Tietoa, tukea ja yhteistyötä

Olen toiminut keuhkolääkärinä HUSin keuhkoklinikalla vuodesta 1998. Nykyään yhä useammat vastaanotolle tulevat potilaat ovat jo lopettaneet tupakoinnin.  Edelleen tupakoivista monet ovat jo yrittäneet lopettaa ja toivovat lääkäriltä siihen apua. Vastakkainasettelu lääkärin ja potilaan välillä on tupakoinnin osalta ohi – ihmiset pitävät tupakointiin puuttumista itsestään selvänä.

Olemme oppineet ymmärtämään nikotiiniriippuvuuden biologiaa

Vielä 1990-luvulla lääkärien suhtautuminen tupakoinnin lopettamiseen oli toisenlaista kuin nykyään. Silloin vain sanottiin, että tupakointi pitäisi lopettaa, mutta nyt osataan tarjota apua. Olemme oppineet ymmärtämään nikotiiniriippuvuuden biologiaa: kyse ei ole ”heikosta luonteesta” vaan nimenomaan riippuvuudesta.

Keuhkoklinikan potilaat ovat keskimäärin yli 60-vuotiaita. Varttuneessa väestössä tupakointi on edelleen ylivoimaisesti yleisin tapa käyttää nikotiinia, joten uusia nikotiinituotteita ei täällä juuri näe. Asia on varmasti aivan toinen esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollon puolella. Joskus potilaamme tosin kysyvät, kannattaisiko heidän vaihtaa tupakka sähkösavukkeeseen, mutta keuhkolääkärit tietävät, ettei keuhkoihin kannata vetää kemikaaliseosta. 

Uudet nikotiinituotteet ovat kaikkien lääkärien asia

Potilaiden tupakointi on perinteisesti näkynyt erityisesti keuhkolääkärien työssä, mutta uudet nikotiinituotteet, kuten nikotiinipussit, ovat kaikkien lääkäreiden asia. Nikotiini vaikuttaa kaikkialla kehossa. Toivottavasti kaikkialla terveydenhuollossa osataan olla valppaana ja kysyä nikotiinituotteiden käytöstä.

Nikotiinista vieroitus alkaa siitä, että potilaalta kysytään tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä. Jos terveydenhuollossa kysytään vain tupakoinnista, voi muu nikotiinituotteiden käyttö jäädä pimentoon. Terveydenhuollossa monista resursseista on puutetta, mutta mielestäni nikotiinista vieroitukseen on olemassa hyviä tukikeinoja. Ongelma on paikoin se, ettei tukikeinoista ole tietoa eikä niihin osata ohjata. Tarvitaan sovitut käytännöt, sillä jos tuen piiriin ei osata ohjata, nikotiinin käytöstä kysyminenkin usein jää.

On tärkeää, että lopetuskehotus tulee lääkäriltä

Vieroituksessa erityisen tärkeää on hyvä yhteistyö lääkärin ja hoitajan välillä. Lääkäri kysyy käytöstä ja jos sitä on, kannustaa lopettamaan. On tärkeää, että lopetuskehotus tulee lääkäriltä, sillä ilman sitä hoitajan on vaikea ottaa asiaa puheeksi.

Meillä keuhkoklinikassa lääkäri myös keskustelee potilaan kanssa siitä, tarvitaanko lopettamisen tueksi lääke- tai korvaushoitoa. Sen jälkeen hoitaja jatkaa vieroitusprosessia potilaan kanssa. HUSin keuhkoklinikalla on selkeät ohjeet siitä, miten hoitaja potilasta tukee. Ensin potilaan oma näkemys kartoitetaan. On tiedettävä, mihin hän itse on valmis ja mistä juuri hän hyötyy. Auttaako potilasta vertaistuki? Käyttääkö hän nettiä vai mieluummin puhelinta? Pystyykö hän liikkumaan kotoaan vai olisiko esimerkiksi netin vertaisryhmä hänelle parempi vaihtoehto? Vain harvoin tulee sellainen tilanne, ettei mitään keinoa löydy.

Potilailla on mahdollisuus hoitajien tukisoittoihin

Keuhkoklinikalla on ollut vuosia käytössä kirjalliset lomakkeet, joilla hoitaja käy potilaan kanssa läpi nikotiiniriippuvuutta ja esimerkiksi korvaushoidon tarvetta. Halutessaan potilailla on mahdollisuus hoitajien tukisoittoihin. Voidaan esimerkiksi sopia, että hoitaja soittaa potilaalle muutaman viikon välein ja auttaa lopettamisen haasteissa ja kannustaa siinä jatkamaan. Vaativaa urakkaa ei siis jätetä yksin potilaan harteille.

Sekä potilaiden että hoitajien kokemus tukisoitoista on hyvä. Potilaat kokevat saavansa soitoista apua. Hoitajat puolestaan saavat niiden avulla arvokasta palautetta siitä, mitkä vieroittautumisen tukitoimet oikeasti toimivat. Näin myös heidän ammattitaitonsa vahvistuu.