Opettajan mietteitä: tupakkavalistus on vanhanaikainen sana
Olen työskennellyt liikunnan ja terveystiedon opettajana vuodesta 1991. Tällä hetkellä opetan yläkouluikäisiä Martinlaakson koulussa Vantaalla.
Nuuskan käyttö nuorten keskuudessa on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Koulussa sen näkee esimerkiksi siitä, että joskus tyhjiä nuuskapurkkeja löytyy käytäviltä.
Toissa vuonna syntyi kummallinen buumi: alakouluikäiset alkoivat kerätä maasta käytettyjä nuuskatyynyjä ja käyttää niitä itse. Silloin opettajat ottivat asian vanhempien oppilaiden kanssa puheeksi, jotta nuuskatyynyjä ei heitettäisi maahan. Buumi loppui onneksi pian.
Harjaantunut silmäni huomaa joskus oppitunnilla, että jollain oppilaalla on nuuska huulessa. Kun kysyn asiasta, tämä kääntää päänsä pois ja sanoo: ei mulla mitään nuuskaa ole. Tähän on vaikeaa puuttua. Oppilaan laukkua ei saa tutkia, ellei siellä epäillä olevan esimerkiksi jotain, josta voi olla vaaraa muille. Jos oppilaalta kuitenkin löytyy nuuskaa tai tupakkaa, olemme yhteydessä vanhempiin ja kehotamme heitä keskustelemaan asiasta nuoren kanssa. Käymme myös koulussa kasvatuskeskustelun. Keinot ovat silti aika köyhät. Jälki-istuntoa emme tässä tilanteessa anna; sen on todettu olevan tehotonta.
Koulun cooleimmat tyypit eivät tupakoi
Nuorten tupakointi on vähentynyt, mutta tupakoinnista on samalla tullut jollain tapaa aiempaa röyhkeämpää. Vielä 15 vuotta sitten nuoret piilottelivat tupakointiaan paljon enemmän kuin nykyään. Silti yleisvaikutelma on positiivinen – nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö on kaiken kaikkiaan vähentynyt. Koulun ”cooleimmat” tyypit eivät ole niitä, jotka tupakoivat tai käyttävät nuuskaa.
Terveystiedon opetuksessa nikotiinituotteista puhutaan, mutta en halua käyttää sanaa ”valistus”. Se on vanhanaikaista. Pikemminkin nuorille tulee antaa välineitä pohtia asiaa keskenään. Paasaamisesta pitää päästä eroon!
Opettaessani haluan vedota nuoren omaan ajatteluun. Teemme esimerkiksi laskelmia siitä, paljonko rahaa menee tupakkaan tai nuuskaan, ja mitä kaikkea muuta samalla summalla saisi. Nykynuoret ovat aika tietoisia rahasta ja kaikesta, mihin rahaa voi käyttää.
Puhumme myös jaksamisesta ja esimerkiksi siitä, että nuuskasta voi saada päänsärkyä. Nuuskan käyttäjät kokevat yleensä, ettei satunnaisesta käytöstä ole haittaa. Juttelemme siitä, mitä vaikkapa hammaslääkäri näkisi suussa puolen vuoden päästä, jos nuuskan käyttöä jatkaisi.
Tämän päivän nuoret ovat paljon avoimempia kuin 1980-luvulla, jolloin itse olin yläasteiässä. He kertovat avoimesti huolestaan, kun joku omassa perheessä tupakoi. He uskaltavat olla erilaisia ja tuoda omaa persoonaansa hienosti esille – kiitos internetin ja sosiaalisen median. Some on aika ulkonäkökeskeinen, mutta hyvä puoli siinä on se, että nikotiinituotteet näyttäytyvät negatiivisessa valossa, koska ovat haitaksi myös ulkonäölle.
Tupakoinnilla ei retostella
Joskus joku ulkomailla käynyt oppilas kertoo hämmästyneenä, että näki matkalla automaatin, josta kuka tahansa pystyy ostamaan tupakkaa. Mielestäni nuorten nikotiinituotteiden käytön aloittamista ehkäistäänkin tehokkaasti saatavuuden rajoittamisella. Kun tuotteet eivät ole näkyvillä ja kädenulottuvilla kaupassa, niitä ei tule vahingossa kokeiltua.
On ollut myös hienoa huomata, etteivät nuorten esikuvat tupakoi – ainakaan he eivät enää retostele sillä valokuvissa. Tupakointia katsotaan nykyään kieroon.
