne on hieman muuttunut. Yli 20 vuotta Karjalan tasavallan kanssa jatkuneen yhteistyömme aikana olemme voineet todeta terveysasioiden menneen Venäjällä monella tavalla eteenpäin; tautien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseenkin satsataan. Myönteinen kehitys on havaittavissa Karjalassakin. Perustelluista syistä Venäjällä satsataan ennaltaehkäisevään ja terveitä elintapoja edistävään toimintaan. Tämä näkyy lainsäädännössä sekä federaation ohjeistuksena ja seurantana tasavaltojen alueilla. Ison laivan ohjausliikkeet ovat joskus nopeita, mutta käytännössä suunnan muutos ottaa kuitenkin aikansa. Teoria (= lait ja määräykset) ja käytäntö eivät aina vastaa toisiaan. Runsaan parin vuosikymmenen aikana rajanylitysten yhteydessä on ollut mahdollisuus omakohtaisestikin havainnoida tavaratarjontaa ja ihmisten ostokäyttäytymistä. Johtuen polttoaineiden, alkoholin ja tupakkatuotteiden suuresta hintaerosta Suomeen verrattuna, nämä ovat yksityishenkilöiden pääasialliset tuontituotteet. Venäläinen tupakka ja nuuska sekä alkoholi näkyvät arkielämässä Pohjois-Karjalassa. Koulujen ympäristössä epävirallisilla tupakkapaikoilla sauhuteltavat tuotteet ovat valtaosaltaan naapurista tuotuja. Sama koskee nuuskaa. Laitonta välitystä ja tarjontaa ilmenee sekä viranomaisten kertomana että epävirallisissa keskusteluissa. Tuotteita on tarjolla paljon ja halvalla – ja haitat näkyvät!

Tuotteita on tarjolla paljon ja halvalla – ja haitat näkyvät!

Tuoko uusi tupakkalaki kaivatun muutoksen? Todennäköinen 24 tunnin tuontisääntö tupakkatuotteille ja myöhemmin ehkä alkoholillekin muuttaa asioita. Muutoksen suunta ja kokonaisvaikutukset ovat kuitenkin epävarmoja. Ainakin lyhyellä aikajänteellä tupakkatuotteiden tuonti vähenee, saatavuus Suomen puolella heikkenee ja hinta nousee. Nuuskan tuonti loppuu kokonaan, kun Venäjän duuman nuuskan myynnin kieltävä laki toteutuu käytännössä. Nämä ovat niitä myönteisiä seurauksia, mutta epävarmuustekijöitäkin on. Kun tupakan tuonnin vuoksi viipymä rajan toisella puolella pitenee, voi se johtaa samalla alkoholin tuonnin lisääntymiseen. Toiseksi laiton tuonti saattaa lisääntyä. Erityisesti tämä liittynee ammattimaiseen salakuljetukseen. Toki yksityisyritteliäisyyttäkin voi esiintyä nykyistä enemmän. Kaupankäynti (= tuonti) voi osittain suuntautua muille rajoille itärajan sijaan. Kaiken kaikkiaan näen uuden tupakkalain terveysnäkökulmasta myönteisenä erityisesti nuorten kannalta. Sen voimaantuloon mahdollisesti liittyvien ongelmien ilmeneminen riippuu osin rajanviranomaisten ja poliisin toiminnasta sekä mahdollisuuksista puuttua laittomuuksiin. Mahdottomana en näe sitäkään, että lakimuutoksella saadaan aikaan myös asennemuutos tupakkatuotteisiin liittyen – välitys ja myynti mukaan lukien. Epärealistista optimismiako? En usko. Uskon muutokseen! Savuton Suomi -päivän päätapahtuma järjestetään tiistaina 31.5. Joensuussa. Tarkemmat tiedot 13.5. alkaen osoitteesta www.savutonsuomi.fi Aiheesta lisää myös Päihdepäivillä tiistaina 10.5. klo 14.30 alkaen seminaarissa Itä-Suomi: Rajalla on muutakin kuin rautaa [post_title] => Uuden tupakkalain vaikutukset itärajalla – ojasta allikkoon vai sittenkin parempaan? [post_excerpt] => Venäläinen tupakka ja nuuska sekä alkoholi näkyvät arkielämässä Pohjois-Karjalassa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => uuden-tupakkalain-vaikutukset-itarajalla-ojasta-allikkoon-vai-sittenkin-parempaan [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-05 12:53:39 [post_modified_gmt] => 2018-01-05 12:53:39 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1030 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [37] => WP_Post Object ( [ID] => 1034 [post_author] => 27 [post_date] => 2016-04-19 11:35:37 [post_date_gmt] => 2016-04-19 11:35:37 [post_content] => Vaikka faktat olivat selvillä, oli tie tiedosta toimintaan pitkä ja kivinen: tupakointia rajoittava lainsäädäntö on ikoninen esimerkki siitä, kuinka vaikeaa lainsäädännön aikaansaaminen voi joskus olla siitä huolimatta, että toiminnan haitat ovat selkeästi tiedossa. Tupakoinnin ja tupakan saatavuuden rajoittamisesta käytiin taistelua vuosikymmeniä, ennen kuin yhteys tupakoinnin ja selkeiden terveyshaittojen, kuten syöpien välillä tunnustettiin. Kuvaa pyrkivät hämärtämään muun muassa suurten tupakkayhtiöiden itsensä tilaamat tutkimukset, joissa tämä yhteys pyrittiin kieltämään. Keskustelussa on jotain tuttua, kun sitä vertaa vaikkapa ilmastonmuutoksesta käytyyn debattiin. Sama taistelu on käyty lähestulkoon aina, kun lainsäädäntöä on uudistettu. Kun tupakointia yleisissä tiloissa, kuten työpaikoilla ja ravintoloissa esitettiin rajoitettavaksi, epäilivät vastustajat moisen johtavan työntekijöiden katoon tupakkapaikoille ja asiakkaiden katoon ravintoloista koteihin. Jopa Britannian mahdollisesta EU-erosta käydyssä niin sanotussa Brexit-keskustelussa on väläytelty, että ravintoloiden tupakointikielto on ensimmäisten kumottavien EU-lainsäädäntöjen joukossa – huolimatta siitä, että kyseinen kielto on kansallista lainsäädäntöä, joka perustuu neuvoston suositukseen, ei sitovaan EU-lainsäädäntöön. Tupakointi on edelleen EU-alueellakin suurin vältettävissä oleva terveysriski, joka aiheuttaa 700 000 kuolemaa joka vuosi. Tupakoitsijoiden määrä on EU:ssa yhä korkea: 28 prosenttia koko EU-alueen kansalaisista ja 29 prosenttia nuorista (14–29-vuotiaista) polttaa. Määrän väheneminen on kuitenkin ollut vakaata – aikoina ennen tupakkalainsäädäntöä tupakoitsijoiden osuus oli huikeat 40 prosenttia. Tupakoinnin rajoittaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää myös passiivisesti tupakansavulle altistuneiden määrää. Tupakansavulle altistuneiden EU-kansalaisten määrä väheni esimerkiksi baarien ja pubien asiakkaiden osalta 46 prosentista (v. 2009) 28 prosenttiin (v. 2012). Kansalaisten kannatus tupakoinnin vähentämiselle julkisissa paikoissa on myös eurobarometritutkimusten mukaan vankka.

Parlamentti katsoi, että vastuu laittoman kaupan kitkemisestä tulee olla jäsenmailla, ei tupakkayhtiöllä.

Eurooppalaista tupakointia koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin viimeksi vuonna 2014. Tupakkatuotedirektiivissä muun muassa kiristetään pakkausvaroituksia koskevia sääntöjä: terveysvaroitusten on katettava pakkauksesta vähintään 65 prosenttia. Tämän lisäksi säännöissä kielletään lisä- ja makuaineet. Mentolisavukkeita ei saa myydä enää vuoden 2020 jälkeen. Euroopan parlamentti hylkäsi myös esityksen, jolla olisi jatkettu sopimusta tupakan salakuljetuksen kitkemiseksi tupakkajätti Philip Morris Internationalin kanssa. Sopimuksen meriitit salakuljetuksen kitkemisessä ovat kiistellyt. Tämän lisäksi parlamentti katsoi, että vastuu laittoman kaupan kitkemisestä tulee olla jäsenmailla, ei tupakkayhtiöllä. Uuden sopimuksen sijaan parlamentti toivoi, että tupakkatuotteiden salakuljetusta kitketään hyödyntäen muita tapoja, esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on jälleen yksi porras eurooppalaisessa tupakkapolitiikassa. Valistus, tupakoinnin mahdollisuuksien ja tupakkapaikkojen rajoittaminen ja tupakoitsijoiden määrän väheneminen luovat osaltaan "positiivista kierrettä", missä tupakointia ei nähdä enää sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tämä on taas omiaan vähentämään uusien mahdollisten tupakoitsijoiden määrää. EU-alueen sauhuttelijoiden määrän vähentämisen lisäksi seuraava iso haaste tupakoinnin vähentämisen saralla ovat kehitysmaat. Niissä tupakoinnin sääntely laahaa perässä ja tupakointi on edelleen laajasti läsnä myös julkisilla paikoilla. EU:n tulisi toimia aktiivisesti kansainvälisen terveysorganisaation WHO:n piirissä tupakoinnin ja sen markkinoinnin rajoittamiseksi. Kuvat: Sirpa Pietikäinen ja Freeimages [post_title] => Kohti savuttomampaa Eurooppaa [post_excerpt] => Tupakointia rajoittava lainsäädäntö on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa lainsäädännön aikaansaaminen voi joskus olla siitä huolimatta, että toiminnan haitat ovat selkeästi tiedossa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kohti-savuttomampaa-eurooppaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 11:59:27 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 11:59:27 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1034 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [38] => WP_Post Object ( [ID] => 1037 [post_author] => 28 [post_date] => 2016-04-05 12:49:57 [post_date_gmt] => 2016-04-05 12:49:57 [post_content] => Loppukeväästä 2007 valtaan astunut pääministeri Vanhasen II hallitus päätti korottaa tupakan valmisteveroja. Edellisistä korotuksista olikin jo kulunut aikaa: savukkeiden veroa oli korotettu vuonna 1996 ja muiden tupakkatuotteiden veroa 2001. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö tupakkaveron määrä olisi tällä välilläkin kasvanut, sillä se oli jo tuolloin muusta valmisteverotuksesta poiketen Suomessa osaksi arvoperusteinen. Koska savukkeiden hintataso oli seurannut melko tarkkaan inflaation kehitystä, tupakkaveron määrä ja siten myös tupakkaverotuotot olivat kasvaneet. Myös seuraavat hallitukset jatkoivat tällä linjalla. Vuosina 2009 - 2015 tupakkaveroa korotettiin yhteensä viisi kertaa, mikä tarkoitti savukkeiden veron korotusta reippaasti yli puolella entisestä ja irtotupakan veron yli tuplaamista. Tuotteessa, jossa pelkän tupakkaveron osuus hinnasta on hintaluokasta riippumatta yli 60 prosenttia, tämä ei ole voinut olla näkymättä myös hinnoissa. Korotuksia voitaneen pitää eräänlaisena menestystarinana. Verollinen kulutus on savukkeiden määrässä mitattuna pudonnut muiden tupakkapoliittisten toimien avustamana yli 10 prosenttia, eikä salakuljetuksen tai matkustajatuonnin kasvusta ole ollut merkkejä. Tupakkaveron vuosituotot ovat samaan aikaan kasvaneet yli 250 miljoonalla eurolla. Koska tupakkalakiin on kirjattu tavoite tupakkatuotteiden käytön loppumisesta ja verolaki on säädetty tukemaan tätä, on verotasoja ja veron rakennetta aika ajoin tarkistettava tavoitteiden mukaisesti. Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattu fiskaalinen tavoite kieliikin siitä, että tupakkaverotus tulee olemaan nykyisen hallituskauden lopussa puolet kireämpää kuin sen alussa. Verolakiin on jo säädetty, että pelkästään vuosien 2016 - 2017 aikana veroa korotetaan noin neljänneksellä. Savukkeiden hintataso Suomessa on Euroopan kärkipäätä, mutta kaukana kalleimmasta. Britteinsaarilla tupakka-askista saa maksaa vielä muutaman euron enemmän kuin Suomessa. Miksei sitten välittömästi nostettaisi verotusta, ja sitä kautta hintoja vähintään tuolle samalle tasolle, kun tavoitekin on selvä?

Ammattimaisen salakuljetuksen ei ole todettu olevan Suomen markkinoilla suuri ongelma.

Veroilla voidaan vaikuttaa vain verolliseen osuuteen tupakkatuotteiden kokonaiskulutuksesta, ja veroton kulutus on suurilta osin myös tupakkalain tavoittamattomissa. Euroopan komissio on arvioinut jäsenmaiden menettävän tupakkatuotteiden salakuljetuksen takia vuosittain noin 10 miljardin edestä verotuottoja kokonaisverotuottojen ollessa noin 90 miljardia euroa. Korkeampi verollisten tuotteiden hintataso parantaa salakuljetuksen kannattavuutta. Suomen on sekä sijaintinsa että havaintojen perusteella todettu olevan yksi mahdollisista savukkeiden salakuljetuksen kauttakulkumaista Eurooppaan. Silti ammattimaisen salakuljetuksen ei ole todettu olevan Suomen markkinoilla suuri ongelma ainakaan tällä hetkellä. Sen sijaan veroton matkustajatuonti muodostaa jo nykyisellään kyselytutkimuksien mukaan noin 10 prosenttia savukkeiden kokonaiskulutuksesta huolimatta siitä, että myös EU:n sisärajalla tuontia rajoitetaan tupakkalain tuontirajoituksin. Savukkeiden hinta Venäjällä on vain noin viidenneksen ja Virossa noin puolet Suomen hintatasosta, minkä vuoksi matkustajatuonti on Suomessa huomattavasti suuremman mittakaavan ilmiö kuin Euroopassa yleisesti. Tupakkaverotus ei ole kuitenkaan vain tasokysymys, vaan verotuksen rakenteella on vaikutusta tupakkamarkkinoiden hintarakenteeseen. Esimerkiksi savukkeiden kohdalla kiinteällä vähimmäisverolla on turvattu se, että savukkeiden verotus on kaikissa tapauksissa aina riittävän korkealla tasolla. Hieman kalliimmissa hintaluokissa yksikköveron ohella purevalla arvoverolla on puolestaan pystytty täyttämään fiskaalisia tarpeita pitämällä myös suhteellinen verorasitus korkeana kaikissa hintaluokissa ja varmistamaan tupakkaverotuoton kasvu aina, kun tupakkatuotteiden hinnat kotimaisilla, erittäin keskittyneillä tupakkamarkkinoilla nousevat. Tupakkalain kunnianhimoisen tavoitteen ansiosta tupakkaveron korotukset tulevat olemaan tarkastelun alla myös tulevilla hallituksilla. Pitämällä kertakorotukset maltillisina ja hallittuina suojaudutaan parhaiten sellaisilta veronkorotuksiin liittyviltä tupakkamarkkinoihin ja tupakkaveron veropohjaan kohdistuvilta uhkilta, jotka vaarantavat tupakkaveron tavoitteiden saavuttamisen. Tässä on viime vuosina onnistuttu erinomaisesti. Kuva: Freeimages [post_title] => Verotus tupakkalain tavoitteita tukemassa [post_excerpt] => Savukkeiden hintataso Suomessa on Euroopan kärkipäätä, mutta kaukana kalleimmasta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => verotus-tupakkalain-tavoitteita-tukemassa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:02:32 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:02:32 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1037 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [39] => WP_Post Object ( [ID] => 1046 [post_author] => 29 [post_date] => 2016-03-16 19:30:12 [post_date_gmt] => 2016-03-16 19:30:12 [post_content] => Markkinoille on tullut kemiallinen yhdiste 3-(1-metyyli-2-pyrrolidinyyli) pyridiini. Jo pelkkä nimi kuulostaa vaikuttavalta. Se herättää keskustelua, erilaisia mielipiteitä sinkoilee, leirejä rakennetaan. Tutkittua tietoakin kertyy, tosin tuskastuttavan hitaasti. Aine näyttää imeytyvän vaivatta suun limakalvon kautta. Myöhemmin todetaan, että kappas, sehän menee myös ihon läpi verenkiertoon. Aine näyttää aika vikkelältä, joten tietoa sen farmakokinetiikasta eli imeytymisestä, jakautumisesta elimistöön, aineenvaihdunnasta ja erittymisestä pitää ehdottomasti saada lisää. Selviää, että aika epeli se onkin: läpäisee aivoja vierailta aineilta suojaavan veri-aivoesteen ja sikiötä ruokkivan ja suojaavan istukan. Jos tätä tavaraa joutuu raskaana olevan äidin elimistöön, saavat kehittyvän lapsenkin kaikki kudokset kunnon annoksen. Myöhemmin tutkimuksissa selviää, että sikiön kehittyvät kudokset eivät oikein pidä tällaisesta. Niiden kehittyminen saattaa aineen vaikutuksesta häiriintyä pahasti. Niin pahasti, että aine siirretään teratogeenien, epämuodostumia aiheuttavien aineiden luokkaan, pysyvästi muiden kaltaistensa pahisten joukkoon. Varsinainen räyhä raukkis, sikiötoksinen. No entäs ne aivot? Melkoiselta ihmeaineelta vaikuttava yhdiste sopii aivoissa ja muualla hermostossa tiettyihin vastinpaikkoihin kuin avain lukkoon. Se vaikuttaa asetyylikoliinireseptoreiden kautta eri puolilla kehoa ja muun muassa erilaisiin hermoston välittäjäaineisiin: vapauttaa dopamiinia, pienentää mielialaan vaikuttavan serotoniinin pitoisuutta, lisää adrenaliinin ja noradrenaliinin eritystä. Eikä tässä vielä kaikki: Näiden vastinpaikkojen eli reseptorien määrä alkaa kuukauden altistumisen jälkeen lisääntyä ja niiden muoto ja toiminta muuttuvat. Tämä aine ei pelkästään vaikuta aivoissa, se myös muuttaa aivoja, pysyvästi.

Sikiön kudokset eivät oikein pidä tällaisesta. Niiden kehittyminen saattaa aineen vaikutuksesta häiriintyä pahasti.

No mitäs tuosta, pientä hermokutitusta! Jos nyt vähän tulee ripulia, rytmihäiriöitä, kouristuksia ja ehkä joskus jollekin hengityslamaa. Siihen tarvitaan onneksi vähän suurempia annoksia. Kaikki eivät kuole. Eihän tämä mikään oikea myrkky varmaankaan ole - vaikka joku erehdyksessä laittoikin sen kansainvälisissä luokituksissa akuutisti myrkylliseksi. Jos joku vain on sitä mieltä, ettei aine oikeastaan ole myrkyllinen, niin kai nuo kaikki tutkimustulokset ovat väärässä. Tutkimuksia tehdään lisää ja paljastuu, että aine härnää myös verisuonia ja vaikuttaa niiden sisäpinnan solujen eli endoteelin toimintaan. Valtimoiden supistumiskyky häiriintyy ja lopulta suonet tuppaavat tukkeutumaan. Ja vielä tämäkin pitää kestää: jos solujen perimään tulee sellaisia vaurioita, jotka irrottavat solut ja niistä syntyvän solukon kudosten säätelyjärjestelmistä, tämä ihmeaineemme saattaa kohdalle osuessaan edistää häiriötilaa. Toki tieto on tässä suhteessa hieman reikäistä ja kyseessä on vain mahdollinen syöpäpromoottori eli syntyneen syövän kasvua edistävä aine. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan, että se ei sitä ole. Ai niin, tämä ihmeaine tuli käyttöön jo monta sataa vuotta sitten. Tunnemme sen paremmin nimellä nikotiini. Kuva: Freeimages Lisää tietoa: The Health Consequences of Smoking — 50 Years of Progress: A Report of the Surgeon General, 2014. Grando SA, Connections of nicotine to cancer, Nature Reviews Cancer, 14, 419–429, 2014. German Cancer Research Center. Nicotine as a Health Risk. Facts on Smoking, Heidelberg 2015. [post_title] => Peräti ihmeellinen aine [post_excerpt] => Markkinoille on tullut kemiallinen yhdiste 3-(1-metyyli-2-pyrrolidinyyli) pyridiini. Jo pelkkä nimi kuulostaa vaikuttavalta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => perati-ihmeellinen-aine [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:10:20 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:10:20 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1046 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [40] => WP_Post Object ( [ID] => 1402 [post_author] => 29 [post_date] => 2015-06-22 11:04:33 [post_date_gmt] => 2015-06-22 11:04:33 [post_content] => Tupakkalain uudistusta valmisteltaessa on esitetty, että sähkösavukkeet tulisivat sääntelyn piiriin. Tämä riehaannutti sähkösavuketrollit: heidän mielestään tuotteet auttavat käyttäjänsä irti tupakasta ja ovat täysin turvallisia! Sitä joutuu ihan miettimään, kuka on tuottanut näiden trollien laulut..? On totta, että nikotiinin annostelu sähköhöyrystimellä on todennäköisesti terveydelle vähemmän haitallista kuin savukkeiden käyttö. Tämä vertailu on silti itsensä pettämistä: Tupakointi tappaa 50 - 75 prosenttia käyttäjistä ennenaikaisesti. Mikä tahansa on vähemmän haitallista kuin tupakointi. Tupakan käytön haitallisuus paljastui aikanaan vasta vuosikymmeniä kestäneiden altistustutkimusten perusteella. Ketä sähköhöyrystimien käyttäjät vaativat vastuuseen, jos myöhemmin paljastuu, että niiden pitkäaikainen käyttö tappaa esimerkiksi ”vain” joka kolmannen käyttäjän? Sähkösavuke – tai nykymuodossaan oikeammin nikotiinin sähköinen annostelulaite tai nikotiinihöyrystin – on jo aika vanha keksintö. Ensimmäiset näitä härpäkkeitä koskevat patentit myönnettiin jo 1960-luvulla ja ensimmäiset kaupalliset tuotteet olivat myynnissä 1980-luvulla. Nykymuodossaan sähköhöyrystimiä on ollut markkinoilla 2000-luvun alkuvuosista. Aluksi ne olivat aika lailla savukkeiden näköisiä, mutta vähitellen niistä on tullut hyvin monimuotoinen tuoteperhe. Kiinalaisten nyrkkipajojen tuotteista on tultu aika pitkälle, mutta edelleen ollaan monessa asiassa hämärän rajamailla. Laitteiden ja nesteiden tuotannon laadunvarmistus on saattanut parantua ja voi olla, että perusnesteissä ei ole enää niin paljoa epäpuhtauksia, raskasmetallijäämiä - tai ”vahingossa” mukaan jäänyttä potenssilääkettä. Markkinat ja niiden myötä tuotanto on toisaalta räjähtänyt käsiin, eikä kukaan mitenkään pysty valvomaan kaikkia tuotteita. Käyttäjät eivät todellakaan voi olla varmoja höyrystinnesteiden sisällöstä.

Voi olla, että nesteissä ei ole enää paljoa epäpuhtauksia ja raskasmetalleja - tai potenssilääkettä.

Aiemmasta suhteellisen pienten, itsenäisten yritysten toiminnasta on myös siirrytty tilanteeseen, jossa suurin osa höyrystinkaupasta on perinteisten, suurten tupakkatehtaiden hallussa. Jos alussa joku kauppias vilpittömästi uskoi ja puhui höyrystimen käytön auttavan tupakoinnin lopettamisessa, tällä hetkellä näiden (samojen) firmojen etu ja tavoite on sama kuin tupakkateollisuuden: ylläpitää nikotiiniriippuvuutta. Vaikka jokunen käyttäjä saattaa onnistua tupakan käytön lopettamisessa nikotiinittomilla perusnesteillä – hieno juttu sinänsä! – suurin osa käyttää nikotiininesteitä ja pysyy niistä riippuvaisena. ”Ei minulle tai kavereilleni ole koskaan tullut mitään”, vakuuttelevat nesteiden turvallisuuden puolestapuhujat. Todellista, luotettavaan tutkimukseen perustuvaa näyttöä turvallisuudesta ei ole. Perusnesteiden turvallisuutta höyrynä keuhkoihin hengitettynä ei ole tutkittu niin kuin elintarvikkeilta tai kuluttajakemikaaleilta edellytetään. Höyrystinnesteiden koostumuksen ja nykyisten tuotantomäärien takia ne kuuluvat EU:n kemikaalilain piiriin. Se nojaa valitettavasti vahvasti omavalvontaan, johon höyrystin- ja höyrystinnestefirmoilla on todella vähän mielenkiintoa. Vuosikymmeniä nikotiiniriippuvuutensa tupakkatuotteilla tyydyttäneille höyrystin ja nikotiininesteet voivat olla tupakkaa parempi vaihtoehto. Ei kuitenkaan pidä pettää itseään tai muita väittämällä niitä haitattomiksi. Ennen kaikkea, antakaa meidän suojella lapsia ja nuoria joutumasta samaan jamaan, sillä: Mal de muchos, consuela de tontos eli ”yhteinen onnettomuus on tyhmän lohtu” [espanjalainen sanalasku]. Kuva: Freeimages [post_title] => Sähkösavuke - tupakkateollisuuden uusi nikotiinikoukku? [post_excerpt] => Tupakkalain uudistusta valmisteltaessa on esitetty, että sähkösavukkeet tulisivat sääntelyn piiriin. Tämä riehaannutti sähkösavuketrollit. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => sahkosavuke-tupakkateollisuuden-uusi-nikotiinikoukku [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:28:52 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:28:52 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1402 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [41] => WP_Post Object ( [ID] => 1050 [post_author] => 30 [post_date] => 2016-03-03 19:35:37 [post_date_gmt] => 2016-03-03 19:35:37 [post_content] => Vuonna 2001 Suomessa asetettiin kunnianhimoinen tavoite: 16–18-vuotiaiden tupakointi pitäisi saada vähenemään alle 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tuolloin lähes joka kolmas ikäryhmästä ‒ sekä tytöistä että pojista ‒ poltti päivittäin. Moni pitikin tavoitetta varmasti epärealistisena. Se kuitenkin saavutettiin. Vuonna 2001 olin itse 18-vuotias ja kuuluin tähän suurennuslasin alla olleeseen ikäryhmään. Pidin tupakointia siistinä ja yritin esittää osaavani asian, kuten niin monet muutkin. Baareissa ja yökerhoissa savusi niin että silmiä kirveli. Pahin innostus oli kuitenkin alkanut jo laantua. Kriittinen aika alkoi teini-iässä ja kesti muutaman vuoden. Tämän ilmiön tupakkayhtiöt ovat tienneet pitkään. Omien teinivuosieni lähestyessä nuoria yritettiin houkutella esimerkiksi hiphop- ja graffitikulttuurista ammentavilla Yo!-savukkeilla (kuvassa). Ne vedettiin nopeasti markkinoilta, mutta ainakin minun muistiini nämä askit kassalla jäivät pysyvästi. Nykyiset 16‒18-vuotiaat eivät enää näe kassoilla tupakka-askien rivistöä. Täysi-ikäisyyden juhlistamiseen ei myöskään liity jonkinasteista häkämyrkytystä ‒ ellei sitä itse hae ravintolan tupakkakopista. Tupakkayhtiöiden keinovalikoima nuorten tavoittamiseen on kaventunut olennaisesti asteittain tiukennetun lainsäädännön ansiosta. Aikuisten tupakoinnin väheneminen tarkoittaa myös yhä harvempaa tupakoivaa äitiä ja isää, joilta ottaa mallia tai napata salaa ensimmäiset savukkeet.

