Tupakka kuuluu museoon, ei rannalle
Aikamatkailua harrastavana historioitsijana voin kertoa teille salaisuuden: tulevaisuudessa museon lasivitriinissä on esillä menneisyyden turhakkeita. Omituinen, ympäristöä kuormittanut krääsä kiinnostaa museossa kävijöitä. Lasivitriineissä on esillä hajustettu koirankakkapussi, nakinlämmitin, banaanin säilytyskotelo – ja tupakantumppi!
Tumpin vieressä on teksti, jossa kerrotaan tupakoinnin tappaneen 8 miljoonaa ihmistä vuosittain.
”Ai että tuollaistakin on joskus ollut, kyllä ennen vanhaan oltiin hulluja”, ihmiset päivittelevät.
Kun astun ulos aikakapselistani vuonna 2021, tupakantumppeja lojuu vielä bussipysäkkien edustoilla, kirjastojen ja ravintoloiden sisäänkäynneillä ja jopa lenkkipoluilla. Toisinaan huomaan myös käytettyjä nuuskapusseja. Nekin ovat kummallinen keksintö, jotka tulevaisuudessa lepäävät museossa.
Tumpit likaavat Itämerta ja voivat päätyä kalojen vatsaan.
Päätän suunnata uimarannalle. Kai ihmiset tietävät, että tumpit sisältävät mikromuovia ja myrkkyjä? Tumpit likaavat Itämerta ja voivat päätyä kalojen vatsaan. Historioitsijana haluan käydä itse katsomassa, miten ihmiset kohtelevat rantoja vuonna 2021.
Kaupungin hiekkarannalla tuoksuu meri ja lokit kirkuvat. Näen nuorisoa pelaamassa lentopalloa ja lapsiperheitä eväineen. Pienet taaperot kirmaavat edestakaisin ja poimivat pulleisiin käsiinsä hiekassa lojuvia kiviä, simpukoita – ja milloin mitäkin roskaa. Silloin äkkään tumpin. Siinä se on, vaalean hiekan keskellä miltei huomaamattomana. Ja sitten näen toisen. Ja kolmannen. Eivätkö ihmiset tiedä, että tumppi on myrkyllinen roska ja voi aiheuttaa pienelle lapselle hengenvaarallisen nikotiinimyrkytyksen? Poimin tumpit hiekasta ja vien roskikseen.
Kävellessäni rannan poikki alan muistella nuoruuttani, parasta ystävääni Keijoa ja lomamatkaamme Mallorcalle. Makasimme tunteja rannalla. Itse palan herkästi, joten rasvasin itseäni huolella. Silti olin illalla punainen kuin rapu.
UV-säteilyssä paistattelulla ja tupakoinnilla on yksi yhteinen tekijä.
Keijo sen sijaan rehvasteli, ettei koskaan pala, eikä tarvitse aurinkorasvaa. Hän käänteli itseään kuin makkaraa tikun nokassa, röyhytteli samalla tupakkaa ja puhalteli savua kohti taivasta. Tumpit hän tökkäsi hiekkaan. Hotellilla hän joutui painelemaan rakkulaista ihoaan kylmällä kääreellä.
Katselen ympärilleni. Näyttää siltä, että aurinkoa kyllä otetaan edelleen. Onneksi monet myös näyttävät suojautuvan siltä paremmin kuin 1980-luvulla. UV-säteilyssä paistattelulla ja tupakoinnilla on yksi yhteinen tekijä: syöpäriski.
Historioitsijana tiedän, että EU julkaisi vuonna 2021 syöväntorjuntasuunnitelman. EU-yhteistyöllä syöpiä voidaan ehkäistä, jos valtiot sitoutuvat siihen politiikallaan ja toimillaan. Jokainen voi myös itse vaikuttaa syöpäriskiinsä muun muassa pysyttelemällä erossa nikotiinista ja liiallisesta UV-säteilylle altistumisesta.
Keijo lopetti tupakoinnin ja muutti moottoripyöräkauppiaaksi Brasiliaan
Myös ystäväni Keijo lopetti sittemmin tupakoinnin ja muutti moottoripyöräkauppiaaksi Brasiliaan. Hän suosii rannalla aurinkovarjoa, ohuita pitkähihaisia paitoja ja korkeaa suojakerrointa.
Vuonna 2030 Keijo käy luonani kesälomalla. Hän ilahtuu huomatessaan, että Suomessa kaikki uimarannat ovat jo kauan olleet savuttomia.
Muisto Mallorcasta, rakkuloille kärventyneestä ihosta ja keuhkoissa kirvelevästä tupakansavusta on kuin arkiston uumenista kaivettu, kellastunut valokuva.
