Koulutuserot näkyvät tupakoinnissa – tupakan saatavuudella on merkitystä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan koulutusryhmien välillä on yhä eroja tupakoinnissa. Lisäksi tupakan myyntipaikkoja on suhteessa asukasmäärään enemmän alueilla, joiden asukkailla on matalampi tulotaso.
Tupakoiva aikuisväestö polttaa vähemmän savukkeita kuin aiemmin, ja päivittäin tupakoivien osuus on pienentynyt. Myös tupakoinnin lopettaminen on yleistynyt. Muutokset tupakoinnissa ovat kuitenkin pienempiä vähemmän koulutetuilla kuin korkeasti koulutetuilla.
Tupakoinnin lopettaneiden osuus joskus tupakoineista oli vähän koulutetuilla miehillä vuosina 1978–1988 35 prosenttia, kun vuosina 2009–2018 se oli 43 prosenttia. Korkeasti koulutetuilla miehillä osuudet olivat 41 prosenttia ja 55 prosenttia.
Vastaavat osuudet vähän koulutetuilla naisilla olivat 30 prosenttia ja 46 prosenttia. Korkeasti koulutetuilla naisilla osuudet olivat 42 prosenttia ja 62 prosenttia.
”Tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että toteutetut tupakkapoliittiset toimet ovat onnistuneet vähentämään väestön tupakointia. Terveyden eriarvoisuuden kaventamisen näkökulmasta on kuitenkin tarpeellista varmistaa, että käytössä on toimia, joilla tavoitetaan vähemmän koulutetut tupakoijat”, sanoo erityisasiantuntija Otto Ruokolainen THL:stä.
Tupakan saatavuuden rajoittaminen tukisi tupakkalain tavoitetta
Kansainvälisten tutkimusten perustella tupakointi on tavanomaisempaa alueilla, jossa tupakan myyntipaikkoja esiintyy tiheämmin. Lisäksi tupakan myyntipaikkoja on suhteessa asukasmäärään enemmän alueilla, joiden asukkailla on matalampi tulotaso. Nyt vastaava havaittiin myös THL:n julkaisemassa tutkimuksessa.
”Tulos kertoo siitä, että tupakka- ja nikotiinituotteiden myynnin luvanvaraisuus ei riitä itsessään ehkäisemään myyntipaikkojen kasautumista. Myyntilupajärjestelmää on kehitettävä, jotta se tukee tupakoinnin ehkäisyä ja lopettamista kaikissa väestöryhmissä”, sanoo erityisasiantuntija Hanna Ollila THL:stä.
Tupakkapoliittiset toimet ovat keskittyneet pääosin kysynnän vähentämiseen esimerkiksi markkinointikiellolla, verotuksellisin keinoin sekä vähentämällä tuotteiden houkuttelevuutta. Näiden lisäksi tupakan saatavuuden rajoittaminen tukisi tupakoinnissa havaittavien väestöryhmien välisten erojen kaventamista ja tupakkalain tavoitteen saavuttamista. Tupakkalain tavoitteena on, että vuonna 2030 alle 5 prosenttia väestöstä käyttää tupakka- ja nikotiinituotteita.
Tupakointi aiheuttaa yhteiskunnalle noin 1,3 miljardin menot. Tupakoinnin aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ovat noin 340 miljoonaa euroa.
Lähteet
THL (23.5.2023): Koulutuserot näkyvät edelleen tupakoinnin määrässä – tupakkapoliittisilla toimilla tulisi vaikuttaa tupakan tarjontaan
THL 2023: Tupakan myyntipaikkojen alueelliset ja sosiodemografiset erot (pdf)