Yhteisön voimalla savuttomaan Suomeen
Kuljin aikoinaan oppikouluun sankassa tupakansavussa. Parinkymmenen kilometrin matka taittui linja-autolla, jonka takaosassa sai tupakoida. Tupakansavua oli siihen aikaan kaikkialla – kodeissa, henkilöautoissa, liikennevälineissä, julkisissa tiloissa ja toimistoissa. Nykyään tällaista on vaikea edes kuvitella, sillä savuttomuus mielletään normiksi. Suuret muutokset eivät kuitenkaan synny itsestään. Ne tarvitsevat avaimen, josta nyt kerron esimerkin.
Suuret muutokset eivät synny itsestään
Olen tehnyt kansanterveyden edistämistyötä Pohjois-Karjan Sydänpiirin toiminnanjohtajana ja ollut mukana myös Pohjois-Karjala-projektissa useassa vaiheessa. Pohjois-Karjala-projekti oli 1970-luvulla jotain aivan uutta. Se tähtäsi kansanterveyden parantamiseen ruokavalion kohentamisella ja tupakoinnin lopettamisella.
Kun projekti alkoi vuonna 1972, noin 50 prosenttia suomalaisista miehistä tupakoi säännöllisesti. Tupakoinnin terveyshaitoista alettiin viestiä paljon 1970-luvulla. Pohjois-Karjala-projekti ja Yle tuottivat Irti tupakasta – ja Terveyden avaimet -ohjelmia, joissa pohjoiskarjalaisia ohjattiin tupakoinnin lopettamisessa ja muissa hyödyllisissä elämätapamuutoksissa. Parhaimmillaan katsojaluvut olivat puolessa miljoonassa.
Tupakoinnin rajoittamiseen suhtauduttiin hyvin
Pohjois-Karjalassa Savuton tila -tarroja alkoi ilmestyä esimerkiksi takseihin jo ennen vuoden 1976 tupakkalakia. Huomiota herätti myös alueella järjestetty Lopeta ja voita -niminen tupakoinnin lopettamiskilpailu, jonka Pekka Puska toi mukanaan Yhdysvalloista. Ensimmäisen kilpailun julisteessa oli palmun kuvia, sillä pääpalkintona oli matka aurinkokohteeseen.
Vuosikymmenten varrella tupakansavu katosi busseista, kirjastoista, työpaikoilta ja lopulta jopa ravintoloista. Mielestäni ihmiset ovat suhtautuneet hämmästyttävän hyvin tupakoinnin rajoittamiseen – mukaan lukien suurin osa tupakoivista. Myös he ajattelevat savuttomien kansalaisten terveyttä.
Isojen muutosten kohdalla vastaääniäkin aina kuulee. Pohjois-Karjala-projektissa etenkin ruokavaliosta käytiin välillä kovaa vääntöä, sillä eläinrasvojen haitoista puhuminen miellettiin suomalaisen maatalouden vastaiseksi. Silti ihmiset mukautuivat nopeasti projektin terveysviesteihin. Suomalaiset luottavat asiantuntijatietoon.
Pohjimmiltaan Pohjois-Karjala-projektin menestyksen avain oli kuitenkin yhteisössä. Projektin kohteena oli koko Pohjois-Karjalan yhteisö, eivät ainoastaan sydän- ja verisuonitauteja sairastavat henkilöt. Ihmiset osallistuivat itse projektiin ja kokivat siitä ylpeyttä. Kun veimme ulkomaalaisia vieraita katsomaan ruokakaupassa tehtäviä kolesterolimittauksia, paikalliset tulivat innokkaasti kertomaan vieraille, että ovat mukana projektissa.
Ihmiset olivat projektista ylpeitä
Projektin aikana pohjoiskarjalaisten miesten tupakointi ja keuhkosyöpäkuolemat vähenivät nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Se antoi ihmisille uskoa siihen, että savuttomuuden edistäminen todella kannattaa.
Myös savuton ja nikotiiniton Suomi on mahdollinen. Mennään sitä kohti yhteisön voimalla.