Tupakkayhtiöiden keinovalikoima nuorten tavoittamiseen on kaventunut lainsäädännön ansiosta.

Joitakin kortteja on kuitenkin yhä kääntämättä. Maailman tupakattoman päivän (31.5.) teemana ovat tänä vuonna tuotemerkittömät pakkaukset (ns. plain packaging, kuvassa). Ne ovat olleet onnistuneesti käytössä Australiassa jo vuodesta 2012 ja monet Euroopan maat tuovat niitä nyt osaksi tupakkalainsäädäntöään. Myös lasten altistaminen tupakansavulle autoissa on kielletty monessa maassa. Suomi on tässä mielessä tippumassa tupakkapolitiikan kärkimaiden kelkasta ‒ tuoreeseen hallituksen esitykseen ei sisältynyt kumpikaan näistä. Paljon mahdollisuuksia olisi myös sen sääntelyssä, mitä pakkauksen sisältä löytyy. Uusi EU:n tupakkatuotedirektiivi toi tullessaan kiellon tunnusomaisten makujen, kuten mentolin käytölle savukkeissa. Makuaineiden sääntely muissa tupakka- ja nikotiinituotteissa jäi silti kansallisen lainsäädännön varaan. Suomessa ollaan ottamassa näiden sääntelyssä tärkeä askel. Hallituksen esitys ehdottaa tunnusomaisten makujen käytön kieltämistä myös sähkösavukkeissa, mikä on linjassa savukkeille tulevan kiellon kanssa. Myös sähkösavukehöyry saisi siis jatkossa maistua vain tupakalta. Makuaineet eivät ole pelkkä makuasia. Maku- ja lisäaineilla tehdään terveydelle haitallisista ja riippuvuutta aiheuttavista tuotteista helpommin käytettäviä. Esimerkiksi mentolitupakan savua pystytään hengittämään keuhkoihin syvemmälle kuin tavallista tupakkaa poltettaessa. Sillä on hintansa terveydelle. Suuri osa selvitykseen vastanneista katsoi, että makuaineiden rajoittaminen tekisi sähkösavukkeen käytöstä vähemmän nautittavaa ja tylsempää. Osa oli sitä mieltä, että se lisäisi tupakanhimoa ja vaikeuttaisi tupakoinnin vähentämistä tai lopettamista. Jos makuaineiden sääntelyyn haluttaisiin hakea jonkinlaista kompromissia, tupakkamaun lisäksi vähittäismyyntiin voitaisiin sallia yksi tai kaksi valinnaista maustettua e-nestettä per myyntilupa vuoteen 2020 asti, jolloin mentolisavukkeidenkin saama siirtymäaika päättyy. Tylsyydessä piilee kuitenkin lopulta sekä tuotemerkittömien pakkausten että makuainekieltojen teho. Uteliaisuus ja halu kokeilla uutta ovat nuorten mukaan sähkösavukekäytön kärkisyitä eri maissa toteutetuissa tutkimuksissa (esim. 1, 2, 3, 4).

Uteliaisuus ja halu kokeilla uutta ovat nuorten mukaan sähkösavukekäytön kärkisyitä.

Juuri tähän tuhannet makuyhdistelmät, värikkäät pakkaukset ja tyylitellyt laitteet iskevät. Jos haluaisimme ottaa aimo askeleen nuorten suojaamisessa nikotiiniriippuvuudelta, vaatisimme tuotemerkittömät pakkaukset samalla sekä savukkeille, sähkösavukkeille että e-nesteille. Vähintään voisimme miettiä sitä, miksi sallimme sähkösavukelaitteissa esimerkiksi maastokuosit ja Hello Kitty -kuviot? Olisiko syytä varautua jo aikaan, jolloin tavallistenkin savukkeiden pintaan ilmestyy myös meillä värejä, kuvioita ja kimalletta? Tylsäksi koettuja tuotteita nuoret eivät kokeile. Käytön lopettaminen ‒ ei siis vain nikotiinituotteesta toiseen siirtyminen ‒ on myös sitä helpompaa, mitä vähemmän mielihyvää käyttö enää tuottaa. Millainen on 16–18-vuotiaiden suomalaisnuorten maailma 15 vuoden kuluttua? Tupakkalain tavoitteen mukaan koko Suomen pitäisi olla silloin jo muuttunut savuttomaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että aikuisväestöstä enää alle viisi prosenttia tupakoi päivittäin. Kun ajattelee pelkästään viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunutta muutosta siinä, mikä on tupakoinnin asema nuorten sosiaalisessa ympäristössä, tavoite ei tunnu lainkaan mahdottomalta. Onnistumisiin savukkeiden käytön vähentämisessä ei voi kuitenkaan tuudittautua. Suomalaispojilla savukkeiden ja nuuskan yhteiskäyttö on nykyään yleisin tapa käyttää tupakkaa. Nuuskan sisältämiin aineisiin ja nuuskapakkauksiin Suomella ei ole sananvaltaa, mutta siitä voimme päättää, millaisia nuuskatuotteita Suomeen saa tuoda. Hallituksen esityksessä savuttomuustavoitetta laajennetaan myös nikotiinituotteiden käytön loppumiseen. Se on linjassa kansainvälisen tupakkapuitesopimuksen kanssa, joka velvoittaa paitsi tupakoinnin, myös nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn. Voidaanko tässä onnistua? Jos nikotiini muuttuu nuorten silmissä tylsäksi, siihen on mahdollisuus. Kuva: Shutterstock [post_title] => Viidentoista vuoden harppauksia [post_excerpt] => Nykyiset 16‒18-vuotiaat eivät enää näe kassoilla tupakka-askien rivistöä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => viidentoista-vuoden-harppauksia [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:11:17 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:11:17 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1050 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [42] => WP_Post Object ( [ID] => 4953 [post_author] => 30 [post_date] => 2019-03-27 14:53:03 [post_date_gmt] => 2019-03-27 12:53:03 [post_content] => Tänä vuonna tutkijat eivät malttaisi taas odottaa syksyyn. Silloin on nimittäin saatavilla uutta tietoa sekä Kouluterveyskyselystä että Nuorten terveystapatutkimuksesta. Moni odottaa tietoja erityisesti nuuskaamisen kehityksestä. Vuosina 2015–2017 se jatkoi yleistymistä ammattiin opiskelevilla pojilla, mutta lukioissa ja yläkouluissa aiempi nousu tasaantui. Aikuisväestössämme tupakointi on vähentynyt ilman nuuskaamista. Nuuskaamisen lisääntyminen pojilla kymmenen viime vuoden aikana ja viime vuosina myös nuorilla miehillä alkaa pian uhata tupakkalain tavoitetta siitä, että vuonna 2030 tupakkalain alaisia tuotteita käyttää päivittäin alle 5 prosenttia väestöstä. Pojat nuuskaavat usein tupakoinnin ohella, mikä näkyy yhteiskäyttötilastoissa jo yläkoulussa. Ruotsilla on nuuskan myyntiin ainoana EU-maana poikkeuslupa, jonka se neuvotteli liittymissopimukseensa valtiollisen nuuskateollisuutensa takia. Poikkeusluvassaan Ruotsi sitoutui siihen, että se toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, ettei nuuskaa saateta muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Suomen näkökulmasta tämän toteutumisesta voidaan olla montaa mieltä.

Valtava haaste opettajille ja vanhemmille

Kun esimerkiksi Lapin alueella lähes joka kolmas ammattiin opiskeleva poika nuuskaa päivittäin ja kaksi kolmasosaa hyväksyy ikäisillään nuuskaamisen, ovat vanhemmat ja opettajat valtavan haasteen edessä. Edellisessä blogissa vantaalainen yläkoulun opettaja nostikin esiin juuri nuuskaan puuttumisen vaikeudet koulutyössä. Perus- ja lukio-opetusta sekä ammatillista koulutusta koskevat lait antavat henkilöstölle oikeuden ottaa alaikäisiltä tupakkatuotteet ja sähkösavukkeissa käytettävät nikotiininesteet haltuun ja luovuttaa ne huoltajalle. Opettaja on kuitenkin helposti pattitilanteessa, jos opiskelija kieltäytyy, sillä tavarat saa tarkastaa vain turvallisuutta vaarantavan esineen tai aineen haltuun ottamiseksi. On silti tärkeää, että kouluilta ja oppilaitoksilta löytyy yhteiset kirjatut käytännöt ehkäisyyn ja puuttumiseen ja lakien antamat puitteet ja oikeudet avataan niissä konkreettisesti. Käytännöistä tiedottaminen herättää ja auttaa vanhempia puuttumaan nuuskaamiseen. Pattitilanteenkin voi kääntää eduksi kertomalla, että tupakkalaki ja koulun säännöt kieltävät nuuskan hallussapidon alaikäisiltä ja pyytää keskustelemaan asiasta kotona. Se viestii siitä, että koulu suhtautuu asiaan vakavasti ja yrittää tehdä osaltaan kaikkensa.

Näkökulmia keskusteluun nuoren kanssa

Opettajan blogi korosti nuoren kanssa keskustelun ja ajatusten herättelyn keskeistä roolia ja antoi siitä hyviä esimerkkejä. Niiden lisäksi nuoria kiinnostavia näkökulmia voi löytää esimerkiksi käsittelemällä nuuskaa siitä syntyvän roskan ja tupakantuotannon laajojen ympäristövaikutusten kautta. Nuuskan ja nikotiinin omista haitoista ja riippuvuudesta puhuminen on tärkeää, kun nuorten tupakointi vähenee. Uusia näkökulmia keskusteluihin voivat olla myös nuuskan välittämisen mahdolliset seuraukset. Nuuskan laittomassa maahantuonnissa on rikosoikeudellisesti kyse verorikoksista ja salakuljetusrikoksista, välittäjältä ostettaessa laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä. Rikosrekisterimerkintä voi estää pääsyn haluttuun koulutukseen tai työpaikkaan. Maksamaton tupakkavero voi puolestaan tuoda nuorelle tai huoltajalle mittavan laskun. Keskusteluissa voikin toisaalta nousta esiin se, että nuori on alkanut huomata oman nuuskaamisen säännöllistyvän ja pohtii lopettamista. Tällöin nuori tarvitsee kuuntelua, tukea ja kannustusta. Liikuntateeman parissa ammatillisissa oppilaitoksissa toteutetun Let’s Move It -tutkimushankkeen Motivoinnin ABC -materiaalit tarjoavat tähän mainioita käytännön ohjeita ja harjoituksia. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa ja suun terveydenhuollossa on tärkeää kysyä nuuskaamisesta ja kannustaa lopettamiseen Käypä hoito -suosituksen mukaan.

Ideoita innostavaan taukotoimintaan

Yhtenä vaikuttamiskeinona voi toimia myös mielekkään taukotoiminnan mahdollistaminen koulupäivän aikana. Se tarjoaa opiskelijoille ajanvietettä ja sosiaalisuutta, jota muutoin saatetaan hakea tupakoimalla tai nuuskaamalla. Ideoita tauoille voi hakea esimerkiksi Opetushallituksen opiskelukykyä, yhteisöllisyyttä ja viihtyisyyttä edistävistä Liikkuva koulu tai Liikkuva opiskelu -hankkeista sekä Let’s Move It -materiaaleista. Liikettä lisätessä on kuitenkin huomioitava, että nuuskalla on tutkitusti ikävä kytkös joukkueurheiluun. Nuuskaamista saatetaan pitää haitattomana vaikka nuuska rasittaa monin tavoin urheilijan elimistöä. Nuuskan kohdalla urheiluseurat ja valmentajat ovat avainasemassa vanhempien ja opettajien taakan pienentämiseksi. Selkeitä pelisääntöjä nuuskaamisen ehkäisemiseksi ja käyttöön puuttumiseksi saa ja pitää vaatia. Esimerkiksi salibandyjunioreita koskeneessa tutkimuksessa moni kertoi, ettei nuuskan käytöstä joukkueen tapahtumissa ole sovittu ja pelimatkat mainittiin yleisimpänä nuuskan käyttötilanteena. Toukokuussa 2018 mietintönsä jättänyt STM:n asettama työryhmä ehdotti, että liikunta- ja nuorisolakiin säädettäisiin valtakunnallisten avustusten jakamisen yhdeksi avustusperusteeksi sitoutuminen tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön ehkäisyyn. Lisäksi ehdotettiin, että kunnat voisivat ottaa tämän nuoriso- ja liikuntatyöhön liittyvien avustustensa myöntämisen yhdeksi kriteeriksi. Käytäntöön tämän on vienyt esimerkiksi Imatran kaupunki ja toivottavasti moni muu seuraa perässä. Vanhemmat ja opettajat tarvitsevat kaiken tukemme nuuskaamisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. [post_title] => Liikettä nuuskaamisen ehkäisyyn [post_excerpt] => Nuuskan ja nikotiinin omista haitoista puhuminen on tärkeää, kun nuorten tupakointi vähenee. Uusi näkökulma keskusteluissa voi olla myös nuuskan välittämisen mahdolliset seuraukset, kirjoittaa THL:n asiantuntija Hanna Ollila. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => liiketta-nuuskaamisen-ehkaisyyn [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-04-03 09:25:09 [post_modified_gmt] => 2019-04-03 06:25:09 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4953 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [43] => WP_Post Object ( [ID] => 2248 [post_author] => 30 [post_date] => 2018-02-14 11:30:17 [post_date_gmt] => 2018-02-14 09:30:17 [post_content] => Kymmenen vuotta sitten elettiin jännittäviä aikoja. Keväällä 2008 Kouluterveyskyselyssä päästiin ensimmäistä kertaa keräämään valtakunnallista vertailukelpoista tietoa ammattiin opiskelevien tupakoinnista. Vaikka viitteitä tupakoinnin yleisyydestä oli saatavissa Opetushallituksen aiemmista tutkimuksista, uudet tulokset löivät ällikällä: Kun lukioissa päivittäin tupakoi jo tuolloin vain joka kymmenes, ammattiin opiskelevien joukossa se oli lähes neljä kertaa yleisempää – päivittäin tupakoi 39 prosenttia. Ällistystä syvensivät oppilaitosten johdolta kerätyt tiedot, joiden mukaan lukioista 84 prosenttia oli kieltänyt tupakoinnin oppilaitoksen alueella silloisen tupakkalain mukaisesti, kun ammatillisista oppilaitoksista näin ilmoitti tehneensä vain 11 prosenttia. Tulosten jälkeen tartuttiinkin nopeasti toimeen. Ammatilliset oppilaitokset alkoivat julistautua savuttomaksi. Hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja kerättiin monella taholla ja niitä julkaistiin muun muassa Tupakatta työelämään -oppaassamme. Vuoden 2010 tupakkalakimuutoksessa oppilaitosten lakisääteisiä tupakointikieltoja tarkennettiin ja tiukennettiin. Tämän vuoden tammikuussa THL järjesti yhteistyössä Savuton Suomi 2030 -verkoston, Suomen Syöpäyhdistyksen ja EHYT ry:n kanssa Savuton amis 2030? – Kohti oppilaitoksen nikotiinitonta toimintakulttuuria -seminaarin. Seminaarissa käsiteltiin oppilaitosten savuttomuustyön tilannetta nyt, kun ammatillinen koulutus on muutoksessa ja uudet tupakka- ja nikotiinituotteet nousevat esiin poltettavien tupakkatuotteiden väistyessä.

Uudet tupakka- ja nikotiinituotteet nousevat esiin poltettavien tupakkatuotteiden väistyessä.

Kymmenessä vuodessa ammattiin opiskelevien tupakointi on vähentynyt jo lähes puoleen siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Vuonna 2017 päivittäin tupakoivia oli 23 prosenttia. Tytöt ovat vähentäneet tupakointia ilman muiden tupakka- tai nikotiinituotteiden yleistymistä, mutta amispojilla nuuskaaminen on kasvussa. Vuonna 2017 päivittäin nuuskaavien osuus pojilla oli 17 prosenttia. Nuuskaamisen alue-erot ovat huomattavia: esimerkiksi Lapissa ammattiin opiskelevista pojista 30 prosenttia nuuskaa päivittäin ja se on jo yleisempää kuin tupakointi. Sähkösavuketta käytti vuonna 2017 ammattiin opiskelevista pojista seitsemän prosenttia, tytöistä kaksi prosenttia. Enemmistö ammattiin opiskelevista hyväksyy ikäisillään sähkösavukkeen käytön ja suhtautuminen on hieman hyväksyvämpää kuin tupakoinnin ja nuuskaamisen kohdalla. Vaikka ammattiin opiskelevien tupakointi on vähentynyt erinomaisesti, kuilu lukiolaisiin ei ole kaventunut vaan päinvastoin kasvanut. Päivittäin tupakoivia oli lukioissa vuonna 2017 enää kolme prosenttia, eli ammattiin opiskelevilla osuus on nyt yli seitsenkertainen. Erojen kaventamiseksi ammattiin opiskelevien tupakoinnin pitääkin jatkaa vähenemistä vauhdikkaasti. Jos halutaan myös päästä Savuton Suomi 2030 -tavoiteluvun kanssa linjaan, eli alle viiden prosentin päivittäiseen käyttöön, tupakoivien osuuden tulisi vähentyä jokaisessa tulevassa Kouluterveyskyselyn aineistonkeruussa noin kolme prosenttiyksikköä kerrallaan. Savuton Suomi 2030 -tavoite koskee kuitenkin tupakoinnin lisäksi myös muita tupakka- ja nikotiinituotteita. Nuuskaamisen pitää siksi lähteä laskuun sekä ammatillisissa oppilaitoksissa että lukioissa, joissa se on pojilla jo tupakointia yleisempää. Seminaarissamme Opetushallitus antoi vahvan tukensa Savuton Suomi 2030 -tavoitteelle ja ammatillisten oppilaitosten nikotiinittoman toimintakulttuurin kehittämiselle. Lisäksi se haastoi kaikki oppilaitokset mukaan yhteiseen työhön. Tartutaan haasteeseen ja jatketaan hyvää työtä yhdessä! Seminaarin työpajatyöskentelyssä nostettiin esiin keskeisiä vahvuuksia, haasteita, vastuita, tukitarpeita sekä säilytettäviä ja muutosta vaativia tekijöitä oppilaitosten savuttomuustyössä. Tutustu niistä tehtyyn Savuton amis -työpajakoosteeseen ja seminaarin esityksiin.  Kuvat: THL ja iStockphoto [post_title] => Amiksen ja lukion välillä savuinen kuilu [post_excerpt] => Vaikka ammattiin opiskelevien tupakointi on vähentynyt erinomaisesti, kuilu lukiolaisiin ei ole kaventunut vaan päinvastoin kasvanut. Päivittäin tupakoivia oli lukioissa vuonna 2017 enää kolme prosenttia, eli ammattiin opiskelevilla osuus on nyt yli seitsenkertainen. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => amiksen-ja-lukion-valilla-savuinen-kuilu [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:29:07 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:29:07 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=2248 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [44] => WP_Post Object ( [ID] => 1053 [post_author] => 31 [post_date] => 2016-02-17 19:42:28 [post_date_gmt] => 2016-02-17 19:42:28 [post_content] => Sähkötupakkaa puolustetaan kiivaasti. Yhtenä perusteena pidetään sitä, että se auttaa savullista tupakkaa polttavia lopettamaan tupakoinnin. Se on nyt useissa tutkimuksissa osoitettu virheelliseksi tiedoksi, viimeksi arvostetussa Lancet-lehdessä. Toisena perusteena esitetään sitä, että aerosolimainen sähkötupakka on vähemmän haitallinen kuin savullinen tupakka. Tutkimuksia, joissa tätä haitattomuutta olisi mitattu, on tosin vähän. Sähkötupakka on tuotu markkinoille sen terveysvaikutuksia tutkimatta. Savullinen tupakka sisältää 50 - 60 syöpävaarallista ainetta, nuuska 20 - 30 ja ilmeisesti sähkötupakka sitten muutamia syöpävaarallisia aineita. Tosin sittenhän meidän kannattaisi kieltää heti ne haitallisimmat ja jättää tarkkaan valvotusti vain muutamia tuotteita markkinoille. Näin toimittiin, kun lyijyä ei enää tarvittu polttoaineissa. Miksi sitten tupakkateollisuutta ja tupakkatuotteita vastaan toimivat ovat myös sähkötupakkaa vastaan? Miksi he eivät riemuitse haitallisesta, mutta ilmeisesti vähemmän haitallisesta uudesta tuotteesta? Syy on siinä, että tupakkateollisuuden toimia pitkään seuranneet tuntevat kuvion. Ei mennä enää kauas 1970-luvun kevytsavukkeisiin vaan katsotaan, miten nuuskan kanssa kävi. Nuuskan tuominen Suomeen noudatti aivan samoja latuja kuin sähkötupakka. Sen kerrottiin olevan vähemmän haitallinen kuin savullinen savuke. Lisäksi sen piti auttaa lopettamaan tupakointi, siis kokonaan. Ruotsissa oli saatu savukkeiden polttaminen vähenemään markkinoimalla nuuskaa vierotustuotteena. Terveysihmiset koettivat vastustella ja kertoivat, miten uudet tupakkatuotteet houkuttelevat uusia käyttäjiä. Näin oli itse asiassa jo käynyt Ruotsissakin: yli 40 prosenttia miehistä oli tupakkatuotteiden käyttäjiä, kun Suomessa luku oli lähestymässä 20 prosenttia. Nuuska ei toiminut vierotuksessa, vaan tupakoivat yksinkertaisesti siirtyivät käyttämään sitä. Nuuska oli lisäksi koukuttavampaa ja elimistöön siirtyvät nikotiiniannokset suurempia. Fysiologisesti se johti entistä vahvempaan riippuvuuteen.

Ruotsissa oli saatu savukkeiden polttaminen vähenemään markkinoimalla nuuskaa vieroitustuotteena.

Koetimme varoittaa, että ilmiö alkaa lapsista ja nuorista, siis heistä, joita koetamme suojella juuri nikotiiniriippuvuudelta. Kerroimme, että nuuska on vielä savukkeita koukuttavampaa ja nikotiiniannokset elimistössä suurempia. Kerroimme, että nuuska ei ole haitatonta: Se on syöpävaarallista ja käy lisäksi sydämen päälle. Hampaat kärsivät. Epidemiologinen tutkimus oli tämän jo osoittanut, vaikka tutkimustieto kertyy hitaasti. Miten kävi? Nuoret alkoivat kokeilla nuuskaa ja sen käyttö lisääntyi, ensin rannikolla ja urheilevien poikien keskuudessa. Sitten se laajeni kaikkiin ryhmiin, erityisesti poikiin. Ruotsissahan se on nykyään yleistä myös tyttöjen keskuudessa - tähän meni noin 10 vuotta. Tätäkö mekin odottelemme? Sähkötupakan kanssa on menty hurjempaa vauhtia. Kaupoista saa alaikäisenä välineet ja karkkilitkut ja sitten vain kavereiden kanssa verkko-ostoksille. Puolet teini-ikäisistä pojista on jo kokeillut sähkötupakkaa. Useat heistä eivät olisi kokeilleet savullista tupakkaa, se on ollut pois muodista jo pitemmän aikaa – jo ennen sähkötupakan tuloa. Mihin ihmeeseen voidaan tarvita 500 erilaista sähkötupakkabrändiä ja yli 7000 erilaista makuainetta? Miksi poptähdet markkinoivat sähkösavukkeita juuri nuorten suosimassa Instragramissa? Uudet tuotteet on suunniteltu nuorille, niissä soi musiikki ja vilkkuvat valot. Nesteissä maistuvat vaahtokarkki, vanilja ja mansikka. Tuskin niitä on aikuisille raavaille tupakoitsijoille suunnattu. Tiedetään, että nikotiiniriippuvuus voi syntyä lapsella ja nuorella jo käyttämällä kaksi savullista savuketta viikossa. Sähkötupakan nikotiinipitoisuus vaihtelee suuresti, joten kokeilukertojen määrä voi olla hieman suurempi, mutta kannattaako ottaa riskiä? Pitääkö sekin tutkia erikseen, onko nikotiini tässä muodossa jotenkin eri tavalla koukuttavaa? Jos tavoittelemme tupakkavapaata Suomea, onko nikotiiniriippuvuuden yleisyyden lisääminen oikea suunta? Sinä sähkötupakkaa käyttävä aikuinen, miten monta uutta nikotiiniriippuvaista lasta sinä haluat tähän maahan? Kuva: wanelo.com [post_title] => Nikotiinikauppiaiden uudet vaatteet [post_excerpt] => Sähkötupakkaa puolustetaan kiivaasti. Yhtenä perusteena pidetään sitä, että se auttaa savullista tupakkaa polttavia lopettamaan tupakoinnin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nikotiinikauppiaiden-uudet-vaatteet [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-02-01 12:48:07 [post_modified_gmt] => 2018-02-01 10:48:07 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1053 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [45] => WP_Post Object ( [ID] => 1385 [post_author] => 31 [post_date] => 2015-09-21 10:28:10 [post_date_gmt] => 2015-09-21 10:28:10 [post_content] => Tupakkatuotteista keskusteleminen herättää niitä käyttävissä vahvoja tunteita. Kun puhuu tai kirjoittaa tupakkatuotteiden aiheuttamista vaurioista, sairauksista tai sairausriskeistä, nykyinen some-aikakausi tuottaa välittömän vastalauseryöpyn. Tämä kertoo jotain ihmisten vaikeudesta kohdata tutkittua tietoa, jos se uhkaa omaa maailmankuvaa, identiteettiä tai valintoja. Lähes poikkeuksetta tupakan terveyshaittoja vähättelevät ovat miehiä; naisia joukossa on vain muutamia. Miksi terveydenhuollon ammattilaisen puhe iskee miehen kiukkuhermoon? Lääkärin työssä saamiini kokemuksiin pohjaten voin tätä varovaisesti pohtia. Nuoren kokemusmaailmassa kuolema ja sairaus ovat kaukana. Ajatus oman arkisen valinnan, vaikkapa tupakoinnin, seurauksena tulevasta sairaudesta voi tuntua mahdottomalta. Oman elämän hallinnan tunne on tärkeä ja ammattilaisen auktoriteettiasemasta esittämä tieto on jollain tavalla uhkaava. Toisaalta sitä hämmästyy, että varsin neutraali teksti voi herättää hyvinkin tunteikkaita kommentteja. Aika vähästä koira älähtää. Toinen ryhmä ovat ns. kaiken tietäjät. He ovat löytäneet tietoa verkosta ja koostavat sitä omien mielipiteidensä tueksi. Usein heillä on esittää vastakkaisia numeroita tai mielipidejohtajien tekstejä. Tupakkateollisuus on käyttänyt tätä strategiaa menestyksekkäästi jo 1950-luvulta. Maksetun tutkimuksen tavoite on juuri tuottaa tieteelliseltä näyttävää tietoa, jota voi sitten käyttää hämmentämään kansalaisia ja päättäjiä. Näiden ”tutkimusten” tekijöiden taustojen selvittäminen on välillä hankalaa. Tuorein esimerkki on arvostetun lääketieteellisen lehden sähkösavukkeita käsitellyt artikkeli, jonka taustalta löytyi tupakkateollisuuden tutkijoita. Tämän ryhmän kanssa on edessä loputon numeroiden heittely, jossa asian ydin hukkuu. Myös haittojen vertailijat kuuluvat tähän ryhmään. Tupakkateollisuus tuottaa nyt aktiivisesti haittojen vertailusta epätieteellistä tutkimusta, erityisesti syöpävaarallisista aineista. Se haluaa ohjata keskustelun pois nikotiinista, koska se on teollisuuden liikevaihdon ydinkemikaali. Kolmas ryhmä ovat tutkijat, joilla on bioalan koulutus, mutta jotka eivät ole lääkäreitä. He nostavat yleensä esiin nikotiinin haitattomuuden tai sen näennäisen vähäiset haitat. Tässä lääkäriä hämmentää se tosiasia, että nikotiini on erittäin myrkyllistä – tämä fakta on tunnettu jo 1700-luvun lopulta. Nikotiinin haitoistakin on tiedetty 1800-luvun lopusta alkaen ja ensimmäiset riippuvuuden mekanismeja koskevat kokeet tehtiin eläimillä jo 1920-luvulla. Vakuuttavasti on osoitettu, että elimistö ei hyödy nikotiinista. Nikotiinin riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet ovat samanlaisia opioidien kanssa. Koska nikotiinin ominaisuudet ja haitat ovat tiedossa, niistä kiisteleminen on kummallista.

