Mitä meistä ulkomaillakin ajatellaan?

Perhekunnat lasten ja isovanhempien kera arki-illallisella Espanjassa tai Italiassa. Iloinen puheensorina ilman alkoholia tai alkoholin kera, hallitusti. Illallisen jälkeen nautitaan lasillinen likööriä kodin lähellä olevassa ulkoilmaravintolassa. Vaikka alkoholia on vapaasti ja halvalla saatavissa, sitä nautitaan sosiaalisesti useimmiten ravintolassa tai baarissa. Humalassa örveltäjiä ei näy.

Näinhän se meille halutaan markkinoida – uusi ja uljaampi alkoholilaki. Laki, jonka myötä otamme aimo askeleen kohti eurooppalaista alkoholikulttuuria, jossa kaupat pursuavat laadukkaita pienpanimo-oluita, ihmiset ostavat niitä harkiten ja jokainen kantaa vastuun omasta juomisestaan.

Ihan oikeasti, tekisikö vahvojen oluiden, siidereiden ja muiden alkoholituotteiden saatavuuden lähes räjähdysmäinen lisääntyminen meistä kertaheitolla eteläeurooppalaisia? Aiempien kokemusten, tutkimustiedon ja järjen perusteella arvioiden näin ei tapahdu. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, ehdotetut muutokset lisäisivät alkoholijuomien saatavuutta, mutta samalla ne lisäisivät myös kokonaiskulutusta, heikentäisivät väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvattaisivat terveyseroja.

Valvotusti ravintoloissa nautitun alkoholin sijaan on todennäköistä, että juominen siirtyisi kotisohville. Kalsarikänneistähän meidät jo nyt maailmalla tunnetaan.

Suuri osa yhteiskuntaa kuormittavista alkoholihaitoista syntyy valtaväestön alkoholin kulutuksesta, sillä suomalaisten alkoholin käytölle on tyypillistä humalakulutuksen suuri osuus. Pääosin hillitysti, mutta joskus itsensä humalaan juovat voivat väestötasolla kokea ja aiheuttaa jopa enemmän haittoja (mm. riidat, tappelut, tapaturmat) kuin määrällisesti pienempi riski- ja ongelmajuojien joukko.

Kun hallitus yrittää saada ihmiset kantamaan vastuun omasta terveydentilastaan ja elintavoistaan, tässä onnistuvat todennäköisesti he, jotka ovat paremmassa sosiaalisessa asemassa. He kykenevät vastuunottoon, vaikka ympäröivä yhteiskunta ei tukisikaan terveyttä edistävien ratkaisujen tekemistä.

Taloutta ei elvytetä eikä kansaa sivistetä alkoholin saatavuutta lisäämällä, vaan alkoholihaittoja vähentämällä.

Varmuudella tiedämme, että alkoholiin liittyvä väkivalta, pahoinpitelyt, väestön terveysongelmat ja alkoholikuolemat lisääntyisivät uuden lain myötä. Jos alkoholilain kokonaisuudistus toteutuu nyt ehdotetussa muodossa, sote-uudistuksella tavoitellut säästöt hukataan. Kun alkoholin kulutus lisääntyy, lisääntyvät myös terveys- ja hyvinvointihaitat.

Taloutta ei elvytetä eikä kansaa sivistetä alkoholin saatavuutta lisäämällä, vaan alkoholihaittoja vähentämällä. EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis totesi viime vuoden lopulla EU-maiden konferenssissa, ettei Euroopalla ole varaa alkoholin käytöstä ihmisille, yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuviin haittoihin. Suomella näyttää olevan.

Alkoholihaittojen välilliset ja välittömät kustannukset ovat Suomessa eri arvioiden mukaan 4 – 13 miljardia euroa. Kun viime vuosina hallitukset ovat etsineet tiheällä kammalla säästöjä valtion menoihin, nyt alkoholilain uudistus toteutetaan tietoisena kalliiksi tulevista elinkeino-, terveys- ja yhteiskuntapoliittisista vaikutuksista.

Onkohan hölmöläisten peiton pidentäminen sittenkään se malli, jolla saamme aikaan kulttuurinmuutoksen eurooppalaiseen suuntaan? Kalsarikänneistä voisimme toki tehdä vientituotteen.

Kuva: Kuvamuisto ja thisisFINLAND