Tupakkaa turisteille
Huristelin aavikolla Jeepin kyydissä kolmen muun turistin kanssa. Hiekkadyynien ja aavikon itämainen taika haihtui konkreettisesti savuna ilmaan, kun selvisi, että aavikkoretken kohokohdaksi oli järjestetty vesipiipun polttamista. Sen ihanuutta hehkutettiin turisteille vähän väliä, eikä tarjolla ollut vain yksi vesipiippu, vaan kymmeniä. Nautinto hienosti divaanilla loikoillen. Jokaisella olisi ollut mahdollisuus kokeilla – useimmat kokeilivatkin.
Vieressäni istunut nuori saksalaisneitonen kehui, miten miellyttävä kokemus vesipiipun polttaminen on. Innosta hehkuen hän kertoi parhaasta kokemuksestaan. Juhlien isäntä oli käyttänyt tuntikaupalla poltettavan seoksen valmistamiseen. Vesipiippuun ladattiin vain itse valmistettua tupakkaa, yrttejä ja makuaineita. Kaikki oli tietenkin luonnonmukaista ja terveellistä, hän totesi. Elämys oli hänen mielestään taivaallinen.
Tupakan ja vesipiipun terveysvaarat olivat tästä nuoresta naisesta pölyttyneen vanhan rouvan höpinöitä. Hän katsoi minua säälivästi: eipä taida rouva parka edes osata kuvitella, mitä hauskanpito on, elämän nautinnoista puhumattakaan. En sanonut enää mitään.
Vesipiippu on kaunis laite. Taidokkaasti muotoiltu, viettelevästi kuvioitu. Rentoutumaan kutsuva. Mielikuvista vanhojen ukkojen tapana päästiin eroon, kun vesipiippuihin keksittiin lisätä aromatisoituja tupakkalaatuja ja hajuaineita. Vesipiipun ympärillä ei enää haise kamelin lanta, vaan eksoottiset tuoksut.
Naisia houkutellaan vesipiippu-kahviloissa ilmaiseen elämykseen joka maanantai.
Vesipiipun polttaminen on sosiaalinen tapahtuma, joka yhdistää ystävät ja perheenjäsenet. Lähi-idässä vesipiipun suosio onkin kasvanut erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Jordaniassa lähes 70 prosenttia seitsemännellä luokalla olevista pojista on käyttänyt vesipiippua ja samanikäisten tyttöjen keskuudessa käyttö lähentelee 50 prosenttia. Naisia houkutellaan vesipiippu-kahviloissa ilmaiseen elämykseen joka maanantai.
Vesipiippu yhdistää myös perheitä. Sen sijaan, että lapset vilkuilisivat älypuhelimiaan, yhteisen vesipiipputuokion kuluessa vietetään perheen laatuaikaa ja vaihdetaan kuulumiset. Vesipiippu rentouttaa sekä vahvistaa lasten ja vanhempien yhteenkuuluvaisuutta, minulle kerrottiin.
Vesipiipun kuvitellaan olevan savukkeiden polttamista turvallisempaa, koska veden katsotaan suodattavan tupakansavun haitalliset aineet. Näinhän ei ole, vaan vedessä vaanii vaara. Se viilentää poltettavaa savua, jolloin aloittelijoidenkin on helpompaa vetää savua syvemmälle keuhkoihin ja elimistöön. Vesipiipun polttaminen lisää muun muassa keuhko-, huuli-, suu- ja ruokatorven syövän riskiä.
Vesipiipusta saa tervaa ja häkää sekä aimo annoksen nikotiinia. Yhdestä imaisusta vesipiipusta saa lähes yhtä paljon nikotiinia kuin yhdestä savukkeesta. Vesipiippua poltetaan yleensä vähintään puoli tuntia. Tänä aikana voidaan vetää savua henkeen lähes sata kertaa, jolloi saatavan nikotiinin määrä nousee huimiin lukemiin. Nikotiiniriippuvuus ja käytön sosiaalisuus selittänevät osittain sen, etteivät vesipiipun polttajat ole halukkaista luopumaan vesipiipusta: vain alle 30 prosenttia on kiinnostunut lopettamisesta. Savukkeiden polttajista sen sijaan noin 70 prosenttia haluaa lopettaa.
Kun maailma kansainvälistyy, vesipiipun voimakas tuleminen Suomeenkin on odotettavaa. Erityisesti jos polttamista käydään opettelemassa ja harjoittelemassa ulkomailla. Lainsäädännössämme olisi korkea aika ottaa huomioon vesipiipun vaarat, sillä emme tarvitse nikotiiniriippuvaista uutta sukupolvea. Nuoret ansaitsevat parempaa: elämän taikaa ilman nikotiinia.
Kuvat: Kuvamuisto ja Freeimages
