Hammaslääkärin avulla eroon nikotiiniriippuvuudesta

Erikoishammaslääkäri Anna Maria Heikkinen on nähnyt kolmen vuosikymmenen ajan, mitä tupakointi ja nuuskan käyttö tekevät suunterveydelle. Hän uskoo, että hammaslääkärin vastaanotto voisi olla kimmoke riippuvuudesta irrottautumiselle.

Anna Maria Heikkinen on työskennellyt hammaslääkärinä sekä yksityisvastaanotoilla että julkisella puolella vuodesta 1990. Hän on erikoistunut parodontologiaan eli iensairauksiin.

Väestön tupakointi on Heikkisen uran aikana vähentynyt selvästi – samoin tupakan aiheuttamat vauriot suunterveydessä. Toisaalta nuuskan käyttö tekee yhä useammin tuhojaan asiakkaiden ikenissä. Heikkisen mukaan nuuskankäyttäjä on tyypillisesti nuori mies.

”Nuoret nuuskaavat nykyään aiempaa enemmän, mutta on myös niitä, jotka käyttävät sekä nuuskaa että tupakkaa.”

Jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia.

Heikkinen kertoo, että jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia: limakalvosta tulee paksuuntunut ja norsunnahkamainen siitä kohtaa, missä nuuskaa pidetään. Nuuskan sisältämä nikotiini myös supistaa verisuonia, jolloin ikenet eivät vuoda verta kovin helposti. Ientulehdus saattaa jäädä huomaamatta, eikä hoitoon hakeuduta ajoissa.

”Pitkäaikaisessa nuuskankäytössä limakalvo paksuuntuu, muuttuu ryppyiseksi ja voi muuttua myös haavaiseksi. Ikenet vetäytyvät hampaiden ympäriltä, jolloin hampaiden juuret paljastuvat ja reikiintyvät helposti. Hammas voi tulehtua ikenen ympäriltä, ja ien voi alkaa märkiä.”

Nuuska ja tupakka puheeksi

Heikkisen mielestä hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön.

”Käytön määrästä ja kestosta tulee kysyä asiakkaalta, samoin lopettamisyrityksistä. Olisi tärkeää kannustaa asiakasta lopettamaan ja kertoa esimerkiksi yksilö- ja ryhmäohjauksista, lääkehoidosta ja nikotiinikorvaushoidosta.”

Myös hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön.

Heikkinen uskoo, että hammaslääkärit kysyvät yleensä tupakkatuotteiden käytöstä säännöllisesti – etenkin silloin, jos huomaavat asiakkaansa suussa merkkejä siitä.  Valitettavasti varsinainen vieroittaminen on kuitenkin vielä hyvin vähäistä.

”Asiakkaalta pitäisi tiedustella, millaisesta vieroitushoidosta hän voisi saada apua. Olisiko hän kenties kiinnostunut lääkehoidosta tai ryhmäterapiasta? Käyttääkö hän lääkkeitä, joilla voi olla vaikutusta vieroitukseen?”

Asiakkaat kaipaavat tietoa

Ihanteellisessa tapauksessa hammaslääkäri tekisi asiakkaalle vieroitushoitosuunnitelman ja seuraisi sen etenemistä.

”Jos asiakas käy useaan kertaan vastaanotolla, seuraaminen on helppoa. Itse käyn asiakkaan kanssa läpi suunnitelmaa, kirjaan ylös, jos on tullut repsahduksia ja motivoin lopettamaan uudelleen.”

Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita nuuskan käytön vaikutuksista.

Miten hammaslääkärin tuolissa istuva sitten reagoi, kun nuuska tai tupakka otetaan puheeksi?  Heikkinen vastaa, että palaute on useammin positiivista kuin negatiivista.

”Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita siitä, mitä merkitystä esimerkiksi limakalvomuutoksilla on, ja voivatko ne olla suusyövän esiasteita. ”

Nuoret mukaan keskusteluun

Heikkinen pitää tärkeänä, että myös koululaisten hammastarkastuksissa kysyttäisiin tupakoinnista ja nuuskan käytöstä, kerrottaisiin niiden vaikutuksista sekä kannustettaisiin nikotiinittomuuteen.

Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia ja nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin.

Toisaalta nuoriin ei vetoa pelkkä ulkoapäin tuleva saarnaaminen.

”Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia tai nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin. Hyödyllisiä voivat olla esimerkiksi työpajat, joissa nuoret pääsisivät ideoimaan kampanjoita.”

Myös nuorten idoleilla on vaikutusvaltaa:

”Se, mikä on cool, leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti.”

Kuva: Shutterstock (kuvituskuva)

Anna Maria Heikkinen

Anna Maria Heikkinen
Toimii aktiivisesti Suomen Hammaslääkäriliitossa, suunterveyden edistämishankkeissa ja tupakoinnin lopettamiseen liittyvässä valitustyössä. Hän on hammaslääkäri (1990), erikoishammaslääkäri (2012), hammaslääketieteen tohtori (2011) ja Helsingin yliopiston dosentti. Heikkisen väitöstutkimuksen aiheena oli tupakka ja nuorten suunterveys.

Asiantuntijat

Array
(
[0] => WP_Post Object
(
[ID] => 4240
[post_author] => 57
[post_date] => 2019-01-09 13:01:54
[post_date_gmt] => 2019-01-09 11:01:54
[post_content] => Erikoishammaslääkäri Anna Maria Heikkinen on nähnyt kolmen vuosikymmenen ajan, mitä tupakointi ja nuuskan käyttö tekevät suunterveydelle. Hän uskoo, että hammaslääkärin vastaanotto voisi olla kimmoke riippuvuudesta irrottautumiselle.

Anna Maria Heikkinen on työskennellyt hammaslääkärinä sekä yksityisvastaanotoilla että julkisella puolella vuodesta 1990. Hän on erikoistunut parodontologiaan eli iensairauksiin.

Väestön tupakointi on Heikkisen uran aikana vähentynyt selvästi – samoin tupakan aiheuttamat vauriot suunterveydessä. Toisaalta nuuskan käyttö tekee yhä useammin tuhojaan asiakkaiden ikenissä. Heikkisen mukaan nuuskankäyttäjä on tyypillisesti nuori mies.

”Nuoret nuuskaavat nykyään aiempaa enemmän, mutta on myös niitä, jotka käyttävät sekä nuuskaa että tupakkaa.”

Jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia.

Heikkinen kertoo, että jo puolen vuoden mittainen nuuskan käyttö voi aiheuttaa suussa muutoksia: limakalvosta tulee paksuuntunut ja norsunnahkamainen siitä kohtaa, missä nuuskaa pidetään. Nuuskan sisältämä nikotiini myös supistaa verisuonia, jolloin ikenet eivät vuoda verta kovin helposti. Ientulehdus saattaa jäädä huomaamatta, eikä hoitoon hakeuduta ajoissa.

”Pitkäaikaisessa nuuskankäytössä limakalvo paksuuntuu, muuttuu ryppyiseksi ja voi muuttua myös haavaiseksi. Ikenet vetäytyvät hampaiden ympäriltä, jolloin hampaiden juuret paljastuvat ja reikiintyvät helposti. Hammas voi tulehtua ikenen ympäriltä, ja ien voi alkaa märkiä.”

Nuuska ja tupakka puheeksi

Heikkisen mielestä hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön.

”Käytön määrästä ja kestosta tulee kysyä asiakkaalta, samoin lopettamisyrityksistä. Olisi tärkeää kannustaa asiakasta lopettamaan ja kertoa esimerkiksi yksilö- ja ryhmäohjauksista, lääkehoidosta ja nikotiinikorvaushoidosta.”

Myös hammaslääkärin pitäisi puuttua asiakkaan tupakointiin ja nuuskan käyttöön.

Heikkinen uskoo, että hammaslääkärit kysyvät yleensä tupakkatuotteiden käytöstä säännöllisesti – etenkin silloin, jos huomaavat asiakkaansa suussa merkkejä siitä.  Valitettavasti varsinainen vieroittaminen on kuitenkin vielä hyvin vähäistä.

