Savuton työpaikka – kuka siitä hyötyy?

Vaikka tupakointi on vähentynyt huomattavasti menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, siitä syntyy edelleen haittoja ja kustannuksia niin tupakoitsijoille itselleen kuin yhteiskunnallekin.

Tupakoinnilla on suuri merkitys myös työnantajille, sillä tupakoinnista aiheutuu muun muassa sairauspoissaoloja, työterveyshuollon kustannuksia, työkyvyttömyyseläkemenoja sekä tuotannon menetystä. Työpaikan alueella tai sen edustalla tupakoivat työntekijät eivät myöskään anna työpaikasta erityisen myönteistä kuvaa asiakkaille tai ohikulkijoille, pikemminkin päinvastoin. Tupakoinnin lopettaminen ja sitä tukeva työpaikan savuttomuus ovat siis yhteinen etu.

Ihmisten elintapoihin, kuten tupakointiin, puututtaessa on aina riski, että puuttuminen koetaan ”terveysterrorismiksi” ja yksilön vapauden rajoittamiseksi. Savuttomuuden edistämiselle on kuitenkin tarvetta, sillä vaikka kyseessä on henkilökohtainen asia, onnistuu tupakasta luopuminen huomattavasti helpommin yhteisenä yrityksenä kuin omin avuin. Itsekseen tupakasta irti ponnistelevista vain harva on vuoden kuluttua tupakoimatta. Kun lopettamispäätöksen tehnyttä tuetaan, parhaimmillaan jopa joka kolmas pystyy luopumaan tupakoinnista.

Toimivia keinoja tupakoinnin lopettamisen tukemiseen työpaikalla ovat muun muassa vertaistukiryhmät, korvaushoitojen sekä vieroitushoitojen tukeminen, erilaiset kilpailut sekä tietenkin ryhtyminen savuttomaksi työpaikaksi. Jotta savuttomuuteen tähtäävä toiminta olisi työnantajan näkökulmasta kannattavaa, on panos-tuotossuhteen oltava kunnossa ja kustannusten säällisessä suhteessa tupakoinnista luopuvien työntekijöiden määrään. Jos työnantaja päätyy tukemaan tupakoinnin lopettamista, on tärkeää, että tupakoinnin lopettajalla on myös omavastuuosuus kustannuksista. Kun pelissä on myös omaa rahaa, on sitoutuminen lopettamiseen suurempaa.

Kun lopettamispäätöksen tehnyttä tuetaan, parhaimmillaan jopa joka kolmas pystyy luopumaan tupakoinnista.

Motivaatiota savuttomuuteen voi lisätä myös bonusmuotoisella palkitsemisella, mutta tällöin on oltava tarkkana, ettei tämä aiheuta katkeruutta muissa työntekijöissä: joku voi ihmetellä, miksi palkitaan henkilöitä, jotka ovat tupakoinnin kaltaisen huonon tavan omaksuneet, kun taas tupakoimaton henkilö ei saa mitään palkintoa siitä, että ei ole koskaan aloittanut tupakointia tai on lopettanut sen jo aiemmin.

Työnantaja saa tupakoinnin vähentämiseen sijoittamansa eurot nopeasti takaisin sekä vähentyvinä sairauspoissaoloina että työajankäytön tehostumisena. Jos oletetaan, että työntekijä polttaa työpäivän aikana seitsemän savuketta ja käyttää tupakointiin kaikkinensa työaikaa noin 10 minuuttia yhtä savuketta kohti, koituu tupakoinnista pelkästään työajan menetyksenä mediaaniansiotasolla laskennallisesti yli 4 000 euron kustannus vuodessa. Tupakoinnin lopettaminen muun muassa lääkärin ohjauksen ja korvaushoitojen avulla maksaa vastaavasti tuloksista riippuen noin 1 000–3 500 euroa tupakoinnin lopettanutta kohden. Todellisuudessa on toki vaikea arvioida, paljonko tupakointi vie työaikaa tai syö työn tuottavuutta. Suorimmin se tuntuu sellaisissa töissä, joissa työn tuottavuus on sidottu läsnäoloon työpisteessä.

Vastuu omista elintavoista on jokaisella työntekijällä itsellään, mutta työnantaja voi työterveyshuolto kumppaninaan tukea terveellisten elintapojen valitsemista ja ylläpitämistä. Hyvä työkyky säilyy eläkeikään saakka vain riittävän terveellisten elintapojen avulla.

Kuva: Elinkeinoelämän keskusliitto EK