Savuton sairaala – terveellisempi ympäristö
Savuton sairaala on potilaiden, vieraiden ja henkilökunnan etu. Mitä savuttomuuden toteutuminen sairaaloilta edellyttää? Aiheesta kertoo terveyden edistämisen asiantuntija, tupakaton sote -koordinaattori Minna Piirainen.
Minna Piiraisen mukaan sairaaloiden potilailla, vierailijoilla ja henkilökunnalla tulee olla oikeus savuttomaan ympäristöön. Hän uskoo savuttomuuden olevan hyväksi myös organisaation imagolle; se voi lisätä henkilökunnan työssä viihtymistä ja pysymistä.
”Savuttoman sairaalan voi nähdä eräänlaisena lupauksena siitä, että pystymme tarjoamaan jokaiselle viihtyisän ja terveellisen ympäristön”, Piirainen summaa.
Minna Piirainen työskentelee terveyden edistämisen asiantuntijana Etelä-Karjalan hyvinvointialueella. Lisäksi hän toimii tupakaton sote -koordinaattorina STESO:ssa, Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot ry:ssä. STESO arvioi vuosittain savuttomien sairaaloiden toimintaa, ja Piiraisen tehtäviin kuuluu arviointien koordinointi ja tulosten yhteenveto. Tällä hetkellä STESO:ssa on mukana 11 hyvinvointialuetta sekä HUS-yhtymä.
Sitoutumista, selkeitä ohjeita ja koulutusta
Piiraisen mukaan kaikki Suomen sairaalat ovat savuttomia – joskin savuttomuuden kriteerit täyttyvät vaihtelevasti.
”Toimintakulttuurin muuttaminen vaatii aikaa ja organisaation tukea. Tarvitaan selkeitä ohjeita, nimettyjä vastuuhenkilöitä, työryhmiä ja hallinnon sitoutumista savuttomuus- ja nikotiinittomuustyön eteenpäin viemiseksi. Seurantaa ja raportointia tarvitaan, jotta olemassa olevia toimintamalleja voi kehittää.”
Toimintakulttuurin muuttaminen vaatii aikaa ja organisaation tukea
Piirainen lisää, että myös sairaalan henkilökunnan osaaminen on pidettävä ajan tasalla säännöllisillä koulutuksilla, sillä markkinoille tulee koko ajan uusia nikotiinituotteita.
”Esimerkiksi meillä Etelä-Karjan alueella pidetään kaksi kertaa vuodessa tupakka- ja nikotiinivieroituksen koulutuksia.”
Potilaille ja sairaalan vieraille sairaalan savuttomuutta tuodaan esille erilaisin opastein ja kyltein. Savuttomassa sairaalassa tupakointi sallitaan ainoastaan ulkona olevalla erillisellä alueella, josta savu ei saa kulkeutua sairaalan sisätiloihin.
Nikotiinivieroitus luontevaksi osaksi arkityötä
Erityisen tärkeää on, että hoitajat ja lääkärit kysyvät potilailta tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä.
”Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö vaikuttaa haitallisesti muun muassa sairauksien hoitoon ja leikkauksista toipumiseen. Käytön tunnistaminen ja vieroitushoidon tarjoaminen ovat yksi merkittävimmistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asioista.”
Mikäli potilas käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita, tulisi tehdä mini-interventio ja neuvoa potilas eteenpäin vieroitusohjaukseen. Myös vieroituksen seuranta on tärkeää.
Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö vaikuttaa haitallisesti leikkauksista toipumiseen
”Olen huomannut, että vieroitukseen motivoidutaan paremmin, kun sitä seurataan. Lisäksi potilaan ohjauksessa on hyvä muistaa kolmannen sektorin, kuten järjestöjen, tarjoamat tukipalvelut nikotiinista vieroituksessa. ”
Piirainen tähdentää, että nikotiinivieroituksen prosessin tulisi olla selkeä ja helposti toteutettavissa, jotta se saataisiin luontevaksi osaksi arkityötä.
”Yksi konkreettinen haaste on prosessiin liittyvä kirjaaminen. Kun tupakointi on otettu puheeksi, tehty työ pitäisi kirjata sovittujen ohjeiden mukaan, käyttäen oikeanlaisia koodeja. Näin tieto nousisi myös kansalliselle tasolle.”
Tukea myös henkilökunnalle
Piirainen huomauttaa, että sairaaloiden – kuten organisaatioiden yleensäkin – tulisi tarjota myös henkilökunnalle tukea nikotiinista vieroitukseen. Avainasemassa on työterveyshuolto, jossa niin ikään on oltava selkeä ohjeistus nikotiinittomuustyöhön.
Tuen tulisi olla kannustavaa, ei syyllistävää
Tämän lisäksi jo rekrytointi-ilmoituksessa ja työsopimuksessa pitäisi kertoa, että kyseessä on savuton ja nikotiiniton organisaatio eikä tupakka- ja nikotiinituotteita käytetä työajalla.
”Myös perehdytyksessä asia kannattaa käydä läpi. Samalla tulisi kertoa mahdollisuudesta saada tukea käytön lopettamiseen. Tuen tulisi olla kannustavaa, ei syyllistävää.”
