Tupakka tappaa – ja rikkoo ihmisoikeuksia

Millä tavalla tupakka rikkoo ihmisoikeuksia, mitä voimme tehdä ja kenellä on vastuu? Kysyimme saksalaisen Unfairtobacco-järjestön johtajalta, Sonja von Eichbornilta.

Miten tupakka rikkoo ihmisoikeuksia?

Savukkeet ja muut tupakkatuotteet ovat erittäin vaarallisia terveydelle. Ne tappavat maailmanlaajuisesti vuosittain yli 8 miljoonaa ihmistä – sekä käyttäjiä että tupakansavulle altistuvia sivullisia. Tupakan tuotanto ja markkinointi rikkoo elämään ja terveyteen liittyviä ihmisoikeuksia. Tupakkatuotteiden markkinointi rikkoo myös oikeutta olla suojassa harhaanjohtavalta tiedolta.

Savukkeiden tuotannossa rikotaan erityisesti lasten ja naisten oikeuksia. Tupakan viljelyyn liittyy köyhyyttä, huonoja työolosuhteita, työterveyteen liittyviä riskejä, ympäristövahinkoja sekä lapsityövoiman käyttöä ja sen seurauksena koulutuksen puutetta. Nämä seikat rikkovat YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, jonka mukaan lapsella on oikeus elämään, terveyteen, riittävään elintasoon, koulutukseen, vapaa-aikaan ja suojeluun hyväksikäytöltä. Samalla tavoin rikotaan myös naisten oikeuksia, kuten oikeutta tasa-arvoon, koulutukseen ja tiedonsaantiin, turvalliseen työhön, terveyteen ja ennalta ehkäisevään hoitoon.

Tekevätkö hallitukset jotakin estääkseen tupakan aiheuttamat ihmisoikeusrikkomukset ja puuttuakseen niihin?

Tupakan aiheuttamien ihmisoikeusrikkomusten estämisessä tärkein tuki on WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus. Sopimuksen täytäntöönpano on kuitenkin liian hidasta, eivätkä hallitukset useimmiten toimi niin, että ajatuksena olisi ihmisoikeusloukkausten estäminen.

Erityisesti tupakkaa viljelevissä maissa hallituksilla on vaikeuksia toimia asianmukaisesti, koska tupakan myynnillä on maille taloudellista merkitystä. Malawin, Sambian tai Zimbabwen kaltaisissa maissa tupakka muodostaa merkittävän osan vientituloista.

Mitä tupakan aiheuttamille ihmisoikeusrikkomuksille pitäisi tehdä – ja kenellä on vastuu?

Ihmisoikeussopimukset ratifioineet valtiot ovat sitoutuneet kunnioittamaan, suojelemaan ja noudattamaan ihmisoikeuksia. Valtioiden on myös suojeltava väestöään kolmansien osapuolten – tässä tapauksessa tupakkateollisuuden – aiheuttamilta ihmisoikeusrikkomuksilta ja varmistettava, että jokainen voi nauttia oikeuksistaan. Ihmisoikeuksien suojelemiseksi hallituksilla on siis velvollisuus ja oikeus säännellä tupakkateollisuutta mahdollisimman tehokkaasti.

WHO:n tupakkapuitesopimuksen mukaan tärkeimmät toimenpiteet ovat

a) säännölliset ja tehokkaat tupakkaveron korotukset
b) kattava tupakan mainonta-, myynninedistämis- ja sponsorointikielto
c) tupakkatuotteiden kuvavaroitusten ja yhdenmukaisten pakkausten käyttöönotto
d) kattava suoja passiiviselta tupakoinnilta
e) kohdennetut tupakoinninlopettamisohjelmat.