”Asiakkaalta pitäisi tiedustella, millaisesta vieroitushoidosta hän voisi saada apua. Olisiko hän kenties kiinnostunut lääkehoidosta tai ryhmäterapiasta? Käyttääkö hän lääkkeitä, joilla voi olla vaikutusta vieroitukseen?”

Asiakkaat kaipaavat tietoa

Ihanteellisessa tapauksessa hammaslääkäri tekisi asiakkaalle vieroitushoitosuunnitelman ja seuraisi sen etenemistä.

”Jos asiakas käy useaan kertaan vastaanotolla, seuraaminen on helppoa. Itse käyn asiakkaan kanssa läpi suunnitelmaa, kirjaan ylös, jos on tullut repsahduksia ja motivoin lopettamaan uudelleen.”

Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita nuuskan käytön vaikutuksista.

Miten hammaslääkärin tuolissa istuva sitten reagoi, kun nuuska tai tupakka otetaan puheeksi?  Heikkinen vastaa, että palaute on useammin positiivista kuin negatiivista.

”Asiakkaat ovat useimmiten kiinnostuneita siitä, mitä merkitystä esimerkiksi limakalvomuutoksilla on, ja voivatko ne olla suusyövän esiasteita. ”

Nuoret mukaan keskusteluun

Heikkinen pitää tärkeänä, että myös koululaisten hammastarkastuksissa kysyttäisiin tupakoinnista ja nuuskan käytöstä, kerrottaisiin niiden vaikutuksista sekä kannustettaisiin nikotiinittomuuteen.

Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia ja nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin.

Toisaalta nuoriin ei vetoa pelkkä ulkoapäin tuleva saarnaaminen.

”Nuorilta itseltään pitäisi kysyä, miten tupakointia tai nuuskan käyttöä parhaiten ehkäistäisiin. Hyödyllisiä voivat olla esimerkiksi työpajat, joissa nuoret pääsisivät ideoimaan kampanjoita.”

Myös nuorten idoleilla on vaikutusvaltaa:

”Se, mikä on cool, leviää sosiaalisessa mediassa nopeasti.”

Kuva: Shutterstock (kuvituskuva)
[post_title] => Hammaslääkärin avulla eroon nikotiiniriippuvuudesta
[post_excerpt] => Erikoishammaslääkäri Anna Maria Heikkinen uskoo, että hammaslääkärin vastaanotto voi olla kimmoke nikotiiniriippuvuudesta irrottautumiselle.
[post_status] => publish
[comment_status] => closed
[ping_status] => closed
[post_password] =>
[post_name] => hammaslaakarin-avulla-eroon-nikotiiniriippuvuudesta
[to_ping] =>
[pinged] =>
[post_modified] => 2019-01-10 13:22:35
[post_modified_gmt] => 2019-01-10 11:22:35
[post_content_filtered] =>
[post_parent] => 0
[guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4240
[menu_order] => 0
[post_type] => blogi
[post_mime_type] =>
[comment_count] => 0
[filter] => raw
)

[1] => WP_Post Object
(
[ID] => 4582
[post_author] => 60
[post_date] => 2019-02-19 15:09:19
[post_date_gmt] => 2019-02-19 13:09:19
[post_content] => Raskaana olevien äitien tupakointia paheksutaan usein, mutta miten sitä parhaiten ehkäistäisiin? Erikoislääkäri Maria Juusela kertoo, millä keinoilla tupakointiin voisi puuttua neuvoloissa – ja miten äitien tarpeet otettaisiin huomioon.

”Sikiön hapenpuute, keskenmenon riski, poikkeava raskauden kulku, pienipäisyys, muutokset aivojen toiminnassa, heikentynyt keuhkojen toiminta ja mahdolliset kehityshäiriöt.”

Keuhkoterveysjärjestö Filhan asiantuntijaylilääkäri Maria Juusela mainitsee muutamia raskausajan tupakoinnin haittoja, mutta listaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Juusela vastaa Filhan Nalle-hankkeesta, jonka päämääränä on ehkäistä ja vähentää raskausajan tupakointia. Hankkeessa kehitetään lopettamisen tuen keinoja yhteistyössä neuvoloiden ja niiden asiakkaiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja terveysalan opettajien kanssa.

