Savuton Helsinki muutti asenteita
Helsingin kaupunginvaltuusto teki vuonna 2006 päätöksen – Helsinki julistautuisi savuttomaksi kaupungiksi.
Aloite tuli kuudelta kansalaisjärjestöltä. Järjestöt, Suomen ASH mukaan lukien, vetosivat kaupunginhallitukseen, jotta Helsinki laatisi tupakoinnin vähentämisohjelman ja varautuisi tupakkalain muutoksiin. Helsingillä olisi mahdollisuus olla edelläkävijä asukkaiden terveyden edistämisessä!
Järjestöt vetosivat kaupunginhallitukseen.
Näin syntyi Savuton Helsinki -ohjelma, joka oli käynnissä vuosina 2007–2015. Toimin ohjelmassa työryhmän sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana.
Ohjelman päämäärä oli, että helsinkiläisten, erityisesti lasten ja nuorten, tulee voida elää savuttomassa ympäristössä. Toinen keskeinen tavoite oli savuttomuutta edistävien, pysyvien ratkaisujen luominen.
Tupakointi kaupungin sisätiloissa lopetettiin.
Ohjelma saikin aikaan konkreettisia uudistuksia. Savuton Helsinki -kyltit ilmestyivät seinille. Tupakointi kaikissa kaupungin sisätiloissa lopetettiin. Helsingin järjestämiin tilaisuuksiin tuli tarkoin määrätyt tupakointipaikat, ja osa tilaisuuksista muuttui täysin savuttomiksi.
Kaupungin työntekijöiden tupakointia rajoitettiin, ja kaupungissa tehtiin ohjeistus savuttomasta työajasta. Päiväkotien ja koulujen työntekijät eivät enää saaneet tupakoida lasten nähden. Neuvoloissa alettiin systemaattisesti kysyä tupakoinnista – myös isien tupakoinnista. Kouluissa oppilaita ohjattiin savuttomuuteen aiempaa vahvemmin ja koulujen sekä oppilaitosten savuttomuutta tukevia rakenteita vahvistettiin monin tavoin. Nyt tämä kaikki on normaalia, mutta vuonna 2007 savuttomuuslinjaukset herättivät keskustelua.
Meille esitettiin kiperiä kysymyksiä.
Savuttomalla Helsingillä oli alusta asti vahva poliittinen tuki. Silti kohtasimme myös epäilyjä, sillä terveyspoliittista keskustelua tupakasta ei ollut käyty aikaisemmin Helsingissä tässä mittakaavassa. Media kyseenalaisti etenkin kaupungin työntekijöiden tupakoinnin rajoittamisen. Meille esitettiin kiperiä kysymyksiä televisiossa, radiossa ja lehdissä, mutta samalla saimme näkyvyyttä.
Kuntalaiset ottivat kantaa puolesta ja vastaan. Toiset vastustivat rajoituksia, mutta moni oli sitä mieltä, että tupakointi vie työaikaa. Helsingin työterveyspalveluissa alettiin järjestää muun muassa vieroitusryhmiä. Moni kaupungin työntekijä lopetti tupakoinnin.
Helsinki teki näkyväksi savuttomuuden hyödyt.
Savuton Helsinki -ohjelma on päättynyt, mutta jatkamme työtä Savuton Helsinki -verkostona. Mukana on myös uusia toimijoita esimerkiksi päihdehuollosta. Seuraamme lainsäädäntöä, sosiaali- ja terveysministeriön linjauksia ja kansanterveysjärjestöjä, joilta saamme tietoa muun muassa uusista tutkimustuloksista. Uudeksi haasteeksi on viime vuosina noussut nuorten nuuskan käyttö, jota on paljon etenkin urheilupiireissä. Myös tyttöjen nuuskaaminen on lisääntynyt. Samoin sähkötupakka on nyt mukana keskusteluissa.
Olen ylpeä siitä, että Suomen suurin kaupunki teki näkyväksi savuttomuuden hyödyt. Helsinki näytti, että tavoitteeseen voidaan sitoutua, ja asenneilmapiiri muuttui savuttomuutta suosivaksi. Savuton Helsinki -ohjelma antoi myös muille kaupungeille ja kunnille rohkeutta tehdä uudistuksia. Savuttomuus ja nikotiinittomuus on nyt mahdollista koko Suomessa!