Koska nikotiinin ominaisuudet ja haitat ovat tiedossa, niistä kiisteleminen on kummallista.

Oma ryhmänsä ovat henkilön osaamisen kyseenalaistajat. He eivät oikeastaan edes halua ymmärtää, miksi uusia tupakkatuotteita ei voi tuoda vapaasti markkinoille. He vastustavat kaikkea säätelyä ja pyrkivät kyseenalaistamaan tupakan vaaroista kirjoittavan ammatillisen osaamisen, eettisen arvopohjan tai moraalin. Usein he ihmettelevät, miten ammattilainen voi vastustaa vähemmän vaarallista tuotetta, kuten sähkösavukkeita, kun kuitenkin vaarallisin tuote, tupakka, on markkinoilla. Tässä olen heidän kanssaan samaa mieltä. Kieltäisin ilman muuta savukkeet välittömästi ja tekisin nikotiinituotteista lääkelain mukaisia valmisteita. On erikoista, että myrkyllisiä tuotteita voi tuoda markkinoille vapaasti ilman valmistajan tutkimuksia tai valmistajavastuuta. Sitten ovat tilastojen ja riskien vertailijat. Epidemiologinen tieto saadaan vasta vuosikymmeniä kestävien tutkimusten jälkeen. Sitä varten pitää altistaa satoja tuhansia ihmisiä tupakalle. Tutkimus on kallista ja vaatii paljon osaamista. Kaikkeen tutkimukseen liittyy vielä aina puutteita, eikä tieto ole ristiriidatonta - terveyteen liittyvä tutkimustieto ei ole sitä juuri koskaan. Tutkimustieto koostuu tutkijoiden työnä ja muuttuu hitaasti poliittisiksi valinnoiksi. On totta, että johonkin aina kuollaan, mutta siihen, missä iässä ja miten, voimme itse vaikuttaa. Jos tieto siitä on saatavilla, miksi sitä ei voi jakaa? Valinnan tekee yksilö. Me lääkärit hoidamme kyllä niiden huonompiakin valintoja tehneiden sairauksia. Lääkärinä joutuu katsomaan kuolemaa ja sairautta silmiin, jolloin tilastot saavat kasvot. Riskin väheneminen puoleen voi tarkoittaa sitä, että kuolema korjaa aiemman kymmenen sijasta viisi ihmistä. Ihmisen elimistö on monimutkainen ja hieno kokonaisuus. Se ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioituksella. Jos aineesta on ihmisen elimistölle haittaa, sen käyttö tulisi lopettaa, rajata tai käyttää vain jos aivan välttämätöntä. Lääkeaineissa olemme jatkuvasti tämän kysymyksen äärellä: ylittävätkö lääkkeen hyödyt sen aiheuttamat haitat? Lääkärin näkökulmasta tähän tiivistyy myös keskustelu nikotiinista. Jos lääke on aivan välttämätön elämän jatkumisen tai oireiden lievittymisen kannalta, hyväksymme vaikeitakin haittoja. Nikotiini ei ole elimistölle välttämätöntä, eikä siitä ole elimistölle mitään hyötyä, vain haittaa. Tupakalla ja nikotiinilla ei ole turvarajaa. Miksi tämä tieto syö miestä? Kuva: Freeimages [post_title] => Miksi tieto syö miestä? [post_excerpt] => Tupakkatuotteista keskusteleminen herättää niitä käyttävissä vahvoja tunteita. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => miksi-tieto-syo-miesta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:24:21 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:24:21 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1385 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [46] => WP_Post Object ( [ID] => 1057 [post_author] => 32 [post_date] => 2016-01-11 20:31:11 [post_date_gmt] => 2016-01-11 20:31:11 [post_content] => "Kyllä mä olen yrittänyt niille sanoa, mutta ei ne kuuntele”. Näin totesi eräs opettaja tuskastuneena tiedustellessani, onko hän puuttunut opiskelijoidensa tupakointiin. Vaikka nuorten tupakointi onkin vähentynyt, näkyvät tupakat, nuuskat ja sähkösavukkeet silti jollakin tavalla useimpien oppilaitosten arjessa. Miksi nuorten nikotiinituotteiden käyttöön puuttuminen ja tupakoimattomuuden tukeminen koetaan oppilaitoksissa niin haastavaksi tehtäväksi? Miksi toisissa oppilaitoksissa onnistutaan puuttumaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön ja toisissa taas ei? Uskallan väittää, että metsään mennään hyvin yksinkertaisissa asioissa. Ensinnäkin, kaikkien koulun aikuisten on pidettävä asiaa tärkeänä ja työskenneltävä yhteisen tavoitteen eteen. Vuoden 2013 Kouluterveyskyselyssä neljäsosa ammattikoululaisista kertoi nähneensä henkilökuntaa tupakoimassa oppilaitoksen alueella päivittäin. Pahimmillaan opiskelijat ja opettajat ovat tupakkapaikalla yhdessä. Aikuisten esimerkin voimaa ei kannata aliarvioida – ja toki lakiakin olisi syytä noudattaa. Toiseksi, nuoret tarvitsevat – ja toivovat – rajoja. Jos kysytään asiaa nuorilta, noin puolet toisella asteella opiskelevista on sitä mieltä, että oppilaitosten tupakointikieltoja ei valvota juuri lainkaan. Yli puolet pitää tupakointia oppilaitoksessa jopa sallittuna. Mitä vanhemmista oppilaista tai opiskelijoista on kyse, sitä vähemmän tupakointiin puututaan. Nuuskan käyttöön puuttuminen koetaan erityisen hankalaksi, sillä nuuska ei haise eikä näy välttämättä ulospäin. Haaste ei kuitenkaan ole pelkästään siinä, ettei käyttöä huomata. Kuten eräs opettaja totesi, ”on helpompaa katsoa nuuskan käyttöä läpi sormien kuin puuttua siihen”.

On helpompaa katsoa nuuskan käyttöä läpi sormien kuin puuttua siihen.

Kaikilla oppilaitoksilla ei ole yhteisesti sovittua linjausta siitä, miten hankaliin tapauksiin puututaan. Selkeät rajat ja kaikille yhteiset säännöt ovat kuitenkin ehdoton edellytys sille, että tupakointi ja nuuskan käyttö saadaan vähenemään. Kolmanneksi, oppilaiden ja opiskelijoiden viihtyvyydestä on pidettävä huolta. Tosiasia on, että tupakointi sekä nuuskan ja sähkösavukkeiden käyttö on nuorille osa hauskanpitoa ja sosiaalisuutta. On uskallettava puhua myös tupakointiin liittyvistä, positiivisiksi koetuista seurauksista. Kaikki tuntevat sanonnan ”tupakkapaikalla on parhaat jutut”. Tunne porukan ulkopuolelle jäämisestä voi olla yksi syy siihen, että tupakoinnin kertaalleen lopettanut nuori alkaakin tupakoida uudelleen. Jos aidosti halutaan ehkäistä nuorten tupakointia, on ymmärrettävä tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön syitä. Mietittävä, miten tupakkapaikan hyvä tunnelma saadaan siirrettyä luokkahuoneisiin. Neljänneksi, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asiasta puhutaan. Nuoret eivät kaipaa saarnausta tupakoinnin terveyshaitoista, vaan turvallisen tilan keskustelulle. Kysymys, jota pieni alakoululainen pohtii, ei ole ”Mitä haittaa tupakasta on?”, vaan ”Miksi tupakkaa ei kielletä lailla, kun se on niin vaarallista?”. Vaikka terveyshaitoistakin on totta kai tärkeää jutella – varsinkaan nuuskan ja sähkösavukkeiden kohdalla ne eivät kaikille ole itsestään selviä – on pelkkä haittojen näkökulma auttamatta liian kapea. Olennaista on lähteä liikkeelle nuorten omasta kokemusmaailmasta: Mitä tupakointi tai tupakoimattomuus merkitsee juuri näille nuorille? Ja miksi heidän kaveripiirissään tupakoidaan, käytetään nuuskaa tai sähkösavukkeita? Opettaja, joka totesi, että nuoret eivät kuuntele, ei ehkä ollut itse ymmärtänyt kuunnella nuoria. Kuva: Shutterstock [post_title] => Tavoitteena savuton koulu – miten välttää sudenkuopat? [post_excerpt] => Vaikka nuorten tupakointi onkin vähentynyt, näkyvät tupakat, nuuskat ja sähkösavukkeet silti jollakin tavalla useimpien oppilaitosten arjessa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tavoitteena-savuton-koulu-miten-valttaa-sudenkuopat [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:16:01 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:16:01 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1057 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [47] => WP_Post Object ( [ID] => 1353 [post_author] => 33 [post_date] => 2015-12-18 08:53:43 [post_date_gmt] => 2015-12-18 08:53:43 [post_content] => Joulu on minulle ja monelle muulle lapselle ja nuorelle tosi tärkeä juhla. Joulun odotukseen kuuluu paljon kivoja asioita: pukille kirjoittaminen, kuusen koristelu, jouluherkkujen tekeminen ja tietysti joulukalenteri. Useimmat lapset laskevat, kuinka monta päivää jouluun on jäljellä. Lapset odottavat joulua tosi paljon. Joillekin lapsille on arkea katsoa humalaisia aikuisia, mikä on lasta kohtaan väärin. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua huolehtimaan humalaisista vanhemmistaan, vaan vanhempien pitäisi ymmärtää olla juomatta alkoholia lasten nähden ja pitää näistä hyvää huolta. Suomalaisperheissä on vuosittain päälle kaksi miljoonaa kertaa tilanne, jossa aikuiset ovat merkittävästi päihtyneitä lasten seurassa. Toisin sanoen alkoholi on joka päivä osa 6000 lapsen elämää. Humalainen aikuinen on lapsen silmissä pelottava. Kukaan meistä ei halua kokea turvattomuuden tunnetta, pelkoa tai yksinäisyyttä. Jokaisen aikuisen on hyvä muistaa, että lapsuuden joulumuistot säilyvät koko elämän.

Lapsuuden joulumuistot säilyvät koko elämän.

Vinkki vanhemmille: jokaisen lapsen paras lahja on se, että otat hänet huomioon, vietät hänen kanssaan aikaa, annat hänelle turvallista aikaa kanssasi ja kuuntelet häntä. Lapset arvostavat myös koko perheen yhdessäoloa. Jouluna liian moni lapsi odottaa huomiota ja hyvää seuraa, mutta joutuu pettymään aikuisten päihteiden käytön vuoksi. Suomessa on käynnissä kampanja, joka korostaa lasten hyvinvointia. Kampanja vetoaa aikuisten päihteiden käyttöön. Sen nimi on: Anna lapselle raitis joulu. Kampanja järjestetään jo 18. kerran. Ole jouluna raitis, niin saat lapsellesi ja itsellesi hyvän joulun! Teksti on alun perin julkaistu sanomalehti Ilkan mielipidepalstalla. Se julkaistaan tässä kirjoittajan luvalla. Kuva: Freeimages [post_title] => Lapsen paras lahja on selvä joulu [post_excerpt] => Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua huolehtimaan humalaisista vanhemmistaan, vaan vanhempien pitäisi ymmärtää olla juomatta alkoholia lasten nähden ja pitää näistä hyvää huolta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => lapsen-paras-lahja-on-selva-joulu [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:16:49 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:16:49 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1353 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [48] => WP_Post Object ( [ID] => 1360 [post_author] => 34 [post_date] => 2015-12-07 09:08:22 [post_date_gmt] => 2015-12-07 09:08:22 [post_content] => FCTC:n eli kansainvälisen tupakoinnin torjunnan puitesopimuksen vaikutuksista on tekeillä globaali arviointi. Tätä varten on asetettu seitsemän hengen riippumaton asiantuntijaryhmä, jonka puheenjohtajana toimin. Käytettävissämme on tiedot 180 maan tupakkalainsäädännön ja tupakoinnin kehityksestä. Syvällisemmän tiedon saamiseksi vierailemme 12:ssa hyvin erityyppisessä maassa. Aloitimme kierroksen Keniasta marras-joulukuun vaihteessa. Kokemus oli hämmästyttävä: kolmen päivän aikana en nähnyt juuri lainkaan tupakointia! Ainakin osaksi syy tähän on FCTC. Kenian edustajat olivat aktiivisesti mukana FCTC:n valmistelutyössä jo vuosituhannen alussa. Työn tuloksena sopimus hyväksyttiin vuonna 2003 ja Kenia ratifioi sen vuonna 2005. Vuonna 2007 maan parlamentti vahvisti tupakkalain, joka seuraa mahdollisimman tarkasti FCTC:n vaatimuksia. Eri ministeriöt ja laitokset myös näyttävät todella osaltaan toteuttavan FCTC:n pykäliä hyvässä yhteistyössä ja terveysministeriön koordinoimana. Kenian tupakkalaki kieltää kaiken tupakkamainonnan ja markkinoinnin sekä tupakoinnin julkisissa sisätiloissa ja julkisilla paikoilla. Tämän perusteella suuret kaupungit, kuten pääkaupunki Nairobi ja toiseksi suurin kaupunki Mombasa, ovat kieltäneet tupakoinnin myös kaduilla. Meille kerrottiin, että kaupungin alueella on 3-4 ”tupakkakoppia”, joissa voi tupakoida, mutta kaduilla tupakointia ei näy. Uusi tupakkavero tuli voimaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Se nostaa veron osuuden noin 60 prosenttiin ja samalla selvästi tupakan hintaa. Salakuljetuksen torjumiseksi on otettu käyttöön pätevä seurantajärjestelmä, jonka ansiosta tuontisavukkeista saatavat vuotuiset verotulot kasvoivat 20-kertaisiksi! Meille kerrottiin myös, että viime vuosina väestön tietoisuus tupakka-asiasta ja tupakoinnin vaaroista on lisääntynyt huomattavasti. Kaikki tämä kehitys on siitä huolimatta, että Kenia on huomattava tupakan tuottaja ja että jättifirma British American Tobacco (BAT) on koko Itä-Afrikassa iso tupakkatuotteiden valmistaja. BAT on myös siirtänyt Afrikan päämajansa Etelä-Afrikan Johannesburgista Nairobiin. Maassa taistellaan voimaperäisesti korruptiota vastaan, muun muassa ilmiantolaatikoilla virastoissa. Vierailumme aikana BBC esitti Englannissa ohjelman, jossa kerrottiin BAT:n Itä-Afrikassa maksamista lahjuksista tupakkapolitiikkaan vaikuttamiseksi. Kenian hallitus on viime vuonna esittänyt useita muutosehdotuksia tupakkalakiin. Niiden myötä muun muassa savukepakkauksiin tulee kuvalliset varoitukset ja tupakointi autoissa kielletään, jos mukana on lapsia. Koska tupakkateollisuus on haastanut tämän uudistuksen laillisuuden oikeuteen, sen käytäntöön vienti on viivästynyt, mutta sen uskotaan silti toteutuvan.

Tupakkalakiin on esitetty muutosta, jolla tupakointi autoissa kielletään, jos mukana on lapsia.

Kenia on ollut aktiivinen myös kansainvälisessä tupakkatyössä ja se on toiminut myös eräänlaisena johtajana Itä-Afrikan viiden maan joukossa. Useista selvityksistä huolimatta tiedot tupakoinnin yleisyydestä maassa eivät ole kovin luotettavia. Tuoreimman tutkimuksen mukaan aikuisista miehistä noin 19 prosenttia käyttää tupakkaa, ja luku on kääntymässä laskuun. Naisten tupakan käyttö on vain muutaman prosentin luokkaa. Nuorten tupakointi on jo alkanut vähentyä. Kaikissa kehittyvissä maissa tupakkapolitiikan kehitys ei ole yhtä nopeaa kuin Keniassa. Kuitenkin erittäin moni muukin kehittyvä maa ottaa FCTC:n tosissaan ja on säätänyt varsin vahvaa tupakkalainsäädäntöä. Monissa maissa on epäilemättä ongelmia lain toteutuksen suhteen, mutta Keniassa toteutus vaikutti erinomaiselta – ainakaan pääkaupungissa tupakointia ei näkynyt. Suomea pidetään yhtenä tupakkapolitiikan kärkimaana, mutta Kenian säädökset menevät Suomea pidemmälle. Jos näin jatkuu, saamme pitää varamme, että emme jää tupakkapolitiikassa kehitysmaaksi! Kuva: Pekka Puska   [post_title] => Tupakkapolitiikkaa kenialaisittain – kohta Suomen ohi? [post_excerpt] => Kenian tupakkalaki kieltää kaiken tupakkamainonnan ja markkinoinnin sekä tupakoinnin julkisissa sisätiloissa ja julkisilla paikoilla. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakkapolitiikkaa-kenialaisittain-kohta-suomen-ohi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:17:31 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:17:31 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1360 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [49] => WP_Post Object ( [ID] => 1388 [post_author] => 34 [post_date] => 2015-09-14 10:41:54 [post_date_gmt] => 2015-09-14 10:41:54 [post_content] =>

Luonnosvaiheessa olevaa tupakkalain uudistusta ei tehdä tyhjiössä. Sen sisältöön vaikuttaa paitsi EU:n tupakkatuotedirektiivi, myös FCTC eli kansainvälinen tupakkapuitesopimus.

Mikä on FCTC? Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa alettiin 1990-luvulla miettiä, olisiko mahdollista saada aikaan tupakoinnin lisääntymisen ja leviämisen ehkäisyyn maailmanlaajuisia ratkaisuja. Pitkään kestäneiden neuvottelujen jälkeen WHO:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2003 kansainvälisen tupakkapuitesopimuksen (Framework Convention on Tobacco Control, FCTC), joka tuli voimaan vuonna 2005. FCTC-sopimus on ensimmäinen kerta, kun kansainvälistä lainsäädäntöä käytetään globaalin terveysongelman torjuntaan. Mitä hyötyä siitä on? Puitesopimus on kansainvälinen, laillisesti sitova sopimus. Siihen on kirjattu tärkeimmät keinot ja toimenpiteet, joilla eri maissa voidaan lainsäädännön avulla vähentää tupakkatuotteiden käyttöä. Artiklat koskevat muun muassa tupakan kysynnän ja tarjonnan vähentämistä, ympäristön suojelua, vastuukysymyksiä ja tieteellistä yhteistyötä. Sopimus vaikuttaa konkreettisesti kansalliseen lainsäädäntöön. Se antaa suuntaviivat muun muassa savuttomille tiloille, mainonnan ja markkinoinnin kielloille sekä tupakkapakkausten varoitusteksteille ja tupakan salakuljetuksen torjumiselle. FCTC on myös vahvistanut ja yhtenäistänyt kansainvälisiä ja kansallisia toimenpiteitä tupakkatuotteiden käytön vähentämiseksi. Ennen kaikkea se on toiminut tienraivaajana. Sen tärkein hyöty on, että maiden omat kansanterveyden toimintaperiaatteet voivat kehittyä ilman muista maista aiheutuvia mahdollisia haittavaikutuksia. Ketkä ovat mukana? Sopimuksen on vahvistanut 180 maata, muun muassa kaikki EU-maat. Sitä eivät ole ratifioineet esimerkiksi Argentiina, Indonesia tai USA eli maat, joissa tupakkateollisuudella on vahva ote tai jotka muuten suhtautuvat penseästi kansainvälisiin sopimuksiin.

Sopimusta eivät ole ratifioineet maat, joissa tupakkateollisuudella on vahva ote.

Kymmenen vuoden olemassaolonsa aikana FCTC on vaikuttanut merkittävästi tupakkalainsäädännön kehittämiseen eri puolilla maailmaa. Erityisesti kehittyvissä maissa on otettu käyttöön edistyksellisiä, FCTC:n säädösten ja tulkintaohjeiden mukaisia uusia tupakkalakeja. Miksi Suomi on allekirjoittanut sopimuksen? Suomi allekirjoitti ja eduskunta ratifioi sopimuksen ensimmäisten joukossa vuonna 2005. Se oli helppoa, koska Suomen tupakkalainsäädäntö vastasi hyvin FCTC:n minimivaatimuksia. Suomi oli mukana aktiivisesti jo FCTC:n valmistelussa ja se on näkynyt muun muassa savuttomien ympäristöjen, kuten ravintoloiden ja baarien lisääntymisenä. Vaikuttaako FCTC tupakkalakimme uudistukseen? Nyt, kun Suomen tupakkalainsäädäntöä ollaan uusimassa, on tärkeää saada kansallinen lakimme vastaamaan entistä tarkemmin puitesopimuksen sisältöä. Lainsäädäntömme vastaa hyvin vaatimusten perustasoa, mutta tiukempi soveltaminen koskee esimerkiksi savuttomuutta autoissa, joissa on lapsia sekä tupakasta vieroituksen vahvistamista. FCTC:n artikloista tärkeimpänä vaikutuksiltaan pidetään riittävän korkeaa tupakkaveroa. Kun uusi hallitus kaavailee tupakkaveron korotusta, olisi tärkeää, että korotus olisi tupakoinnin tehokkaan vähentämisen kannalta riittävän suuri. Lisätietoja FCTC:stä Suomen ASH:n sivuilla. Kuva: Freeimages [post_title] => FCTC ja tupakkalain uudistus – kohti samaa päämäärää? [post_excerpt] => Luonnosvaiheessa olevaa tupakkalain uudistusta ei tehdä tyhjiössä. Sen sisältöön vaikuttavat EU:n tupakkatuotedirektiivi ja FCTC eli kansainvälinen tupakkapuitesopimus. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => fctc-ja-tupakkalain-uudistus-kohti-samaa-paamaaraa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:25:23 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:25:23 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1388 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [50] => WP_Post Object ( [ID] => 1372 [post_author] => 35 [post_date] => 2015-10-27 09:29:46 [post_date_gmt] => 2015-10-27 09:29:46 [post_content] => Gallupeita ja sääntelyn purkamisen buumia seuratessa vaikuttaa siltä, että suomalaisten alkoholipoliittiset mielipiteet ovat muuttumassa liberaalimpaan suuntaan. Tämä niin sanottu normienpurkuvillitys ei koske vain alkoholipolitiikkaa, vaan näyttää olevan paljon laajempi yhteiskuntapoliittinen ilmiö. On totta, että yhteiskunnassa pitää käydä alkoholikeskustelua. Sitä pitää käydä julkisesti, eri välineissä ja laaja-alaisesti eri intressitahojen toimesta. Keskustelua erityisesti sosiaalisessa mediassa vaikeuttaa kuitenkin valitettavan usein se, että siinä sorrutaan asiattomuuksiin ja alatyyliseen kommentointiin. Sen sijaan, että alkoholista keskusteltaisiin faktoihin ja tutkimustuloksiin perustuen, usein keskitytään parjaamaan yksittäistä tutkijaa tai virkamiestä. Itse kukin voi pohtia, miten houkuttelevaa virkaansa hoitavan tutkijan on osallistua keskusteluun, jossa häntä haukutaan ”puupääksi” tai todetaan, että ”Suomessa ammutaan liian vähän virkamiehiä”. Julkisessa keskustelussa rajoittavaa ja toisaalta liberaalia alkoholipolitiikkaa puoltavien puheenvuorot ovat valovuosien päässä toisistaan. Meitä alkoholitutkijoita syytetään kukkahattuilusta ja tiukkapipoisuudesta. Liberaalin alkoholipolitiikan puolestapuhujat näkevät itsensä vapaiden markkinoiden ja yksilönvapauden puolestapuhujina. Toki alkoholipolitiikkamme on eurooppalaisessa mittakaavassa tiukkaa ja huomattavasti kireämpää kuin esimerkiksi Luxemburgissa tai Tšekissä, mutta ei meillä Suomessa sentään mitään kieltolakia ole. Mietoja alkoholijuomia saa elintarvikekaupoista, kioskeilta ja huoltoasemilta kaikkina viikonpäivinä kello 9 - 21 ja valtaosa anniskelupaikoista sulkee ovensa vasta kahdelta aamuyöllä.

Jokaista merkittävää alkoholipoliittista lievennystä on seurannut alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen kasvu.

