Sokea piste alkoholipolitiikassa

Poliittisten päättäjien silmissä lienee sokea piste, joka peittää tupakan ja alkoholin yhtymäkohdat. Muuten on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa tupakkapolitiikkaa ja alkoholipolitiikkaa viedään eri suuntiin,

Tupakkalakia tiukennettiin juuri muun muassa kieltämällä mentolit ja muut aineet, jotka peittävät tupakan perusmaun ja madaltavat tupakoinnin aloittamiskynnystä. Marraskuussa lausunnoille lähetetty esitys uudeksi alkoholilaiksi puolestaan lisäisi kaiken maailman siirapeilla maustettujen alkoholijuomien tarjontaa ruokakaupoissa ja kioskeissa.

Toki eroa on siinä, että tupakan haittojen torjuntaan Suomi on sitoutunut kansainvälisellä valtiosopimuksella, mutta alkoholihaittojen ehkäisyyn ”vain” hyväksymällä WHO:n jäsenenä globaalin alkoholistrategian  ja tavoitteen vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja. Kun laki ei velvoita, ei moraalisesta sitoumuksesta tarvitse välittää?

Alkoholiliberalismissa alkoholijuomat nähdään nautintoaineina. Vaikka myös sikareiden ja piipun tupruttelulla haetaan nautintoa, ymmärretään se terveydelle haitalliseksi. Viini-, viski- tai olutharrastukseen ei terveysriskejä haluttaisi yhdistää.

Nikotiini ja etanoli iskevät kumpikin aivojen nautintomekanismeihin ja aiheuttavat sitä kautta riippuvuuden riskiä. Nautinnon tunne tosin väistyy siinä vaiheessa, kun tavoitteena on enää vieroitusoireiden lieventäminen.

”Huomaavaiset tupakoitsijat” ovat jo jääneet historiaan mutta ”vastuullisen alkoholinkäytön” markkinointi uppoaa edelleen. Erityisesti syöpäriskiä koskevan tieteellisen tutkimuksen valossa haitaton kohtuujuominen on kuitenkin yhtä lailla illuusio kuin haitaton tupakointi. Pienessäkin altistumisessa piilee riski ja toistuvassa altistumisessa kumuloituva riski.

”Huomaavaiset tupakoitsijat” ovat jo jääneet historiaan mutta ”vastuullisen alkoholinkäytön” markkinointi uppoaa edelleen.

Tupakoinnista sivullisille koituvia haittoja pyritään vähentämään kaikin keinoin. Alkoholista on muille ihmisille tuntuvasti enemmän haittaa, mutta se ei ylitä päättäjien huomiokynnystä. Esitys uudeksi alkoholilaiksi lisäisi anniskelua yöaikaan ja sitä kautta myös häiriöitä ja turvattomuutta.

Tupakointi ei liene koskaan ollut Suomessa niin yleistä kuin alkoholinkäyttö on nykyään. Kun käyttäjiä on paljon, on tapaturmia, krapulapäiviä ja alkoholisairauksiakin enemmän kuin silloin, kun käyttäjiä on vähän. THL:n arvion mukaan tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset vuonna 2012 olivat 1,5 miljardia euroa ja alkoholin kustannukset vähintään kaksi miljardia euroa. Alkoholi on rasite sote-palveluille, yleiselle järjestykselle ja työelämälle.

WHO suosittaa tupakan ja alkoholin haittojen vähentämiseksi samoja keinoja: saatavuuden sääntelyä, korkeaa verotusta ja mainonnan rajoittamista. Tupakkalaki laajensi juuri saatavuuden sääntelyn ja mainontakiellon myös sähkösavukkeisiin. Alkoholilakiesitys sitä vastoin lisäisi saatavuutta monin tavoin ja sallisi väkevien juomien epäsuoran mainonnan samalla brändinimellä myytävien mietojen juomien kautta. Tupakkaveron korottamisesta on sovittu hallitusohjelmassa mutta alkoholiverosta ei edes keskustella.

Sääntelyn sijaan Sipilän hallitusohjelma painottaa ihmisten omia valintoja ja vastuuta. Alkoholin käyttöä koskevat valinnat edellyttäisivät tietoisuutta haitoista. Hiljattain päättyneen EU-rahoitteisen RARHA-hankkeen asiantuntijat haluaisivat alkoholijuomien etiketteihin tiedot pakkauksen sisältämästä etanoli- ja kalorimäärästä sekä varoituksen terveyteen, turvallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä haitoista. Tupakkapakkauksissa tietoa haitoista on annettu jo vuosia. Alkoholipakkauksiin päättäjät eivät tunnu vastaavaa, vastuunottoa edistävää tietoa kaipaavan.

Kuva: Freeimages