Kirsikanpoimintaa tutkitulla tiedolla
”THL:n mukaan koronaan kuoli 121 henkilöä viime kesänä (2021). Kuolleista rokotettuja oli enemmistö, 71 henkeä. Toissakesänä 2020 koronaan kuoli ainoastaan 55 henkilöä. THL:n tilastoja tulkiten ei ole epäselvää, että kokeelliset geeniterapiainjektiot aiheuttavat lisää myös koronakuolemia.”
”Koronakuolemien perusteella Suomi ei ole lähelläkään pandemiaa. Ei ole siis ollut, eikä ole. Vuonna 2020 koronakuolemia oli 558, kun esimerkiksi itsemurhia oli 717.”
Tällaista sanailua löytyy Koronarealistit-nimiseltä sivustolta, joka lupaa jakaa realistista tietoa Covid-19-pandemiasta, mutta keskittyy parjaamaan tiedotusvälineitä, tutkijoita, viranomaisia ja poliitikkoja. Joka jutussa todistellaan, miten koronapandemiaa ei ole olemassa eikä koronarokotuksia tule ottaa. Sivuston kirjoittajilla on useimmilla akateeminen loppututkinto, joten päällisin puolin tekstit vaikuttavat hämmentävän…päteviltä.
Valhe, emävalhe, tilasto. Vitsailu tilastotiedoista, ja etenkin tilastotiedon keskiarvoista, on kestänyt varmasti niin kauan kuin tilastoitua tietoa on ollut saatavilla. Valikoimalla sopivia muuttujia saadaan haluttuja tuloksia näkyviin. Jättämällä pois toisia asioita tilasto muuntuu jopa päinvastaiseksi.
Faktojen valikointia kutsutaan kirsikanpoiminnaksi
Näennäisestä vakuuttavuudesta huolimatta yllä olevista tekstisitaateista huomaa tarkoitushakuisuuden varsin pian. Vertaamalla esimerkiksi kahden kesän kuolinlukuja sivuutetaan uuden, entistä helpommin tarttuvan delta-variantin rantautuminen Suomeen kesällä 2021 ja sen vaikutukset koronatartuntoihin ja siten kuolemiin. Suomen koronakuolleisuus on pysynyt monista eri syistä johtuen alhaisella tasolla, koska etenkin vanhukset eristettiin läheisistään, koulut suljettiin ja digi-Suomi siirtyi etätöihin. Kuolleisuus ei kuitenkaan ole ainoa pandemian kriteeri, mutta näin perustellaan oma näkemys.
Tällaista faktojen valikointia kutsutaan kirsikanpoiminnaksi (cherry picking).
Pitkästä tutkimusjulkaisusta otetaan yksittäinen tulos ja sijoitetaan se omaan aatemaailmaan ja tarkoitusperiin sopivaksi. Tupakoinnin ehkäisyä ja päihdetyötä tekevät ovat kauan nähneet tällaista kirsikanpoimintaa. Olen itsekin toimittajanurallani ehtinyt ”osallistua” esimerkiksi 1980-luvulla tupakkayhtiöiden rahoituksella lanseerattuun ”tappaja onkin sisäilma, ei tupakka” -kampanjointiin. Suomessakin vieraili hyvin vakuuttavan oloinen tutkija, joka vakuutti meidät toimittajat, ja uutiskone hyrähti käyntiin.
Tutkitun tiedon tarkoituksenhakuiselta käytöltä ei ole suojassa oikeastaan kukaan, sillä parhaimmankin tutkijan oma asiantuntemus on keskittynyt yleensä tiukasti omaan tieteenalaan. Erityisen haastavaksi tutkitun tiedon tunnistamisen tekee meille tavallisille ihmisille, jos tarkoitushakuisia faktoja viljelee ns. asiantuntija. Professoriin, dosenttiin tai ihan tavalliseen lääkäriinkin on meillä Suomessa totuttu luottamaan.
Brittiläinen The Skeptic -julkaisu palkitsi tämän vuoden ”Ruosteinen partaterä” -tunnustuksellaan lääkeyhtiö Pfizerin entisen allergialääketutkijan Mike Yeadonin. Skeptikot jakavat tätä antipalkintoa pseudotieteilijöille. Yeadon on yksi vahvimpia tahallisen harhaanjohtavan tiedon levittäjistä, jonka väitteet nousevat nopeasti suomalaiseenkin sosiaaliseen mediaan. Tutkimustietoon perustumattomat väitteet esimerkiksi koronarokotteen aiheuttamasta naisten hedelmättömyydestä ovat juuri Mike Yeadonin levittämiä. The Skepticin mukaan hänet tekee erityisen vaikutusvaltaiseksi kymmenen vuotta sitten päättynyt ura lääkeyhtiössä. Häntä tituleerataan valheellisesti milloin tutkimusjohtajaksi, milloin Pfizerin varatoimitusjohtajaksi.
Jos väite tuntuu liaan hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole
Yeadonin väitteitä on tarkistettu yksityiskohtaisesti muun muassa faktantarkistajien toimesta. Tarkistajat tunnistavat tutkimuksia väitteiden takana, mutta kyse on useimmiten ollut joko tutkimustiedon tarkoitushakuisesta valikoinnista tai julkaisuista, jotka eivät ole lopulta läpäisseet tiedeyhteisön vertaisarviointia. Kymmenistä tuhansista tutkimuksista on ollut vara valita mieleisensä.
Kun etenkin sosiaalinen media elää kohusta toiseen ja maailma tuntuu kaikin puolin pelottavalta paikalta, on itse kunkin vaikea pitää päänsä kylmänä ja mieli tyynenä. Yritän itse muistuttaa itselleni: Jos joku väite tuntuu LIIAN HYVÄLTÄ ollakseen totta, se ei yleensä ole. Pandemiahässäkässä voisi jatkaa: Jos joku väite tuntuu LIIAN PAHALTA ollakseen totta, se ei yleensä ole.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja tietokirjailija. Hän on väitellyt journalistiikasta Jyväskylän yliopistossa. Järvi tutkii terveysviestintää sekä mediavälitteistä terveysvalistusta. Hänen seuraava kirjansa Armoton media ilmestyy syksyllä 2022 ja käsittelee mediaetiikkaa.