Alkoholijuomia verotetaan maassamme rankalla kädellä, mutta niin tehdään myös esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Lisäksi on muistettava, että miltei kaikki merkittävät alkoholipoliittiset muutokset toisen maailmansodan jälkeen ovat vapauttaneet suomalaista alkoholipolitiikkaa, ja että jokaista merkittävää lievennystä on seurannut alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen kasvu. Tärkeä kysymys on, onko kansalaisten alkoholipoliittisilla mielipiteillä väliä? Ja vastaus on yksinkertainen: tietysti on! Alkoholipolitiikkaa voidaan harjoittaa myös ilman kansan enemmistön tukea, mutta se ei ole helppoa, eikä politiikan teon näkökulmasta kovin viisasta ja pitkäjänteistä. Tutkimusnäyttöön perustuvan todistuspohjan lisäksi kustannustehokas ja toimiva alkoholipolitiikka tarvitsee toimiakseen myös poliittista tahtoa sekä kansan enemmistön tuen. Tutkimuksissa on havaittu, että lisääntyneen alkoholinkulutuksen ja tiukentuneen alkoholipoliittisen mielipideilmaston välillä vallitsee selvä yhteys: mitä korkeampi alkoholinkulutuksen ja alkoholihaittojen taso on, sitä tiukempaa alkoholipolitiikkaa kansalaiset toivovat. Verkkokeskustelussa esiintyvät ylilyönnit ovat yleistyneet myös monella muulla yhteiskunnan osa-alueella, esimerkiksi viimeaikaisessa pakolaiskeskustelussa. Asiattomuuksien arkipäiväistyminen ei kuitenkaan tee niistä hyväksyttävämpiä, vaan lähinnä tyrehdyttää asiallisen keskustelun alkuunsa. Kaikkien etu olisi, että alkoholiasioista käytäisiin vilkasta ja vivahteikasta keskustelua myös verkossa. Siihen päästäksemme peräänkuulutan kaikilta keskustelijoilta hyviä käyttäytymistapoja ja yhteisiä asiallisen nettikeskustelun periaatteita. Kuva: Freeimages [post_title] => Alkoholikeskustelu – loanheittelystä vuoropuheluun [post_excerpt] => Yhteiskunnassa pitää käydä alkoholikeskustelua. Sitä pitää käydä julkisesti, eri välineissä ja laaja-alaisesti eri intressitahojen toimesta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => alkoholikeskustelu-loanheittelysta-vuoropuheluun [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:20:26 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:20:26 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1372 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [51] => WP_Post Object ( [ID] => 1376 [post_author] => 36 [post_date] => 2015-10-13 09:56:36 [post_date_gmt] => 2015-10-13 09:56:36 [post_content] => Radiojuontaja, PopChef-bloggaaja Sami Kuronen stumppasi, kun ei enää keksinyt yhtään hyvää syytä jatkaa. Jatkuva väsymys on tiessään ja ruoka maistuu – samoin lenkkeily. Hän kertoo #MakujenPäivä-kampanjan blogissa, miten elämänmuutos onnistui. Miksi päätit lopettaa tupakoinnin? ”Olen polttanut rippikoulusta asti, yli 20 vuotta. Tupakka vie terveyden ja rahat, ja lopettaminen onkin ollut pitkään takaraivossa. Muutama vuosi sitten lopetin, mutta annoin itselleni luvan polttaa pikkusikareita silloin tällöin. Yhtäkkiä huomasin, että olin lipsunut polttamaan taas säännöllisesti. Tästä opin, että tupakalle ei saa antaa pikkusormeakaan. Tuntui kauhealta, kun tyttäreni alkoi kysellä, miksi poltan. En keksinyt siihen yhtään järkevää syytä – vain monta syytä lopettaa. Viimeisen kimmokkeen sain, kun hankin Allen Carrin kirjoittaman, paljon kehutun Stumppaa tähän –kirjan. Luin sen siltä istumalta. Ei siitä mitään uutta viisastenkiveä löytynyt, mutta sen luettuaan blondikin tajuaa, ettei tupakoimisessa ole mitään järkeä.” Mikä on auttanut pitämään kiinni päätöksestä? ”Lopetin tupakoinnin 25. tammikuuta. Tein siitä heti julkisen projektin, eli kerroin lopettamisesta ohjelmassani Radio Suomipopilla. Sosiaalinen paine on hyvä motivaattori: saisin kuulla siitä heti, jos joku näkisi minut tupakalla. Olen saanut kuulijoilta paljon hyvää palautetta. Parasta on ollut, kun moni on kertonut lopettaneensa esimerkkini vuoksi. Heille minä olin se viimeinen kimmoke, joka innosti stumppaamaan.” Mikä lopettamisessa on vaikeinta? ”Kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Joskus kesällä festareilla, terassilla ja vastaavissa paikoissa on käynyt mielessä, että normaalisti polttaisin nyt tupakan. Saman tien muistan, ettei ole yhtään hyvää syytä aloittaa. Onneksi tunne menee nopeasti ohi. Ensimmäiset puoli vuotta olivat vaikeimmat, sen jälkeen ne tilanteet, jolloin tupakkaa tekee mieli, ovat vähentyneet koko ajan. Alussa napsin lähes huomaamattani herkkuja tupakan korvikkeena. Painoni on noussut stumppaamisen jälkeen vajaat kymmenen kiloa. Nyt olen jättänyt napostelun ja lisännyt kuntoilua, mikä on kääntänyt painon laskuun.

On tehokkaampaa laittaa riippuvus kerrasta poikki kuin ruokkia sitä.

Kun yritin lopettaa muutama vuosi sitten, käytin viikon ajan nikotiinipurukumia, mutta en kokenut siitä olevan mitään apua. Nyt en ole käyttänyt mitään nikotiinikorvaustuotteita, sen paremmin kuin esimerkiksi sähkösavukkeita. On tehokkaampaa laittaa riippuvuus kerrasta poikki kuin ruokkia sitä.” Mitä hyvää stumppaamisesta on seurannut? ”Haluan olla omalle tyttärelleni aktiivinen ja jaksava isä sekä terveydellisten valintojen esikuva. Tupakointi ei vain kuulu tähän pakettiin. Yli 40-vuotiaana hyvässä kunnossa pysymisen eteen on tehtävä enemmän töitä kuin aiemmin. Tupakoinnin lopettaminen on tässä tärkeä tekijä. Yleinen vireys ja jaksaminen ovat parantuneet harppauksin lopetettuani röökaamisen. Aikaisemmin olin usein väsynyt, mutta nyt se on tiessään. Jaksan juosta pidempään ja kunto on noussut selvästi. Maku- ja hajuaistini ovat parantuneet ja olo on virkeä ulkoisesti ja sisäisesti. Vaikka tykkään yhä sikarin tuoksusta, vasta nyt olen tajunnut, miten pahalta haisin ennen. Vaatteisiin ja hengitykseen pinttynyt tupakan haju on hirveä.” Kuvat: Nelonen media ja SUPERim [post_title] => "Tupakoimisessa ei ole mitään järkeä” [post_excerpt] => Tuntui kauhealta, kun tyttäreni alkoi kysellä, miksi poltan. En keksinyt siihen yhtään järkevää syytä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakoimisessa-ei-ole-mitaan-jarkea [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-31 09:23:31 [post_modified_gmt] => 2018-01-31 07:23:31 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1376 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [52] => WP_Post Object ( [ID] => 3843 [post_author] => 37 [post_date] => 2018-10-31 10:10:14 [post_date_gmt] => 2018-10-31 08:10:14 [post_content] => Nuuskaa ei myydä Suomessa, mutta nuorten nuuskaaminen yleistyy. Miten se on mahdollista? Ruotsi on ainoa EU-maa, jossa nuuskaa saa myydä. Matkustaja voi tuoda sitä itselleen Suomeen korkeintaan 1000 grammaa. Suuri osa Suomessa tavattavasta nuuskasta on tullut maahan laittomasti ja/tai välitetty eteenpäin laittomasti. Nuuska tulee pääosin Haaparannan nuuskakauppakeskittymästä ja ruotsinlaivoilta, joissa nuuskaa myydään välittämättä matkustajatuontirajoista. Suomenkieliset nuuskasivustot kertovat tuotteista, hinnoista ja käyttökokemuksista. Kaverimyynnin ja kioskien pimeiden nuuskahyllyjen lisäksi nuuskakauppaa käydään suljetuilla Facebookin nuuskasivustoilla, joilla on kymmeniä tuhansia jäseniä.

Nuuskakauppaa käydään myös suljetuilla Facebookin nuuskasivustoilla.

Suomen Syöpäyhdistyksen (SSY) vuonna 2015 järjestämässä tilaisuudessa ilmeni, ettei poliisi toiminut aktiivisesti nuuskan laittoman välityksen ja myynnin kuriin saattamiseksi. Facebook- välityksen suhteen poliisi koki olevansa keinoton. Poliisi ei ole myöhemminkään aktivoitunut asiassa. Tulli kertoi, että alhaisen prioriteetin lisäksi sen valvontamahdollisuuksia rajoitti EU:n sisäraja sekä puuttuvat resurssit. Tulli on kuitenkin tiedottanut seuraamuksista ja tullin tekemät takavarikot ovat lisääntyneet. Laivanvarustajat lupasivat jo vuonna 2015 varmistaa, että  laivoilla noudatetaan jatkossa myyntirajoituksia. Mutta ongelma jatkuu vuodesta toiseen. Tupakkalain perustelutekstin mukaan laivanvarustajat lupaavat parantaa nuuskamyynnin valvontaa. Valvonta laivoilla ei ole korjautunut. SSY on kampanjoinut Torniossa ja laivasatamissa nuuskan laittoman maahantuonnin ja myynnin saamiseksi kuriin.

Kiristykset laeissa voivat auttaa nuuskaongelmassa.

Ansiokas tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän raportti ehdottaa nuuskan matkustajatuonnin alentamista yhteen kymmenesosaan nykyisestä. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi rikoslakiin törkeät tekomuodot salakuljetuksen ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen osalta. Nämä kiristykset laeissa voivat auttaa nuuskaongelmassa, kunhan samalla huolehditaan, ettei kuilu lain ja todellisuuden välissä kasva liian suureksi. Raportti ei suoranaisesti edellytä toimia poliisilta, tullilta tai laivanvarustajilta. Syksyllä 2017 ja keväällä 2018 olemme ehdottaneet perhe- ja peruspalveluministerille toimia nuuskan salakuljetukseen ja laittoman myyntiin puuttumiseksi. Tullin, poliisin ja laivanvarustajien lisäksi hänen tulisi keskustella ruotsalaisten ministerikollegoidensa kanssa.

Luotettava nuuskatieto kiinnostaa nuoria.

Luotettava nuuskatieto kiinnostaa nuoria: esimerkiksi nuorten fressis.fi-palvelun nuuskatietosivuilla on tänä vuonna jo 60 000 sivukatselua, lisäksi nuoret kysyvät nuuskasta aktiivisesti. Kansalaisjärjestöjen toimet eivät yksin pysty suojaamaan nuoria nuuskalta, sillä vastavoimat ovat aivan liian suuret. Nuuskaa markkinoidaan nuorille suunnatuilla brändeillä ja nuuskaan liittyy paljon väärää informaatiota. Ennen kaikkea nuuskan pimeät markkinat rehottavat – nuuskaa saa helposti, se on halpaa eikä ostajan iällä ole väliä. Salakuljetus ja laiton myynti on ollut tiedossa, mutta sen on annettu pahentua. Nuuskan nikotiinipitoisuudet ovat nousseet rajusti, makuja on tullut lisää ja nuuskaaminen yleistynyt. Nyt tarvitaan pikaisia sektori- ja maarajat ylittäviä määrätietoisia toimia nuuskan salakuljetuksen ja laittoman myynnin kitkemiseksi. [post_title] => Nuoret nuuskatrokareiden näpeissä [post_excerpt] => Nuuskaa ei myydä Suomessa, mutta nuorten nuuskaaminen yleistyy. Miten se on mahdollista? pohtii lääketieteen tohtori Eeva Ollila blogissaan. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nuoret-nuuskatrokareiden-napeissa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-10-31 15:45:44 [post_modified_gmt] => 2018-10-31 13:45:44 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3843 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [53] => WP_Post Object ( [ID] => 1392 [post_author] => 37 [post_date] => 2015-09-03 10:50:36 [post_date_gmt] => 2015-09-03 10:50:36 [post_content] => Suomalaisista 16-vuotiaista pojista nuuskaa satunnaisesti tai säännöllisesti 12 prosenttia, 18-vuotiaista jo 16 prosenttia. Nuuskaaminen lisääntyy erittäin nopeasti nuorten miesten keskuudessa. (Nuorten terveystapatutkimus 2015, Kouluterveyskysely) Nuuskan myynti ja markkinointi ovat kiellettyjä kaikkialla EU:ssa paitsi Ruotsissa. Ruotsilla on EU:n liittymissopimukseen kirjattu poikkeuslupa, jonka turvin se saa myydä nuuskaa Ruotsissa, kunhan varmistaa, ettei nuuska päädy muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Matkustaja saa tuoda Suomeen nuuskaa korkeintaan 30 rasiaa omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä, muttei luovuttaa tai myydä sitä eteenpäin. Nuuskankäyttö oli Ruotsissakin 1970-luvulla erittäin vähäistä ja sen valmistamisen lopettamista harkittiin. Lopettamisen sijasta alettiin kuitenkin investoida nuuskan markkinointiin ja tuotekehittelyyn. Viime vuosina erityisesti monet suuret kansainväliset tupakkatehtaat ovat investoineet nuuskaan. Nuuskaamisen esikuviksi ovat nousseet urheilijat, erityisesti jääkiekkoilijat, vaikka nuuska huonontaa suorituskykyä ja fyysisestä rasituksesta palautumista sekä lisäävän vammojen vaaraa. (Duodecim) Markkinoille on viime vuosina tuotu paljon erityyppisiä ja –värisiä nuuskarasioita ja monenlaisia annospusseja. Nuuskaa valmistetaan esimerkiksi salmiakin, omenan, kanelin tai viskin makuisena. Lapsille on kehitetty erityinen ”energianuuska”, joka ei sisällä nikotiinia, muttei myöskään energiaa. Se näyttää samanlaiselta kuin tavallinen nuuska ja sillä lapsi voi harjoitella nuuskaamista. Markkinointiammattilaisen näkökulmasta nuuskateollisuutta voisi onnitella uskomattomasta saavutuksesta. Kansanterveyden näkökulmasta tilanne on surullinen. Kansainvälisen Maailman terveysjärjestön syöpäkeskuksen (IARC) mukaan ruotsalaistyyppinen nuuska sisältää 28 syöpää aiheuttavaa ainetta ja kaiken kaikkiaan ainakin 2 500 kemiallista yhdistettä, muun muassa raskasmetalleja sekä jäänteitä tuholais- ja kasvimyrkyistä. IARC on katsauksessaan jo vuonna 2007 todennut, että ruotsalaisen nuuskan käyttö näyttää olevan yhteydessä erityisesti suun alueen ja ruokatorven syövän kohonneeseen riskiin. Viitteitä kohonneesta riskistä useaan muuhunkin syöpätyyppiin on. (IARC 2007)

Nuuskateollisuutta voisi onnitella uskomattomasta saavutuksesta. Kansanterveyden näkökulmasta tilanne on surullinen.

Nikotiinilla on monia haitallisia vaikutuksia elimistöön, muun muassa sydämeen ja verenkiertoelimistöön, veren rasva-arvoihin sekä insuliinin aineenvaihduntaan. Nuuskaamisesta vereen tulevat nikotiinimäärät ovat tyypillisesti tupakoitsijan saamia määriä suurempia. Nuuskasta ei olekaan korkeiden nikotiinipitoisuuksiensa vuoksi apua tupakkavieroituksessa – päinvastoin. Kaikki alaikäisten nuuskaaminen perustuu nuuskan laittomaan maahantuontiin ja kauppaan.  Suomen Syöpäyhdistyksen elokuussa julkistetussa selvityksessä ilmeni, että nuuskan maahantuonti ja myynti Suomessa on villiä: Pohjois-Ruotsiin Suomen rajan tuntumaan on noussut iso suomalaisille suunnattu nuuskabisnes. Laivayhtiöt eivät valvo ostomääriä Ruotsista liikennöivillä laivoillaan, tullin mahdollisuudet valvoa EU:n sisärajaa ovat rajalliset. Kaverivälityksen ja nuuskakioskien rinnalle on Facebookiin ja muualle sosiaaliseen mediaan noussut suuri, hallitsematon nuuskakauppa, johon poliisi ei ole juurikaan puuttunut. Tupakkateollisuus tarvitsee uusia käyttäjiä ja saa niitä etupäässä nuorista. Harva aikuinen aloittaa tupakkatuotteiden käyttöä, ainakaan armeijan jälkeen. Nuuska koukuttaa suuren nikotiinimääränsä vuoksi tehokkaasti. Kenen vastuulle jää alaikäistemme suojaaminen myrkkymälliltä elleivät tulli, poliisi ja laivayhtiöt pysty kantamaan omaansa? [post_title] => Myrkkymällien markkinat [post_excerpt] => Markkinoille on viime vuosina tuotu paljon erityyppisiä ja –värisiä nuuskarasioita ja monenlaisia annospusseja. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => myrkkymallien-markkinat [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-10-31 10:09:52 [post_modified_gmt] => 2018-10-31 08:09:52 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1392 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [54] => WP_Post Object ( [ID] => 1410 [post_author] => 38 [post_date] => 2015-05-12 11:29:51 [post_date_gmt] => 2015-05-12 11:29:51 [post_content] => Kannatan terveyttä kohtuullisesti nautittuna. Liiallinen terveysintoilu lähestyy holhousta, joka saa ihmiset kavahtamaan hyviäkin asioita. Myös pakkokeinot ja kiellot synnyttävät vastarintaa. Miten terveyden ylläpitämisestä pitäisi puhua? Aristoteles oli kohtuuden ystävä, jonka mukaan inhimillisten luonteiden hyveet ovat kohtuullinen välimuoto liiallisuutta ja puutteellisuutta edustavien paheiden välillä. Myös terveyden vaalimisessa voidaan mennä kohtuuttomuuksiin. Useimmilla meistä lienee joitain paheita ja heikkouksia - minä esimerkiksi pidän suklaasta, erityisesti tummasta. Hyvään elämään kuuluvat myös leikkimielisyys ja ryppyotsattomuus. Kuuden lapsenlapsen isoisänä minua hellyttää Nalle Puh. Nalle Puh on heikkoluonteinen ja ahmii joskus hunajaa niin, ettei enää mahdu ovesta ulos. Hän potee keskivartalolihavuutta, kuten moni meistä muistakin. Nalle Puh ei välttämättä elä terveysnormien mukaan, mutta mitä terveys oikeastaan on? Se voidaan määritellä monella tavalla, esimerkiksi niin, että terveys on sairauden poissaoloa. Nykyisin terveyttä pidetään ei niinkään tilana, vaan kykynä osallistua elämän melskeisiin. Terveysmääritelmien vaarana on medikalisaatio. Siinä kaikki poikkeamat tietystä terveydentilasta ovat sairauksia, joihin on etsittävä lääkkeitä ja muita hoitomenetelmiä. Terveys voi olla myös yhteiskunnallisen leimaamisen ja vallankäytön muoto. Ranskalainen filosofi Michel Foucault on korostanut tätä näkökulmaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 1981 asti. Edelleen näin tehdään monissa kulttuureissa.

Onko tupakanvastaisuudessa menty liian pitkälle?

Tupakointi johtuu nikotiiniriippuvuudesta. Mutta tupakointi on myös kulttuurisesti opittu tapa, johon liittyy psyykkisiä ja fysiologisia altistavuustekijöitä. Onko tupakanvastaisuudessa menty liian pitkälle? Minusta ei. Tupakoinnin kieltäminen julkisilla paikoilla, ravintoloissa ja yleisissä kulkuneuvoissa on hyvä asia. Jos tupakoitsija haluaa tuprutella, hänen on tehtävä se niin, etteivät sivulliset henkilöt altistu tahtomattaan savulle. Kulttuuri muuttuu hitaasti – mutta muuttuu kuitenkin. Opiskeluaikana poltin aika paljonkin, ja ilmapiiri oli silloin tupakan suhteen erilainen, nykyistä sallivampi. En kaipaa tupakkaa enkä haluaisi, että kenenkään tarvitsisi kärsiä nikotiiniriippuvuudesta. Elämässä on paheita, jotka ovat minusta arvokkaampia kuin tupakka. Esimerkiksi suklaa. Tai Nalle Puhin hunaja. Kuva: Rondo [post_title] => Tavoitteena kohtuullinen terveys [post_excerpt] => Kannatan terveyttä kohtuullisesti nautittuna. Liiallinen terveysintoilu lähestyy holhousta, joka saa ihmiset kavahtamaan hyviäkin asioita. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tavoitteena-kohtuullinen-terveys [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:31:18 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:31:18 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1410 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [55] => WP_Post Object ( [ID] => 1414 [post_author] => 39 [post_date] => 2015-05-04 11:37:52 [post_date_gmt] => 2015-05-04 11:37:52 [post_content] => Vallitsevina totuuksina pidettyjen lukujen tausta voi olla kummallinen. Esimerkiksi Suomessa on usein esitetty valtion menettävän alkoholin matkustajatuonnin vuoksi verotuloja 300 miljoonaa euroa vuodessa. Väite pohjautuu Pellervon taloustutkimuksen laskelmaan. Sen mukaan Suomen valtion keräämät alkoholiverotulot lisääntyisivät 300 miljoonalla eurolla vuodessa, jos suomalaiset matkustajat ostaisivat ulkomailta tuomansa alkoholijuomat Suomesta. Pellervon taloustutkimus ei kerro, miten suomalaiset saataisiin ostamaan Suomeen tuomansa alkoholijuomat Suomesta, täällä vallitsevin hinnoin ja veroin. Yleisin ehdotus matkustajatuonnin suitsimiseksi on alkoholiverojen alentaminen. Suomessa alkoholiveroja alennettiin Viron liittyessä Euroopan unioniin vuonna 2004 keskimäärin 33 prosenttia. Näin pyrittiin varmistamaan veropohjan säilyminen Suomessa. Veropohja pysyikin Suomessa ja alkoholin kotimainen myynti jopa lisääntyi. Tästä huolimatta alkoholiverojen alentaminen johti alkoholista kerättyjen valmisteverojen putoamiseen noin 300 miljoonalla eurolla. Lukujen kanssa on ollut ongelmia ennenkin. Kun Suomessa 1960-luvun lopussa keskusteltiin alkoholin taloudellisista kustannuksista, usein esitetty argumentti oli, että Nobel-palkittu Irving Fisher oli arvioinut alkoholin käytön alentavan kansantuloa noin 10 prosentilla. Kun selvitetään Fisherin arvion alkuperää, päädytään jo vuonna 1896 tehtyyn kokeeseen, jossa neljälle latojalle juotettiin kullekin 35 grammaa (kolme annosta) alkoholia. Latojien alkoholin vaikutuksen alaista työsuoritusta verrattiin heidän suoriutumiseensa selvin päin. Tämä koe sai Fisherin päättelemään, että yhden alkoholiannoksen nauttiminen vähentää tuottavuutta kahdesta neljään prosenttia. Alkoholin kulutus asukasta kohti laskettuna oli Yhdysvalloissa Fisherin mukaan tuolloin viisi alkoholiannosta päivässä. Fisherin päätelmä oli, että alkoholin käyttö alensi tuottavuutta Yhdysvaloissa 10 – 20 prosenttia. Päättelyketju on ongelmallinen ja sisältää myös yhden selvän virheen: alkoholin keskikulutus Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella ei ollut viisi alkoholiannosta päivässä vaan puoli alkoholiannosta päivässä.

Pyrkimys ilmaista monimutkaisia ilmiöitä yhden luvun avulla on asioiden liiallista yksinkertaistamista.

Palataan vielä alussa mainittuun 300 miljoonaan euroon. Luku kummittelee suomalaisessa alkoholikeskustelussa myös väitteessä, että suomalaiset matkailijat maksavat vuosittain 300 miljoonaa euroa alkoholiveroina Viron valtiolle. Huomattava osa Viron keräämistä alkoholiveroista onkin suomalaisten maksamia, mutta 300 miljoonaa tuntuu liian suurelta summalta – varsinkin, kun Viro kerää alkoholin valmisteveroja yhteensä noin 200 miljoonan euron edestä vuodessa. Ihmisille sattuu laskenta- ja tulkintavirheitä. Lisäksi pyrkimys ilmaista monimutkaisia ilmiöitä yhden luvun avulla on asioiden liiallista yksinkertaistamista. Esimerkiksi alkoholin haittavaikutusten ilmaiseminen yhden euromääräisen luvun avulla, oli se miten suuri tai pieni tahansa, ei kerro, miksi alkoholipolitiikkaa pitäisi kiristää tai lieventää tai pitäisikö alkoholipolitiikan painopisteen olla inhimillisen hädän torjunnassa vai taloudellisen kasvun edistämisessä. Luvut eivät sinänsä ole hyvästä tai pahasta. Alkoholipolitiikkaan liittyvien lukujen ongelmana on, että niitä käytetään aivan liian usein pikemminkin poliittisen vaikuttamisen välineinä kuin vallitsevan todellisuuden kuvaajina. Alkoholipolitiikka on monien erilaisten ristiriitaisten etujen sävyttämää toimintaa maustettuna kaikilla intohimoilla. Kuva: Shutterstock [post_title] => Alkoholipolitiikka – lukuja, tulkintaa ja erilaisia intressejä [post_excerpt] => Pyrkimys ilmaista monimutkaisia ilmiöitä yhden luvun avulla on asioiden liiallista yksinkertaistamista. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => alkoholipolitiikka-lukuja-tulkintaa-ja-erilaisia-intresseja [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:51:54 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:51:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1414 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [56] => WP_Post Object ( [ID] => 1431 [post_author] => 40 [post_date] => 2015-03-19 12:01:25 [post_date_gmt] => 2015-03-19 12:01:25 [post_content] => Tänä vuonna Paras Savuton Työpaikka –kilpailun voittajan valitsee YLEn Yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka Venäläinen. Kysyimme, mitä hän ajattelee tupakoinnista työpaikalla ja voisiko YLEstä tulla savuton työpaikka. Riikka Venäläinen, mikä sinusta on työnantajan rooli työntekijöiden tupakoinnin lopettamisessa? ”Työnantajan kannattaa ilman muuta tarjota tukea ja kannustaa tupakoinnin lopettamiseen. Painostusta se ei saa olla, koska ratkaisu tupakoinnista ja tupakoimattomuudesta on viime kädessä jokaisen henkilökohtainen. Lopettamista kannattaa minusta tukea siksi, että tupakan terveyshaitat ovat ilmiselvät, ja työnantajan näkökulmasta on tärkeää, että työntekijät voivat hyvin.” Millainen mielestäsi on tupakoinnin ja tupakkatuotteiden imago tällä hetkellä? ”Tupakointi on siirtynyt kohti kulttuurista marginaalia jo viime vuosien lainsäädännön takia. Sille on yhä vähemmän tilaa julkisissa ja yksityisissä ympäristöissä, ja yhä harvempi haluaa lähiympäristössään tupakoitavan. Kun tupakkatauot pidetään nykyään ensisijaisesti ulkona ja ravintolastakin lähdetään savuille pihamaalle, tupakointi on ikään kuin siirtynyt sosiaalisissa tilanteissa syrjään. Tosin kuulee sitäkin sanottavan, että parhaat jutut kerrotaan tupakkatauoilla... Tupakan imago on joka tapauksessa selvästi vähemmän houkutteleva kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Viime vuosien kuntoilu- ja terveysbuumi on osaltaan tehnyt polttamisesta entistä vieroksuttavampaa.” Mitä terveelliset elämäntavat sinulle merkitsevät? ”Koko ajan enemmän. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä kouriintuntuvammin huomaa omien valintojensa merkityksen hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Ihmisen vointi säteilee myös lähiympäristöön niin hyvässä kuin pahassa, siksi myös oma perhe, ystävät ja työyhteisö voittavat, jos jaksaa ja muistaa pitää huolta omasta jaksamisestaan. Terveelliset elämäntavat tarkoittavat minulle ensisijaisesti riittävää unta, säännöllistä ruokailua, terveellistä mutta myös hyvältä maistuvaa ruokaa, säännöllistä liikuntaa ja työn ja vapaa-ajan oikeaa suhdetta. Jos joku näistä notkahtaa, pitää ottaa korjata kurssia. Suurimpaan osaan asioista voi itse vaikuttaa.” Oletko itse polttanut ja jos, miten pääsit eroon tupakasta? ”Olin vuosia tuuripolttaja. Se alkoi jo lukioikäisenä, jatkui läpi opiskeluvuosien ja varhaisiin työvuosiin asti. Tupakka liittyi minulla vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin: poltin juhlissa, illanistujaisissa ja baarissa ystävien kanssa. Saatoin silti olla viikonkin ilman tupakkaa, jos ei ollut erityistä tilannetta, johon tupakka kuului.

