Raportti tupakoinnin haitoista käänsi suunnan kuusikymmentä vuotta sitten
USA:ssa julkaistiin vuonna 1964 käänteentekevä raportti tupakan vaikutuksista terveyteen. Kysyimme pitkän uran Syöpäjärjestöissä ja kansanterveyden parissa tehneeltä lääkintöneuvos Liisa Elovainiolta, miten raporttiin suhtauduttiin Suomessa.
Tutkimustieto tupakoinnin haittavaikutuksista lisääntyi huomattavasti 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Tutkimuksissa viitattiin siihen, että tupakointi – ei ilmansaasteet, asbesti tai radioaktiiviset materiaalit – oli tärkein syy keuhkosyövän dramaattiseen yleistymiseen 1900-luvulla. Siitä huolimatta tupakkateollisuus säilytti vankan asemansa ja poliittisen vaikutusvaltansa.
Tammikuussa 1964 tapahtui kuitenkin käänne, kun Luther L. Terryn, lääkärin ja Yhdysvaltain korkeimman terveysviranomaisen raportti ”Smoking and Health: Report of the Advisory Committee to the Surgeon General” julkaistiin. Raportti oli kattava katsaus tupakointia koskevaan tieteelliseen kirjallisuuteen, ja sen oli laatinut Terryn kokoama asiantuntijakomitea.
Raportti oli todellinen uutispommi. Se herätti välittömästi median kiinnostuksen ja nousi etusivuille sekä uutislähetysten pääjutuksi Yhdysvalloissa sekä kansainvälisesti. Raportissa muun muassa kerrottiin tupakoinnin aiheuttamasta keuhkosyöpäriskistä ja korrelaatiosta sepelvaltimotaudin kanssa.
Tupakointiin liittyvät asenteet alkoivat muuttua
Terry-raportti vaikutti merkittävästi yleiseen tupakointia koskevaan asenteeseen. Esimerkiksi vuonna 1958 vain 44 prosenttia amerikkalaisista uskoi tupakoinnin aiheuttavan keuhkosyöpää, kun vuoteen 1968 mennessä jo 78 prosenttia uskoi niin. Vuosikymmenessä tupakoinnin terveyshaitat tulivat yleiseen tietoon, ja lisääntynyt näyttö tupakoinnin haitoista antoi pontta Terry-raportille.
”Terry-raportin ilmestyessä en ollut vielä lääketieteen piirissä, mutta keuhkolääkärin tyttärenä muistan sitä käsitellyn innostuneesti kotona. Isäni tarjosi aiheesta kirjoituksia suurimpiin lehtiin. Samalla ilmestyivät kuitenkin valtavat tupakkamainokset. Näytti siltä, että tupakkateollisuus alkoi olla paniikissa”, Liisa Elovaino kertoo.
Vuosikymmenessä tupakoinnin terveyshaitat tulivat yleiseen tietoon
Elovainion mukaan on epäselvää, kuinka voimakkaasti tieteellinen raportti vaikutti yksittäiseen tupakoijaan. Hän arvelee, että syynä oli ristiriita tupakkateollisuuden tarjoaman vastaviestin ja raportin välillä. Lääkäreihin raportti kyllä vaikutti.
”Tupakoivia lääkäreitä raportti varmaan kosketti, mutta nikotiiniriippuvuus esti hahmottamasta sitä kaikessa laajuudessaan. Muistelen, että raportin kumoamiseenkin tähtääviä mielipiteitä oli. Lääkäreiden oman tupakoinnin suoranainen romahdus oli kuitenkin hyvä osoitus siitä, että raporttia kunnioitettiin.”
Suomen tupakkalainsäädäntö sai vauhtia raportista
Liisa Elovainio aloitti työnsä lääkintöhallituksen ylilääkärinä samana päivänä, kun Suomen tupakkalaki tuli voimaan vuonna 1977.
”Uskallan väittää, että Suomen tupakkalainsäädäntötyö käynnistyi ja kehittyi raportin ansiosta suuresti. Loistavasti ja luotettavasti laadittu raportti sai maailmalla laajalti hyväksyntää. ”
Elovainion mukaan tupakkateollisuuskin reagoi voimakkaasti muuttuneeseen ilmapiiriin.
”Tupakkayhtiöt olivat kauhistuneita, lisäsivät mainontaa ja yrittivät keksiä päteviä vastaväitteitä. Jälleen kävi niin, että tupakoijat asettuivat hiukan heidän puolelleen. Terveysviestinnässä olikin oltava tarkkana, ettei enää syyllistettäisi tupakoijaa. Teollisuus asettui näkyvästi heidän puolelleen.”
Tupakkayhtiöt lisäsivät mainontaa ja yrittivät keksiä vastaväitteitä
Tupakkateollisuus vaati yhä lisää painavia todisteita tupakoinnin haitoista ja pyrki pitämään kiinni omasta edustaan.
”Keinot olivat monet. Jotta yhteys tupakoinnin ja sairauksien välillä olisi täysin todistettu, olisi teollisuudelle pitänyt näyttää molekyylitasolla, mitä soluissa tapahtuu ja onko tapahtumalla varmasti yhteys juuri tupakointiin. Oli se rasittavaa aikaa.”
Lähde
National Libary of Medicine: The 1964 Report on smoking and Health