Malawin, Sambian tai Zimbabwen kaltaisissa tupakanviljelymaissa on otettava huomioon yleiset elinolot ja taloudelliset olosuhteet. Tärkeimmät toimet ulottuvatkin tupakkaa laajemmalle. WHO:n puitesopimuksessa on kuitenkin kaksi artiklaa, joissa viitataan tupakan viljelyyn. Lyhyellä aikavälillä viljelijöiden asema kohenisi, jos työturvallisuutta parannettaisiin esimerkiksi tarjoamalla torjunta-aineiden käyttöä koskevaa koulutusta ja riittävästi suojavarusteita sadonkorjuun aikana (FCTC:n 18 artikla), sekä maksamalla parempaa hintaa heidän viljelemästään tupakasta. Hallitusten olisi kuitenkin pitkällä aikavälillä ja kestävyyden vuoksi tuettava viljelijöitä siirtymään vaihtoehtoisiin elinkeinoihin (FCTC:n 17 artiklan), kuten elintarvike- ja karjatuotantoon.

Malawissa on vireillä oikeusjuttu tupakkayhtiöitä vastaan tupakanviljelijöiden puolesta (Leigh Day UK). Miksi vastaavia oikeusjuttuja ei ole nostettu enempää?

Tällaiset oikeusjutut riippuvat asialle omistautuneiden asianajajien sitoutumisesta, kuten Malawin tapauksessa. Pienviljelijöillä ei ole keinoja eikä mahdollisuuksia ihmisoikeusjuristeihin, jotta he voisivat käyttää toimivaltaansa asianmukaisesti omassa maassaan tai maissa, joissa tupakkayhtiöiden päätoimipaikka sijaitsee.

Mitä kansainvälinen yhteisö voisi tehdä parantaakseen tupakanviljelijöiden työoloja?

Korkean tulotason maat ovat sitoutuneet ihmisoikeuksiin ja erityisesti lapsityövoiman käytön torjuntaan, joten niiden on myös vaadittava monikansallisilta yhtiöiltä ihmisoikeuksien noudattamista. Tähän sisältyy kansallisten ns. due diligence -lakien käyttöönotto ja monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n sitovan sopimuksen laatiminen.

Saksan kaltaisten korkean tulotason maiden olisi kansainvälisellä yhteistyöllä esimerkiksi lisättävä tukea tupakanviljelyn vaihtoehtoisille elinkeinoille. Muita toimia ovat pienviljelijöiden työturvallisuuden ja työterveyden edistäminen sekä viljelijöiden välisen yhteistyön vahvistaminen, jotta he voivat neuvotella paremmista työoloista ja hinnoista.

Millaisena näet WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (FCTC) arvon ihmisoikeuksien näkökulmasta?

WHO:n tupakkapuitesopimus perustuu ihmisoikeuksiin, erityisesti YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen ja naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen. Tupakkapuitesopimus ja ihmisoikeussopimukset täydentävät ja vahvistavat toisiaan yhdessä YK:n kestävän kehityksen (Agenda 2030) tavoitteiden kanssa.

Agenda 2030:n mukaan tupakkapuitesopimuksen nopeutettu täytäntöönpano edistää merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista sekä ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien ja naisten oikeuksien suojelua ja toteutumista.

Mitkä tekijät jarruttavat WHO:n tupakkapuitesopimuksen täytäntöönpanoa ihmisoikeuksien osalta?

Suurin este sopimuksen täytäntöönpanon nopeuttamisessa on tupakkateollisuus.

Ensinnäkin tupakkayhtiöt ovat tuoneet markkinoille sähkösavukkeita ja kuumennettavia tupakkatuotteita, jotka mahdollisesti pitävät nikotiiniriippuvuutta yllä perinteisten savukkeiden tavoin.

Toiseksi tupakkayhtiöt sekaantuvat tupakoinnin torjuntaa koskevaan politiikkaan, kuten tupakkaveron korotuksiin.

Kolmanneksi tupakkayhtiöt sekaantuvat tupakkaa viljelevien maiden toimintaan ja kuvaavat tupakanviljelyä viljelijöille tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Todellisuudessa pienviljelijöillä on suuria vaikeuksia ansaita elantonsa tupakanviljelyllä.