Kaikkein huonoin tilanne on alle 20-vuotiailla synnyttäjillä.

Vaikka odottavat äidit haluavat lapselleen parasta, raskauden aikainen tupakointi on Suomessa yhä valitettavan yleistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan vuonna 2017 raskauden alkuvaiheessa tupakoi 12,5 prosenttia synnyttäjistä.  Kaikkein huonoin tilanne on nuorilla. Alle 20-vuotiaista synnyttäjistä jopa 43 prosenttia tupakoi alkuraskauden aikana.

Juuselan mukaan suunta on kuitenkin oikea, sillä alkuraskauden aikana tupakoinnin lopettaneiden osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2007 määrä oli 28,5 prosenttia, kun vuonna 2017 tupakoinnin lopetti alkuraskauden aikana jo 49,7 prosenttia.

Tupakka puheeksi ja myytit nurin

Tupakoinnista kysymisen tulisi Juuselan mukaan kuulua rutiineihin – tieto äidin tupakoinnista pitäisi kirjata ylös jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Myös muiden perheenjäsenten tupakoinnista pitäisi kysyä.

”Neuvolassa joudutaan käymään läpi monta asiaa, mutta tupakan puheeksi ottaminen ei käytännössä vaadi kuin 20 sekuntia. ”

Raskausajan tupakointiin liittyy vääriä uskomuksia.

Toisaalta on tärkeää purkaa raskausajan tupakointiin liittyviä vääriä uskomuksia, joihin törmää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

”Saatetaan luulla, että tupakoinnin lopettamiseen liittyvästä stressistä koituu sikiölle suurempaa haittaa kuin tupakoinnista. Toinen yleinen ajatus on, että tupakoivan on helpompi synnyttää lapsi, koska tupakoivan lapsi on pienikokoisempi ja pienipäisempi. Se ei kuitenkaan oikeuta syntymättömän lapsen terveyden vaarantamiseen.”

Lisäksi neuvoloissa tarvitaan erityisiä työvälineitä, kuten häkämittauslaitteita.

”Useimmiten odottavat äidit haluavat lopettaa tupakoinnin ja ovatkin jo yrittäneet. Häkämittaus konkretisoi tupakoinnin vaikutuksia.”

Hoitajilla on korkea kynnys häkämittausten tekemiseen.

Nalle-hankkeessa kävi ilmi, että monessa neuvolassa häkämittareita jo onkin, mutta hoitajilla on korkea kynnys mittausten tekemiseen. Hankkeessa tehtiin hoitajille lyhyt video, jossa kerrotaan, kuinka häkämittaus tulisi tehdä ja miten tupakka otetaan puheeksi.

”Videosta on ollut hyötyä, sillä häkämittareita käytetään hankepaikkakunnilla nyt aiempaa aktiivisemmin. Olisi silti tärkeää, että häkämittaus muodostuisi rutiiniksi, hoitajilla olisi siihen hyvät ja ajantasaiset välineet, ja myös esimiehet sitoutuisivat tavoitteeseen. ”

Äitien arkea pitää ymmärtää

Tupakoinnista kysyminen ja tiedon lisääminen on tärkeää, mutta se ei vielä riitä. Tupakoivia äitejä on kannustettava aktiivisesti, ja heidän voimavarojaan pitää lisätä.

”Miten saisimme tupakoivan äidin motivoitumaan ja olemaan riittävän empaattinen ja sopivan vaativa itseään kohtaan? Pysyvä elintapamuutos vaatii valmistautumista, päätöksen ja siinä pysymisen. Tähän tarvitaan satsausta ja tukea.”

Tupakoinnin lopettaminen missä tahansa raskauden vaiheessa on syntymättömän lapsen etu. Juuselan mielestä tupakoiville äideille pitäisi antaa ylimääräinen neuvolakäyntikerta, mutta valitettavasti resurssit ovat monessa kunnassa riittämättömät.

