fbpx

Ratkaisut

Tupakointi yhdistetään usein yksilön valinnanvapauteen, vaikka todellisuudessa kyse ei ole vapaudesta, vaan riippuvuudesta. Maailmanlaajuisen tupakkaepidemian taustalla on ylikansallinen tupakkateollisuus, joka on maailman rikkaimpia teollisuudenaloja. Tupakka tappaa puolet käyttäjistään, vahingoittaa myös sivullisia ja loukkaa ihmisoikeuksia monin tavoin. On erittäin tärkeää, että tupakasta vieroitus on kaikkien saatavilla työtilanteesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.

Tupakkateollisuuden aiheuttamiin ihmisoikeusrikkomuksiin on puututtava kansainvälisten sopimusten avulla. Sopimukset ratifioineilla valtioilla on myös velvollisuus puuttua epäkohtiin, jotka sopimuksista huolimatta yhä toteutuvat.

WHO:n tupakkapuitesopimus

Tärkein tuki tupakan aiheuttamien ihmisoikeusloukkauksiin puuttumisessa on WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (FTCT), jonka on ratifioinut 182 valtioita. Myös Suomi on ratifioinut sopimuksen.

WHO:n tupakkapuitesopimuksen mukaan tupakointia torjutaan tehokkaimmin

  • säännöllisillä tupakkaveron korotuksilla
  • kattavalla mainonta-, myynninedistämis- ja sponsorointikiellolla
  • tupakkatuotepakkausten kuvavaroituksilla ja yhdenmukaisten pakkausten käyttöönotolla
  • suojellulla passiiviselta tupakoinnilta eli tupakansavulle altistumiselta
  • kohdennetuilla tupakoinninlopettamisohjelmilla

Lapsen oikeuksien sopimus

Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa tupakoinnin torjuntaan. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, ja se astui voimaan vuonna 1990.

Sopimuksen mukaan lapsella on oikeus muun muassa parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan, koulutukseen ja riittävään elintasoon.  Tupakoinnin vähenemistä tukevat poliittiset toimet edesauttavat näiden oikeuksien toteutumista. Esimerkiksi lasten altistuminen tupakansavulle on yhteydessä tupakoinnin määrään väestössä. Savukkeiden kulutuksella tuetaan välillisesti myös lapsityövoiman käyttöä tupakkaviljelmillä. Tupakan viljelijät eivät saa tupakan viljelyllä elantoaan kasaan, mikä johtaa lapsityövoiman käyttöön. Viljelmillä työskentely aiheuttaa lapsille terveyshaittaa ja estää koulunkäyntiä, riittävää lepoa ja leikkiä.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimukset

Kansainvälinen työjärjestö ILO (International Labour Organization) edistää ihmisarvoista työtä. ILO on sitoutunut lapsityövoiman ja pakkotyön lakkauttamiseen sekä työntekijöiden olojen parantamiseen. Järjestö luo työelämän yleissopimuksia ja suosituksia sekä valvoo niiden noudattamista. Myös Suomi on ILO:n jäsenmaa.

Lapsityön poistaminen on ihmisoikeuskysymys, jota tukee kaksi perustavanlaatuista kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimusta. Nämä ovat Vähimmäisikää koskeva yleissopimus vuodelta 1973 (Minimum Age Convention, nro 138) ja Lapsityövoiman pahimpia muotoja koskeva sopimus vuodelta 1999 (The Worst Forms of Child Labour Convention, nro 182), jonka kaikki ILO:n jäsenmaat olivat vahvistaneet vuonna 2020. Nämä yleissopimukset korostavat, että lapsityövoiman käyttö tulee lopettaa, sillä se on vastoin ihmisoikeuksia ja vastoin universaaleja, perustavaa laatua olevia arvoja.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030

YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista. Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen parantaa ihmisoikeuksia. Tupakka on globaali ongelma, joka jarruttaa tavoitteiden toteutumista.

Kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.

Suomi on sitoutunut kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen sekä kotimaassa että kansainvälisessä yhteistyössä. Myös Suomen kehitysyhteistyö tukee tätä sitoumusta.

Vaihtoehtoja tupakan viljelylle

Tupakanviljelystä on mahdollista siirtyä vaihtoehtoisiin viljelykasveihin, ja valtioiden tulee auttaa ja tukea viljelijöitä siirtymisessä.

WHO, YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAO sekä Maailman ruokaohjelma WFP tekevät yhteistyötä tupakanviljelijöiden kanssa luodakseen järjestelmän, joka mahdollistaisi viljelijöiden siirtymisen vaihtoehtoisiin viljelykasveihin. WHO:n mukaan Kenian Migorissa 330 tupakanviljelijää 400:sta on siirtynyt onnistuneesti rautapitoisten papujen viljelyyn. Entiset tupakanviljelijät ovat raportoineet paremmasta terveydestä, koulutuksesta, lisääntyneistä ansioista ja lastensa mahdollisuudesta koulutukseen.

Myös Maailmanpankki on tehnyt aiheesta tutkimuksen indonesialaisten pientilallisten keskuudessa vuonna 2017. Tilalliset, jotka olivat siirtyneet tupakan viljelystä muihin paikallisiin viljelykasveihin, pärjäsivät taloudellisesti keskimäärin paremmin kuin tupakan viljelyä jatkaneet viljelijät. He myös käyttivät huomattavasti vähemmän aikaa pelloillaan, mikä mahdollisti muita taloudellisesti tuottavia toimia. WHO kertoo aiheesta raportissaan (pdf).

 

Lähteet
ILO – International Labour Organization
ILO (2019): Centenary Declaration for the Future of Work (pdf)
STM (12.1.2021): Kansainvälinen työjärjestö ILO
Suomen YK-liitto: Kestävän kehityksen tavoitteet
Ulkoministeriö: Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteet
WHO (2003): Framework Convention On Tobacco Control
WHO (23.3.2022): Say no to Tobacco Farming
WHO FCTC:n globaalien tutkimusten sarja (2018): Tupakointi. Arvio tupakan koko tuotantoketjun globaalista ympäristöjalanjäljestä ja toimintalinjaukset sen pienentämiseksi (pdf), suomennos Suomen ASH ry

Mitä voimme tehdä tupakan aiheuttamille ihmisoikeusloukkauksille?

Lue Unfairtobacco -järjestön johtajan Sonja von Eichbornin haastattelu.