fbpx

Rahalla saa ja tupakasta pääsee!

SOTE-uudistuksen tavoite on kunnianhimoinen: vapaasti valittavat, helposti saatavissa olevat, tarpeenmukaiset ja kustannustehokkaat palvelut. Ohjataanko siis myös tupakoinnin vieroitushoitoon enemmän aikaa ja rahaa? Tupakointihan aiheuttaa eniten sairauksia, komplikaatioita, kuolemia sekä lääke- ja leikkaustulosten huononemista. Tupakasta vieroituksessa tehokkaimmaksi on todettu intensiivinen pitkäaikaistuki joko erityistyöntekijän avulla tai vertaisryhmässä. Silti nämä palvelut puuttuvat terveydenhoitoyksiköiden palveluvalikoimasta usein kokonaan. Myöskään tupakoinnin puheeksi ottamista, lopetuskehotusta, kannustamista, lääkehoitoon ja verkkotukeen ohjausta tai seurantaa ei toteuteta systemaattisesti.

Tupakoinnin voi haistaa ja nähdä, joskus kuullakin. Tupakka aiheuttaa suun ja nenän limakalvojen ärtymistä ja hammasongelmia. Pitkittynyt tai toistuva flunssakin voi liittyä tupakointiin. Koska tupakointi aiheuttaa niin paljon erilaisia terveysriskejä ja sairauksia, on tupakoinnin puheeksi ottaminen aina perusteltua. Tupakasta vieroitus voi olla yksi tärkeimmistä tekijöistä esimerkiksi diabeetikon tai muun sydän-ja verisuonisairaan ennusteelle. Silti terveydenhuollossa kirjataan monesti asiakkaan terveyden kannalta paljon mitättömämpiä asioita, mutta ei mitään tupakoinnista. Ajanpuute ei riitä selitykseksi: Tupakasta kysymisen voi yhdistää esimerkiksi hampaiden tai nielun katsomiseen, tai vaikkapa keuhkojen kuuntelun lomaan. Lyhytkin puuttuminen voi tehota, etenkin toistettuna. Jos tupakoinnista ei kysytä, asiakkaalle voi syntyä käsitys, ettei asiaa pidetä tärkeänä.

Puheeksi ottamisessa tärkeintä on ystävällinen, toiveikkuutta herättävä asenne ja kärsivällisyys. On tavallista, että ennen lopullista eroa henkilö on tehnyt jo kolmesta seitsemään tupakkalakkoa. Empatia ja tupakkalakoista tai vähentämisestä annettava myönteinen palaute auttavat asiakasta paremmin kuin moite.

Empatia ja myönteinen palaute auttavat asiakasta paremmin kuin moite.

Yhdeksän kymmenestä tupakoitsijasta kärsii nikotiiniriippuvuudesta. Lopettaja voi kokea sekä fyysisiä että psyykkisiä vieroitusoireita, jotka vaikeuttavat vakiintuneesta tavasta luopumista. Riippuvuuden myötä tupakointi on voinut muuttua työn tauottamisen, palkitsemisen, rauhoittumisen tai rentoutumisen keinoksi, joskus ystäväksi ja lohduttajaksikin. Pysyvä luopuminen voi vaatia, että näihin tarpeisiin löytyy terveellisempiä korvikkeita. Tarvitaan oivalluksia sekä asenteiden ja jopa identiteetin muutosta.

Vaikka on tahtomattaan ajautunut tupakkatehtaiden orjuuteen, voi tupakoitsija itse tulkita tupakointinsa jopa vapaudeksi. Pitkäaikaisen tupakoinnin lopettanut Lea Puusaari kertoo omasta asennemuutoksestaan näin: ”Aiemmin olin ajatellut, että lopettamisen jälkeen en enää saa polttaa. Aloin oivaltaa, että minun ei enää tarvitse polttaa.” (HS 10.10.2016)

Tupakoitsija tarvitsee lisätietoja, laaja-alaista keskustelua ja vertaistukea. Työni Helsingin tupakkaklinikalla on osoittanut minulle, miten paljon apua vertaisryhmä voi tupakasta luopumisen prosessiin antaa. Parasta on, jos asiakkaalle voidaan sopia suoraan soittoaika ryhmän ohjaajalle, jolloin myös lopettamiseen sitoutuminen tehostuu. Parhaita tuloksia on saatu yhdistämällä lääkitys ja vähintään vuoden kestänyt vertaisryhmän tuki.

Tupakoinnin lopetus kohentaa terveydenhuollon asiakkaiden terveydentilaa ja taloutta. Samalla heidän hoitamisestaan tulee helpompaa ja edullisempaa. Poistetaan siis terveydenhuollon vinoutuneet asenteet ja satsataan tupakan vieroitukseen nykyistä enemmän aikaa ja rahaa!

Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 7.-13.11.2016. Tänä vuonna EPT-viikolla halutaan kannustaa puhumaan ja kysymään rohkeasti päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista. Vieraile verkkosivuilla ja tutustu mm. hyvien käytäntöjen tarjottimeen, josta löytyy välineitä ja apua puheeksiottoon.

Outi Seppälä

Outi Seppälä on yleislääketieteen erikoislääkäri, psykoterapeutti ja työnohjaaja, joka työskentelee terveyskeskuslääkärinä sekä Helsingin kaupungin tupakkaklinikan tukilääkärinä.