Miksi tieto syö miestä?
Tupakkatuotteista keskusteleminen herättää niitä käyttävissä vahvoja tunteita. Kun puhuu tai kirjoittaa tupakkatuotteiden aiheuttamista vaurioista, sairauksista tai sairausriskeistä, nykyinen some-aikakausi tuottaa välittömän vastalauseryöpyn. Tämä kertoo jotain ihmisten vaikeudesta kohdata tutkittua tietoa, jos se uhkaa omaa maailmankuvaa, identiteettiä tai valintoja. Lähes poikkeuksetta tupakan terveyshaittoja vähättelevät ovat miehiä; naisia joukossa on vain muutamia.
Miksi terveydenhuollon ammattilaisen puhe iskee miehen kiukkuhermoon? Lääkärin työssä saamiini kokemuksiin pohjaten voin tätä varovaisesti pohtia. Nuoren kokemusmaailmassa kuolema ja sairaus ovat kaukana. Ajatus oman arkisen valinnan, vaikkapa tupakoinnin, seurauksena tulevasta sairaudesta voi tuntua mahdottomalta. Oman elämän hallinnan tunne on tärkeä ja ammattilaisen auktoriteettiasemasta esittämä tieto on jollain tavalla uhkaava. Toisaalta sitä hämmästyy, että varsin neutraali teksti voi herättää hyvinkin tunteikkaita kommentteja. Aika vähästä koira älähtää.
Toinen ryhmä ovat ns. kaiken tietäjät. He ovat löytäneet tietoa verkosta ja koostavat sitä omien mielipiteidensä tueksi. Usein heillä on esittää vastakkaisia numeroita tai mielipidejohtajien tekstejä. Tupakkateollisuus on käyttänyt tätä strategiaa menestyksekkäästi jo 1950-luvulta. Maksetun tutkimuksen tavoite on juuri tuottaa tieteelliseltä näyttävää tietoa, jota voi sitten käyttää hämmentämään kansalaisia ja päättäjiä. Näiden ”tutkimusten” tekijöiden taustojen selvittäminen on välillä hankalaa. Tuorein esimerkki on arvostetun lääketieteellisen lehden sähkösavukkeita käsitellyt artikkeli, jonka taustalta löytyi tupakkateollisuuden tutkijoita. Tämän ryhmän kanssa on edessä loputon numeroiden heittely, jossa asian ydin hukkuu. Myös haittojen vertailijat kuuluvat tähän ryhmään. Tupakkateollisuus tuottaa nyt aktiivisesti haittojen vertailusta epätieteellistä tutkimusta, erityisesti syöpävaarallisista aineista. Se haluaa ohjata keskustelun pois nikotiinista, koska se on teollisuuden liikevaihdon ydinkemikaali.
Kolmas ryhmä ovat tutkijat, joilla on bioalan koulutus, mutta jotka eivät ole lääkäreitä. He nostavat yleensä esiin nikotiinin haitattomuuden tai sen näennäisen vähäiset haitat. Tässä lääkäriä hämmentää se tosiasia, että nikotiini on erittäin myrkyllistä – tämä fakta on tunnettu jo 1700-luvun lopulta. Nikotiinin haitoistakin on tiedetty 1800-luvun lopusta alkaen ja ensimmäiset riippuvuuden mekanismeja koskevat kokeet tehtiin eläimillä jo 1920-luvulla. Vakuuttavasti on osoitettu, että elimistö ei hyödy nikotiinista. Nikotiinin riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet ovat samanlaisia opioidien kanssa. Koska nikotiinin ominaisuudet ja haitat ovat tiedossa, niistä kiisteleminen on kummallista.
Koska nikotiinin ominaisuudet ja haitat ovat tiedossa, niistä kiisteleminen on kummallista.
Oma ryhmänsä ovat henkilön osaamisen kyseenalaistajat. He eivät oikeastaan edes halua ymmärtää, miksi uusia tupakkatuotteita ei voi tuoda vapaasti markkinoille. He vastustavat kaikkea säätelyä ja pyrkivät kyseenalaistamaan tupakan vaaroista kirjoittavan ammatillisen osaamisen, eettisen arvopohjan tai moraalin. Usein he ihmettelevät, miten ammattilainen voi vastustaa vähemmän vaarallista tuotetta, kuten sähkösavukkeita, kun kuitenkin vaarallisin tuote, tupakka, on markkinoilla. Tässä olen heidän kanssaan samaa mieltä. Kieltäisin ilman muuta savukkeet välittömästi ja tekisin nikotiinituotteista lääkelain mukaisia valmisteita. On erikoista, että myrkyllisiä tuotteita voi tuoda markkinoille vapaasti ilman valmistajan tutkimuksia tai valmistajavastuuta.
Sitten ovat tilastojen ja riskien vertailijat. Epidemiologinen tieto saadaan vasta vuosikymmeniä kestävien tutkimusten jälkeen. Sitä varten pitää altistaa satoja tuhansia ihmisiä tupakalle. Tutkimus on kallista ja vaatii paljon osaamista. Kaikkeen tutkimukseen liittyy vielä aina puutteita, eikä tieto ole ristiriidatonta – terveyteen liittyvä tutkimustieto ei ole sitä juuri koskaan. Tutkimustieto koostuu tutkijoiden työnä ja muuttuu hitaasti poliittisiksi valinnoiksi. On totta, että johonkin aina kuollaan, mutta siihen, missä iässä ja miten, voimme itse vaikuttaa. Jos tieto siitä on saatavilla, miksi sitä ei voi jakaa? Valinnan tekee yksilö. Me lääkärit hoidamme kyllä niiden huonompiakin valintoja tehneiden sairauksia.
Lääkärinä joutuu katsomaan kuolemaa ja sairautta silmiin, jolloin tilastot saavat kasvot. Riskin väheneminen puoleen voi tarkoittaa sitä, että kuolema korjaa aiemman kymmenen sijasta viisi ihmistä. Ihmisen elimistö on monimutkainen ja hieno kokonaisuus. Se ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioituksella. Jos aineesta on ihmisen elimistölle haittaa, sen käyttö tulisi lopettaa, rajata tai käyttää vain jos aivan välttämätöntä. Lääkeaineissa olemme jatkuvasti tämän kysymyksen äärellä: ylittävätkö lääkkeen hyödyt sen aiheuttamat haitat? Lääkärin näkökulmasta tähän tiivistyy myös keskustelu nikotiinista. Jos lääke on aivan välttämätön elämän jatkumisen tai oireiden lievittymisen kannalta, hyväksymme vaikeitakin haittoja. Nikotiini ei ole elimistölle välttämätöntä, eikä siitä ole elimistölle mitään hyötyä, vain haittaa. Tupakalla ja nikotiinilla ei ole turvarajaa. Miksi tämä tieto syö miestä?
Kuva: Freeimages
