Tavoitteena kohtuullinen terveys

Kannatan terveyttä kohtuullisesti nautittuna. Liiallinen terveysintoilu lähestyy holhousta, joka saa ihmiset kavahtamaan hyviäkin asioita. Myös pakkokeinot ja kiellot synnyttävät vastarintaa.

Miten terveyden ylläpitämisestä pitäisi puhua? Aristoteles oli kohtuuden ystävä, jonka mukaan inhimillisten luonteiden hyveet ovat kohtuullinen välimuoto liiallisuutta ja puutteellisuutta edustavien paheiden välillä.

Myös terveyden vaalimisessa voidaan mennä kohtuuttomuuksiin. Useimmilla meistä lienee joitain paheita ja heikkouksia – minä esimerkiksi pidän suklaasta, erityisesti tummasta.

Hyvään elämään kuuluvat myös leikkimielisyys ja ryppyotsattomuus. Kuuden lapsenlapsen isoisänä minua hellyttää Nalle Puh. Nalle Puh on heikkoluonteinen ja ahmii joskus hunajaa niin, ettei enää mahdu ovesta ulos. Hän potee keskivartalolihavuutta, kuten moni meistä muistakin.

Nalle Puh ei välttämättä elä terveysnormien mukaan, mutta mitä terveys oikeastaan on? Se voidaan määritellä monella tavalla, esimerkiksi niin, että terveys on sairauden poissaoloa. Nykyisin terveyttä pidetään ei niinkään tilana, vaan kykynä osallistua elämän melskeisiin.

Terveysmääritelmien vaarana on medikalisaatio. Siinä kaikki poikkeamat tietystä terveydentilasta ovat sairauksia, joihin on etsittävä lääkkeitä ja muita hoitomenetelmiä.

Terveys voi olla myös yhteiskunnallisen leimaamisen ja vallankäytön muoto. Ranskalainen filosofi Michel Foucault on korostanut tätä näkökulmaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 1981 asti. Edelleen näin tehdään monissa kulttuureissa.

Onko tupakanvastaisuudessa menty liian pitkälle?

Tupakointi johtuu nikotiiniriippuvuudesta. Mutta tupakointi on myös kulttuurisesti opittu tapa, johon liittyy psyykkisiä ja fysiologisia altistavuustekijöitä.

Onko tupakanvastaisuudessa menty liian pitkälle? Minusta ei. Tupakoinnin kieltäminen julkisilla paikoilla, ravintoloissa ja yleisissä kulkuneuvoissa on hyvä asia. Jos tupakoitsija haluaa tuprutella, hänen on tehtävä se niin, etteivät sivulliset henkilöt altistu tahtomattaan savulle.

Kulttuuri muuttuu hitaasti – mutta muuttuu kuitenkin. Opiskeluaikana poltin aika paljonkin, ja ilmapiiri oli silloin tupakan suhteen erilainen, nykyistä sallivampi.

En kaipaa tupakkaa enkä haluaisi, että kenenkään tarvitsisi kärsiä nikotiiniriippuvuudesta. Elämässä on paheita, jotka ovat minusta arvokkaampia kuin tupakka. Esimerkiksi suklaa. Tai Nalle Puhin hunaja.

Kuva: Rondo