Tupakoinnin lopettaminen kannattaa missä tahansa raskauden vaiheessa.

”Joissain kunnissa ja terveyskeskuksissa on hyvä, jos edes saadaan pakolliset neuvolakäynnit hoidettua. Suomessa on myös hyvin eritavoin toimivia neuvoloita, ja tietyillä alueilla on todella paljon tupakoivia äitejä.”

Juusela kertoo, että neuvoloissa on kyllä tarjottu mahdollisuutta osallistua savuttomuusryhmiin, mutta kokemusten perusteella äidit eivät osallistu niihin. Kyse on asenteiden lisäksi käytännön esteistä – osallistuminen on hankalaa töiden tai kotona hoidettavien pienten lasten vuoksi.

Nalle-hankkeessa äitien passiivisuus osallistua heille tarjottuun tukeen synnytti oivalluksen: savuttomuuden tukeminen ei saa olla tiukkoihin tapaamisaikatauluihin sidottua.

Hankkeessa kehitettiin matalan kynnyksen OmatAskeleet-verkkokoulutus, johon voi osallistua kotisohvalta mihin kellonaikaan tahansa. Koulutus sisältää esimerkiksi tupakoinnin lopettaneen Merituulin tarinan. Hän kertoo videolla, kuinka itse onnistui lopettamaan tupakoinnin – ja mitä hyvää lopettamisesta seurasi.

Tupakointia ehkäistävä jo ennen raskautta

Kaikkein tehokkaimmin raskausajan tupakointia ehkäistäisiin, jos tupakkatuotteiden käyttöä ei ylipäätään aloitettaisi. Juuselan mukaan etenkin nuorten tupakointiin on puututtava. Tupakoinnin lopettamista on tuettava jo ennen raskautta tai raskauksien välissä.

”Tavoite savuttomasta ja nikotiinittomasta Suomesta on myös syntymättömän lapsen etu.”

Juuselan mukaan pitäisikin puhua nimenomaan nikotiinittomuudesta: nyt tiedeyhteisössä on alettu ymmärtää nikotiinin omia haittoja tupakansavun haittojen lisäksi. Nikotiini esimerkiksi supistaa verisuonia ja vaikeuttaa hapenkulkua.

Savuton Suomi olisi myös syntymättömän lapsen etu.

Toisaalta nikotiinikorvaushoito voi olla tarpeen, jos odottava äiti ei muuten pysty lopettamaan tupakointia.

”Lyhytvaikutteisia korvaushoitotuotteita, kuten purkkaa ja suusuihkeita, voi käyttää vieroituksessa.”

Juusela lisää, että neuvoloissa voisi häkämittarien avulla seurata tupakoinnin vähenemisen vaikutusta veren häkäpitoisuuteen. Tarvittaessa nikotiinikorvaustuotteiden käytön määrää voisi seurata virtsan kotiinipitoisuuksia mittaamalla, jotta veren nikotiinipitoisuus ei korvaushoidon myötä ainakaan nousisi.

Artikkelissa on käytetty lähteenä THL:n Perinataalitilastoa (2017)
[post_title] => Raskas pahe
[post_excerpt] => Raskaana olevien äitien tupakointia paheksutaan usein, mutta miten sitä parhaiten ehkäistäisiin? Erikoislääkäri Maria Juusela kertoo, millä keinoilla tupakointiin voisi puuttua neuvoloissa – ja miten äitien tarpeet otettaisiin huomioon.
[post_status] => publish
[comment_status] => closed
[ping_status] => closed
[post_password] =>
[post_name] => raskaus-tupakka
[to_ping] =>
[pinged] =>
[post_modified] => 2019-02-20 15:38:55
[post_modified_gmt] => 2019-02-20 13:38:55
[post_content_filtered] =>
[post_parent] => 0
[guid] => https://suomenash.fi/?post_type=blogi&p=4582
[menu_order] => 0
[post_type] => blogi
[post_mime_type] =>
[comment_count] => 0
[filter] => raw
)

)

Anna Maria HeikkinenMaria Juusela

lisää