Kohti savuttomampaa Eurooppaa
Vaikka faktat olivat selvillä, oli tie tiedosta toimintaan pitkä ja kivinen: tupakointia rajoittava lainsäädäntö on ikoninen esimerkki siitä, kuinka vaikeaa lainsäädännön aikaansaaminen voi joskus olla siitä huolimatta, että toiminnan haitat ovat selkeästi tiedossa.
Tupakoinnin ja tupakan saatavuuden rajoittamisesta käytiin taistelua vuosikymmeniä, ennen kuin yhteys tupakoinnin ja selkeiden terveyshaittojen, kuten syöpien välillä tunnustettiin. Kuvaa pyrkivät hämärtämään muun muassa suurten tupakkayhtiöiden itsensä tilaamat tutkimukset, joissa tämä yhteys pyrittiin kieltämään. Keskustelussa on jotain tuttua, kun sitä vertaa vaikkapa ilmastonmuutoksesta käytyyn debattiin.
Sama taistelu on käyty lähestulkoon aina, kun lainsäädäntöä on uudistettu. Kun tupakointia yleisissä tiloissa, kuten työpaikoilla ja ravintoloissa esitettiin rajoitettavaksi, epäilivät vastustajat moisen johtavan työntekijöiden katoon tupakkapaikoille ja asiakkaiden katoon ravintoloista koteihin. Jopa Britannian mahdollisesta EU-erosta käydyssä niin sanotussa Brexit-keskustelussa on väläytelty, että ravintoloiden tupakointikielto on ensimmäisten kumottavien EU-lainsäädäntöjen joukossa – huolimatta siitä, että kyseinen kielto on kansallista lainsäädäntöä, joka perustuu neuvoston suositukseen, ei sitovaan EU-lainsäädäntöön.
Tupakointi on edelleen EU-alueellakin suurin vältettävissä oleva terveysriski, joka aiheuttaa 700 000 kuolemaa joka vuosi. Tupakoitsijoiden määrä on EU:ssa yhä korkea: 28 prosenttia koko EU-alueen kansalaisista ja 29 prosenttia nuorista (14–29-vuotiaista) polttaa. Määrän väheneminen on kuitenkin ollut vakaata – aikoina ennen tupakkalainsäädäntöä tupakoitsijoiden osuus oli huikeat 40 prosenttia.
Tupakoinnin rajoittaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää myös passiivisesti tupakansavulle altistuneiden määrää. Tupakansavulle altistuneiden EU-kansalaisten määrä väheni esimerkiksi baarien ja pubien asiakkaiden osalta 46 prosentista (v. 2009) 28 prosenttiin (v. 2012). Kansalaisten kannatus tupakoinnin vähentämiselle julkisissa paikoissa on myös eurobarometritutkimusten mukaan vankka.
Parlamentti katsoi, että vastuu laittoman kaupan kitkemisestä tulee olla jäsenmailla, ei tupakkayhtiöllä.
Eurooppalaista tupakointia koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin viimeksi vuonna 2014. Tupakkatuotedirektiivissä muun muassa kiristetään pakkausvaroituksia koskevia sääntöjä: terveysvaroitusten on katettava pakkauksesta vähintään 65 prosenttia. Tämän lisäksi säännöissä kielletään lisä- ja makuaineet. Mentolisavukkeita ei saa myydä enää vuoden 2020 jälkeen.
Euroopan parlamentti hylkäsi myös esityksen, jolla olisi jatkettu sopimusta tupakan salakuljetuksen kitkemiseksi tupakkajätti Philip Morris Internationalin kanssa. Sopimuksen meriitit salakuljetuksen kitkemisessä ovat kiistellyt. Tämän lisäksi parlamentti katsoi, että vastuu laittoman kaupan kitkemisestä tulee olla jäsenmailla, ei tupakkayhtiöllä. Uuden sopimuksen sijaan parlamentti toivoi, että tupakkatuotteiden salakuljetusta kitketään hyödyntäen muita tapoja, esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia. Tämä on jälleen yksi porras eurooppalaisessa tupakkapolitiikassa.
Valistus, tupakoinnin mahdollisuuksien ja tupakkapaikkojen rajoittaminen ja tupakoitsijoiden määrän väheneminen luovat osaltaan ”positiivista kierrettä”, missä tupakointia ei nähdä enää sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tämä on taas omiaan vähentämään uusien mahdollisten tupakoitsijoiden määrää.
EU-alueen sauhuttelijoiden määrän vähentämisen lisäksi seuraava iso haaste tupakoinnin vähentämisen saralla ovat kehitysmaat. Niissä tupakoinnin sääntely laahaa perässä ja tupakointi on edelleen laajasti läsnä myös julkisilla paikoilla. EU:n tulisi toimia aktiivisesti kansainvälisen terveysorganisaation WHO:n piirissä tupakoinnin ja sen markkinoinnin rajoittamiseksi.
Kuvat: Sirpa Pietikäinen ja Freeimages
