”Nikotiininhimo on kauhea tunne”

Lue myös:

Tietoa nikotiinista
Nikotiiniton aika

”Kaksi vuotta sitten loukkaannuin urheillessa ja jouduin sairaalaan viikoksi. Keuhko oli kasassa, enkä voinut polttaa. Olin polttanut askin päivässä 27 vuotta, ja tupakoinnin terveysvaikutukset huolettivat. Ajattelin, että tämähän on tuhannen taalan paikka lopettaa.

Sairaalasta päästyäni varasin ajan suggestoterapeutille, jonka olin kuullut auttaneen monia irti tupakasta. Tiedän, että monet kammoksuvat mielen manipulointia ja itsekin jouduin taistelemaan skeptisyyttä vastaan. Omaksi yllätyksekseni se toimi: nikotiinihimo ei kadonnut, mutta hypnoosi vahvisti tunnetta, että pystyn lopettamaan polttamisen.

Olin käyttänyt tupakan rinnalla sähkötupakkaa jo pari vuotta. Nyt sähkötupakka tuli kuin varkain tupakan tilalle. Höyryttelin töissä, autossa, illalla sohvalla, jopa sängyssä. Aluksi ajattelin, että tämähän ei ole tupakkaa, ei tästä ole mitään haittaa. Jossain vaiheessa tajusin, että sähköröökistä on tullut minulle kuin tuttipullo; olin siitä täysin riippuvainen. Jos töissä kokous kesti yli tunnin, enkä voinut höyrytellä samalla, aloin olla levoton ja mietin vain, milloin pääsen ulos. Tämä riippuvuus ärsytti.

Puolisoni huomautteli asiasta ja toivoi, että lopettaisin. Kun minulta yhdessä haastattelussa kysyttiin, mistä tavasta haluaisin eroon, vastasin, että sähkötupakasta. Poltin myös yhä tupakkaa baarissa tai muuten juhlimassa ollessani, muutaman kerran kuukaudessa. Kun Suomen ASH ja Stumppi sitten ottivat yhteyttä ja tarjosivat apua nikotiinista irti pääsemiseen, olin heti valmis. Vaikka jokainen vastaa itse lopettamisesta, ulkopuolisella avulla oli oikeasti merkitystä: tuli olo, että haluan olla luottamuksen arvoinen.

Lopetin höyryttelyn kesäkuun 16. päivä. Varmistaakseni päätöksessä pysymisen annoin kaikki sähkötupakkatuotteet pois – kenkälaatikollisen laitteita ja nesteitä.

Vieroitusoireet olivat hirveitä, ihan kuin olisin ollut pahassa flunssassa tai muuten sairas. Nikotiininhimo on kauhea, paniikinomainen tunne. Turvauduin jälleen hypnoosiin ja lisäksi otin käyttöön kaikki mahdolliset nikotiinikorvaushoitotuotteet. Kokeilun kautta olen todennut, että kielen alla pidettävä pilleri sopii minulle parhaiten. Se helpottaa vieroitusoireita ja antaa myös käsille tekemistä.

Arkirutiinit auttavat pysymään erossa nikotiinista.

Arkirutiinit ja ylipäänsä kaikenlainen puuhailu auttavat pysymään erossa nikotiinista. Joskus aiemmin poltin kymmenen savuketta jo ennen aamukymmentä, tai höyryttelin koko automatkan kotoa töihin, nyt nikotiinia ei tee arkiaamuisin edes mieli. Tupakanhimo iskee jännittävissä työtilanteissa ja varsinkin iltaisin, kun elämä rauhoittuu: Kun astun autosta ulos mökin pihalla tai istun eräretkellä leirinuotiolla. Silloin keskityn hengittämään mahdollisimman syvään – se auttaa jonkin verran. Mutta jos tähän yhdistetään vielä lasi viiniä tai tuoppi olutta, vieroitusoireista tulee sietämättömiä. Viime kesänä häämatkalla ulkomailla poltin jonkin verran päivittäin – en halunnut pilata matkaa kärvistelemällä. Kotiin palattuani on ollut taas helpompaa.

Olen antanut itselleni luvan polttaa baarissa ollessani. Tämä on kuitenkin välivaihe: tavoite on, että myös tämä bilepolttaminen jäisi pois. Ihannetilanteessa pystyisin polttamaan vaikka vain yhden savukkeen kuukaudessa, mutta tämä ei taida olla mahdollista.

