Nautinto, kurjuus ja luopumisen tuska
Rintamalta palanneiden miesten nautintoa, katkokävelyn kurjuutta ja tuskallisia jäähyväisiä – kaunokirjallisuudessa tupakoinnin kuvaaminen elää ajassa ja kietoutuu vallitseviin asenteisiin, tietää sisätautiopin emeritusprofessori Jukka Mustonen.
Kolme vuosikymmentä sitten Jukka Mustonen alkoi kirjoittaa ylös lääketieteeseen ja elintapoihin liittyviä lainauksia, joihin törmäsi kaunokirjallisuutta lukiessaan. Sittemmin hän kokosi ne sitaattikirjaansa Paistettu sipuli auttaa paiseissa (HD-Kustannus, Loimaa 2018). Teoksessa on otteita yli kuudestasadasta kirjasta, ja moni otteista koskee tupakointia.
Tupakointia esiintyy paljon varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa
Mustosen mukaan tupakointia esiintyy paljon varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa. Sotien jälkeen 76 prosenttia suomalaisista miehistä tupakoi, sillä rintamalla miehille oli jaettu niin sanottuja muonatupakoita.
”Kaunokirjallisuus kuvaa elämää. Valtaosa rintamalta palanneista miehistä tupakoi. Tupakointi oli heille tärkeää. Se näkyy etenkin mieskirjailijoiden teksteissä.”
Tupakointia kuvattiin nautinnollisena
Mustosen mukaan tupakointia on kuvattu usein nautinnollisena sekä kotimaisessa että ulkomaisessa kirjallisuudessa. Tupakoinnin aloittamisestakin on myönteisiä kuvauksia.
”Mielestäni tupakointia on kuvattu useammin ihanana kuin kurjana, ja lähes kaikki tupakoinnin ihanuutta kuvanneet kirjailijat ovat miehiä. Tupakoinnin ihanuudesta on kirjoitettu jopa hieman yliampuvasti, vaikka toisinaan kyse voi olla sarkasmista.”
Lähes kaikki tupakoinnin ihanuutta kuvanneet kirjailijat ovat miehiä
Tutkimusten mukaan elokuvissa tupakoidaan enemmän kuin todellisessa elämässä. Mustonen ei kuitenkaan usko, että kaunokirjallisuudessa syyllistyttäisiin samaan.
”Mielestäni kirjallisuus kuvastaa hyvin sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Tupakointi oli aiempina vuosikymmeninä tavattoman yleistä ja tuotti monille nautintoa. Sitä kirjailijatkin kuvaavat.”
Tupakointi on ollut kirjallisuudessa myös tapa ilmentää esimerkiksi sosiaaliluokkiin liittyviä mielikuvia.
”Hienostopiirien naiset polttivat pilliklubia eli savuketta, josta puolet on tupakkaa, puolet putkea. Piippua polttivat jotkut maaseudun naiset. Esimerkkinä Kalle Päätalon monet kuvaukset Riitu-äitinsä piiputtelusta.”
Tupakoinnin ihannointi väheni ajan saatossa
Kirjallisuudessa on runsaasti kuvauksia myös tupakoinnin kurjuudesta. Mustosen mukaan kurjuuden kuvaaminen liittyy aikaan, jolloin tupakoinnin vaarallisuutta alettiin tiedostaa.
”Kansalle ruvettiin puhumaan tupakoinnin haitoista 1960-luvulla, ja ihmiset alkoivat huomautella toisilleen, että olisi syytä lopettaa. Hiljalleen kaunokirjallisuuteen alkoi tulla kuvauksia siitäkin, että tupakka vaurioittaa keuhkoja.”
Kirjallisuudessa on runsaasti kuvauksia myös tupakoinnin kurjuudesta.
Mustonen havainnollistaa Yhteiskuntapolitiikka-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa myös tupakoinnista johtuvaan katkokävelyyn liittyviä kuvauksia.
Esimerkiksi Eeva Nikoskelainen kirjoittaa romaanissaan Keltainen vaara (Tammi, Helsinki 2004): ”Hurjilta tupakkavuosilta muistoksi saatu katkokävelyvaiva rankaisi häntä joka askeleella varpaiden ja pohkeiden kirvelynä.”
Tupakoinnin lopettaminen lisääntyi – myös kirjallisuudessa
Vuosikymmenten kuluessa tupakoinnista luopumista alettiin käsitellä kirjallisuudessa yhä enemmän.
”Sen huomaa, että lopettamisen kuvaaminen lisääntyi kirjallisuudessa sitä mukaan, kun asenteet muuttuivat yhteiskunnassa.”
Mustosen mukaan kirjailijat saattoivat tuntea itsekin ahdistusta tupakoinnistaan. Hän kertoo, että muun muassa Väinö Linna oli kova tupakoimaan ja vahvasti nikotiiniriippuvainen. Hän sai sydäninfarktin ja tiesi, että lopettaa pitäisi.
”Siitä huolimatta Linna koki, että lääkärit ylihuolehtivat ja vouhottavat. Sellaistakin asennetta näkyy kirjallisuudessa.”
Kirjailijat saattoivat tuntea ahdistusta tupakoinnistaan
Mustosen uskoo, että kirjailijat ammensivat omakohtaisista kokemuksistaan kuvailleessaan tupakasta luopumisen tuskaa. Esimerkiksi Claes Andersson ja Jörn Donner ovat kirjoittaneet tupakoinnin lopettamisen vaikeudesta.
”Tupakoinnin kuvaaminen on muuttunut ajan saatossa – nuoremmassa kirjallisuudessa ole enää tupakoinnin ihannointia. Jos olisin törmännyt siihen, olisin kirjannut sen ylös.”
Lue myös: Tupakoinnin ihanuus ja kurjuus kirjailijoiden kuvaamana, Yhteiskuntapolitiikka 85 (2020): 5–6
