Peräti ihmeellinen aine
Markkinoille on tullut kemiallinen yhdiste 3-(1-metyyli-2-pyrrolidinyyli) pyridiini. Jo pelkkä nimi kuulostaa vaikuttavalta. Se herättää keskustelua, erilaisia mielipiteitä sinkoilee, leirejä rakennetaan.
Tutkittua tietoakin kertyy, tosin tuskastuttavan hitaasti. Aine näyttää imeytyvän vaivatta suun limakalvon kautta. Myöhemmin todetaan, että kappas, sehän menee myös ihon läpi verenkiertoon. Aine näyttää aika vikkelältä, joten tietoa sen farmakokinetiikasta eli imeytymisestä, jakautumisesta elimistöön, aineenvaihdunnasta ja erittymisestä pitää ehdottomasti saada lisää. Selviää, että aika epeli se onkin: läpäisee aivoja vierailta aineilta suojaavan veri-aivoesteen ja sikiötä ruokkivan ja suojaavan istukan. Jos tätä tavaraa joutuu raskaana olevan äidin elimistöön, saavat kehittyvän lapsenkin kaikki kudokset kunnon annoksen.
Myöhemmin tutkimuksissa selviää, että sikiön kehittyvät kudokset eivät oikein pidä tällaisesta. Niiden kehittyminen saattaa aineen vaikutuksesta häiriintyä pahasti. Niin pahasti, että aine siirretään teratogeenien, epämuodostumia aiheuttavien aineiden luokkaan, pysyvästi muiden kaltaistensa pahisten joukkoon. Varsinainen räyhä raukkis, sikiötoksinen.
No entäs ne aivot? Melkoiselta ihmeaineelta vaikuttava yhdiste sopii aivoissa ja muualla hermostossa tiettyihin vastinpaikkoihin kuin avain lukkoon. Se vaikuttaa asetyylikoliinireseptoreiden kautta eri puolilla kehoa ja muun muassa erilaisiin hermoston välittäjäaineisiin: vapauttaa dopamiinia, pienentää mielialaan vaikuttavan serotoniinin pitoisuutta, lisää adrenaliinin ja noradrenaliinin eritystä. Eikä tässä vielä kaikki: Näiden vastinpaikkojen eli reseptorien määrä alkaa kuukauden altistumisen jälkeen lisääntyä ja niiden muoto ja toiminta muuttuvat. Tämä aine ei pelkästään vaikuta aivoissa, se myös muuttaa aivoja, pysyvästi.
Sikiön kudokset eivät oikein pidä tällaisesta. Niiden kehittyminen saattaa aineen vaikutuksesta häiriintyä pahasti.
No mitäs tuosta, pientä hermokutitusta! Jos nyt vähän tulee ripulia, rytmihäiriöitä, kouristuksia ja ehkä joskus jollekin hengityslamaa. Siihen tarvitaan onneksi vähän suurempia annoksia. Kaikki eivät kuole. Eihän tämä mikään oikea myrkky varmaankaan ole – vaikka joku erehdyksessä laittoikin sen kansainvälisissä luokituksissa akuutisti myrkylliseksi. Jos joku vain on sitä mieltä, ettei aine oikeastaan ole myrkyllinen, niin kai nuo kaikki tutkimustulokset ovat väärässä.
Tutkimuksia tehdään lisää ja paljastuu, että aine härnää myös verisuonia ja vaikuttaa niiden sisäpinnan solujen eli endoteelin toimintaan. Valtimoiden supistumiskyky häiriintyy ja lopulta suonet tuppaavat tukkeutumaan. Ja vielä tämäkin pitää kestää: jos solujen perimään tulee sellaisia vaurioita, jotka irrottavat solut ja niistä syntyvän solukon kudosten säätelyjärjestelmistä, tämä ihmeaineemme saattaa kohdalle osuessaan edistää häiriötilaa. Toki tieto on tässä suhteessa hieman reikäistä ja kyseessä on vain mahdollinen syöpäpromoottori eli syntyneen syövän kasvua edistävä aine. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan, että se ei sitä ole.
Ai niin, tämä ihmeaine tuli käyttöön jo monta sataa vuotta sitten. Tunnemme sen paremmin nimellä nikotiini.
Kuva: Freeimages
Lisää tietoa:
The Health Consequences of Smoking — 50 Years of Progress: A Report of the Surgeon General, 2014.
Grando SA, Connections of nicotine to cancer, Nature Reviews Cancer, 14, 419–429, 2014.
German Cancer Research Center. Nicotine as a Health Risk. Facts on Smoking, Heidelberg 2015.
