”Aatteleppa ite!”
Tänä kesänä tupakkaan liittyvää uutta kotimaista tutkimustietoa on tarjolla enemmän kuin pitkään aikaan. Kahden lääkärin, Tiina Mattilan ja Eeva-Liisa Tuovisen, väitöskirjat tarkastettiin kesäkuun alussa Helsingin yliopistossa.
Mattilan väitöskirjatyössä osoitettiin jo lievän keuhkoahtaumataudin lisäävän ennenaikaisen kuoleman riskiä. Mini-Suomi-väestötutkimuksen aineistoa hyödyntänyt rekisteritutkimus pystyi seuraamaan ihmisiä yli kolmen vuosikymmenen. Mattila havaitsi, että erityisesti nuoremmalla iällä kehittynyt keuhkoahtaumatauti saattoi lisätä kuolleisuutta.
Tautiin kuolee vuosittain noin tuhat suomalaista.
Eeva-Liisa Tuovisen väitöstutkimus puolestaan selvitti tupakointiin liittyviä painohuolia päivittäistupakoitsijoiden, satunnaistupakoitsijoiden, tupakoinnin äskettäin lopettaneiden ja vähintään kuusi kuukautta sitten lopettaneiden kesken.
”Mitä enemmän päivittäin tupakoivalla oli painohuolia vuonna 2007, sitä epätodennäköisempää oli, että hän olisi lopettanut tupakoinnin tai siirtynyt satunnaiseen tupakointiin vuoteen 2014 mennessä, edellyttäen että hänen nikotiiniriippuvuutensa oli vähäinen”, Tuovinen totesi väitöstiedotteessaan.
Molemmat tutkimukset tuovat uutta tärkeää tietoa tupakoinnista.
Ei tarvitse kuitenkaan olla mediatutkija arvatakseen, kumpi tutkimus sai osakseen isomman mediahuomion.
Kuinka helposti itse onnistumme muuttamaan omia tyhmiä tapojamme, vaikka yrittäisimme kuinka muuttua?
Terveyskäsityksemme on muuttunut entistä ulkonäkökeskeisemmäksi. Hoikka ihminen mielletään terveellisemmin eläväksi kuin pullukka, vaikka hoikan elämäntavat olisivat tuhoisampia kuin ylipainoisen. Painonhallinta ja laihduttaminen ovat median lempilapsia, koska jutut saavat aina ison yleisön. Huoli omasta painosta alkaa tytöillä alle 10-vuotiaana, ja nykyisin myös pojat ja miehet pohtivat painoaan nimenomaan ulkonäkökysymyksenä.
Sitä paitsi ihminen on huolissaan itsestään ja terveydestään NYT. Tulevaisuuden mahdolliset taudit eivät lopulta vaikuta niin paljon jokapäiväisiin valintoihin kuin kansanterveystieteilijät soisivat.
Niinpä tupakoija käynee mielessään nollasummapeliä: ”Kuka tietää, ehtisinkö edes saada keuhkoahtaumatautia tai keuhkosyöpää, mutta jos lopetan nyt, lihon ikävästi”. ”Sitä paitsi, tuskinpa edes saisin ollenkaan noita tauteja, koska ei tupakoiva pappanikaan saanut, vaan kuoli dementikkona hoivakodissa.”
Miten vaikeata onkaan mitään tulevaisuuden tauteja ja niiden riskejä miettiä omalla kohdalla!
Takavuosien tv-koomikon Jope Ruonansuun roolihahmo haastoi katsojaa ajattelemaan itse, ”omalta kohaltas”, milloin mitäkin asiaa.
Jos mietimme tupakoinnin lopettamista ja siihen tarvittavia konsteja ja tukea, on meidän valistajien asettauduttava toisen ihmisen asemaan. Kuinka helposti itse onnistumme muuttamaan omia tyhmiä tapojamme, vaikka yrittäisimme kuinka muuttua?
On sitten kyse polkupyöräilystä suojatiellä, hammaspesun unohtamisesta kesämökillä tai ilkeän kommentin tuiskahtamisesta puolisolle – tapojensa muuttaminen on tosi, tosi vaikeaa.
Siksikin on niin tärkeää tarttua muutokseen ennen kuin tavat piintyvät meihin.
