Nikotiinitulvan valvojana
Tupakka- ja nikotiinituotteiden markkinointikiellon valvonta on värikäs paletti. Uusia tuotteita kehitetään jatkuvasti, ja myös markkinointikanavat ovat moninaistuneet, tietää Valviran lakimies Isabella Lencioni.
Tupakkalaki kieltää tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä monenlaisten niihin liittyvien tuotteiden markkinoinnin. Valviran tehtävänä on valvoa markkinointikiellon noudattamista yhdessä kuntien kanssa. Vastuualueena on myös esimerkiksi tuotteiden koostumuksen ja pakkausmerkintöjen lainmukaisuuden valvominen.
Valviran lakimies Isabella Lencioni kertoo, että uudenlaiset tiedonvälityksen kanavat ja sosiaalisen median kasvu lisäävät valvonnan haasteita.
”Markkinointikiellon valvonta on laajuudessaan haastavaa, ja siihen sisältyy toiminnan tarkoitusperien punnitseminen. On arvioitava, onko kyseessä tupakkalain alaisten tuotteiden myynnin edistämiseen tähtäävä toiminta vai ei.”
Piiloteltua markkinointia ja kiellon kiertämistä
Kun yksityishenkilö kehuu tuotetta sosiaalisessa mediassa, tuotteen kysyntä voi kasvaa, mutta mielipiteen jakaminen yksityishenkilönä on lähtökohtaisesti sallittua. Tupakka- ja nikotiinituotteiden kohdalla kaupallista yhteistyötä ei kuitenkaan saa olla. Myös piiloteltu kaupallinen yhteistyö on lain mukaan kiellettyä.
”Jos henkilö saa tuotteen esittelemisestä taloudellista tukea, kyseessä on markkinointi. Markkinointirikosta epäiltäessä ollaan poliisin toimivallan piirissä.”
Busseissa mainostettiin sähkösavukeliikettä
Toisinaan yritykset myös toimivat markkinointikiellon vastaisella tavalla. Lencioni antaa esimerkiksi liikennevälineissä esillä olleen mainoskampanjan, jossa näkyi sähkösavukkeita myyvän ketjun nimi, mainoslause, sekä myymälöiden aukioloaika ja sijainti.
”Elinkeinonharjoittaja vetosi yrityskuvamainontaan, joka on lähtökohtaisesti elinkeinovapauden nimissä sallittua. Yrityskuvamainonnallakin tähdätään usein tuotteiden myynninedistämiseen. Markkinaoikeus oli kuitenkin Valviran tulkinnan kannalla ja totesi kampanjan tupakkalain alaisten tuotteiden lainvastaiseksi markkinoinniksi.”
Kansalaisille tietoa säännöistä
Lencionin mukaan suomalaiset ovat altistuneet sähkösavukkeiden markkinoinnille harvemmin kuin eurooppalaiset keskimäärin. Tieto käy ilmi eurooppalaisten tupakan ja sähkösavukkeiden käyttöä tarkastelevasta Eurobarometrista.
Lencioni arvelee, ettei kansalaisilla silti ole kaikissa tilanteissa selvää, mikä on sallittua ja kenelle markkinointikiellon rikkomisesta voi ilmoittaa. Kun yksityishenkilö toistuvasti esittelee somessa jonkin liikkeen tai tuotemerkin nikotiinituotteita, kannattaa olla yhteydessä Valviraan.
Kaikki eivät tiedä markkinointikiellosta.
Valviran lisäksi myös kunnat valvovat markkinointikieltoa. Jos yksittäisen kunnan alueella toimiva kauppa markkinoi somessa tuotteitaan, ilmoituksen voi tehdä kunnan viranomaiselle. Kuntien valvontayksiköiden yhteystiedot ovat haettavissa Valviran sivuilla.
”Olisi toivottavaa, että kansalaiset tietäisivät markkinointikiellosta ja ilmoittaisivat epäkohdista, jos hälytyskellot alkavat soida. Esimerkiksi kuvakaappausten saaminen voi helpottaa meitä kohdentamaan valvontaa.”
Tuotteita esittelevätkään eivät välttämättä tiedä markkinointikiellosta.
”Ensimmäinen toimenpiteemme onkin usein yhteydenotto ja lainsäädännön asettamista toimintarajoituksista kertominen eli lainsäädännön noudattamisessa tukeminen.”
Ensin säännöt, sitten tuotteet
Tupakka- ja nikotiinituotteet eivät ole mitä tahansa kulutustuotteita, vaan haitallisia ja voimakasta riippuvuutta aiheuttavia. Uusia tuotteita kuitenkin kehitellään jatkuvasti. Ihanteellisessa tilanteessa tuleviin tuotetrendeihin pystyttäisiin varautumaan lainsäädännössä jo ennen kuin tuotteet tulevat markkinoille.
”Suomessa tässä on onnistuttu aika hyvin, esimerkiksi sähkösavukkeiden vähäisten käyttömäärien valossa. Tuotteet ovat tulleet markkinoille vasta kun verrattain rajoittavat lain säännöt ovat jo olleet olemassa.”
Suomen markkina-alue on syrjäinen
Pelkät säännöt eivät silti riitä – myös tuotevalvonta pitää mahdollistaa hyvin.
”Hyötyisimme varmasti esimerkiksi tuotevalvonnassa enemmistä henkilöresursseista, teknisestä osaamisesta ja laboratorioista.”
Lencionin mukaan Suomen etu on muun muassa se, että markkina-alueemme on verrattain pieni ja syrjäinen. Siinä vaiheessa, kun uudet tuotteet ja kiperät tulkintakysymykset rantautuvat Suomeen, joku EU:n jäsenvaltioista on jo ehtinyt pohtia kysymystä vaikkapa uudesta tuotteesta tai markkinailmiöstä.
”Yleensä emme joudu ensimmäisenä maana miettimään kinkkisiä valvonnan ongelmia.”
