Jos poltaisin, tiedän milloin polttaisin
Jos polttaisin, polttaisin päiväkodin nurkalla niinä aamuina, jolloin olen paininut 2,5-vuotiaan poikani kanssa saadakseni hänelle päälle haalarin, villasukat, kuomat, kypärämyssyn, pipon ja rukkaset. Syke pomppaa ja hiki valuu selkää pitkin siistien työvaatteiden alla. Niin sanottu ressirööki olisi paikallaan. Mutta päiväkotihan on savuton alue ja sykekin laskee työpaikalle rennosti pyöräillessä. Paitsi jos on loskakeli ja kiire.
Terveyden edistäjänä minulle on tärkeää ymmärtää miksi joku polttaa, tai miksi joku ahmii, tai miksi joku vetää ne kansainvälistä kiinnostustakin herättäneet kalsarikännit. Miksi, miksi, vaikka se on terveydelle vaarallista? Tunnistan itsessäni tunnesyöjän. Suu täynnä suklaata on olevinaan parempi olo, vaikka oikeasti ei edes ole. Jos polttaisin, niin polttaisin silloin, kun stressaa ja ahdistaa.
Ihmisen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa on äärimmäisen kiinnostava asia. Kun jokin asia esimerkiksi jännittää, toinen ei pysty syömään ja toinen syö enemmän kuin tarvitsisi. Kun on selvillä MIKSI, voi siirtyä miettimään kysymystä MITEN. Elämäntapamuutosten tukemisessa tarvitaan tarkkaa pelisilmää ja monien eri mahdollisuuksien tarjoamista. Sekä lipsahdusten ymmärtämistä ja armollisuutta.
Jos polttaisin, millaista tukea haluaisin tupakoinnin lopettamiseen? Osallistuin viime marras-joulukuun vaihteessa kasvuyritystapahtuma Slushiin. Siellä vastaan osui muun muassa Moodmetric-älysormus. (Raapaisin aihetta Slush-reissuani koskevassa tekstissäni, joka löytyy Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen blogista.) Moodmetric-mittaus antaa viitteitä kuormituksen ja palautumisen tasapainosta. Sanovatpahan sivustollaan myös sen, että Moodmetricistä voisi olla apua pitkittyneen stressin vaikutusten ennaltaehkäisemisessä.
Jos terveydelle haitallisen tavan lopettaminen olisi pelkästä tahdonvoimasta kiinni, loppuisivat hommat monelta meikäläiseltä terveysterroristilta.
Jos polttaisin ja haluaisin tukea tupakoinnin lopettamiseen, saattaisin vaikka hyödyntää tuollaista stressiä mittavaa älysormusta. Parhaimmillaan voisin mahdollisesti tunnistaa jo ennalta ne hetket, jolloin sen ressiröökin polttaminen olisi todennäköisintä.
Joskus jo riskitilanteen tunnistaminen riittää. Tietoisuus auttaa välttämään lipsahdusta. Mutta entä, jos on tarve käyttää kovempia keinoja? Jos polttaisin ja haluaisin lopettaa, mutta tarvitsisin apua niihin hetkiin, jolloin himo on suurin. Virtuaalilasit. Olisivatko ne yksi tapa siirtyä hetkeksi paikkaan ja hetkeen, jossa stressin tunne ja kovin tupakanhimo helpottavat? Tai kuulokkeet korviin ja silmät kiinni? Whatsapp-viesti vertaiselle tai läheiselle, joka kannustaa tupakoinnin lopettamisessa? Piipahtaminen Lopeta maanantaina -kannustusohjelman nettisivuille tai Facebook-ryhmään tsekkaamaan miksi tälläkin viikolla kannattaa olla polttamatta?
Jos terveydelle haitallisen tavan lopettaminen olisi pelkästä tahdonvoimasta kiinni, loppuisivat hommat monelta meikäläiseltä terveysterroristilta. Jos kieltosana EI tehoaisi aina, olisi lapsiperheissäkin fantastisen leppoisaa. Todellisuus on kuitenkin toista. Jos siis polttaisin, haluaisin nykyaikaisia, kannustavia keinoja tupakoinnin lopettamisen tueksi. Älysormuksia. Stressimittareita. Mobiilisovelluksia. Verkossa olevia vertaistukiryhmiä. Älypeilejä, jotka näyttävät tupakoijan tulevaisuuden.
Kuvat: Kaisa Hiltunen ja Shutterstock