En usko, että koskaan enää tekee mieli polttaa.

Lopetin polttamisen kuin seinään yli 15 vuotta sitten, kun aloin odottaa esikoistani. Lopettaminen oli tuolloin helppoa, koska sille oli selvä, hyvä syy ja tupakan haju aiheutti raskauden alkuvaiheessa karmean fyysisen pahoinvoinnin. Kokeilin sauhuja esikoiseni ollessa jo muutaman vuoden ikäinen, mutta onneksi tupakka ei maistunut ollenkaan. En usko, että koskaan enää tekee mieli polttaa. Oikeastaan myös kaikki lähiystäväni ovat lopettaneet tupakoinnin.” Voisiko YLEstä tulla savuton työpaikka? ”Olen työskennellyt Ylessä vasta kaksi kuukautta, joten koko talon puolesta on vaikea ottaa kantaa. Työnantaja voi tarjota lopettamiseen tukea esimerkiksi työterveysaseman palveluiden avulla, ja apua ainakin meillä löytyy. Jos työnantaja päättäisi tehdä isomman kampanjan tupakoinnin lopettamisen tukemiseksi, asian edistämiseksi voisi tietysti tarjota monenlaisia kannustimia. Totta kai myös oma työyhteisö voi olla mukana tsemppaamassa lopettajaa, jos lopettamisesta ja sen haasteista puhuminen tuntuu ihmisestä itsestään luontevalta. Entisellä työpaikallani muutama polttajien porukka päätti lopettaa yhdessä toisiaan tsempaten, ja moni onnistui.” Kuva: Kimmo Räisänen ja Freeimages [post_title] => Voisiko YLE olla savuton? [post_excerpt] => Tupakoinnin lopettamista kannattaa tukea siksi, että tupakan terveyshaitat ovat ilmiselvät, ja työnantajan näkökulmasta on tärkeää, että työntekijät voivat hyvin [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => voisiko-yle-olla-savuton [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-01-07 12:59:16 [post_modified_gmt] => 2018-01-07 12:59:16 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1431 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [57] => WP_Post Object ( [ID] => 2334 [post_author] => 41 [post_date] => 2018-03-06 06:30:14 [post_date_gmt] => 2018-03-06 04:30:14 [post_content] => Uusi alkoholilaki huolettaa asiantuntijaa Päihdeasiantuntija varoittaa uuden alkoholilain kylmäävistä seurauksista Alkoholilaki tyrmätään lapsijärjestöissä Tuttuja otsikoita mediasta viime vuoden lopulta. Kenellekään mediaa ja eduskuntakeskusteluja seuranneelle ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, miten monin eri tavoin uusi alkoholilakimme vaarantaa lasten hyvinvoinnin. Lastensuojelutyön ammattilaisten ja asiantuntijoiden lukuisista lausunnoista huolimatta maassamme tehtiin joulukuussa päätös liberaalin alkoholipolitiikan puolesta. Eduskunta hyväksyi uuden alkoholilain 19. joulukuuta ja tasavallan presidentti vahvisti lain 28. joulukuuta. Uusi laki tuli kokonaisuudessaan voimaan maaliskuun alussa 2018. Valtavan moni meistä lastensuojelutyön asiantuntijoista osallistui laista käytyyn keskusteluun ja teki lujasti työtä lapsen äänen kuulemisen puolesta. Meidän ammattilaisten huoli lapsista ja lasten kasvuoloista on suuri. Alkoholi ja erityisesti vanhempien humalahakuinen juominen ovat uhka monen lapsen kasvulle ja kehitykselle. Valitettavasti määrätietoinen vaikuttamistyömme ei tuottanut toivottua lopputulosta, vaan päätös tehtiin puhtaasti elinkeinopoliittisin perustein. Uudistunut alkoholilaki on suuri pettymys ja suorastaan vaarallinen lapsille. On surullista huomata, että lapsen edun ensisijaisuutta ei kunnioiteta poliittisessa päätöksenteossa. Lapsen edun ja hyvinvoinnin edelle ajavat muut yhteiskunnalliset intressit: aikuisen oikeus saada yhä enemmän alkoholia missä ja milloin vain voitti lapsen oikeuden turvalliseen kasvuun ja kehitykseen.

Aikuisen oikeus saada yhä enemmän alkoholia missä ja milloin vain voitti lapsen oikeuden turvalliseen kasvuun ja kehitykseen.

Lastensuojelutyön ammattilaisena minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että vastoin vahvaa tietoa alkoholihaitoista ja erityisesti alkoholin vaikutuksista lasten elämään tehdään päätös, joka ei suojele lasta alkoholihaitoilta eikä kunnioita lapsen oikeuksia. Lain mukaan lapsella on oikeus erityiseen suojaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sellaisia poliittisia päätöksiä tai linjauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille tai uhkaavat lasten hyvinvointia, ei yksinkertaisesti voi tehdä. Alkoholilaki ajettiin läpi piittaamatta sen lapsivaikutuksista. Nyt meidän tulee pohtia, miten tulevaisuudessa saamme lapsen äänen kuulumaan paremmin. Meidän on mietittävä, miten toimimme, jotta lapsen etu saadaan päätöksenteon keskiöön. Lapsen oikeudet ja lapsen edun ensisijaisuus ovat meidän aikuisten velvollisuuksia. Meidän tehtävämme on taata lapsiystävällinen yhteiskunta. Toivon hartaasti eduskunnalta ja hallitukselta jatkossa lapsiystävällisempää politiikkaa. Kuvat: Lotte Estman ja Shutterstock [post_title] => Aikuisten vapaus voitti – miten käy lasten? [post_excerpt] => Uusi liberaali alkoholilaki ajettiin läpi lapsivaikutuksista piittaamatta. Lastensuojelutyön ammattilaisten huoli on nyt suuri, sillä alkoholi ja erityisesti humalahakuinen juominen ovat vaaraksi lapsen kasvulle ja kehitykselle. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => aikuisten-vapaus-voitti-miten-kay-lasten [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:28:54 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:28:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=2334 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [58] => WP_Post Object ( [ID] => 2407 [post_author] => 42 [post_date] => 2018-04-06 10:04:05 [post_date_gmt] => 2018-04-06 08:04:05 [post_content] => Tupakkateollisuus on vastuussa noin seitsemän miljoonan ihmisen kuolemasta joka vuosi. Teollisuus ei tapa maksavia asiakkaitaan tahallaan, mutta antaa sen tapahtua, koska kuolleiden tilalle löytyy aina uusia kuluttajia. Länsimaissa tilanne on kuitenkin muuttumassa: tällä hetkellä tupakoitsijoiden määrä laskee kaikkialla muualla paitsi Kiinassa ja Afrikassa. Pitkäjänteisen työn tuloksena tupakkasääntely on kehittynyt lähes kaikissa maailman maissa. Kehitys on ollut erityisen nopeaa vuoden 2005 jälkeen, jolloin Maailman terveysjärjestö WHO:n tupakkasääntelyä koskeva puitesopimus tuli voimaan. Kansainväliset tupakkayhtiöt pyrkivät estämään ja vesittämään sopimuksen voimaantulon. Voimaantulon jälkeen ne ovat yrittäneet häiritä sopimuksen toimeenpanoa. Samaan aikaan yhtiöt ovat myös alkaneet muuttaa omaa toimintaansa, mikä näkyy sekä tuotekehittelyssä että viestinnässä. Vuosikymmeniä tupakan terveyshaitat kiistäneet yhtiöt myöntävät nyt tuotteidensa vaarallisuuden. Tupakkatuotteiden valmistuksesta luopumisen sijaan yhtiöt ovat tuoneet markkinoille tuotteita, joita ne kutsuvat ”todennäköisesti vähemmän haitallisiksi”. Viestinnässä yhtiöt korostavat pyrkimystä ”haittojen vähentämiseen”. Yhtiöt ovat jopa väläytelleet luopumista perinteisten savukkeiden valmistuksesta. Tupakkateollisuuden historia on täynnä toinen toistaan taitavampia silmänkääntötemppuja ja härskimpiä paradokseja. Uusin niistä koskee juuri savuttomuutta. Yhtiöt puhuvat länsimaissa savuttoman maailman puolesta, mutta kehitysmaissa ne houkuttelevat ennen muuta lapsia ja naisia savukkeiden polttajiksi. Todennäköisesti yhtiöt jatkavat aggressiivista savukkeiden markkinointia ja myyntiä niin kauan kuin se vain on jossain sallittua ja mahdollista. Toinen paradoksi koskee ”haittojen vähentämistä”. Länsimaissa tupakkayhtiöt pyrkivät luomaan nahkansa ”lääkeyhtiöksi”, jotka yrittävät yhdessä terveysviranomaisten kanssa etsiä uusilla tuotteilla ratkaisuja itse luomaansa savukeriippuvuuden ongelmaan. Myös jotkut terveysviranomaiset kannattavat tätä mallia tietyin varauksin muun muassa Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Uudessa Seelannissa.

Kysymys on siitä, millainen rooli nikotiinilla on tulevaisuuden yhteiskunnissa.

Suomen tupakkapolitiikka torjuu jyrkästi – ehkä jyrkemmin kuin mikään muu maa maailmassa – haittojen vähentämisen. Me pyrimme savuttomaan ja nikotiinittomaan maahan vuoteen 2030 mennessä. Suomen linja on tärkeä myös globaalisti: Viime kädessä kysymys on siitä, millainen rooli nikotiinilla on tulevaisuuden yhteiskunnissa. Tupakkateollisuus haluaa jatkaa voittojen vuolemista riippuvuutta aiheuttavan nikotiinin avulla. Toisin kuin yhtiöt antavat ymmärtää, ne eivät tyydy myymään uusia nikotiinituotteita vain nykyisille savukkeiden polttajille, vaan mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä. Jos tupakkateollisuuden annetaan edetä suunnitelmissaan, on mahdollista, että tulevaisuudessa nikotiinituotteita käytetään kuten savukkeita 1940-luvulla, jolloin monessa maassa oli enemmän tupakoivia kuin tupakoimattomia miehiä. Tulevaisuudessa tupakkapolitiikan kohtalon kysymyksiä onkin se, miten vetää raja tupakkateollisuuden ja lääketeollisuuden savukkeita korvaavien nikotiinituotteiden välille. Periaatteessa raja on selvä: Tupakkateollisuus pyrkii tuotteillaan ylläpitämään nikotiiniriippuvuutta, kun taas lääketeollisuuden tuotteiden virallisena tavoitteena on vapauttaa käyttäjät nikotiiniriippuvuudesta. Tuotteiden käyttötavat eivät kuitenkaan aina poikkea toisistaan. Jotkut nikotiinikorvaushoitotuotteisiin siirtyneet ovat todenneet, että myös ne voivat ylläpitää nikotiiniriippuvuutta. Lääkkeinä myytävien tuotteiden valvonta, mukaan lukien käytön valvonta, on kuitenkin paljon tarkempaa ja kattavampaa kuin esimerkiksi tupakkatuotteiden valvonta. Tulevaisuutta ajatellen Suomessa kannattaisikin pohtia sitä, pitäisikö nikotiinikorvaushoitojen myynti palauttaa takaisin apteekkeihin. Näin ero lääkkeiksi määriteltyjen nikotiinikorvaushoitotuotteiden ja tupakkatuotteiden välillä ei jäisi kenellekään epäselväksi. Kuva: Shutterstock [post_title] => Tupakkateollisuuden uusi missio: savukemyyjistä nikotiinikauppiaiksi [post_excerpt] => Suomen tupakkapoliittinen linja on tärkeä myös globaalisti: Viime kädessä kysymys on siitä, millainen rooli nikotiinilla on tulevaisuuden yhteiskunnissa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakkateollisuuden-uusi-missio-savukemyyjista-nikotiinikauppiaiksi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:28:41 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:28:41 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=2407 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [59] => WP_Post Object ( [ID] => 1380 [post_author] => 45 [post_date] => 2015-10-01 10:03:40 [post_date_gmt] => 2015-10-01 10:03:40 [post_content] => Lokakuun 8. päivä starttaa #MakujenPäivä-kampanja. Sen tavoite on kannustaa kaikkia nauttimaan puhtaasta, raikkaasta ruoasta – oman maun ja mieltymysten mukaan. Kysymme, mitkä maut saavat juuri sinut voimaan hyvin. On ollut hienoa huomata, että hyvinvointi ja maistuva ruoka kiinnostavat monia. Olemme saaneet tukun maukkaita reseptejä, innostavia tekstejä ja kannustavia kommentteja. Toivottavasti tämä näkyy myös kampanjaviikolla 8.-14. lokakuuta vilkkaana ruokakuvien jakamisena. Mitä tekemistä hyvällä ruoalla on tupakoinnin lopettamisen kanssa? Aika paljon: Kun tupakka sammuu, hermopäätteet alkavat toimia entistä paremmin, maku- ja hajuaisti kohentuvat ja ruoka maistuu maukkaammalta. Tämä on tietysti yhtä aikaa uhka ja mahdollisuus. Käsi ylös kaikki tupakoinnin lopettaneet tai sitä harkitsevat, jotka eivät joskus ole pohtineet sitä, mitä stumppaaminen tekee vyötärölle. Toisaalta tupakoinnin lopettamisen tuoma hyvä olo kompensoi heittämällä muutaman lisäkilonkin. Suomessa tupakointiluvut ovat olleet laskussa jo pitkään. Tätä ei ole saatu aikaan millään yksittäisellä juliste- tai somekampanjalla, vaan kovalla työllä terveydenhuollossa, kuten #MakujenPäivän tiedotteeseen haastattelemani lääkäri Kristiina Patja huomauttaa.

Joskus tarvitaan vain se pieni kimmoke, joka käynnistää suuria asioita.

Yhtä varmaa on se, että tupakointia ei voi lopettaa kukaan muu kuin tupakoitsija itse. Valtaosa meistä tuntee jo tupakoinnin riskit. Joskus tarvitaan vain se pieni kimmoke, joka käynnistää suuria asioita. Yksi #MakujenPäivän kysymys on, mitä makuja tarjoaisit tupakoinnin lopettaneelle. Entä, jos se lopettanut olisitkin sinä itse? ps. Lappeenrannassa, kauppakeskus Galleriassa tempaistaan 13. lokakuuta klo 14-15 #MakujenPäivä-teemalla. Kannattaa käydä maistamassa erilaisia makuja sekä katsastamassa keuhkojen kunto – ehkä se kaivattu kimmoke löytyykin sieltä. Tilaisuuden järjestävät Eksoten ehkäisevä päihdetyö, EHYT ry:n aluetyö ja Saimaan Syöpäyhdistys. Kuva: SUPERim ja Kuvamuisto [post_title] => Tavoitteena hyvä olo [post_excerpt] => Kun tupakka sammuu, hermopäätteet alkavat toimia entistä paremmin, maku- ja hajuaisti kohentuvat ja ruoka maistuu maukkaammalta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tavoitteena-hyva-olo [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-04-11 15:11:43 [post_modified_gmt] => 2018-04-11 13:11:43 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1380 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [60] => WP_Post Object ( [ID] => 1398 [post_author] => 45 [post_date] => 2015-08-05 10:59:21 [post_date_gmt] => 2015-08-05 10:59:21 [post_content] => Suomen ASH:n Twitter-tilillä ja blogissa oli alkukesästä vilskettä. Syy: sähkösavukkeet. Julkaisimme aiheesta muutaman oman tiedotteen ja yhden vierasblogauksen sekä linkkasimme eri tiedotusvälineiden tekemiin uutisiin. Kun sosiaalisessa mediassa kirjoittaa varauksella sähkösavukkeista, vasta-argumentteja alkaa sadella. Osa näistä on asiallisia, yllättävän iso osa ei. Tässä muutama esimerkki: Tupakastahan nämä antismoker-hihhuloijat tulonsa saavat. Obey your master´s voice. Niiaus tupakka- ja lääketeollisuudelle. Antismoker-järjestön yritys päästä käsiksi suoraan tupakkamyynnin tuloihin. Silkkaa ahneutta, ei muuta. Suomen ASH on suurin uhka suomalaisen tupakoijan terveydelle. Yksi sosiaalisen median vahvuus on, että kuka tahansa, missä ja milloin tahansa voi kommentoida tekemisiäsi. Valitettavasti aitoa keskustelua näin syntyy harvoin, lähinnä viestittely muistuttaa poteroista huutelua, jonka tavoite on – niin, mikä? Toimittaja Jukka Vuorio kyseli Twitterissä onko kukaan koskaan muuttanut mielipidettään internetissä riitelyn perusteella. Tuskinpa. Usein keskustelijat ovat jo valmiiksi niin tiukasti omalla kannallaan, että väittely lähinnä vahvistaa lähtöasetelmia. Ehkä juupas-eipäs-väittelyyn haastamisen tavoite onkin ”oman mielipiteen ja oikeassa olemisen vahvistaminen”, kuten yksi henkilö Vuorion kysymykseen kommentoi.

Ehkäpä juupas-eipäs-väittelyyn haastamisen tavoite onkin oman mielipiteen ja oikeassa olemisen vahvistaminen.

Puhtaasti viestinnän näkökulmasta on kiinnostavaa, miten kärkevää, suorastaan vihamielistä saamamme palaute on. Keskimäärin joka kolmas kommentti sisältää joko suoran tai verhotun väitteen, että ajamme joko a) lääketeollisuuden tai b) tupakkateollisuuden asiaa – korvausta vastaan, totta kai. Vihjailu jatkuu, vaikka olemme siihen toistuvasti vastanneet. Yhden näkökulman somekommentointiin tarjoaa viestintäalan ammattilainen Katleena Kortesuo. Hän kirjoitti blogissaan 22.6., että pieni on mediassa, myös sosiaalisessa mediassa, aina vahvoilla. Pienellä hän viittaa siihen tai niihin, joilla on vähemmän valtaa ja mahdollisuuksia, ei niinkään fyysiseen kokoon. ”Päiväkotilapsella on oikeus kiukutella hoitajalle, mutta hoitaja ei saa kiukutella takaisin. Kansalainen saa arvostella julkisuudessa viranomaisen toimintaa nimeltä mainiten, mutta viranomainen ei missään nimessä voi arvostella yksilöitä mediassa.” Ja niin edelleen. Suomen ASH:n perustehtävä on viestiä ja vaikuttaa. Sitä teemme jatkossakin, mielellään vuorovaikutuksessa muiden, myös vastakkaista mieltä olevien tahojen kanssa. Asiallisesti ja asiasta. Ps. Suomen ASH ja sen hallinnoima Savuton Suomi 2040 –hanke saavat rahoituksensa RAY:ltä. Kummankaan tahon ohjausryhmässä ei ole lääketeollisuuden tai tupakkateollisuuden edustusta. Kuvat: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Kiukuttelusta keskusteluun [post_excerpt] => Yksi sosiaalisen median vahvuus on, että kuka tahansa, missä ja milloin tahansa voi kommentoida tekemisiäsi. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kiukuttelusta-keskusteluun [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-04-11 15:12:38 [post_modified_gmt] => 2018-04-11 13:12:38 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1398 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [61] => WP_Post Object ( [ID] => 1417 [post_author] => 45 [post_date] => 2015-04-29 11:41:29 [post_date_gmt] => 2015-04-29 11:41:29 [post_content] => On vappuaatto. Äiti on keittiössä, paistaa munkkeja ja hyräilee. Lapset ovat ripustaneet sinne tänne serpentiinejä, sitä on ovenkahvoissa, pöydillä ja kukkaruukuissakin. - Äiti, puhalla nämä ilmapallot. Mä en saa, vanhempi, ehkä viisivuotias, pyytää. Ovi kolahtaa, raskaat askeleet lähestyvät keittiötä, hieman haparoiden. Äidin puhallus sammuu kuin veitsellä leikaten, lapset jäykistyvät sijoilleen. Isä nojaa kädellä oviaukkoon. Toisessa kädessä roikkuu viskipullo. - Se on vappu nyt! isä huutaa. Lopun voit kirjoittaa itse. Se on helppoa - aika monella meistä on omassa tai lähipiirissä kokemusta siitä, miten alkoholilla voi tehokkaasti pilata monta juhlaa, lopulta myös monta arkea. Tarina on samalla kurkistus lukujen taakse. Muun muassa näiden lukujen taakse:

• 12 miljoonaa ihmistä EU:n alueella ovat riippuvaisia alkoholista.
• Vuonna 2013 alkoholinkäyttöön liittyviä kuolemia oli Suomessa yli 2500.
• Humalahakuinen juomistapa – ei siis vain alkoholismi – kaksinkertaistaa työkyvyttömyysriskin.
• Alkoholi aiheuttaa vuosittain arviolta kaksi miljoonaa sairauspoissaolopäivää.

Ja niin edelleen. Tärkeitä faktoja, mutta samalla asioita, jotka on helppo ohittaa. Mainosten mukaan vappu on piknikien ja yhdessäolon aikaa. Perhehelvetiksi äityvä juhlinta on vain jäävuoren huippu, eikö niin? Silti TNS-Gallupin tekemän kyselyn mukaan enemmistö suomalaisista on kokenut lähipiirissään, työyhteisössään tai asuinalueellaan alkoholiin liittyviä haittoja. Lähes joka toinen on törmännyt lähipiirissään alaikäisten päihteidenkäyttöön ja alkoholista aiheutuviin sairauksiin.

Enemmistö suomalaisista on kokenut lähipiirissään, työyhteisössään tai asuinalueellaan alkoholiin liittyviä haittoja.

Alkoholiteollisuuden kampanjoista huolimatta lähes 70 prosenttia suomalaisista arvioi, että alkoholipolitiikan painopisteenä tulee olla päihdehaittojen vähentäminen – ei esimerkiksi alkoholialojen toimintaedellytysten varmistaminen. Somessa irvaillaan viskigatelle ja poliitikot keräilevät ääniä peräänkuuluttamalla tolkkua holhoukseen. EHYT ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi huomauttaa kolumnissaan, että alkoholipolitiikan tavoite ei ole holhous tai yksilönvapauksien riisto. ”Alkoholipolitiikassa tulee ilman suuria tunteita tunnistaa alkoholin taloudelliset, sosiaaliset ja inhimilliset haitat, ja miettiä, minkä verran yhteiskunta on niistä valmis kantamaan vastuuta - ja maksamaan”, Matturi kirjoittaa. Kyse on lopulta aika yksinkertaisista asioista: turvallisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, toimivasta työelämästä ja terveyspalveluista, hyvästä arjesta. Ja juhlista, joissa kaikilla on hauskaa. Kuvat: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Juhlista jaloin [post_excerpt] => Isä nojaa kädellä oviaukkoon. Toisessa kädessä roikkuu viskipullo. - Se on vappu nyt! isä huutaa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => juhlista-jaloin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-04-11 15:14:35 [post_modified_gmt] => 2018-04-11 13:14:35 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1417 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [62] => WP_Post Object ( [ID] => 1425 [post_author] => 45 [post_date] => 2015-04-08 11:50:33 [post_date_gmt] => 2015-04-08 11:50:33 [post_content] => Piipahdin ystävän luona kylässä. Kiireitä valitellessani ystävän puoliso huikkasi viereisestä huoneesta naureskellen, että ”taitaisi olla hermosauhut paikallaan”. Toisen ystävän 40-vuotisjuhlissa vaelsimme järvenrantamökille, jossa odotti glögitarjoilu. Osa laittoi tupakaksi. "Jos tässä nyt enää uskaltaa, kun sinä olet vieressä." Koulutustilaisuuden alussa esittäydyin vierustoverille ja kerroin, mitä teen työkseni. Tämä tokaisi, että ”täytyykin laittaa röökit piiloon”. Häpeä. Huvittuneisuus. Ärsyyntyminen. Hiljaisuus. Kaikkia näitä olen saanut kohdata kertoessani tutuille tai tuntemattomille työstäni. Mahtuu joukkoon kannustustakin tyyliin ”hienoa, teette hyvää työtä”, mutta vähemmän. Savuttomuuden edistämisen nähdään sotivan ”kyllä jokainen saa itse päättää, miten elämänsä käyttää” –ajattelua vastaan. Sitä ei pidetä terveyden edistämisenä, vaan pikemminkin itsemääräämisoikeuksien rajoittamisena. Totisena puurtamisena, jossa ihmisten vapaus valita ja pitää hauskaa jyrätään. Tupakoinnin lopettamisen edistämisessä voi nähdä jopa luokkataistelun piirteitä. Kansanedustaja Anna Kontula ihmetteli Kansanuutisten haastattelussa, miksi terveyshuoli koskee vain työväenluokkaisia paheita. ”Kun oli tyypillistä, että eliitin miehet olivat lihavia, lihavuuden haitoista ei puhuttu. Kun lihavuudesta tuli alempien tuloluokkien ilmiö, siihen alkoi kiinnittyä kontrollin tarve”, Kontula sanoo ja jatkaa, että ”silloin on menty liian pitkälle, kun julistetaan savuttomia työpaikkoja”. Voisiko olla niin, että lihavuuteen puututaan nykyään hanakammin siksi, että sen aiheuttamat terveyshaitat tunnetaan paremmin – aivan kuten tupakoinninkin kohdalla. Ja eikös Suomen eliitti kokoonnu Eduskuntatalossa? Siitäkin on tulossa savuton parin vuoden päästä.

Vaikka muiden tupakointi ei häiritse minua, savuttomuus häiritsee vielä vähemmän.