Näen itseni hyvävoimaisena 75-vuotiaana. Se on kantava ajatus elämässäni, myös tupakoinnin lopettamisessa. Olen jo ottanut ison askeleen, johon en vuosiin uskonut pystyväni. En ole vielä maalissa, mutta olen luottavainen, että pystyn ottamaan myös sen viimeisen, ratkaisevan askeleen ja irtautumaan kaikista nikotiinituotteista. Etenen rauhallisesti, omaan tahtiini. Sillä ei ole lopulta merkitystä, tapahtuuko se kuukauden vai kolmen kuukauden päästä.

Jonkinlainen takaraja on maaliskuu 2017. Isäni lopetti 44-vuotiaana. Minä täytän ensi vuoden maaliskuussa 45 vuotta. En halua olla isääni huonompi, eli sitä ennen on lopetettava. Lapsilleni olen sanonut, että tehkää melkein mitä vain, mutta älkää aloittako tupakointia. Lupasin molemmille kaksi tuhatta euroa, jos he eivät ole kokeilleet tupakkaa ennen 18 vuoden ikää. Ainakin toinen aikoo lunastaa luvatut rahat.”

Terveydenhoitaja, savuttomuusohjaaja Taina Kangas kommentoi:

”Tupakoinnin lopettaminen ja riippuvuudesta toipuminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, jossa voi olla monenlaisia vaiheita. Kimmo on edennyt jo pitkälle. On huikea saavutus, että entinen ketjupolttaja pystyy pärjäämään arjessa ilman tupakkaa ja sähkötupakkaa. On tosi hienoa, että Kimmo on luottavaisin mielin sen suhteen, että pystyy pääsemään kokonaan irti tupakasta. On nimittäin tutkittu, että juuri luottamus onnistumiseen eli pystyvyyden tunne ennustaa hyvin lopettamisen onnistumista.

Kuten Kimmon esimerkki osoittaa, nikotiiniin voi syntyä todella vahva riippuvuus. On hyvä huomioida, että tupakka ja sähkötupakka ovat molemmat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita. Kuten Kimmokin on huomannut, sähkötupakoinnin lopettaminenkaan ei välttämättä ole kovin helppoa – ainakaan, jos on käyttänyt nikotiinipitoisia nesteitä.

Sähkötupakoinnin lopettaminenkaan ei välttämättä ole kovin helppoa.

Kimmo kuvasi hyvin myös sitä, miten tupakan mieliteon herättää jokin tietty tilanne, kuten leirinuotio tai juhla, tai tietty tunne, kuten jännittäminen. Nämä ovat pitkälle automatisoituneita kytköksiä, mutta niistäkin voi oppia pois harjoittelemalla. Alkoholi on yksi vahvimmista mieliteon herättäjistä. Se myös laskee harkintakykyä, jolloin on vaara lipsua vahvoistakin päätöksistä. Jotkut ovat harjoitelleet tupakoimattomuutta ensin kotona nauttien lasillisen ’turvallisessa ympäristössä’ ja vasta sitten ravintolassa.

Moni tupakoija haaveilee pystyvänsä polttamaan satunnaisesti, mutta käytäntö on osoittanut, että se on todella vaikeaa vahvasti nikotiiniriippuvaiselle henkilölle. Satunnaispolttaminenkin pitää yllä riippuvuutta, eivätkä mieliteot ja muut vieroitusoireet sitten jätä rauhaan muunakaan aikana. Siksi on tosi hyvä juttu, että Kimmon tavoite on päästä eroon myös bilepolttamisesta.

Uskon, että Kimmo onnistuu tavoitteessaan ja eräänä päivänä huomaa, ettei hän tarvitse tupakkaa/nikotiinia edes elämän nautintojen kruunaamiseen. Tsemppiä!”

Kansanterveysjärjestö Suomen ASH ja tuki- ja neuvontapalvelu Stumppi  / Taina Kangas, Tmi Keuhkokatsastus tukivat Kimmo Vehviläistä nikotiinista eroon pääsyssä keväällä ja kesällä 2016.

Kuvat: Radio Aalto ja iStockphoto