Arkinen alkoholi
Tykkäätkö täytekakusta? Julkaisetko sometileilläsi kuvia itsestäsi syömässä kakkua? Mitähän tapahtuisi, jos alkaisit julkaista kuvan kakkupalasta joka kerta, kun tapaat ystäviä, saat hankalan työtehtävän päätökseen, palkitset itsesi kuntoilusessiosta ja niin edelleen? Tuskin menisi kovin kauaa, ennen kuin joku kommentoisi, että ”sinulle näyttää todella kakku maistuvan”.
Alkoholin kohdalla tilanne on hieman toinen. Some täyttyy after work -lasillisista, perjantai-viineistä ja piknik-pulloista, ja niitä peukutetaan ahkerasti. On ihan ok julkaista vaikka päivittäin kuva pienestä ”palkintolasillisesta” – drinksu on osa arkea siinä kuin lempi-tv-sarja.
Toimittaja Ani Kellomäki havainnollisti tätä alkoholin käytön arkipäiväistymistä kakkuesimerkillä Yle Puheen haastattelussa. Kellomäki julkaisi elokuun alussa kirjan Kosteusvaurioita. Kasvukertomuksia pullon juurelta (Atena 2017). Siinä hän ja 40 muuta kostean kodin kasvattia kertoo, millaista oli varttua vanhempien alkoholiongelman varjossa, ja miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat heidän elämäänsä nyt aikuisina.
Monen haastatellun lapsuutta leimasivat epävarmuus, ristiriitaisuus ja jatkuva varuillaan olo sekä oman ja muiden käyttäytymisen ja mielialojen tarkkailu. Piti tekeytyä näkymättömäksi, ettei olisi aiheuttanut lisää riitoja. Tosin moni koki olevansa vanhemmilleen näkymätön muutenkin:
”Lapsuuttani kuvaa kieltäminen ja helvetillinen tunneköyhyys.” Mies 43
”Muistan, kun opo sanoi minulle, että olen herttainen. En muista kenenkään koskaan sanoneen minulle niin.” Nainen 38
”Äiti kyllä leikki, leipoi, auttoi läksyissä ja luki kirjaa, mutta humalassa.” Nainen 25
”Teini-ikäisenä vihasin kaikkea, mutta eniten itseäni.” Nainen 41
Paitsi lapsuudenkokemusten rankkuus, pysäyttävää kirjassa on myös se, miten rajusti lapsuuden kaltoinkohtelu voi vaikuttaa vielä aikuisuudessa. Kun kosteissa oloissa kasvaneesta tulee äiti tai isä, hän voikin huomata, ettei osaa toimia uudessa tilanteessa, koska ei ole saanut siihen mallia lapsuudessa. Ja on turha kuvitella, että aika aina parantaa: menneisyys voi iskeä kasvoille missä iässä tahansa. ”Pari vuotta sitten lapsuuden kokemukset tulivat pintaan sellaisella rytinällä, että jouduin hakemaan itselleni ulkopuolista apua”, toteaa 43-vuotias nainen.
Lapsuuden kaltoinkohtelu voi vaikuttaa rajusti vielä aikuisuudessa.
Vaikka alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt, alkoholiongelma on yhä edelleen jotain, mitä peitellään. Yksityisasia, josta ei sovi kysyä – vaikka pitäisi. Tälläkin hetkellä 65 000 – 70 000 lapsella on ainakin yksi vanhempi, joka juo liikaa. Isolla osalla näistä aikuisista ei ole alkoholismidiagnoosia. He vievät aamulla lapset tarhaan ja suuntaavat sitten töihin, siitä iltapäivällä kaupan kautta kotiin. On mahdollista, että ystäväsi, tuttavasi, naapurisi tai vaikka työkaverisi juo liikaa. Juuri siksi suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, vaikka oma alkoholin käyttö olisi hallinnassa, eikä lapsuudenkodissa olisi ollut pulloja piilossa.
Erityisesti toivon, että tämä kirja löytyisi jokaisen kansanedustajan yöpöydältä. Tulevina viikkoina ja kuukausina tehdään päätöksiä, joiden seuraukset näkyvät vielä pitkään – jopa seuraaviin sukupolviin asti.
Teksti on julkaistu myös EPT-verkoston blogissa.
Kuva: Kuvamuisto