Savuttomuudesta on tullut vähitellen yleinen normi, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Töitä on tehty ja tulokset näkyvät. Harva kaipaa savuisia elokuvateattereita tai lentokoneita – työpaikoista puhumattakaan. Itse olen ollut iloinen, että joku älysi ehdottaa ja edistää ravintolatupakoinnin kieltävää lakia. Talvipakkasessa ulkona värjöttely ei houkutellut ja satunnainen tuuripoltteluni unohtui nopeasti. Yhtäkään polttamatta jäänyttä savuketta en ole jäänyt kaipaamaan. Välillä tuntuu kieltämättä siltä, että ilkeääkö tässä edes kertoa, mitä työkseen tekee. Mutta toisaalta: vaikka muiden tupakointi ei häiritse minua, savuttomuus häiritsee vielä vähemmän. Tiukkapipoista tai ei, työssäni on selvä tavoite, jonka takana voin seistä. Siispä takki auki ja kukkahattu takaraivolla kohti uusia onnistumisia. Kuvat: Freeimages ja Kuvamuisto [post_title] => Kukkahattutäti tuulettaa [post_excerpt] => Vaikka muiden tupakointi ei häiritse minua, savuttomuus häiritsee vielä vähemmän. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kukkahattutati-tuulettaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-04-11 15:08:54 [post_modified_gmt] => 2018-04-11 13:08:54 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=1425 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [63] => WP_Post Object ( [ID] => 931 [post_author] => 45 [post_date] => 2017-08-29 09:22:38 [post_date_gmt] => 2017-08-29 09:22:38 [post_content] => Tykkäätkö täytekakusta? Julkaisetko sometileilläsi kuvia itsestäsi syömässä kakkua? Mitähän tapahtuisi, jos alkaisit julkaista kuvan kakkupalasta joka kerta, kun tapaat ystäviä, saat hankalan työtehtävän päätökseen, palkitset itsesi kuntoilusessiosta ja niin edelleen? Tuskin menisi kovin kauaa, ennen kuin joku kommentoisi, että ”sinulle näyttää todella kakku maistuvan”. Alkoholin kohdalla tilanne on hieman toinen. Some täyttyy after work -lasillisista, perjantai-viineistä ja piknik-pulloista, ja niitä peukutetaan ahkerasti. On ihan ok julkaista vaikka päivittäin kuva pienestä ”palkintolasillisesta” – drinksu on osa arkea siinä kuin lempi-tv-sarja. Toimittaja Ani Kellomäki havainnollisti tätä alkoholin käytön arkipäiväistymistä kakkuesimerkillä Yle Puheen haastattelussa. Kellomäki julkaisi elokuun alussa kirjan Kosteusvaurioita. Kasvukertomuksia pullon juurelta (Atena 2017). Siinä hän ja 40 muuta kostean kodin kasvattia kertoo, millaista oli varttua vanhempien alkoholiongelman varjossa, ja miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat heidän elämäänsä nyt aikuisina. Monen haastatellun lapsuutta leimasivat epävarmuus, ristiriitaisuus ja jatkuva varuillaan olo sekä oman ja muiden käyttäytymisen ja mielialojen tarkkailu. Piti tekeytyä näkymättömäksi, ettei olisi aiheuttanut lisää riitoja. Tosin moni koki olevansa vanhemmilleen näkymätön muutenkin: ”Lapsuuttani kuvaa kieltäminen ja helvetillinen tunneköyhyys.” Mies 43 ”Muistan, kun opo sanoi minulle, että olen herttainen. En muista kenenkään koskaan sanoneen minulle niin.” Nainen 38 ”Äiti kyllä leikki, leipoi, auttoi läksyissä ja luki kirjaa, mutta humalassa.” Nainen 25 ”Teini-ikäisenä vihasin kaikkea, mutta eniten itseäni.” Nainen 41 Paitsi lapsuudenkokemusten rankkuus, pysäyttävää kirjassa on myös se, miten rajusti lapsuuden kaltoinkohtelu voi vaikuttaa vielä aikuisuudessa. Kun kosteissa oloissa kasvaneesta tulee äiti tai isä, hän voikin huomata, ettei osaa toimia uudessa tilanteessa, koska ei ole saanut siihen mallia lapsuudessa. Ja on turha kuvitella, että aika aina parantaa: menneisyys voi iskeä kasvoille missä iässä tahansa. ”Pari vuotta sitten lapsuuden kokemukset tulivat pintaan sellaisella rytinällä, että jouduin hakemaan itselleni ulkopuolista apua”, toteaa 43-vuotias nainen.

Lapsuuden kaltoinkohtelu voi vaikuttaa rajusti vielä aikuisuudessa.

Vaikka alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt, alkoholiongelma on yhä edelleen jotain, mitä peitellään. Yksityisasia, josta ei sovi kysyä – vaikka pitäisi. Tälläkin hetkellä 65 000 - 70 000 lapsella on ainakin yksi vanhempi, joka juo liikaa. Isolla osalla näistä aikuisista ei ole alkoholismidiagnoosia. He vievät aamulla lapset tarhaan ja suuntaavat sitten töihin, siitä iltapäivällä kaupan kautta kotiin. On mahdollista, että ystäväsi, tuttavasi, naapurisi tai vaikka työkaverisi juo liikaa. Juuri siksi suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, vaikka oma alkoholin käyttö olisi hallinnassa, eikä lapsuudenkodissa olisi ollut pulloja piilossa. Erityisesti toivon, että tämä kirja löytyisi jokaisen kansanedustajan yöpöydältä. Tulevina viikkoina ja kuukausina tehdään päätöksiä, joiden seuraukset näkyvät vielä pitkään – jopa seuraaviin sukupolviin asti. Teksti on julkaistu myös EPT-verkoston blogissa. Kuva: Kuvamuisto [post_title] => Arkinen alkoholi [post_excerpt] => Tykkäätkö täytekakusta? Julkaisetko sometileilläsi kuvia itsestäsi syömässä kakkua? [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => arkinen-alkoholi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:29:23 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:29:23 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=931 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [64] => WP_Post Object ( [ID] => 991 [post_author] => 45 [post_date] => 2016-11-18 10:15:21 [post_date_gmt] => 2016-11-18 10:15:21 [post_content] => Myönnän: Olen kännykkää räpläävä äiti. En malta aina pyhittää edes muutamaa tuntia illassa pelkästään lapsille, vaan saatan twiitata sohvalta Pikku Kakkosen äärestä tai lukea facepäivitykset maneesin reunalla. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimi rinnastaa paljon keskustelua herättäneessä kampanjassaan vanhempien kännykän käytön väkivaltaan. Tämä sai minut ja monet muut näkemään punaista. Taas yksi tapa osoittaa, miten riittämättömiä ja kelvottomia me nykyvanhemmat olemme. Itsekkäät vanhemmat seikkailevat somessa ja korppi vie lapset. Samalla aloin ajatella tupakoivia vanhempia. Lapsen altistamista tupakansavulle on nimitetty raflaavasti kemialliseksi pahoinpitelyksi, eikä syyttä: Ympäristön tupakansavu on yleisimpiä syöpävaarallisia aineita, eikä sille altistumiselle ole turvarajaa. Tupakansavun sisältämistä 4000 aineesta ihmisille haitallisiksi on todettu lähes 200, joista yli neljäkymmentä aiheuttaa syöpää. Tupakansavulle altistuneet lapset kärsivät altistumattomia enemmän muun muassa astmasta, allergisesta nuhasta ja keuhkoputkentulehduksista. Myös aivojen kehitys voi häiriintyä, mikä aiheuttaa erilaisia käytöshäiriöitä. Ympäristön tupakansavun aiheuttamat haitalliset vaikutukset eivät pääty lapsuuteen, vaan voivat jatkua vuosikymmeniä. Se, mitä tapahtuu kotona neljän seinän sisällä, on aikuisen vastuulla. Omasta lapsuudestani muistan, miten yleensä sisällä norttia vedellyt vaarini eräällä vierailullamme hipsikin vaivihkaa ulos tupakalle. Eikä enää sen jälkeen koskaan polttanut sisällä. Olin onnekas, sillä minua lähellä olevat aikuiset laittoivat tässä asiassa lapsen oikeudet omiensa edelle.

Olin onnekas, sillä minua lähellä olevat aikuiset laittoivat tässä asiassa lapsen oikeudet omiensa edelle.

Toisin kuin kännykän käyttö, vanhempien tupakointi on tutkimustenkin mukaan todellinen uhka lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille. En silti menisi syyttämään tupakoivaa vanhempaa lapsensa pahoinpitelystä. Olen varma, että valtaosa vanhemmista haluaa lapsilleen parasta. Usein olemme vain yksinkertaisesti ajattelemattomia, tietämättömiä tai niin kiinni vanhoissa tavoissamme, että emme pohdi niiden seurauksia. Syyllistämisen sijasta tarjolla pitäisi olla hyviä käytäntöjä, vinkkejä ja tukea siihen, miten pienin askelin voi edetä kohti lapsen parasta. Alkuun pääsee vaikka huolehtimalla siitä, että lapsi ei altistu omassa kodissaan tupakansavulle. Ja sammuttamalla kännykän päiväkodin pikkujouluesityksessä. Lapsen oikeuksien päivää vietetään sunnuntaina 20.11.2016 Kuvat: Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen Youtube-kanava ja Kuvamuisto [post_title] => Hus, korppi! [post_excerpt] => Se, mitä tapahtuu kotona neljän seinän sisällä, on aikuisen vastuulla. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => hus-korppi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-04-11 15:11:04 [post_modified_gmt] => 2018-04-11 13:11:04 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => http://suomenash.beta.web-veistamo.fi/?post_type=blogi&p=991 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [65] => WP_Post Object ( [ID] => 3291 [post_author] => 47 [post_date] => 2018-06-27 08:24:49 [post_date_gmt] => 2018-06-27 06:24:49 [post_content] => Tänä kesänä tupakkaan liittyvää uutta kotimaista tutkimustietoa on tarjolla enemmän kuin pitkään aikaan. Kahden lääkärin, Tiina Mattilan ja Eeva-Liisa Tuovisen, väitöskirjat tarkastettiin kesäkuun alussa Helsingin yliopistossa. Mattilan väitöskirjatyössä osoitettiin jo lievän keuhkoahtaumataudin lisäävän ennenaikaisen kuoleman riskiä. Mini-Suomi-väestötutkimuksen aineistoa hyödyntänyt rekisteritutkimus pystyi seuraamaan ihmisiä yli kolmen vuosikymmenen. Mattila havaitsi, että erityisesti nuoremmalla iällä kehittynyt keuhkoahtaumatauti saattoi lisätä kuolleisuutta. Tautiin kuolee vuosittain noin tuhat suomalaista. Eeva-Liisa Tuovisen väitöstutkimus puolestaan selvitti tupakointiin liittyviä painohuolia  päivittäistupakoitsijoiden, satunnaistupakoitsijoiden, tupakoinnin äskettäin lopettaneiden ja vähintään kuusi kuukautta sitten lopettaneiden kesken. ”Mitä enemmän päivittäin tupakoivalla oli painohuolia vuonna 2007, sitä epätodennäköisempää oli, että hän olisi lopettanut tupakoinnin tai siirtynyt satunnaiseen tupakointiin vuoteen 2014 mennessä, edellyttäen että hänen nikotiiniriippuvuutensa oli vähäinen”, Tuovinen totesi väitöstiedotteessaan. Molemmat tutkimukset tuovat uutta tärkeää tietoa tupakoinnista. Ei tarvitse kuitenkaan olla mediatutkija arvatakseen, kumpi tutkimus sai osakseen isomman mediahuomion.

Kuinka helposti itse onnistumme muuttamaan omia tyhmiä tapojamme, vaikka yrittäisimme kuinka muuttua?

Terveyskäsityksemme on muuttunut entistä ulkonäkökeskeisemmäksi. Hoikka ihminen mielletään terveellisemmin eläväksi kuin pullukka, vaikka hoikan elämäntavat olisivat tuhoisampia kuin ylipainoisen. Painonhallinta ja laihduttaminen ovat median lempilapsia, koska jutut saavat aina ison yleisön. Huoli omasta painosta alkaa tytöillä alle 10-vuotiaana, ja nykyisin myös pojat ja miehet pohtivat painoaan nimenomaan ulkonäkökysymyksenä. Sitä paitsi ihminen on huolissaan itsestään ja terveydestään NYT. Tulevaisuuden mahdolliset taudit eivät lopulta vaikuta niin paljon jokapäiväisiin valintoihin kuin kansanterveystieteilijät soisivat. Niinpä tupakoija käynee mielessään nollasummapeliä: ”Kuka tietää, ehtisinkö edes saada keuhkoahtaumatautia tai keuhkosyöpää, mutta jos lopetan nyt, lihon ikävästi”. ”Sitä paitsi, tuskinpa edes saisin ollenkaan noita tauteja, koska ei tupakoiva pappanikaan saanut, vaan kuoli dementikkona hoivakodissa.” Miten vaikeata onkaan mitään tulevaisuuden tauteja ja niiden riskejä miettiä omalla kohdalla! Takavuosien tv-koomikon Jope Ruonansuun roolihahmo haastoi katsojaa ajattelemaan itse, ”omalta kohaltas”, milloin mitäkin asiaa. Jos mietimme tupakoinnin lopettamista ja siihen tarvittavia konsteja ja tukea, on meidän valistajien asettauduttava toisen ihmisen asemaan. Kuinka helposti itse onnistumme muuttamaan omia tyhmiä tapojamme, vaikka yrittäisimme kuinka muuttua? On sitten kyse polkupyöräilystä suojatiellä, hammaspesun unohtamisesta kesämökillä tai ilkeän kommentin tuiskahtamisesta puolisolle – tapojensa muuttaminen on tosi, tosi vaikeaa. Siksikin on niin tärkeää tarttua muutokseen ennen kuin tavat piintyvät meihin. [post_title] => ”Aatteleppa ite!” [post_excerpt] => Jos mietimme tupakoinnin lopettamista ja siihen tarvittavia konsteja ja tukea, on meidän valistajien asettauduttava toisen ihmisen asemaan. Kuinka helposti itse onnistumme muuttamaan omia tyhmiä tapojamme, vaikka yrittäisimme kuinka muuttua? [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => aatteleppa-ite [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-08-15 13:25:18 [post_modified_gmt] => 2018-08-15 11:25:18 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3291 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [66] => WP_Post Object ( [ID] => 4166 [post_author] => 49 [post_date] => 2018-12-27 09:50:17 [post_date_gmt] => 2018-12-27 07:50:17 [post_content] => ”Black Friday – Jag köper det inte”. Viime marraskuussa klikkasin osallistun-painiketta syksyn hysteerisintä alennusmyyntipäivää, Black Fridayta, vastustavassa Facebook-ryhmässä. ”Tähän tyhmään amerikkalaiseen kulutusjuhlaan en varmasti osallistu”, uhosin hieman tekopyhästi. En paheksu alennusmyynneissä kävijöitä, enkä yritä todistella omaa ylevyyttäni yhdellä klikkauksella. Minun itseni pitää nimittäin ihan oikeasti vähentää kulutusta – etenkin muodin suhteen. Ostan vaatteita aivan liikaa, käytän niitä liian vähän aikaa ja laitan ne liian nopeasti kiertoon. Tästä paheesta haluan eroon!

Black Friday riuhtoo kaltaisiani kauppoihin.

Black Friday on ärsyttävä, koska se heittää bensaa paheen roihuun. Se riuhtoo kaltaisiani kauppoihin. Black Fridayn vastavetona marraskuussa vietettiin Älä osta mitään -päivää. Mutta mitä yksi päivä hyödyttää, jos heti seuraavana päivänä ryntää ostoksille? No ei vielä sinänsä paljoakaan. Tarkoitus on pikemminkin kiinnittää huomiota liialliseen kuluttamiseen, saada ihmiset ajattelemaan. Sillä pysähtymällä ja ajattelemalla myös käytös voi muuttua, jopa pysyvästi. Muodin lisäksi minulla on toinenkin pahe: ranskalaiset juustot. Niitä voisin mässyttää päivittäin, ellen kammoaisi kohoavaa kolesterolia ja ilmastonmuutosta. Jokin aika sitten olin useita viikkoja juustolakossa. Pysähdyin juustottoman pöydän äärelle. Nykyäänkin vedän henkeä ennen kuin säntään juustohyllylle. Pieni paussi hillitsee halua tarttua camembert’iin.

Vedän henkeä ennen kuin säntään juustohyllylle.

Viime vuoden tammikuussa osallistuin Vegaanihaasteeseen - elin kuukauden ilman eläinkunnan tuotteita. Ennakkoluuloissani Vegaanihaaste edusti maitosuklaatonta, juustotonta ja graavilohetonta ilottomuutta. Todellisuus oli toisenlainen, sillä vegaanista ruokavaliota on varsin helppo noudattaa. Vegaanihaasteen jälkeen vähensin eläinperäisten tuotteiden käyttöä miltei vahingossa ja huomaamattani. Paussi kannatti.

Tipaton tammikuu pysäyttää ja saa miettimään.

Kerran pidin tipattoman tammikuun. ”Mitä iloa tipattomasta tammikuusta on, jos heti helmikuun ensimmäisenä päivänä juoksee kapakkaan kittaamaan kaljaa kaksin käsin?” ihmetteli eräs skeptinen tuttu. Väitän, että tipattomaan tammikuuhun pätee sama periaate kuin Älä osta mitään -päivään, juustolakkoon ja Vegaanihaasteeseen. Se pysäyttää ja saa miettimään – onko tämä lasillinen todella välttämätön? Parhaimmillaan tipaton kuukausi voi johtaa alkoholinkäytön vähentämiseen. Onko tämä mekko ihan oikeasti välttämätön? Sitä lupaan kysyä itseltäni, kun seuraavan kerran eksyn vaatekauppaan. Pysähdyn. Vedän henkeä. Ajattelen. [post_title] => Paussin paikka [post_excerpt] => Mitä yhteistä on Vegaanihaasteella, Älä osta mitään -päivällä ja Tipattomalla tammikuulla? pohtii Tea Kalska blogissaan. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => paussin-paikka [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-01-07 15:08:35 [post_modified_gmt] => 2019-01-07 13:08:35 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4166 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [67] => WP_Post Object ( [ID] => 3438 [post_author] => 49 [post_date] => 2018-08-29 10:25:34 [post_date_gmt] => 2018-08-29 08:25:34 [post_content] => Nikotiini, terva ja häkä. Sanat upposivat mieleeni terveystiedon tunnilla 1990-luvulla. Nyt seuraa paljastus: tieto tupakan vaarallisuudesta ei onnistunut estämään omia tupakkakokeilujani. 15-vuotiaana olin kuolematon. Kun yhtälöön vielä lisättiin tupakkaa suupielissään roikottavat, viileänyrmeät brittipopparit ja kauhtuneisiin villapaitoihinsa kietoutuneet grunge-jumalat, olin valmis tupakkaostoksille. Mutta lainsäädäntö puuttui peliin vuonna 1995. Juuri kun täytin 16, tupakan ostamisen ikäraja nousi 18 vuoteen.

Olisiko tupakkavalistus saanut pontta, jos terveyshaittojen lisäksi esille olisi nostettu tupakkayhtiöiden mätä ydin?

Tiedostavat ysärinuoret boikotoivat mielellään pahoja ylikansallisia yhtiöitä.  Pahiksia olivat ainakin McDonald’s ja Nestlé. Jostain syystä tupakkayhtiöt eivät yltäneet boikottilistalle. Mentolisavuke syttyi kevytmielisesti koulun tupakkapaikalla. Olisiko koulujen tupakkavalistus saanut pontta, jos terveyshaittojen lisäksi esille olisi nostettu tupakkayhtiöiden mätä ydin? Jos piirtoheittimelle olisi lätkitty kalvoja lapsityövoimasta tupakkapelloilla. Jos meitä olisi valaistu siitä, kuinka paljon tupakan viljelyn vuoksi kaadetaan metsää. Jos olisi kerrottu, että tupakkayhtiöt tekevät parhaansa koukuttaakseen kehitysmaiden ihmisiä tupakointiin, koska menettävät asiakkaita rikkaista länsimaista.  Jos olisimme tienneet, että kehitysmaissa myytävässä tupakassa on laskelmoidusti enemmän nikotiinia kuin siinä, mitä jonotamme R-kioskilta. Tällä hetkellä tupakoitsijoiden määrä laskee kaikkialla muualla paitsi Kiinassa ja Afrikassa, kirjoittaa professori Heikki Hiilamo blogissaan. Hiilamon mukaan tupakkayhtiöt puhuvat länsimaissa savuttoman maailman puolesta, mutta kehitysmaissa ne houkuttelevat ennen muuta lapsia ja naisia savukkeiden polttajiksi. Tämä kannattaa ehdottomasti kertoa myös kouluissa, sillä nuori sydän on kuolematon mutta viisas.  Jos faktat tupakan vaaroista eivät tehoa kuolemattomiin, voisi muutama fakta tupakkateollisuuden menettelytavoista saada röökiostoksille tulleen teinin astumaan pois R-kioskin jonosta.   [post_title] => Nuori sydän on kuolematon ja viisas [post_excerpt] => Nikotiini, terva ja häkä. Sanat upposivat mieleeni terveystiedon tunnilla 1990-luvulla. Nyt seuraa paljastus: tieto tupakan vaarallisuudesta ei onnistunut estämään omia tupakkakokeilujani. 15-vuotiaana olin kuolematon. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nuori-sydan-on-kuolematon-ja-viisas [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-11-05 13:28:28 [post_modified_gmt] => 2018-11-05 11:28:28 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3438 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [68] => WP_Post Object ( [ID] => 3717 [post_author] => 49 [post_date] => 2018-10-15 09:38:53 [post_date_gmt] => 2018-10-15 06:38:53 [post_content] => Lukioaikoina ystäväni toi Kanarialta ennennäkemättömiä savukkeita. Ne eivät olleet valkoisia, vaan pastellinsävyisiä. Ystäväni veti askista ainakin vaaleanpunaisia, vihreitä ja keltaisia tupakoita. Kaikkein hienointa niissä olivat filtterit, jotka kimalsivat kultaisina. Myrkky imeytyi niiden läpi keuhkoihin nopeammin kuin terveysopit saavuttivat tietoisuuden tason. Samoihin aikoihin Suomessa oli myynnissä houkutteleva YO-tupakkamerkki. YO-askit muistuttivat lähinnä pastillirasioita, joiden graafinen ilme kosiskeli nuorisoa. Merkki kiellettiin varsin nopeasti. Toinen ääripää oli raadollisen rehellinen Death-tupakka. Eräs ystävistäni ei koskaan tupakoinut.  Mutta sitten hän äkkäsi kaupan tupakkahyllyllä mustan savukeaskin, jota koristi pääkallo ja teksti DEATH. ”Tosi cool”, intoili savuton ystäväni – ja osti askin. Jotkut tytöt innostuivat polttelemaan ohuita ja pitkiä tupakoita. Ne olivat, noh, jotenkin glamour. Toivat mieleen 1920-luvun diivat. Jälkikäteen ajateltuna nätinväriset, kultafiltteriset tupakat tai mustanpuhuvat askit tuntuvat karmivilta. Syövältä karkkipaperissa. Silti nikotiinia kääritään kauniisiin kuoriin yhä tänäkin päivänä.

Nikotiinia kääritään kauniisiin kuoriin yhä tänäkin päivänä.

Sähkötupakan makunesteet tai nuuska naisellisessa, korurasiaa muistuttavassa pakkauksessa ovat 2010-luvun YO. Jotkut valmistajat menevät askelta pidemmälle ja piilottavat nikotiinin yllättävään objektiin. On olemassa sähkösavukkeita, jotka näyttävät muistitikuilta. Niiden addiktoivan sisällön kuvittelisi joksikin aivan muuksi kuin nikotiiniksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tupakkatyöryhmän raportin (2018) mukaan yhdenmukaisia tupakkapakkauksia on tutkittu erityisesti Australiassa. Tutkimusten perusteella tuotteiden houkuttelevuus on vähentynyt huomattavasti, kun pakkaus on muutettu brändittömäksi ja yksiväriseksi. Yhdenmukaisia tuotepakkauksia koskeva sääntely on Australiassa ollut merkittävässä asemassa nuorten tupakoinnin vähentymisessä. Tämä on helppo uskoa. Silloin aikoinaan tylsä valkoinen aski ei meillä päin olisi herättänyt kaikenkirjaviin savukkeisiin verrattavaa kiinnostusta.   [post_title] => Nikotiinia karkkipaperissa [post_excerpt] => Lukioaikoina ystäväni toi Kanarialta ennennäkemättömiä savukkeita. Ne eivät olleet valkoisia, vaan pastellinsävyisiä. Nykyäänkin nikotiinia kääritään kaikenkirjaviin pakkauksiin, kirjoittaa Tea Kalska blogissaan. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => nikotiinia-karkkipaperissa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-01-08 11:44:27 [post_modified_gmt] => 2019-01-08 09:44:27 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3717 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [69] => WP_Post Object ( [ID] => 3319 [post_author] => 50 [post_date] => 2018-08-15 13:04:01 [post_date_gmt] => 2018-08-15 11:04:01 [post_content] => Pohjois-Karjala-projekti on kotimainen ja kansainvälinen menestystarina, jonka viitoittamalla tiellä Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus jatkaa. Monet silloin hyväksi havaitut toimintatavat kantavat yhä. Kansanterveyden keskus on Savuton Suomi 2030 -verkoston jäsen. Tupakoinnilla on mielenkiintoinen historia. Harmittomasta huvista kehkeytyi mittava kansanterveydellinen ongelma, jota ryhdyttiin valistuksen keinoin ratkaisemaan ja saattamaan lainsäädännön piiriin.  Muistan, kuinka 1970-luvulla tupakkaa poltettiin yleisesti kaikkialla ja tupakointia pidettiin hienona tapana. Pohjois-Karjala-projektin yhtenä tehtävänä oli vähentää tupakointia. Alkuun tupakoinnin vastustuslehtiset, lehtiartikkelit ja kampanjat ”Vältä tupakointia – olemme mukana Pohjois-Karjala-projektissa” olivat mittavia toimenpiteitä pohjoiskarjalaisten keski-ikäisten miesten tupakoinnin vähentämiseksi. Merkittävää savuttomuutta tukevaa työtä tehtiin myös lääkäreiden ja terveydenhoitajien vastaanotolla kirjaamalla potilaan tupakointihistoriaa erilaisiin potilastietoihin. Myöhemmin otettiin naiset ja nuoret valistuksen kohteeksi sekä kehotettiin aikuisia ajattelemaan lapsia. Projektissa pohdittiin tupakoinnin lopettamisen vaikeutta, otettiin käyttöön tupakasta vieroittamisen käsite ja aloitettiin irti tupakasta -vieroituskurssit. Nykyisin Suomessa kursseja järjestetään edelleenkin eri muodoissa. Erilaiset tupakoinnin lopettamiskilpailut ja niihin liittyvät seurannat ovat olleet keskeinen osa Pohjois-Karjalassa tehtyä savuttomuustyötä.

Parasta nykyisessä tupakkalaissa on se, että se suojelee enemmän tupakoimattomia.

