Alkoholipolitiikka – lukuja, tulkintaa ja erilaisia intressejä
Vallitsevina totuuksina pidettyjen lukujen tausta voi olla kummallinen. Esimerkiksi Suomessa on usein esitetty valtion menettävän alkoholin matkustajatuonnin vuoksi verotuloja 300 miljoonaa euroa vuodessa. Väite pohjautuu Pellervon taloustutkimuksen laskelmaan. Sen mukaan Suomen valtion keräämät alkoholiverotulot lisääntyisivät 300 miljoonalla eurolla vuodessa, jos suomalaiset matkustajat ostaisivat ulkomailta tuomansa alkoholijuomat Suomesta.
Pellervon taloustutkimus ei kerro, miten suomalaiset saataisiin ostamaan Suomeen tuomansa alkoholijuomat Suomesta, täällä vallitsevin hinnoin ja veroin. Yleisin ehdotus matkustajatuonnin suitsimiseksi on alkoholiverojen alentaminen. Suomessa alkoholiveroja alennettiin Viron liittyessä Euroopan unioniin vuonna 2004 keskimäärin 33 prosenttia. Näin pyrittiin varmistamaan veropohjan säilyminen Suomessa. Veropohja pysyikin Suomessa ja alkoholin kotimainen myynti jopa lisääntyi. Tästä huolimatta alkoholiverojen alentaminen johti alkoholista kerättyjen valmisteverojen putoamiseen noin 300 miljoonalla eurolla.
Lukujen kanssa on ollut ongelmia ennenkin. Kun Suomessa 1960-luvun lopussa keskusteltiin alkoholin taloudellisista kustannuksista, usein esitetty argumentti oli, että Nobel-palkittu Irving Fisher oli arvioinut alkoholin käytön alentavan kansantuloa noin 10 prosentilla.
Kun selvitetään Fisherin arvion alkuperää, päädytään jo vuonna 1896 tehtyyn kokeeseen, jossa neljälle latojalle juotettiin kullekin 35 grammaa (kolme annosta) alkoholia. Latojien alkoholin vaikutuksen alaista työsuoritusta verrattiin heidän suoriutumiseensa selvin päin. Tämä koe sai Fisherin päättelemään, että yhden alkoholiannoksen nauttiminen vähentää tuottavuutta kahdesta neljään prosenttia.
Alkoholin kulutus asukasta kohti laskettuna oli Yhdysvalloissa Fisherin mukaan tuolloin viisi alkoholiannosta päivässä. Fisherin päätelmä oli, että alkoholin käyttö alensi tuottavuutta Yhdysvaloissa 10 – 20 prosenttia. Päättelyketju on ongelmallinen ja sisältää myös yhden selvän virheen: alkoholin keskikulutus Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella ei ollut viisi alkoholiannosta päivässä vaan puoli alkoholiannosta päivässä.
Pyrkimys ilmaista monimutkaisia ilmiöitä yhden luvun avulla on asioiden liiallista yksinkertaistamista.
Palataan vielä alussa mainittuun 300 miljoonaan euroon. Luku kummittelee suomalaisessa alkoholikeskustelussa myös väitteessä, että suomalaiset matkailijat maksavat vuosittain 300 miljoonaa euroa alkoholiveroina Viron valtiolle. Huomattava osa Viron keräämistä alkoholiveroista onkin suomalaisten maksamia, mutta 300 miljoonaa tuntuu liian suurelta summalta – varsinkin, kun Viro kerää alkoholin valmisteveroja yhteensä noin 200 miljoonan euron edestä vuodessa.
Ihmisille sattuu laskenta- ja tulkintavirheitä. Lisäksi pyrkimys ilmaista monimutkaisia ilmiöitä yhden luvun avulla on asioiden liiallista yksinkertaistamista. Esimerkiksi alkoholin haittavaikutusten ilmaiseminen yhden euromääräisen luvun avulla, oli se miten suuri tai pieni tahansa, ei kerro, miksi alkoholipolitiikkaa pitäisi kiristää tai lieventää tai pitäisikö alkoholipolitiikan painopisteen olla inhimillisen hädän torjunnassa vai taloudellisen kasvun edistämisessä.
Luvut eivät sinänsä ole hyvästä tai pahasta. Alkoholipolitiikkaan liittyvien lukujen ongelmana on, että niitä käytetään aivan liian usein pikemminkin poliittisen vaikuttamisen välineinä kuin vallitsevan todellisuuden kuvaajina. Alkoholipolitiikka on monien erilaisten ristiriitaisten etujen sävyttämää toimintaa maustettuna kaikilla intohimoilla.
Kuva: Shutterstock
