Yliopisto-opiskelijat edelläkävijöitä savuttomuudessa
Opiskelijaelämässä 1970-luvulla tupakka paloi osakuntien ja ainejärjestöjen tiloissa, lauluilloissa ja kaljaa juodessa. Tupakointi oli tavallista myös yliopistoilla ja opiskelija-asunnoissa, ellei sitten alivuokralaisena asuvan opiskelijan vuokraemäntä sitä kieltänyt. Tuolloin yliopistoissa opiskelevista miehistä 40 prosenttia ja naisista kolmannes poltti päivittäin.
Viime vuoden Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan yliopistojen miesopiskelijoista tupakoi päivittäin 3 prosenttia ja naisista 2 prosenttia. Alle 10 prosentin lukemissa yliopisto-opiskelijat ovat olleet 1990-luvun puolivälistä saakka. Hyvää kehitystä nakertaa nuuskan käytön yleistyminen miehillä.
Nuuskan käytön yleistyminen nakertaa hyvää kehitystä
Lainsäädäntö on vaikuttanut vahvasti. Asenteiden muutos ja tupakoinnin väheneminen alkoi jo ensimmäisen tupakkalain valmistelun aikana, ja päivittäistupakointi suorastaan romahti heti sen jälkeen. Hyvää tilannetta vahvistaa yliopistoihin tulevien lukiolaisten muita vähäisempi tupakointi ja suotuisa opiskeluympäristö, jossa poltetaan vähän. Opiskelijat ovat myös itse olleet aktiivisia. Monissa opiskelijoiden omissa klubi- ja juhlapaikoissa tupakointi kiellettiin jo ennen ravintolatupakointikiellon voimaantuloa.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vasta valmistunut historia, YTHS – edelläkävijä, kertoo YTHS:n ponnisteluista terveiden elintapojen edistämiseksi. Iso merkitys on ollut 1970-luvun alussa eri paikkakuntien toimipisteisiin perustetuilla terveyden edistämisen työryhmillä, joissa on mukana niin opiskelijoiden kuin myöhemmin yliopistojenkin edustajia. Toimintaa voitiin näin suunnitella yhteistyössä.
Kakun kynttilöinä olivat tupakat
1970-luvulla tupakointiin pyrittiin vaikuttamaan valistuksella ja lopettamisen tukemisella. Valistusta olivat YTHS tuottamat hätkähdyttävät julisteet Polttouhri ja Syntymäpäiväkakku. Jälkimmäisessä kakun kynttilöinä ovat tupakat ja tekstinä ”montako sytytät, riippuu siitä, montako sytytät”. Suhtautuminen julisteihin oli ristiriitaista, mutta ainakin ne huomattiin! Lopettamisen avuksi järjestettiin Irti tupakasta viidessä päivässä -kursseja, joissa oli luentoja dramaattisilla otsikoilla, kuten Myrkytyskuolema, Lähtölaskenta ja Anna anteeksi, lapseni.
Valistuksen tyyli muuttui yleisesti 1990-luvulle tultaessa. Kansalliset Savuton Suomi -ohjelmat saivat sijansa YTHS:n toiminnassa täydennettynä omilla paikallisilla mausteilla. Opiskelijoiden hyvinvointipäivät yleistyivät ja häkämittareista tuli niihin suosittu vetonaula – mutta harvoin niissä enää viisari saatiin värähtämään. Opiskelijoita puhutteli myös virinneen ympäristötietoisuuden kytkeminen valistukseen.
Savuttoman asunnon saamiseen tarvittiin lääkärintodistus
Vaikea asia oli opiskelija-asunnoissa tupakointi, sillä soluasunnot ja yhteiskeittiöt olivat yleisiä. Saadakseen savuttoman asunnon opiskelijat joutuivat pitkään hakemaan lääkärintodistuksen allergiasta tai muusta sairaudesta. YTHS:n lääkärien yritykset muuttaa käytäntöä eivät 1980-luvulla tuottaneet tulosta. Osansa saattoi olla silläkin, että terveyden edistämisestä vastuussa oleva YTHS:n lääkäri oli itse kova tupakkamies. Vasta vuoden 1995 tupakkalain uudistus auttoi.
Uusimpana ilmiönä 2000-luvun tupakoinninvastaisessa työssä oli YTHS:n aloitteellisuus ja tuki savuttomien yliopistokampusten luomisessa. Yhteistyö yliopistojen ja opiskelijajärjestöjen kanssa on kantanut hyvää tulosta. Yliopistojen opiskelijakulttuuri on nykyisin savutonta. YTHS sai vuoden alusta vastuulleen myös ammattikorkeakouluopiskelijat, joilla tupakointi on yleisempää. Työ jatkuu.
Lue myös
Tapani Kunttu & Kristina Kunttu: YTHS – edelläkävijä. 90 vuotta opiskelijan terveyden ja opiskelukyvyn hyväksi. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2021.
