Viidentoista vuoden harppauksia
Vuonna 2001 Suomessa asetettiin kunnianhimoinen tavoite: 16–18-vuotiaiden tupakointi pitäisi saada vähenemään alle 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tuolloin lähes joka kolmas ikäryhmästä ‒ sekä tytöistä että pojista ‒ poltti päivittäin. Moni pitikin tavoitetta varmasti epärealistisena. Se kuitenkin saavutettiin.
Vuonna 2001 olin itse 18-vuotias ja kuuluin tähän suurennuslasin alla olleeseen ikäryhmään. Pidin tupakointia siistinä ja yritin esittää osaavani asian, kuten niin monet muutkin. Baareissa ja yökerhoissa savusi niin että silmiä kirveli.
Pahin innostus oli kuitenkin alkanut jo laantua. Kriittinen aika alkoi teini-iässä ja kesti muutaman vuoden. Tämän ilmiön tupakkayhtiöt ovat tienneet pitkään. Omien teinivuosieni lähestyessä nuoria yritettiin houkutella esimerkiksi hiphop- ja graffitikulttuurista ammentavilla Yo!-savukkeilla (kuvassa). Ne vedettiin nopeasti markkinoilta, mutta ainakin minun muistiini nämä askit kassalla jäivät pysyvästi.
Nykyiset 16‒18-vuotiaat eivät enää näe kassoilla tupakka-askien rivistöä. Täysi-ikäisyyden juhlistamiseen ei myöskään liity jonkinasteista häkämyrkytystä ‒ ellei sitä itse hae ravintolan tupakkakopista. Tupakkayhtiöiden keinovalikoima nuorten tavoittamiseen on kaventunut olennaisesti asteittain tiukennetun lainsäädännön ansiosta. Aikuisten tupakoinnin väheneminen tarkoittaa myös yhä harvempaa tupakoivaa äitiä ja isää, joilta ottaa mallia tai napata salaa ensimmäiset savukkeet.
Tupakkayhtiöiden keinovalikoima nuorten tavoittamiseen on kaventunut lainsäädännön ansiosta.
Joitakin kortteja on kuitenkin yhä kääntämättä. Maailman tupakattoman päivän (31.5.) teemana ovat tänä vuonna tuotemerkittömät pakkaukset (ns. plain packaging, kuvassa). Ne ovat olleet onnistuneesti käytössä Australiassa jo vuodesta 2012 ja monet Euroopan maat tuovat niitä nyt osaksi tupakkalainsäädäntöään. Myös lasten altistaminen tupakansavulle autoissa on kielletty monessa maassa. Suomi on tässä mielessä tippumassa tupakkapolitiikan kärkimaiden kelkasta ‒ tuoreeseen hallituksen esitykseen ei sisältynyt kumpikaan näistä.
Paljon mahdollisuuksia olisi myös sen sääntelyssä, mitä pakkauksen sisältä löytyy. Uusi EU:n tupakkatuotedirektiivi toi tullessaan kiellon tunnusomaisten makujen, kuten mentolin käytölle savukkeissa. Makuaineiden sääntely muissa tupakka- ja nikotiinituotteissa jäi silti kansallisen lainsäädännön varaan.
Suomessa ollaan ottamassa näiden sääntelyssä tärkeä askel. Hallituksen esitys ehdottaa tunnusomaisten makujen käytön kieltämistä myös sähkösavukkeissa, mikä on linjassa savukkeille tulevan kiellon kanssa. Myös sähkösavukehöyry saisi siis jatkossa maistua vain tupakalta.
Makuaineet eivät ole pelkkä makuasia. Maku- ja lisäaineilla tehdään terveydelle haitallisista ja riippuvuutta aiheuttavista tuotteista helpommin käytettäviä. Esimerkiksi mentolitupakan savua pystytään hengittämään keuhkoihin syvemmälle kuin tavallista tupakkaa poltettaessa. Sillä on hintansa terveydelle.
Suuri osa selvitykseen vastanneista katsoi, että makuaineiden rajoittaminen tekisi sähkösavukkeen käytöstä vähemmän nautittavaa ja tylsempää. Osa oli sitä mieltä, että se lisäisi tupakanhimoa ja vaikeuttaisi tupakoinnin vähentämistä tai lopettamista. Jos makuaineiden sääntelyyn haluttaisiin hakea jonkinlaista kompromissia, tupakkamaun lisäksi vähittäismyyntiin voitaisiin sallia yksi tai kaksi valinnaista maustettua e-nestettä per myyntilupa vuoteen 2020 asti, jolloin mentolisavukkeidenkin saama siirtymäaika päättyy.
Tylsyydessä piilee kuitenkin lopulta sekä tuotemerkittömien pakkausten että makuainekieltojen teho. Uteliaisuus ja halu kokeilla uutta ovat nuorten mukaan sähkösavukekäytön kärkisyitä eri maissa toteutetuissa tutkimuksissa (esim. 1, 2, 3, 4).
Uteliaisuus ja halu kokeilla uutta ovat nuorten mukaan sähkösavukekäytön kärkisyitä.
Juuri tähän tuhannet makuyhdistelmät, värikkäät pakkaukset ja tyylitellyt laitteet iskevät. Jos haluaisimme ottaa aimo askeleen nuorten suojaamisessa nikotiiniriippuvuudelta, vaatisimme tuotemerkittömät pakkaukset samalla sekä savukkeille, sähkösavukkeille että e-nesteille. Vähintään voisimme miettiä sitä, miksi sallimme sähkösavukelaitteissa esimerkiksi maastokuosit ja Hello Kitty -kuviot? Olisiko syytä varautua jo aikaan, jolloin tavallistenkin savukkeiden pintaan ilmestyy myös meillä värejä, kuvioita ja kimalletta?
Tylsäksi koettuja tuotteita nuoret eivät kokeile. Käytön lopettaminen ‒ ei siis vain nikotiinituotteesta toiseen siirtyminen ‒ on myös sitä helpompaa, mitä vähemmän mielihyvää käyttö enää tuottaa.
Millainen on 16–18-vuotiaiden suomalaisnuorten maailma 15 vuoden kuluttua? Tupakkalain tavoitteen mukaan koko Suomen pitäisi olla silloin jo muuttunut savuttomaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että aikuisväestöstä enää alle viisi prosenttia tupakoi päivittäin.
Kun ajattelee pelkästään viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunutta muutosta siinä, mikä on tupakoinnin asema nuorten sosiaalisessa ympäristössä, tavoite ei tunnu lainkaan mahdottomalta. Onnistumisiin savukkeiden käytön vähentämisessä ei voi kuitenkaan tuudittautua. Suomalaispojilla savukkeiden ja nuuskan yhteiskäyttö on nykyään yleisin tapa käyttää tupakkaa. Nuuskan sisältämiin aineisiin ja nuuskapakkauksiin Suomella ei ole sananvaltaa, mutta siitä voimme päättää, millaisia nuuskatuotteita Suomeen saa tuoda.
Hallituksen esityksessä savuttomuustavoitetta laajennetaan myös nikotiinituotteiden käytön loppumiseen. Se on linjassa kansainvälisen tupakkapuitesopimuksen kanssa, joka velvoittaa paitsi tupakoinnin, myös nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn. Voidaanko tässä onnistua? Jos nikotiini muuttuu nuorten silmissä tylsäksi, siihen on mahdollisuus.
Kuva: Shutterstock
