fbpx

Vuokrata halutaan: savuton koti

Muutimme poikani ja kissani kanssa asumaan 1970-luvun lopulla rakennettuun kerrostaloon kuutisen vuotta sitten. Kotimme sijaitsi kolmikerroksisen talon keskikerroksessa.

Naapurit olivat tosi mukavia ja talossa oli hyvä yhteishenki: kastelimme toistemme kukat loma-aikoina ja autoimme muutenkin tarvittaessa.

Vuoden 2013 alussa tilanne muuttui täysin. Alakerran asunnon osti vanhempi rouva, joka paljastui nopeasti ketjupolttajaksi. Hän tupakoi sekä parvekkeella että sisällä asunnossaan aamuviidestä iltamyöhään.

Savua oli joka puolella: Sitä tuli parvekkeelta parvekkeelle, avattujen ikkunoiden ja rakenteiden kautta sisälle asuntoon ja myös porraskäytävään. Kun tulin iltapäivällä kotiin, tupakansavu oli vastassa jo alaovella. Muutkin asukkaat kärsivät savusta, mutta se tuntui eniten meillä, koska hänen asuntonsa sijaitsi suoraan alapuolellamme.

Kävin aika pian rouvan ovella kertomassa ongelmasta. Ajattelin, että hän ei ehkä ole tajunnut sitä, miten paljon savu häiritsee meitä muita, koska oli asunut aiemmin omakotitalossa. Ehdotin, että hän voisi mennä pihan tupakkapaikalle polttamaan, mutta vastaanotto oli jäätävä. Sain kiukkuisen vastauksen, että hän saa tehdä omassa asunnossaan mitä haluaa, eikä aio muuttaa tapojaan meidän vuoksemme. Piste.

Niinpä otin yhteyttä isännöitsijään. Vaikka kerroin, että tilanne on jatkunut jo kuukausia ja on sietämätön, hän kuittasi viestissään ongelman väliaikaiseksi, luultavasti ilmanvaihtojärjestelmän säädöistä johtuvaksi häiriöksi.

Viimeinen pisara oli, kun poikani sai sitkeän, kovan yskän, josta ei päässyt eroon millään.

Olin asunnossa vuokralla ja otinkin seuraavaksi yhteyttä asunnon omistajaan. Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin taloyhtiön hallituksessa, mutta myöhemmin kuulin, ettei hän ollut näin tehnyt. Toisaalta sekä isännöitsijä että taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja polttivat itse, eivätkä ehkä siksi pitäneet ongelmaa kovin vakavana.

Kesäkuumalla olisin halunnut pitää lasitetun parvekkeeni ikkunoita auki, mutta se oli mahdotonta. Tunnen tupakoinnin haitat, ja tiedän, miten vaarallista tupakansavu on sivullisillekin. Nyt sain tutustua näihin haittoihin itse: Sekä minä että poikani kärsimme allergisesta nuhasta, joka paheni tupakansavussa. Viimeinen pisara oli, kun poikani sai sitkeän, kovan yskän, josta ei päässyt eroon millään.

Jokaisella on oltava oikeus puhtaaseen, raittiiseen ilmaan. Tämän oikeuden tulisi ohittaa tupakoitsijan oikeus tupakoida. Olen hyvilläni siitä, että parveketupakointiin puututaan uudessa tupakkalaissa. Valitettavasti en usko, että tilanne korjaantuu nyt hyväksytyillä säädöksillä, vaan olisin toivonut vielä radikaalimpia uudistuksia. Jos ongelmatilanteiden ratkominen ja niistä viranomaisille ilmoittaminen jää yksinomaan taloyhtiön johdon aktiivisuuden varaan, tulos riippuu liikaa henkilöistä ja heidän intresseistään. Siksi kannatan tupakoinnin täyskieltoa taloyhtiöihin.

Meidän taloyhtiössämme tilanne ei edennyt tai kohentunut mitenkään, joten tein oman ratkaisuni: Runsas vuosi sitten muutimme noin 500 metrin päähän toiseen asuntoon. Ennen muuttoa tarkistin, polttaako joku uusista naapureistani. Nyt nautin kesästä ja raittiista ilmasta ikkunat auki.

Lisätietoja siitä, mitä uudessa tupakkalaissa säädetään parveketupakoinnista:

Hallituksen esitys eduskunnalle tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 15/2016 vp)

Isännöintiliitto ja Kiinteistöliitto: Taloyhtiöt odottavat tupakkalakiin vielä selvennystä (Tiedote 21.6.2016)

Kuvat: Freeimages ja Mette Strauss

Mette Strauss

Mette Strauss on parveketupakoinnin vastustaja ja KRAN rf:n toiminnanjohtaja. KRAN on päihdealan keskusjärjestö, joka tarjoaa ruotsinkielistä vertaistukea, neuvontaa ja koulutusta alkoholin ja huumeiden käyttöön liittyvissä kysymyksissä.