Voiko mielenterveyttä edistämällä ehkäistä päihteidenkäyttöä?

”Polta vaan, jos se rauhoittaa”, sanoi terveydenhuollon ammattilainen ahdistuneisuutta kokevalle henkilölle muutama vuosi sitten.

Alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat yleisempiä henkilöillä, joilla on mielenterveyden ongelmia ja päihteidenkäyttö selittääkin osittain mielenterveyshäiriöitä kokevien matalampaa elinajanodotetta verrattuna muuhun väestöön. Kuitenkin alkoholi, tupakointi ja mielenterveys nähdään edelleen usein toisistaan erillisinä, niin tutkimuksissa kuin palvelujärjestelmässä.

Pitkittäistutkimuksista tiedetään, että päihteidenkäyttö lisää mielenterveysongelmien riskiä ja toisaalta mielenterveyden ongelmat ovat yhteydessä myöhempään päihteidenkäyttöön. Vaikutusten suunnat ovat monimutkaisia, mutta tiedetään, että yhteydet eivät ole täysin selitettävissä esimerkiksi perinnöllisillä tai perhetaustaan liittyvillä tekijöillä.

Mielenterveyden ongelmat ovat yhteydessä päihteiden käyttöön

Päihteitä saatetaan käyttää mielenterveysoireiden lievittämiseen ja toisaalta päihteidenkäytön fyysiset sekä psykososiaaliset seuraukset saattavat aiheuttaa mielenterveysoireilua. Todennäköisesti nämä yhteydet toimivat osin samanaikaisesti ja ajassa vuorotellen.

Päihteidenkäyttö ja mielenterveys vaihtelevat yksilön elämän aikana; tyypillisesti nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa käytetään eniten päihteitä ja myös mielenterveysoireilu on silloin yleisempää, käytön ja oireilun vähentyessä iän myötä. Yksilölliset erot vaihtelussa elämänvaiheesta toiseen ovat kuitenkin suuria.

Alkoholinkäytön, tupakoinnin ja mielenterveyden yksilöllistä vaihtelua elämänkulussa on tutkittu erillisinä ilmiöinä, tosin silloinkin seuranta-aika on tyypillisesti päättynyt varhaisaikuisuuteen. Hyvin vähän tiedetään siitä, miten nämä kolme ilmiötä kehittyvät iän myötä yhdessä ja kuinka näiden ilmiöiden yhteydet muuttuvat ajassa. Tällainen tieto auttaa kehittämään oikea-aikaisia ja ikävaiheittain kohdennettuja interventioita.

Aikaisempi tutkimuskirjallisuus on lisäksi pääosin keskittynyt mielenterveys- ja päihdehäiriöiden samanaikaiseen esiintyvyyteen, vaikka myös lievempi oireilu ja päihteidenkäyttö lisäävät haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.

Kansanterveyden näkökulmasta alkoholinkäytön, tupakoinnin ja mielenterveysongelmien yhteydet toisiinsa on tiedetty jo pitkään. Näiden aiheuttamien kansanterveyshaasteiden ratkaisemisessa tarvitaan uusia näkökulmia yhdistäen yksilöllisen, yhteiskunnallisen ja ajallisen perspektiivin.

Nikotiiniriippuvuuden hoito unohtuu helposti

Ehkäisevä päihdetyö on usein keskittynyt esimerkiksi saatavuuteen, eikä ole huomioinut mielenterveyden edistämistä keinona päihdehaittojen ehkäisyyn. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna Suomessa mielenterveys ja päihdeasioiden integroiminen ei ole kuitenkaan aivan lapsen kengissä. Strategista yhteensovittamista on tehty muun muassa vuosina 2009-2015 Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa (Mieli) ja työ jatkuu vuoteen 2030 Mielenterveysstrategiassa ja Päihde- ja riippuvuusstrategiassa.

Näissä kansallisissa toimissa palvelujärjestelmän integraatio on yksi keskeinen haaste ratkaistavana. Usein kuitenkin näkökulma on mielenterveys- ja alkoholihäiriöissä, jolloin nikotiiniriippuvuuteen liittyvä hoito ja palvelut helposti unohtuvat, vaikka tutkimuksista tiedetään, että tupakointia vähentämällä voitaisiin myös vähentää esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuusoireilua.

Tärkeää on jatkossa paremmin tunnistaa mielenterveys- ja päihdeongelmia samanaikaisesti kokevia iän myötä muuttuvia tarpeita, sekä jatkaa mielenterveyden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön yhteistyötä ja palveluiden parempaa integraatiota.

Kirjoittaja tutkii Suomen Akatemian tutkijatohtorina alkoholinkäytön, tupakoinnin ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä eri konteksteissa ja elämänvaiheissa.