Paussin paikka

”Black Friday – Jag köper det inte”. Viime marraskuussa klikkasin osallistun-painiketta syksyn hysteerisintä alennusmyyntipäivää, Black Fridayta, vastustavassa Facebook-ryhmässä.

”Tähän tyhmään amerikkalaiseen kulutusjuhlaan en varmasti osallistu”, uhosin hieman tekopyhästi.

En paheksu alennusmyynneissä kävijöitä, enkä yritä todistella omaa ylevyyttäni yhdellä klikkauksella. Minun itseni pitää nimittäin ihan oikeasti vähentää kulutusta – etenkin muodin suhteen. Ostan vaatteita aivan liikaa, käytän niitä liian vähän aikaa ja laitan ne liian nopeasti kiertoon. Tästä paheesta haluan eroon!

Black Friday riuhtoo kaltaisiani kauppoihin.

Black Friday on ärsyttävä, koska se heittää bensaa paheen roihuun. Se riuhtoo kaltaisiani kauppoihin.

Black Fridayn vastavetona marraskuussa vietettiin Älä osta mitään -päivää. Mutta mitä yksi päivä hyödyttää, jos heti seuraavana päivänä ryntää ostoksille? No ei vielä sinänsä paljoakaan. Tarkoitus on pikemminkin kiinnittää huomiota liialliseen kuluttamiseen, saada ihmiset ajattelemaan. Sillä pysähtymällä ja ajattelemalla myös käytös voi muuttua, jopa pysyvästi.

Muodin lisäksi minulla on toinenkin pahe: ranskalaiset juustot. Niitä voisin mässyttää päivittäin, ellen kammoaisi kohoavaa kolesterolia ja ilmastonmuutosta. Jokin aika sitten olin useita viikkoja juustolakossa. Pysähdyin juustottoman pöydän äärelle. Nykyäänkin vedän henkeä ennen kuin säntään juustohyllylle. Pieni paussi hillitsee halua tarttua camembert’iin.

Viime vuoden tammikuussa osallistuin Vegaanihaasteeseen – elin kuukauden ilman eläinkunnan tuotteita. Ennakkoluuloissani Vegaanihaaste edusti maitosuklaatonta, juustotonta ja graavilohetonta ilottomuutta. Todellisuus oli toisenlainen, sillä vegaanista ruokavaliota on varsin helppo noudattaa. Vegaanihaasteen jälkeen vähensin eläinperäisten tuotteiden käyttöä miltei vahingossa ja huomaamattani. Paussi kannatti.

Tipaton tammikuu pysäyttää ja saa miettimään.

Kerran pidin tipattoman tammikuun.

”Mitä iloa tipattomasta tammikuusta on, jos heti helmikuun ensimmäisenä päivänä juoksee kapakkaan kittaamaan kaljaa kaksin käsin?” ihmetteli eräs skeptinen tuttu.

Väitän, että tipattomaan tammikuuhun pätee sama periaate kuin Älä osta mitään -päivään, juustolakkoon ja Vegaanihaasteeseen. Se pysäyttää ja saa miettimään – onko tämä lasillinen todella välttämätön? Parhaimmillaan tipaton kuukausi voi johtaa alkoholinkäytön vähentämiseen.

Onko tämä mekko ihan oikeasti välttämätön? Sitä lupaan kysyä itseltäni, kun seuraavan kerran eksyn vaatekauppaan. Pysähdyn. Vedän henkeä.

Ajattelen.