Projekti antoi hyvän taustan vuoden 1976 tupakkalaille ja edisti myöhempiä tupakkalain muutoksia.  Tupakkatuotteiden mainontakielto, tupakoinnin rajoittaminen julkisissa tiloissa sekä kulkuneuvoissa ja tupakkatuotteiden myynnin rajoittaminen vaikuttivat tupakoivien määrän vähenemiseen. Parasta nykyisessä tupakkalaissa on se, että se suojelee enemmän tupakoimattomia ja antaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa omassa elinympäristössä tupakoinnin rajoittamiseen. Kansanterveyden keskuksen koordinoima maakunnallisista järjestöistä ja julkishallinnon edustajista koostuvaa Savuton työryhmä toteuttaa Pohjois-Karjalassa savuttomuutta tukevia tapahtumia ja viestittää positiivisella tavalla savuttomuudesta. Työryhmä on tehnyt erinomaista työtä erilaisten nikotiinituotteiden käytön vähentämiseksi kouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, varusmiesten keskuudessa ja rajanylityspaikalla Niiralassa. Tupakoinnin ja muun nikotiinituotteiden käytön lopettamisen tuen uusia menetelmiä ovat maksuton lainattava Semppi-savuttomuussalkku ja sähköinen viestintä. Savuttomuussalkussa on havaintomateriaalia käytettäväksi erilaisissa tapahtumissa. Sosiaalinen media toimii tiedotuskanavana monelle tupakoinnin lopettamista harkitsevalle ja lopettaneille. Maanantaina lopettajiin liittyminen ja kannustavan viikkouutiskirjeen tilaaminen onnistuu linkistä https://lopetamaanantaina.fi/. Savuttomaan Suomeen tarvitaan edelleen rohkeaa terveysvalistusta ja erityisesti vieroituksen tukea. Haasteena työssä tulee olemaan riittävän tupakoinnin lopettamisen tuen järjestäminen, sähkötupakan houkuttelevuus, siirtyminen tupakasta nuuskaan ja tuotemerkittömien tupakkapakkausten saaminen. Pohjois-Karjalassa tupakointi on vähentynyt Pohjois-Karjala-projektin ajoista. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa levähtää, vaan työn tulee jatkua edelleen. [post_title] => Yhteistyöllä kohti savutonta Pohjois-Karjalaa [post_excerpt] => Pohjois-Karjala-projekti on kotimainen ja kansainvälinen menestystarina, jonka viitoittamalla tiellä Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus jatkaa. Monet silloin hyväksi havaitut toimintatavat kantavat yhä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => yhteistyolla-kohti-savutonta-pohjois-karjalaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-08-16 07:52:59 [post_modified_gmt] => 2018-08-16 05:52:59 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3319 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [70] => WP_Post Object ( [ID] => 3495 [post_author] => 51 [post_date] => 2018-09-07 07:49:24 [post_date_gmt] => 2018-09-07 05:49:24 [post_content] => Suomessa on keskusteltu kuluneella viikolla siitä, että alkoholin saatavuuden lisääntyminen sekä hintojen lasku eivät enää johtaisikaan kulutuksen ja haittojen lisääntymiseen. Keskustelua voitaisiin kuitenkin yhtä hyvin käydä siitä lähtökohdasta, että alkoholin kulutuksen 10 vuotta jatkunut laskeva trendi on pysähtynyt, tai jopa vaihtanut suuntaa, vaikka alkoholiveroa korotettiin vuoden 2018 alussa. Suomessa on myyty kuluvan vuoden tammi-toukokuun aikana enemmän alkoholia kuin edellisenä vuonna samalla ajanjaksolla. Tammi-huhtikuussa alkoholin myynti laski lievästi, mutta toukokuussa alkoholin myynti kasvoi Valviran tilastojen mukaan 10,7 prosenttia, kun kulutus mitataan 100-prosenttisessa alkoholissa. Kokonaisuudessaan alkoholin myynti on kasvanut veronkorotuksista huolimatta tammi-toukokuun välillä 0,8 prosenttia. Kulutustrendin luotettavaan arviointiin tarvitaan useamman vuoden seuranta. Tämän vuoksi kuukausitilastoista ei tulisi tehdä pitkälle meneviä tulkintoja suuntaan tai toiseen. Alkoholilaki astui täysimääräisesti voimaan 1.3.2018, mutta alkoholiveroa korotettiin jo 1.1.2018. Alkoholiveron korottaminen nostaa verohallinnon mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntihintoja vuonna 2018 keskimäärin noin viisi prosenttia. Alkoholin hinnalla on todettu olevan suora yhteys kulutukseen ja haittoihin kaikissa aiemmissa alkoholipolitiikan muutoksissa. Veronkorotukset tulee siis huomioida arvioidessa kulutuksen ja haittojen kehittymistä.

Suomessa on myyty kuluvan vuoden tammi-toukokuun aikana enemmän alkoholia kuin edellisenä vuonna samalla ajanjaksolla.

Lisäksi on hyvä muistaa kaupan alan esittämä ennuste, jonka mukaan vahvojen oluiden ja lonkeroiden hinnat laskisivat jopa 40 prosenttia. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan ennuste on ainakin toistaiseksi osoittautunut virheelliseksi. Ehkäisevää päihdetyötä tekevien järjestöjen parissa on havaittu, että alkoholin myynnistä taloudellisesti hyötyvät toimijat pyrkivät osallistumaan voimakkaasti alkoholipoliittisen keskusteluun omien liiketaloudellisten intressiensä ohjaamina. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaupan ala mielellään vapauttaisi yli miljardin alkoholimarkkinat Alkolta päivittäistavarakaupalle. Olennaista olisi silloin kaikkien alkoholijuomien osalta myyntipisteiden kasvu 350 Alkosta potentiaalisesti yli 5 000 myyntipisteeseen. Tämän kaltainen saatavuuden lisäys ei voisi olla johtamatta merkittävään alkoholihaittojen kasvuun. Laajasti jaettu käsitys on, että viinien vapauttaminen ei onnistu Suomessa ilman, että myös väkevä alkoholi vapautuu. Viinien ruokakauppamyynnin sallimisen jälkeen Alkolla ei olisi taloudellisia eikä EU-oikeudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Alkoholipoliittisia mielipiteitä mitanneiden tuoreiden kyselyiden mukaan noin 85 prosenttia suomalaisista ei kannata väkevien alkoholijuomien myyntiä ruokakaupoissa. Alkoholikaupan vapauttaminen lisäisi alkoholihaittoja tavalla, jossa suuri osa voitoista yksityistetään ja haitat jätetään julkisen sektorin sekä järjestöjen kannettaviksi. Julkisuudessa esitetyn näkemyksen, että huomiota tulisi suunnata pääasiassa ongelmakäyttäjiin, toivoisi olevan jo historiaa. Todellisuudessa ongelmien ennaltaehkäisy on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa sekä taloudellisesti että inhimillisesti kuin keskittyminen ongelmien hoitoon. [post_title] => Onko alkoholin kulutuksen laskeva trendi pysähtynyt? [post_excerpt] => Suomessa on keskusteltu kuluneella viikolla siitä, että alkoholin saatavuuden lisääntyminen sekä hintojen lasku eivät enää johtaisikaan kulutuksen ja haittojen lisääntymiseen. Keskustelua voitaisiin kuitenkin yhtä hyvin käydä siitä lähtökohdasta, että alkoholin kulutuksen 10 vuotta jatkunut laskeva trendi on pysähtynyt, tai jopa vaihtanut suuntaa, vaikka alkoholiveroa korotettiin vuoden 2018 alussa. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => onko-alkoholin-kulutuksen-laskeva-trendi-pysahtynyt [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-09-07 08:26:11 [post_modified_gmt] => 2018-09-07 06:26:11 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3495 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [71] => WP_Post Object ( [ID] => 3536 [post_author] => 52 [post_date] => 2018-09-25 09:16:24 [post_date_gmt] => 2018-09-25 06:16:24 [post_content] => Helteinen kesäkausi on päätöksessä, mutta keskustelu parveketupruttelusta käy kuumana. Kesällä kelit suosivat, ja parvekkeesta muodostui monelle ihanan aurinkoinen keidas. Osan nautiskeluhetkeä himmensi kuitenkin naapurista kantautuva tupakanhaju.  Nykyinen lainsäädäntö tarjoaa parveketupakoinnin kieltämiseen useita keinoja. Kielto yhtiöjärjestykseen. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan parveketupakointi voidaan kieltää yhtiöjärjestykseen otettavalla määräyksellä. KKO linjasi myös, että yhtiöjärjestysmääräys edellyttää kaikkien osakkaiden suostumusta. Päätösvaade on sangen tiukka. Yhtiöjärjestys tarjoaakin kieltomahdollisuuden lähinnä niille yhtiöille, joiden osakaskunta ei tupakoi ja parvekkeiden savuttomuus halutaan turvata myös tulevaisuudessa. Kielto vuokrasopimuksessa. Vuokrasuhteissa tupakoinnin kieltäminen on mahdollista vuokrasopimukseen otettavalla tupakointikiellolla. Kielto voidaan ottaa sopimukseen jo vuokrasuhteesta neuvoteltaessa, mutta myös vuokrasuhteen aikana tehtävällä sopimusmuutoksella. Viranomaisen määräämä tupakointikielto. Terveydensuojelulain perusteella määrättävän tupakointikiellon mahdollisuus on lähinnä teoreettinen. Tupakkalaki sen sijaan mahdollistaa tupakointikiellon hakemisen kunnan viranomaiselta.

Tupakkalain mukaisen tupakointikiellon hakemisesta päättää yhtiökokouksen enemmistö.

Kynnys parveketupakointikiellon määräämiseen on matala. Riittää, että tupakansavu voi kulkeutua muutoin kuin poikkeuksellisesti esimerkiksi parvekkeelta toiselle. Tupakkalain mukaisen tupakointikiellon hakemisesta päättää yhtiökokouksen enemmistö. Ennen yhtiökokouspäätöstä huoneiston haltijoita eli osakkaita, vuokralaisia ja muita käyttöoikeuden haltijoita on kuultava. Parveketupakointikieltoja on määrätty valtakunnallisesti satakunta.  Viranomaisprosessia kuvaillaan jouhevaksi, mutta tupakointikieltoa moititaan kalliiksi. Hinta vaihtelee kunnasta riippuen 500 eurosta jopa lähes 2 000 euroon. Tupakkalain mukaisen kiellon suurin heikkous on sanktiossa. Uhkasakon määräämisen ja täytäntöönpanon kynnys on nimittäin mahdottoman korkealla. Jos kieltoa rikotaan, joudutaan taloyhtiöissä käytännössä miettimään hallintaanottomenettelyn käynnistämistä ongelman suitsimiseksi.

Tupakkalain mukaisen kiellon suurin heikkous on sanktiossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on jo ehtinyt arvioida, voidaanko muutama vuosi sitten säädetyllä tupakkalailla saavuttaa kansallinen tavoite siitä, että Suomi olisi tupakkavapaa vuoteen 2030 mennessä. Työryhmä esittää lukuisia lisäkeinoja tupakoinnin suitsimiseksi. Asuntoyhteisöjen osalta työryhmä on esittänyt, että parveketupakointikiellosta voitaisiin päättää myös yhtiön sisäisesti yhtiökokouksen enemmistöpäätöksin. Lisäksi työryhmä on ehdottanut uhkasakkoa tehokkaammin määrättävää sanktiota viranomaiskiellon rikkomisen varalta. Aika näyttää, johtavatko työryhmän ehdotukset lakimuutoksiin. [post_title] => Stoppi parveketupruttelulle? [post_excerpt] => Helteinen kesäkausi on päätöksessä, mutta keskustelu parveketupruttelusta käy kuumana. Kesällä kelit suosivat, ja parvekkeesta muodostui monelle ihanan aurinkoinen keidas. Osan nautiskeluhetkeä himmensi kuitenkin naapurista kantautuva tupakanhaju, kirjoittaa Suomen Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => stoppi-parveketupruttelulle [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2018-09-25 09:18:21 [post_modified_gmt] => 2018-09-25 06:18:21 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=3536 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [72] => WP_Post Object ( [ID] => 5133 [post_author] => 54 [post_date] => 2019-04-24 14:17:41 [post_date_gmt] => 2019-04-24 11:17:41 [post_content] => Aloitin Suomen ASH:ssa tiedottajana tammikuussa. Ajattelin tietäväni melko hyvin, mitä täällä tehdään. Kerrotaan tupakan vaaroista, kannustetaan lopettamisessa ja ennaltaehkäistään tupakointia? Kyllä, noitakin – mutta vähänpä tiesin kokonaisuudesta, jos paljoa vieläkään. En aavistanut, että myös lapsityövoima ja ilmastonmuutos ovat asialistallamme, jopa tärkeimmästä päästä! Tiesitkö sinä, että 5-14-vuotiaat lapset tekevät pitkää päivää tupakkaviljelmillä tupakkateollisuuden hyväksi? Itse en sitä tiennyt, tai oikeastaan en ollut edes ajatellut asiaa. Planin raportin mukaan esimerkiksi Malawin tupakkaviljelmillä työskentelee 78 000 lasta, 5-14-vuotiaita. Raportti on kymmenisen vuotta vanha, mutta viimekesäinen The Guardianin reportaasi kertoo lapsityövoiman rehottavan tupakan viljelyssä edelleen. Määrä on lehden mukaan jopa kasvamaan päin. Planin haastattelemien lasten työpäivän pituus on keskimäärin 12 tuntia. Auringon paahteessa, nikotiinin imeytyessä kasvista kehoon, yksi ruokatauko. Olematon palkka, jota ei edes makseta täysimääräisenä, jos tavoitteet eivät täyty päivän aikana. Raportista kävi myös ilmi, että lapset altistuvat viljelyksillä väkivallalle ja seksuaaliselle ahdistelulle.

Miksi ihmeessä lapsuus pitää uhrata tupakan viljelylle?

Mikä ajaa lapset töihin viljelmille? Köyhyys on tietysti konkreettinen syy, mutta kyllä katseen voi kääntää teollisuuden suuntaan. The Guardianin mukaan yhtiöt sanovat tekevänsä kaikkensa lapsityövoiman käytön kitkemiseksi. Kovin hyvin eivät ole onnistuneet, jos viljelyksillä työskentelee yhtään lasta. Lehden haastattelema, tupakkaviljelmällä työskentelevä tyttö halusi sairaanhoitajaksi, mutta koulunkäyntiin ei ollut varaa. Hoitajana hänestä olisi ollut enemmän omalle yhteisölleen hyötyä ja itselleen iloa. Tässä uudessa työssäni pääsen, tai joudun, puhumaan siis myös tupakan viljelyssä työskentelevien lasten puolesta. Ajatus kaikille lapsille, jotka viljelevät tupakkaa lähimarketeissamme myytäväksi.

Miten yksittäinen teollisuudenala saa pilata planeettaamme näin?

Toinen tärkeä asia on ympäristö. Tupakkateollisuuden ympäristöjalanjälki on yhden kokonaisen valtion verran! Ilmastonmuutoksesta puhutaan suu vaahdossa, kuten täytyykin, mutta tupakkateollisuuden osuutta ei paljon tuoda esille. WHO:n julkaisu tupakan tuotantoketjun ympäristöjalanjäljestä on hämmästyttänyt. Miten yksittäinen, vieläpä turha teollisuudenala saa pilata planeettaamme näin? Tästä aiheesta kerromme Maailman Ympäristöpäivän yhteydessä, sitä ennen ja sen jälkeen. Toimisimmeko me täällä Suomessa tehokkaammin, jos omia metsiämme hakattaisiin urakalla pois tupakkaviljelmien tieltä? Ja kauniita järviämme hyödynnettäisiin ja saastutettaisiin tupakan vuoksi? Sitä samaa tehdään muualla. Planeetta on yhteinen, ja meidän täytyy tehdä jotakin, vaikka ongelmat eivät olisi nenän edessä. Suomen ASH haluaa tuoda tupakkateollisuuden jalanjäljen mukaan ympäristökeskusteluun. Työnantajani ei kampanjoi tupakoitsijoita tai nikotiinituotteiden käyttäjiä vastaan. Sen sijaan järjestössämme tehdään hartiavoimin töitä, jotta tupakkateollisuus ei saisi koukkuunsa enää enempää ihmisiä. Kyse on teollisuudenalasta, joka pyörittää bisnestä terveyden, luonnon ja ihmisoikeuksien kustannuksella. Näistä on helppo motivoitua! [post_title] => Mihin tulinkaan töihin? [post_excerpt] => Kun aloitin työni Suomen ASH:ssä, en aavistanut, että myös lapsityövoima ja ilmastonmuutos ovat asialistallamme, jopa tärkeimmästä päästä, tammikuussa tiedottajana aloittanut Elina Demir pohtii. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => mihin-tulinkaan-toihin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-04-26 10:22:49 [post_modified_gmt] => 2019-04-26 07:22:49 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=5133 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [73] => WP_Post Object ( [ID] => 4240 [post_author] => 57 [post_date] => 2019-01-09 13:01:54 [post_date_gmt] => 2019-01-09 11:01:54 [post_content] => Erikoishammaslääkäri Anna Maria Heikkinen on nähnyt kolmen vuosikymmenen ajan, mitä tupakointi ja nuuskan käyttö tekevät suunterveydelle. Hän uskoo, että hammaslääkärin vastaanotto voisi olla kimmoke riippuvuudesta irrottautumiselle. Anna Maria Heikkinen on työskennellyt hammaslääkärinä sekä yksityisvastaanotoilla että julkisella puolella vuodesta 1990. Hän on erikoistunut parodontologiaan eli iensairauksiin. Väestön tupakointi on Heikkisen uran aikana vähentynyt selvästi – samoin tupakan aiheuttamat vauriot suunterveydessä. Toisaalta nuuskan käyttö tekee yhä useammin tuhojaan asiakkaiden ikenissä. Heikkisen mukaan nuuskankäyttäjä on tyypillisesti nuori mies. ”Nuoret nuuskaavat nykyään aiempaa enemmän, mutta on myös niitä, jotka käyttävät sekä nuuskaa että tupakkaa.”

Jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia.

Heikkinen kertoo, että jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia: limakalvosta tulee paksuuntunut ja norsunnahkamainen siitä kohtaa, missä nuuskaa pidetään. Nuuskan sisältämä nikotiini myös supistaa verisuonia, jolloin ikenet eivät vuoda verta kovin helposti. Ientulehdus saattaa jäädä huomaamatta, eikä hoitoon hakeuduta ajoissa. ”Pitkäaikaisessa nuuskankäytössä limakalvo paksuuntuu, muuttuu ryppyiseksi ja voi muuttua myös haavaiseksi. Ikenet vetäytyvät hampaiden ympäriltä, jolloin hampaiden juuret paljastuvat ja reikiintyvät helposti. Hammas voi tulehtua ikenen ympäriltä, ja ien voi alkaa märkiä.”

Nuuska ja tupakka puheeksi

Heikkisen mielestä hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön. ”Käytön määrästä ja kestosta tulee kysyä asiakkaalta, samoin lopettamisyrityksistä. Olisi tärkeää kannustaa asiakasta lopettamaan ja kertoa esimerkiksi yksilö- ja ryhmäohjauksista, lääkehoidosta ja nikotiinikorvaushoidosta.”

Myös hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön.

Heikkinen uskoo, että hammaslääkärit kysyvät yleensä tupakkatuotteiden käytöstä säännöllisesti - etenkin silloin, jos huomaavat asiakkaansa suussa merkkejä siitä.  Valitettavasti varsinainen vieroittaminen on kuitenkin vielä hyvin vähäistä. ”Asiakkaalta pitäisi tiedustella, millaisesta vieroitushoidosta hän voisi saada apua. Olisiko hän kenties kiinnostunut lääkehoidosta tai ryhmäterapiasta? Käyttääkö hän lääkkeitä, joilla voi olla vaikutusta vieroitukseen?”

Asiakkaat kaipaavat tietoa

Ihanteellisessa tapauksessa hammaslääkäri tekisi asiakkaalle vieroitushoitosuunnitelman ja seuraisi sen etenemistä. ”Jos asiakas käy useaan kertaan vastaanotolla, seuraaminen on helppoa. Itse käyn asiakkaan kanssa läpi suunnitelmaa, kirjaan ylös, jos on tullut repsahduksia ja motivoin lopettamaan uudelleen."

Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita nuuskan käytön vaikutuksista.

Miten hammaslääkärin tuolissa istuva sitten reagoi, kun nuuska tai tupakka otetaan puheeksi?  Heikkinen vastaa, että palaute on useammin positiivista kuin negatiivista. ”Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita siitä, mitä merkitystä esimerkiksi limakalvomuutoksilla on, ja voivatko ne olla suusyövän esiasteita. ”

Nuoret mukaan keskusteluun

Heikkinen pitää tärkeänä, että myös koululaisten hammastarkastuksissa kysyttäisiin tupakoinnista ja nuuskan käytöstä, kerrottaisiin niiden vaikutuksista sekä kannustettaisiin nikotiinittomuuteen.

Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia ja nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin.

Toisaalta nuoriin ei vetoa pelkkä ulkoapäin tuleva saarnaaminen. ”Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia tai nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin. Hyödyllisiä voivat olla esimerkiksi työpajat, joissa nuoret pääsisivät ideoimaan kampanjoita.” Myös nuorten idoleilla on vaikutusvaltaa: ”Se, mikä on cool, leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti.” Kuva: Shutterstock (kuvituskuva) [post_title] => Hammaslääkärin avulla eroon nikotiiniriippuvuudesta [post_excerpt] => Erikoishammaslääkäri Anna Maria Heikkinen uskoo, että hammaslääkärin vastaanotto voi olla kimmoke nikotiiniriippuvuudesta irrottautumiselle. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => hammaslaakarin-avulla-eroon-nikotiiniriippuvuudesta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-01-10 13:22:35 [post_modified_gmt] => 2019-01-10 11:22:35 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4240 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [74] => WP_Post Object ( [ID] => 4287 [post_author] => 58 [post_date] => 2019-01-11 10:46:17 [post_date_gmt] => 2019-01-11 08:46:17 [post_content] => Tupakoivat ovat nykyisin hyvin tietoisia tupakoinnin vaikutuksista terveyteensä, ja noin 70 prosenttia heistä haluaisi lopettaa. Tarvitaan kuitenkin keskimäärin kolmesta neljään yritystä, ennen kuin lopettaminen onnistuu lopullisesti. Keuhkolääkärinä olen monesti saanut vieroitusprojektin käyntiin omalla ”myyntipuheellani”. Lopullisena kimmokkeena lopetuspäätökselle on usein sairastuminen tai sairauden uhka. Voin osoittaa sen puhalluskokeella, joka kertoo, kuinka paljon potilaan keuhkojen toiminnasta on menetetty. Lapsenlapsikortti tehoaa myös: toki potilas haluaa nähdä, miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Usein triggerinä on leikkaus, johon ei ryhdytä ennen kuin tupakointi on lopetettu. Tupakoinnin lopettaminen on mahdollista. Olen vuosia vieroittanut keuhkoahtaumatautipotilaita, jotka ovat polttaneet koko ikänsä isoja savukemääriä. Hekin ovat onnistuneet lopettamaan.

Yleensä tupakointiin liittyviin kysymyksiin vastataan rehellisesti.

Tupakointi on otettava puheeksi. Ei vaadi paljoa aikaa kysyä tupakoivalta potilaalta, paljonko savukkeita kuluu päivässä ja kuinka monta minuuttia kestää aamulla ennen kuin ensimmäinen tupakka syttyy. Näillä kahdella kysymyksellä pääsee hyvin vauhtiin. Yleensä tupakointiin liittyviin kysymyksiin vastataan rehellisesti. Vieroituksen onnistumiseen tarvitaan kuitenkin monta vaihetta. Ne on kuvattu tuoreessa tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden Käypä hoito -suosituksessa, jonka laatimisessa sain olla mukana. Ensin laaditaan hoitosuunnitelma, johon kirjataan vieroituksen tavoitteet ja toteutus. Mikäli potilas ei pysty heti tekemään lopullista päätöstä tupakoinnin lopettamisesta, voidaan sopia, että hän vähentää savukemäärää. Jos nyt menee aski päivässä, niin seuraavaan kontaktiin mennessä menee vain puoli askia.

Kaikki nikotiinituotteet pitäisi palauttaa apteekkiin.

Jos potilas on nikotiiniriippuvainen, tarvitaan myös lääkehoitoa. Tehokkaita reseptilääkkeitä ovat varenikliini, bupropioni ja nortriptyliini. Kaupoista saatavien nikotiinilääkkeiden ongelma on, että osa potilaista jää niihin koukkuun, koska he eivät saa ostaessaan mitään neuvontaa niiden käyttöön. Jos minulta kysytään, kaikki nikotiinituotteet pitäisikin palauttaa apteekkiin. Tuki on tärkeää. Vaikka olisimme keskustelleet potilaan kanssa, vaikka olisimme tehneet vieroitussuunnitelman ja vaikka käytössä olisi lääkitys, tarvitaan tukitoimia. Näitä ovat kontrolli- ja seurantakontaktit, joissa tarkastetaan, pystyikö potilas lopettamaan tai vähentämään tupakointia ja kerrotaan, miten vieroitus etenee. Apuna voi käyttää digitaalisia välineitä, kuten vaikkapa sähköpostia, skype- tai whatsapp-viestiä. Ensimmäinen kontakti on noin kahden viikon kohdalla. Silloin tarkistetaan, lähtikö vieroitusprosessi etenemään, hakiko potilas lääkkeen ja tuliko hänelle haittoja. Silloin myös kerrotaan, mitkä oireet johtuvat lääkkeestä ja mitkä tupakoinnin lopettamisesta. Neljän viikon kohdalla tupakointi on jo melko varmasti kokonaan loppunut. Lääkkeen aloituspakkaus on tässä vaiheessa loppumassa ja potilasta muistutetaan, että lääkkeen ottoa on syytä jatkaa koko hoidon ajan eli 8-12 viikkoa. Viimeisessä kontaktissa lääkekuurin loputtua varmistetaan, että kaikki sujuu hyvin.

Tupakastavieroitusryhmät ovat lisääntymässä.

Tupakastavieroitusryhmät ovat lisääntymässä niin terveyskeskus- ja työterveyshuollossa kuin sairaaloissakin. Tupakkaklinikoiden hyvät käytänteet voivat toimia mallina, kun ne perustavat omia ryhmiään. Jos kaikki hoitosuosituksen toimenpiteet tehtäisiin, olisi tupakoinnin lopettamisen onnistumisprosentti jo suuri. Mitä pitempään potilas on tupakoimatta yhtäkään savuketta, sitä enemmän nikotiinireseptorien määrä hänen aivoissaan vähenee ja herkkyys pienenee, jolloin hänen tekee vähemmän mieli tupakkaa.  Jos on nikotiiniriippuvainen ja repsahtaa eli polttaa vaikka vain yhden savukkeen, nikotiinireseptorit aktivoituvat ja vaativat lisää tupakkaa.

