Bye bye holhous, meistä tulee eurooppalaisia!

Eduskunnassa kytee viinakapina. Mitä ihmettä, mistä tässä oikein on kysymys? No, alkoholilaista tietenkin. Maaliskuussa julkaistiin lausuntoyhteenveto uudistettavasta alkoholilaista. Useat lausunnon antajat totesivat, että lakiehdotuksessa on lukuisia kansanterveyden kannalta ongelmallisia kohtia. Ongelmat voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: kaupan hyllyt täyteen vahvempia oluita ja limuviinoja, niin Suomi lähtee nousuun. Kyseessä on eräänlainen CC-PP-peli, jossa voitot virtaavat yksityisille haittojen jäädessä yhteisöjen maksettavaksi.

Joukko kansanedustajia halusi, että lausuntojen sato oikeasti huomioidaan ja ainakin pahimmat valuviat lakiehdotuksesta korjataan. Tämän jälkeen kuitenkin muutama hallituspuolueen kansanedustaja kiirehti lausumaan, että alkoholilaki etenee, koska asia on sovittu! Sitä paitsi uusi laki vapauttaa meidät kertaheitolla holhousyhteiskunnan kahlehtivasta otteesta ja tekee meistä vihdoinkin eurooppalaisia. Tämä herättää monia kysymyksiä: Miksi lausuntoja pyydetään, jos mitään ei ole tarkoitus muuttaa? Mikä on se holhousyhteiskunta, jonka kuristusotteesta meidän tulee vapautua? Mikä on se eurooppalainen juomakulttuuri, jota kohden nyt pääsemme kirmaamaan?

Holhousyhteiskunta on kummallinen hokema, jota ei yhtään avata. Käyttääpä siitä eräs kansanedustaja ilmaisua ”yksi Euroopan tiukin sääntely-ympäristö”. On hyvä muistaa, että tulevaisuuden suurkuluttajat tulevat tämän päivän kohtuukäyttäjistä. Tuon virtauksen patoaminen ei ole holhoamista, vaan vastuullisuutta.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä eurooppalaista alkoholikulttuuria, kuten ei myöskään haitatonta alkoholikulttuuria.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä eurooppalaista alkoholikulttuuria – perinteisiksi viinimaiksikin katsottujen maiden alkoholikulttuurit poikkeavat toisistaan. Haitatonta alkoholikulttuuria ei ole missään. Eri maiden alkoholiprofiileihin voi tutustua Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilla.

WHO:n 194:stä jäsenvaltiosta 180 käyttää erilaisia alkoholipoliittisia keinoja haittojen rajoittamiseksi. Siis haittojen rajoittamiseksi, ei holhotakseen. Suomi käyttää tutkitusti tehokkaita keinoja, ja meitä pidetään maailmalla esikuvina niin kansainvälisessä tiedeyhteisössä kuin vastuullisten päättäjien joukossakin.

Sovituista asioista kiinni pitäminen on erikoinen ajatus, jos se kehystetään vaateella lakiehdotusten vaikutusten arvioinnista ja tietoon perustuvasta päätöksenteosta. Lausuntokierros on osa hyvän hallintotavan mukaista valmisteluprosessia ja demokraattista päätöksentekoa. Päättäjien olettaisi seisovan näiden vaateiden takana. Jos ehdotus on korjattavissa paremmaksi, se tehdään. Jos se on niin kehno, ettei se ole korjattavissa, se perutaan kuten veneille ja moottoripyörille kaavailtu vero.

Lakiehdotuksessa on paljon hyviä kohtia kuten yrittäjien hallinnollisen taakan keventäminen. Kun pidetään kansanterveys keskiössä ja ehdotuksesta pudotetaan pois sitä vaarantavat seikat, saamme maahamme hyvän ja modernin lain, joka ensimmäistä kertaa ei lisää haittoja, kuten aiemmat lainmuutokset.

Kuvat: Ehyt ry ja Pixabay