fbpx

Tupakoinnin lopettaminen onnistuu hyvällä vieroitushoidolla

Tupakoivat ovat nykyisin hyvin tietoisia tupakoinnin vaikutuksista terveyteensä, ja noin 70 prosenttia heistä haluaisi lopettaa. Tarvitaan kuitenkin keskimäärin kolmesta neljään yritystä, ennen kuin lopettaminen onnistuu lopullisesti.

Keuhkolääkärinä olen monesti saanut vieroitusprojektin käyntiin omalla ”myyntipuheellani”. Lopullisena kimmokkeena lopetuspäätökselle on usein sairastuminen tai sairauden uhka. Voin osoittaa sen puhalluskokeella, joka kertoo, kuinka paljon potilaan keuhkojen toiminnasta on menetetty. Lapsenlapsikortti tehoaa myös: toki potilas haluaa nähdä, miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Usein triggerinä on leikkaus, johon ei ryhdytä ennen kuin tupakointi on lopetettu.

Tupakoinnin lopettaminen on mahdollista. Olen vuosia vieroittanut keuhkoahtaumatautipotilaita, jotka ovat polttaneet koko ikänsä isoja savukemääriä. Hekin ovat onnistuneet lopettamaan.

Yleensä tupakointiin liittyviin kysymyksiin vastataan rehellisesti.

Tupakointi on otettava puheeksi. Ei vaadi paljoa aikaa kysyä tupakoivalta potilaalta, paljonko savukkeita kuluu päivässä ja kuinka monta minuuttia kestää aamulla ennen kuin ensimmäinen tupakka syttyy. Näillä kahdella kysymyksellä pääsee hyvin vauhtiin. Yleensä tupakointiin liittyviin kysymyksiin vastataan rehellisesti.

Vieroituksen onnistumiseen tarvitaan kuitenkin monta vaihetta. Ne on kuvattu tuoreessa tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden Käypä hoito -suosituksessa, jonka laatimisessa sain olla mukana.

Ensin laaditaan hoitosuunnitelma, johon kirjataan vieroituksen tavoitteet ja toteutus. Mikäli potilas ei pysty heti tekemään lopullista päätöstä tupakoinnin lopettamisesta, voidaan sopia, että hän vähentää savukemäärää. Jos nyt menee aski päivässä, niin seuraavaan kontaktiin mennessä menee vain puoli askia.

Kaikki nikotiinituotteet pitäisi palauttaa apteekkiin.

Jos potilas on nikotiiniriippuvainen, tarvitaan myös lääkehoitoa. Tehokkaita reseptilääkkeitä ovat varenikliini, bupropioni ja nortriptyliini. Kaupoista saatavien nikotiinilääkkeiden ongelma on, että osa potilaista jää niihin koukkuun, koska he eivät saa ostaessaan mitään neuvontaa niiden käyttöön. Jos minulta kysytään, kaikki nikotiinituotteet pitäisikin palauttaa apteekkiin.

Tuki on tärkeää. Vaikka olisimme keskustelleet potilaan kanssa, vaikka olisimme tehneet vieroitussuunnitelman ja vaikka käytössä olisi lääkitys, tarvitaan tukitoimia. Näitä ovat kontrolli- ja seurantakontaktit, joissa tarkastetaan, pystyikö potilas lopettamaan tai vähentämään tupakointia ja kerrotaan, miten vieroitus etenee. Apuna voi käyttää digitaalisia välineitä, kuten vaikkapa sähköpostia, skype- tai whatsapp-viestiä.

Ensimmäinen kontakti on noin kahden viikon kohdalla. Silloin tarkistetaan, lähtikö vieroitusprosessi etenemään, hakiko potilas lääkkeen ja tuliko hänelle haittoja. Silloin myös kerrotaan, mitkä oireet johtuvat lääkkeestä ja mitkä tupakoinnin lopettamisesta.

Neljän viikon kohdalla tupakointi on jo melko varmasti kokonaan loppunut. Lääkkeen aloituspakkaus on tässä vaiheessa loppumassa ja potilasta muistutetaan, että lääkkeen ottoa on syytä jatkaa koko hoidon ajan eli 8-12 viikkoa. Viimeisessä kontaktissa lääkekuurin loputtua varmistetaan, että kaikki sujuu hyvin.

Tupakastavieroitusryhmät ovat lisääntymässä.

Tupakastavieroitusryhmät ovat lisääntymässä niin terveyskeskus- ja työterveyshuollossa kuin sairaaloissakin. Tupakkaklinikoiden hyvät käytänteet voivat toimia mallina, kun ne perustavat omia ryhmiään.

Jos kaikki hoitosuosituksen toimenpiteet tehtäisiin, olisi tupakoinnin lopettamisen onnistumisprosentti jo suuri. Mitä pitempään potilas on tupakoimatta yhtäkään savuketta, sitä enemmän nikotiinireseptorien määrä hänen aivoissaan vähenee ja herkkyys pienenee, jolloin hänen tekee vähemmän mieli tupakkaa.  Jos on nikotiiniriippuvainen ja repsahtaa eli polttaa vaikka vain yhden savukkeen, nikotiinireseptorit aktivoituvat ja vaativat lisää tupakkaa.

Tupakkaan repsahduksen aiheuttaa usein alkoholi.

Usein repsahduksen aiheuttaa tilanne, johon liittyy alkoholi: otetaan pikkuisen enemmän ja ajatellaan, että kyllähän sen yhden tupakan voi polttaa. Seuraavana päivänä sitten meneekin taas puoli askia. Tilannetta voi verrata alkoholistiin, jolla lähtee putki helposti päälle yhdestäkin alkoholiannoksesta.

Heikki Ekroos

Kirjoittaja on keuhkosairauksien erikoislääkäri ja osastonylilääkäri HUS Porvoon sairaalassa