Tupakkaan repsahduksen aiheuttaa usein alkoholi.

Usein repsahduksen aiheuttaa tilanne, johon liittyy alkoholi: otetaan pikkuisen enemmän ja ajatellaan, että kyllähän sen yhden tupakan voi polttaa. Seuraavana päivänä sitten meneekin taas puoli askia. Tilannetta voi verrata alkoholistiin, jolla lähtee putki helposti päälle yhdestäkin alkoholiannoksesta. [post_title] => Tupakoinnin lopettaminen onnistuu hyvällä vieroitushoidolla [post_excerpt] => Tupakoinnin lopettaminen on mahdollista, vaikka riippuvuus olisi paha. Vieroittuminen vaatii kuitenkin keskimäärin kolme tai neljä yritystä, kirjoittaa keuhkolääkäri Heikki Ekroos. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => tupakoinnin-lopettaminen-onnistuu-hyvalla-vieroitushoidolla [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-01-11 11:01:48 [post_modified_gmt] => 2019-01-11 09:01:48 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4287 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [75] => WP_Post Object ( [ID] => 4582 [post_author] => 60 [post_date] => 2019-02-19 15:09:19 [post_date_gmt] => 2019-02-19 13:09:19 [post_content] => Raskaana olevien äitien tupakointia paheksutaan usein, mutta miten sitä parhaiten ehkäistäisiin? Erikoislääkäri Maria Juusela kertoo, millä keinoilla tupakointiin voisi puuttua neuvoloissa – ja miten äitien tarpeet otettaisiin huomioon. ”Sikiön hapenpuute, keskenmenon riski, poikkeava raskauden kulku, pienipäisyys, muutokset aivojen toiminnassa, heikentynyt keuhkojen toiminta ja mahdolliset kehityshäiriöt.” Keuhkoterveysjärjestö Filhan asiantuntijaylilääkäri Maria Juusela mainitsee muutamia raskausajan tupakoinnin haittoja, mutta listaa voisi jatkaa pidemmällekin. Juusela vastaa Filhan Nalle-hankkeesta, jonka päämääränä on ehkäistä ja vähentää raskausajan tupakointia. Hankkeessa kehitetään lopettamisen tuen keinoja yhteistyössä neuvoloiden ja niiden asiakkaiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja terveysalan opettajien kanssa.

Kaikkein huonoin tilanne on alle 20-vuotiailla synnyttäjillä.

Vaikka odottavat äidit haluavat lapselleen parasta, raskauden aikainen tupakointi on Suomessa yhä valitettavan yleistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan vuonna 2017 raskauden alkuvaiheessa tupakoi 12,5 prosenttia synnyttäjistä.  Kaikkein huonoin tilanne on nuorilla. Alle 20-vuotiaista synnyttäjistä jopa 43 prosenttia tupakoi alkuraskauden aikana. Juuselan mukaan suunta on kuitenkin oikea, sillä alkuraskauden aikana tupakoinnin lopettaneiden osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2007 määrä oli 28,5 prosenttia, kun vuonna 2017 tupakoinnin lopetti alkuraskauden aikana jo 49,7 prosenttia.

Tupakka puheeksi ja myytit nurin

Tupakoinnista kysymisen tulisi Juuselan mukaan kuulua rutiineihin – tieto äidin tupakoinnista pitäisi kirjata ylös jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Myös muiden perheenjäsenten tupakoinnista pitäisi kysyä. ”Neuvolassa joudutaan käymään läpi monta asiaa, mutta tupakan puheeksi ottaminen ei käytännössä vaadi kuin 20 sekuntia. ”

Raskausajan tupakointiin liittyy vääriä uskomuksia.

Toisaalta on tärkeää purkaa raskausajan tupakointiin liittyviä vääriä uskomuksia, joihin törmää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. ”Saatetaan luulla, että tupakoinnin lopettamiseen liittyvästä stressistä koituu sikiölle suurempaa haittaa kuin tupakoinnista. Toinen yleinen ajatus on, että tupakoivan on helpompi synnyttää lapsi, koska tupakoivan lapsi on pienikokoisempi ja pienipäisempi. Se ei kuitenkaan oikeuta syntymättömän lapsen terveyden vaarantamiseen.” Lisäksi neuvoloissa tarvitaan erityisiä työvälineitä, kuten häkämittauslaitteita. ”Useimmiten odottavat äidit haluavat lopettaa tupakoinnin ja ovatkin jo yrittäneet. Häkämittaus konkretisoi tupakoinnin vaikutuksia.”

Hoitajilla on korkea kynnys häkämittausten tekemiseen.

Nalle-hankkeessa kävi ilmi, että monessa neuvolassa häkämittareita jo onkin, mutta hoitajilla on korkea kynnys mittausten tekemiseen. Hankkeessa tehtiin hoitajille lyhyt video, jossa kerrotaan, kuinka häkämittaus tulisi tehdä ja miten tupakka otetaan puheeksi. ”Videosta on ollut hyötyä, sillä häkämittareita käytetään hankepaikkakunnilla nyt aiempaa aktiivisemmin. Olisi silti tärkeää, että häkämittaus muodostuisi rutiiniksi, hoitajilla olisi siihen hyvät ja ajantasaiset välineet, ja myös esimiehet sitoutuisivat tavoitteeseen. ”

Äitien arkea pitää ymmärtää

Tupakoinnista kysyminen ja tiedon lisääminen on tärkeää, mutta se ei vielä riitä. Tupakoivia äitejä on kannustettava aktiivisesti, ja heidän voimavarojaan pitää lisätä. ”Miten saisimme tupakoivan äidin motivoitumaan ja olemaan riittävän empaattinen ja sopivan vaativa itseään kohtaan? Pysyvä elintapamuutos vaatii valmistautumista, päätöksen ja siinä pysymisen. Tähän tarvitaan satsausta ja tukea.” Tupakoinnin lopettaminen missä tahansa raskauden vaiheessa on syntymättömän lapsen etu. Juuselan mielestä tupakoiville äideille pitäisi antaa ylimääräinen neuvolakäyntikerta, mutta valitettavasti resurssit ovat monessa kunnassa riittämättömät.

Tupakoinnin lopettaminen kannattaa missä tahansa raskauden vaiheessa.

”Joissain kunnissa ja terveyskeskuksissa on hyvä, jos edes saadaan pakolliset neuvolakäynnit hoidettua. Suomessa on myös hyvin eritavoin toimivia neuvoloita, ja tietyillä alueilla on todella paljon tupakoivia äitejä.” Juusela kertoo, että neuvoloissa on kyllä tarjottu mahdollisuutta osallistua savuttomuusryhmiin, mutta kokemusten perusteella äidit eivät osallistu niihin. Kyse on asenteiden lisäksi käytännön esteistä – osallistuminen on hankalaa töiden tai kotona hoidettavien pienten lasten vuoksi. Nalle-hankkeessa äitien passiivisuus osallistua heille tarjottuun tukeen synnytti oivalluksen: savuttomuuden tukeminen ei saa olla tiukkoihin tapaamisaikatauluihin sidottua. Hankkeessa kehitettiin matalan kynnyksen OmatAskeleet-verkkokoulutus, johon voi osallistua kotisohvalta mihin kellonaikaan tahansa. Koulutus sisältää esimerkiksi tupakoinnin lopettaneen Merituulin tarinan. Hän kertoo videolla, kuinka itse onnistui lopettamaan tupakoinnin – ja mitä hyvää lopettamisesta seurasi.

Tupakointia ehkäistävä jo ennen raskautta

Kaikkein tehokkaimmin raskausajan tupakointia ehkäistäisiin, jos tupakkatuotteiden käyttöä ei ylipäätään aloitettaisi. Juuselan mukaan etenkin nuorten tupakointiin on puututtava. Tupakoinnin lopettamista on tuettava jo ennen raskautta tai raskauksien välissä. ”Tavoite savuttomasta ja nikotiinittomasta Suomesta on myös syntymättömän lapsen etu.” Juuselan mukaan pitäisikin puhua nimenomaan nikotiinittomuudesta: nyt tiedeyhteisössä on alettu ymmärtää nikotiinin omia haittoja tupakansavun haittojen lisäksi. Nikotiini esimerkiksi supistaa verisuonia ja vaikeuttaa hapenkulkua.

Savuton Suomi olisi myös syntymättömän lapsen etu.

Toisaalta nikotiinikorvaushoito voi olla tarpeen, jos odottava äiti ei muuten pysty lopettamaan tupakointia. ”Lyhytvaikutteisia korvaushoitotuotteita, kuten purkkaa ja suusuihkeita, voi käyttää vieroituksessa.” Juusela lisää, että neuvoloissa voisi häkämittarien avulla seurata tupakoinnin vähenemisen vaikutusta veren häkäpitoisuuteen. Tarvittaessa nikotiinikorvaustuotteiden käytön määrää voisi seurata virtsan kotiinipitoisuuksia mittaamalla, jotta veren nikotiinipitoisuus ei korvaushoidon myötä ainakaan nousisi. Artikkelissa on käytetty lähteenä THL:n Perinataalitilastoa (2017) [post_title] => Raskas pahe [post_excerpt] => Raskaana olevien äitien tupakointia paheksutaan usein, mutta miten sitä parhaiten ehkäistäisiin? Erikoislääkäri Maria Juusela kertoo, millä keinoilla tupakointiin voisi puuttua neuvoloissa – ja miten äitien tarpeet otettaisiin huomioon. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => raskaus-tupakka [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-02-20 15:38:55 [post_modified_gmt] => 2019-02-20 13:38:55 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4582 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [76] => WP_Post Object ( [ID] => 4630 [post_author] => 61 [post_date] => 2019-02-27 09:53:11 [post_date_gmt] => 2019-02-27 07:53:11 [post_content] => Olen työskennellyt liikunnan ja terveystiedon opettajana vuodesta 1991. Tällä hetkellä opetan yläkouluikäisiä Martinlaakson koulussa Vantaalla. Nuuskan käyttö nuorten keskuudessa on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Koulussa sen näkee esimerkiksi siitä, että joskus tyhjiä nuuskapurkkeja löytyy käytäviltä. Toissa vuonna syntyi kummallinen buumi: alakouluikäiset alkoivat kerätä maasta käytettyjä nuuskatyynyjä ja käyttää niitä itse. Silloin opettajat ottivat asian vanhempien oppilaiden kanssa puheeksi, jotta nuuskatyynyjä ei heitettäisi maahan. Buumi loppui onneksi pian. Harjaantunut silmäni huomaa joskus oppitunnilla, että jollain oppilaalla on nuuska huulessa. Kun kysyn asiasta, tämä kääntää päänsä pois ja sanoo: ei mulla mitään nuuskaa ole. Tähän on vaikeaa puuttua. Oppilaan laukkua ei saa tutkia, ellei siellä epäillä olevan esimerkiksi jotain, josta voi olla vaaraa muille. Jos oppilaalta kuitenkin löytyy nuuskaa tai tupakkaa, olemme yhteydessä vanhempiin ja kehotamme heitä keskustelemaan asiasta nuoren kanssa. Käymme myös koulussa kasvatuskeskustelun. Keinot ovat silti aika köyhät. Jälki-istuntoa emme tässä tilanteessa anna; sen on todettu olevan tehotonta.  

Koulun cooleimmat tyypit eivät tupakoi

Nuorten tupakointi on vähentynyt, mutta tupakoinnista on samalla tullut jollain tapaa aiempaa röyhkeämpää. Vielä 15 vuotta sitten nuoret piilottelivat tupakointiaan paljon enemmän kuin nykyään. Silti yleisvaikutelma on positiivinen – nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö on kaiken kaikkiaan vähentynyt. Koulun ”cooleimmat” tyypit eivät ole niitä, jotka tupakoivat tai käyttävät nuuskaa. Terveystiedon opetuksessa nikotiinituotteista puhutaan, mutta en halua käyttää sanaa ”valistus”. Se on vanhanaikaista. Pikemminkin nuorille tulee antaa välineitä pohtia asiaa keskenään. Paasaamisesta pitää päästä eroon! Opettaessani haluan vedota nuoren omaan ajatteluun. Teemme esimerkiksi laskelmia siitä, paljonko rahaa menee tupakkaan tai nuuskaan, ja mitä kaikkea muuta samalla summalla saisi. Nykynuoret ovat aika tietoisia rahasta ja kaikesta, mihin rahaa voi käyttää. Puhumme myös jaksamisesta ja esimerkiksi siitä, että nuuskasta voi saada päänsärkyä. Nuuskan käyttäjät kokevat yleensä, ettei satunnaisesta käytöstä ole haittaa. Juttelemme siitä, mitä vaikkapa hammaslääkäri näkisi suussa puolen vuoden päästä, jos nuuskan käyttöä jatkaisi. Tämän päivän nuoret ovat paljon avoimempia kuin 1980-luvulla, jolloin itse olin yläasteiässä. He kertovat avoimesti huolestaan, kun joku omassa perheessä tupakoi. He uskaltavat olla erilaisia ja tuoda omaa persoonaansa hienosti esille – kiitos internetin ja sosiaalisen median. Some on aika ulkonäkökeskeinen, mutta hyvä puoli siinä on se, että nikotiinituotteet näyttäytyvät negatiivisessa valossa, koska ovat haitaksi myös ulkonäölle.  

Tupakoinnilla ei retostella

Joskus joku ulkomailla käynyt oppilas kertoo hämmästyneenä, että näki matkalla automaatin, josta kuka tahansa pystyy ostamaan tupakkaa. Mielestäni nuorten nikotiinituotteiden käytön aloittamista ehkäistäänkin tehokkaasti saatavuuden rajoittamisella. Kun tuotteet eivät ole näkyvillä ja kädenulottuvilla kaupassa, niitä ei tule vahingossa kokeiltua. On ollut myös hienoa huomata, etteivät nuorten esikuvat tupakoi – ainakaan he eivät enää retostele sillä valokuvissa. Tupakointia katsotaan nykyään kieroon. [post_title] => Opettajan mietteitä: tupakkavalistus on vanhanaikainen sana [post_excerpt] => ””Tupakasta tai nuuskasta puhuttaessa pitää paasamisen sijaan vedota nuorten omaan ajatteluun”, kirjoittaa liikunnan ja terveystiedon opettaja Outi Palkama. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => opettajan-mietteita-tupakkavalistus-on-vanhanaikainen-sana [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-03-04 12:27:38 [post_modified_gmt] => 2019-03-04 10:27:38 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4630 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [77] => WP_Post Object ( [ID] => 5187 [post_author] => 62 [post_date] => 2019-04-29 15:13:51 [post_date_gmt] => 2019-04-29 12:13:51 [post_content] => Tupakointi on merkittävä kakkostyypin diabeteksen riskitekijä – vaikka siitä ei paljon puhuta. Professori Tiina Laatikainen kertoo, kuinka tupakointi edistää diabeteksen puhkeamista ja miksi diabeetikon kannattaa tumpata. Painonhallinta mainitaan lähes aina, kun puhutaan kakkostyypin diabeteksesta. Lihavuus onkin taudin yleisin aiheuttaja, mutta ei suinkaan ainoa. Professori Tiina Laatikainen kertoo, että tupakointi on kohtuullisen merkittävä riskitekijä kakkostyypin diabeteksen puhkeamiselle. Laatikainen toimii terveyden edistämisen professorina Itä-Suomen yliopistossa ja tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. ”Tutkimuksissa on arvioitu, että tupakointi lisää sairastumisen riskiä 30 ̶ 40 prosenttia.”

Tupakointi lisää diabetekseen sairastumisen riskiä.

Tupakoinnilla on osuutensa diabeteksen puhkeamiseen myös väestötasolla. Laatikaisen mukaan 6 prosenttia kaikista uusista diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä, jos kukaan ei käyttäisi tupakka- ja nikotiinituotteita. Miksi tupakointi sitten tuntuu jääneen varjoon diabeteksen riskitekijänä? ”Tupakointi on Suomessa ollut pitkään laskusuunnassa. Ehkä on tuudittauduttu siihen, että ollaan menossa hyvään suuntaan”, Laatikainen arvelee.

Nikotiini on suurin pahis

Tupakointi edesauttaa diabeteksen kehittymistä usealla tavalla. Laatikainen selvittää, että sairastumisen todennäköisyyttä kasvattaa tulehdusreaktio, jota tupakointi lisää kehossa. Lisäksi tupakoinnilla on vaikutusta haiman beetasoluihin, joilla voi olla osansa diabeteksen puhkeamisessa. Keskeisin syntipukki on kuitenkin nikotiini, joka supistaa verisuonia ja heikentää insuliiniherkkyyttä. Tupakan lisäksi siis myös muut nikotiinituotteet kasvattavat sairastumisriskiä.

Nikotiini heikentää insuliiniherkkyyttä.

Laatikaisen mukaan nuuskan vaikutusta diabetesriskiin on tutkittu Ruotsissa. Tutkimus osoitti, että nuuskaajilla on keskimäärin noin 15 prosenttia kohonnut riski sairastua diabetekseen. Jos nuuskaa käyttää 5 ̶ 6 rasiaa viikossa, riski on jo sama kuin tupakoivilla. Yli 7 rasiaa viikoittain nuuskaavilla on peräti 70 prosenttia kohonnut riski sairastua.

Tumppaaminen parantaa hoitoa

Merkittävin diabeteksen riskitekijä on silti lihavuus. Kannattaako tupakointi lopettaa silläkin uhalla, että paino nousee? ”Ehdottomasti kannattaa”, Laatikainen vastaa. Erityisen vaarallista tupakointi on henkilölle, jolla jo on diabetes. Useiden diabetekseen liittyvien komplikaatioiden todennäköisyys nimittäin kasvaa tupakoidessa. Tupakointi kiihdyttää sykettä ja nostaa verenpainetta. Se edistää verisuonten kalkkeutumista ja lisää aivohalvausriskiä, silmänpohjamuutoksia sekä munuaisvaurioita. Myös diabeteksen hoito onnistuu paremmin, jos diabeetikko ei tupakoi tai käytä nikotiinituotteita.

Diabeteslääkkeiden teho paranee, kun tupakoinnin lopettaa.

”Nikotiinilla on insuliiniherkkyyttä heikentävä vaikutus. Kun tupakoinnin lopettaa, insuliinin vaikutus ja diabeteslääkkeiden teho paranee. Diabeetikoita pitäisi kaikin tavoin tukea tupakoinnin lopettamisessa, vaikka paino nousisikin.”

Pohjois-Karjalassa terveyden edistämien on arvossa

Tiina Laatikaisen ydinasiantuntemusta ovat kansansairaudet ja niiden riskitekijät, sairauksien ehkäisy ja hoidon laatu perusterveydenhuollossa. Kuinka terveyden edistämisen professori luonnehtii oman alueensa, Pohjois-Karjalan, suhtautumista savuttomuuteen? Laatikaisen mukaan Pohjois-Karjalassa tupakoidaan vuoden 2018 FinSote-tutkimuksen perusteella hieman vähemmän kuin Suomessa keskimäärin, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Eniten tupakoidaan Lapissa ja Etelä-Karjalassa, vähiten Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Savuttomuustyössä on alettu aktivoitua.

”Pohjois-Karjalassa terveyden edistämistä arvostetaan ja pidetään tärkeänä. Täällä on myös terveyden edistämistä tukevia rakenteita, kuten Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ja maakunnallinen savuttomuustyöryhmä.” Laatikaisen mielestä savuttomuustyö ei kuitenkaan ole Pohjois-Karjalan terveydenhuollossa niin pitkällä kuin se voisi olla, vaikka asiassa on pikkuhiljaa alettu aktivoitua. Esimerkkiä voisi professorin mukaan ottaa vaikkapa Hämeenlinnan Savuttomat vauvat -kampanjasta tai Päijät-Hämeestä, jossa on aktiivisesti edistetty savuttomana leikkaukseen -mallia. [post_title] => Varjoon jäänyt diabetesriski [post_excerpt] => Tupakointi on merkittävä kakkostyypin diabeteksen riskitekijä – vaikka siitä ei paljon puhuta.  Professori Tiina Laatikainen kertoo, kuinka tupakointi edistää diabeteksen puhkeamista ja miksi diabeetikon kannattaa tumpata. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => varjoon-jaanyt-diabetesriski [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-04-29 15:13:51 [post_modified_gmt] => 2019-04-29 12:13:51 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=5187 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [78] => WP_Post Object ( [ID] => 5316 [post_author] => 63 [post_date] => 2019-05-13 09:15:26 [post_date_gmt] => 2019-05-13 06:15:26 [post_content] => Eurooppa on edistynyt merkittävästi tupakoinnin vähentämisessä, siitä ei ole epäilystäkään. Parin viime vuosikymmenen poliittiset toimintalinjaukset kantavat hedelmää: eurooppalaisten tupakointi on vähentynyt ja yhä harvemmat lapset aloittavat tupakoinnin. Mutta onko kaikki työ nyt tehty? Onko tupakkaongelma ”ratkaistu”? Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun miljoonat lapset ja nuoret idässä, lännessä, pohjoisessa ja etelässä aloittavat yhä joka vuosi tupakoinnin? Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun 10 % sadan miljardin euron arvoisesta tupakkamarkkinasta on yhä sääntelyn ja verotuksen ulottumattomissa ja hyödyttää vain rikollisia? Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun sosiaalinen media on pullollaan tupakkatuotteiden ja -yritysten mainontaa ja myynninedistämiskampanjoita?

Tupakointi on yhä edelleen houkuttelevaa, edullista ja aiheuttaa riippuvuutta

Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun tupakointi on yhä edelleen houkuttelevaa, edullista ja aiheuttaa riippuvuutta? Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun tupakan valmistajat yhä edelleen käyttävät miljoonia ja taas miljoonia euroja lobbaukseen? Voiko tupakkaongelma olla ratkaistu, kun vain muutama Euroopan maa yrittää ratkaista sitä aktiivisesti? *** Eurooppalaiset valitsevat muutaman päivän päästä uuden parlamentin ajamaan etujaan. Jotkut tuoreista mepeistä pääsevät parlamentin terveyskomiteaan. Uusi Euroopan komissio aloittaa työnsä pian tämän jälkeen, ja siihen toivottavasti kuuluu myös eurooppalaisten terveyttä valvomaan nimetty komissaari. Toisin kuin poliittisissa asioissa yleensä, tupakan suhteen on selvää, mitä on tehtävä: Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus on pantava toimeen. Tulevalla kaudella tulee eteen useita EU-tason tilaisuuksia ottaa ratkaisevia edistysaskeleita. EU on parhaillaan panemassa täytäntöön paikannus- ja jäljitysjärjestelmää, jonka avulla jäsenvaltiot ja EU voivat vähentää laittomien, laillisista toimitusketjuista ”kadonneiden” tupakkatuotteiden määrää. Laittomaan tupakkakauppaan puuttumalla vähennetään halpojen, verottamattomien ja sääntelemättömien tuotteiden päätymistä niille kaikkein alttiimpina olevien nuorten käsiin. Toimivan järjestelmän avulla hallitusten on entistä helpompi suojautua tupakoinnin ehkäisytoimia heikentäviltä vaikutusyrityksiltä ja kerätä samalla verotuloja. Myöhemmin vuonna 2019 toimielimet jatkavat keskusteluja siitä, miten parhaiten kohdentaa käytettävissä olevat merkittävät tutkimusresurssit. Tupakoinnin torjuntaa koskeva FCTC-puitesopimus velvoittaa sopijapuolet – mukaan lukien EU ja sen jäsenvaltiot – kehittämään ja edistämään näyttöön perustuvia tupakoinnin vähentämiskeinoja sekä toteuttamaan niitä parhaalla mahdollisella tavalla omalla alueellaan. Tähän velvoitteeseen keskittyvä globaali Knowledge Hub -tietämyskeskus sijaitsee Suomessa.

Tupakan vähimmäisverotasoja korotettava

Vuonna 2020 uusi komissio voi ehdottaa uutta direktiiviä tupakkaveroista. Vaikka verotus on tehokkain yksittäinen tupakoinnin vähentymistoimi, sitä käytetään tehokkaasti vain kourallisessa Euroopan maita. EU-maiden välisten hintaerojen pienentäminen vähimmäisverotasoja korottamalla edistäisi kansanterveyttä estämällä miljoonia aloittamasta tupakointia keskipitkällä aikavälillä. Samalla se toisi enemmän verotuloja valtioiden kassoihin. Vuonna 2021 komissio antaa selonteon viime aikojen tärkeimmästä saavutuksestaan eli tupakkatuotedirektiivistä. Markkinatilanteen kehityksen, keskeisten toimenpiteiden tehokkuuden ja terveysvaikutusten tarkastelun lisäksi kattavan raportin on sisällettävä vastaus seuraavaan kysymykseen: ovatko toimet riittäviä? Lähivuosina meidän on lisäksi tarkasteltava kriittisesti lapsiamme tupakkamainonnalta suojelevaa lainsäädäntöä. Vuoden 2003 direktiivi on peräisin ajalta ennen WHO:n tupakkapuitesopimusta ja siinä määritettyjä suuntaviivoja sekä sosiaalista mediaa, jonka aikakautta lapsemme nyt elävät. *** Suomi otti EU-puheenjohtajuuskaudellaan 2006 käyttöön Terveys kaikissa politiikoissa -käsitteen. Tästä HiAP-periaatteesta (Health in All Policies) tuli laajalti käytetty ja viitattu käsite, minkä seurauksena sen alkuperäinen merkitys on menettänyt tehoaan. Kuitenkin tupakoinnin vähentämistyön onnistuminen riippuu paljolti sen toteuttamisesta. Tupakoinnin vähentäminen on nyt sisäistettävä ja toteutettava monella tasolla: verotuksessa ja rahoituksessa, taloudessa ja tullitoiminnassa, tutkimuksessa sekä audiovisuaalisen kulttuurin, internetin ja maatalouden sääntelyssä. Tätä korostetaan puitesopimuksessa. Samalla kun terveysyhteisö ajaa asiaa eteenpäin, meidän on turvauduttava vahvaan eurooppalaiseen terveysjohtajuuteen, jota kansalaiset haluavat, tarvitsevat ja toivovat. Toivomme että Suomi, jolla yhtenä harvoista Euroopan maista on tavoitteena savuton ja nikotiiniton sukupolvi ja joka ensimmäisenä maana korostaa kaikkien sektoreiden välisen yhteistyön merkitystä terveystyössä, vastaa huutoon tänä vuonna. [post_title] => Euroopan on sitouduttava vahvemmin tupakoinnin vähentämiseen [post_excerpt] => Eurooppa on edistynyt tupakoinnin vähentämisessä, utta onko kaikki työ nyt tehty? Onko tupakkaongelma ”ratkaistu”, kysyy Anca Toma Friedlaender Smoke Free Partnershipistä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => euroopan-on-sitouduttava-vahvemmin-tupakoinnin-vahentamiseen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2019-05-13 09:15:26 [post_modified_gmt] => 2019-05-13 06:15:26 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=5316 [menu_order] => 0 [post_type] => blogi [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) )

lisää