Jokaisella lapsella on oikeus terveyteen

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa marraskuussa 1989. Se on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sopimus korostaa lapsen hyvän elämän edistämistä jokaisen valtion oikeudellisena velvollisuutena. Suomessa se on ollut voimassa laintasoisena vuodesta 1991.

Omassa lapsuudessani, niin kuin monilla meistä, tupakansavu kuului jokapäiväiseen elämään. Vaikka se oli epämiellyttävää, en silloin osannut ajatella, että asiat voisivat olla toisin. Eikä tullut mieleenikään, että voisin asioihin vaikuttaa – yksinkertaisesti siksi, koska olin lapsi.

Lapsen ääni jää helposti aikuisten tarpeiden varjoon

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on luotu varmistamaan ja turvaamaan lasten tarpeiden toteutumista. Muutoin lapsen ääni ja vaikuttamismahdollisuudet jäävät helposti aikuisten tarpeiden varjoon. Sopimus on vaikuttanut keskeisesti siihen, että lapset nähdään paitsi erityisen suojelun kohteina myös aktiivisina toimijoina ja oikeuksien haltijoina.

Sopimuksen voimaantulon myötä lasten hyvinvointiin ja terveyteen on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, minkä seurauksena monen lapsen elämä on parantunut huomattavasti.

Suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin

Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artikla takaa lapselle oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan. Suurin osa suomalaisista lapsista voikin hyvin ja elää kenties parempaa lapsuutta kuin aiemmat sukupolvet. Kouluterveyskyselyn mukaan nykynuoret tupakoivat ja käytävät alkoholia vähemmän kuin heitä ennen nuoruuttaan eläneet. Oikeilla ja kestävillä poliittisilla päätöksillä on varmasti ollut vaikutusta asiaan.

Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole tasavertaisia mahdollisuuksia elää terveellistä elämää. Monen elämään on kertynyt erilaisia ongelmia, jotka saattavat kasautua. Erilaisista syistä johtuen kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta varmistaa, että lapsilla olisi vaikkapa riittävästi tietoa terveyttään uhkaavista tekijöistä. Esimerkiksi perheen heikko taloudellinen tilanne tai vanhemman sairaus saattavat estää sen, että lapsen terveydestä huolehdittaisiin riittävästi tai että lasta kannustettaisiin elämään terveellisesti.

Eriarvoisuutta on torjuttava systemaattisesti

Eriarvoisuutta on torjuttava systemaattisesti. Sen mahdollistavat rakenteet, jotka varmistavat jokaiselle lapselle yhdenvertaiset mahdollisuudet terveelliseen elämään hänen lähtökohdistaan riippumatta.
Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu luottamukseen ja tasa-arvoon. Nämä arvot ovat mahdollistaneet kehityksen, jonka ansiosta Suomi on monella mittarilla mitattuna yksi maailman parhaimmista maista. Maksuton ja laadukas terveydenhuolto sekä koulutus ovat yhteiskuntamme peruspilareita ja ne myös ehkäisevät ongelmien syntymistä.

Alkoholin ja tupakan osalta kyse on mitä suurimmassa määrin myös ennaltaehkäisevästä kansanterveystyöstä, jossa esimerkiksi neuvoloilla ja kouluterveydenhuollolla on suuri merkitys. Valitettavasti niiden palveluja karsittiin koronakevään aikana rajusti, ja monet perheet jäivät vaille tarvitsemaansa tukea.

Koronakriisi uhkaa lisätä eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa. Tämä on osoitus siitä, ettei palvelujärjestelmällämme ole riittävästi valmiuksia suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia.

Jotta hyvinvointivaltion arvopohja säilyy myös tulevaisuudessa, on olennaista, että lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä ja toimia arvioidaan aina perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta. Suomen valtion on pidettävä huolta siitä, että lapsen oikeudet toteutuvat jokaisen lapsen elämässä jatkossakin.

Koska lapset ovat tärkeintä mitä meillä on.