fbpx

Pekka Puska 80 vuotta: ”Tupakkapolitiikka vaatii sinnikkyyttä ja seurantaa”

Suomen ASH:n pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Pekka Puska täyttää 80 vuotta joulukuun 18. päivä. Hän muistuttaa, että tupakkapolitiikan kehitys tapahtuu aaltoillen – joskus tulee takapakkia, mutta lannistua ei pidä. Nuoria on suojeltava tupakan ja nikotiinin haitoilta eikä tupakkateollisuudelle saa antaa vaikutusvaltaa.  

Kun Pekka Puska opiskeli 1970-luvun alussa lääketiedettä Turussa, hän kiinnostui tupakoinnin terveyshaittoja koskevista uusista tutkimuksista ja alkoi opiskelutoverinsa Matti Rimpelän kanssa nostaa asiaa aktiivisesti esiin. 

”Puhuimme julkisesti siitä, että tupakointi on valtava ongelma, jolle on tehtävä jotain. Radikaali viestimme oli, että Suomi tarvitsee tupakkalain. Media kiinnostui ja viesti levisi”, Puska kertoo.

Puska valmistui lääkäriksi vuonna 1972 ja alkoi toimia päätutkijana Pohjois-Karjala-projektissa, jolla pyrittiin puuttumaan suureen sydäntautikuolleisuuteen. Tupakoinnin vähentämisestä tuli keskeinen osa projektia.

”Suomessa oli paljon sydäntauteja, joiden taustalla oli korkea kolesteroli, korkea verenpaine – ja tupakointi. Kun hallitus esitti eduskunnalle ensimmäistä tupakkalakia vuonna 1976, olin Pohjois-Karjala-projektin vuoksi valiokunnassa antamassa asiantuntijalausuntoa aiheesta.”

Tupakkalaki astui voimaan 1977 ja sittemmin lakia on uudistettu useasti.  Puskan mukaan etenkin savuttomien ympäristöjen lisääntyminen on ollut mullistavaa. Aiemmin kaikkialla tupakoitiin, mutta nyt ravintolatkin ovat jo pitkään olleet savuttomia. 

Nikotiinipussit ovat uusi terveysuhka

Tupakkalain tavoitteena on tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen. Uusin haaste tavoitteelle on nikotiinipussien käytön yleistyminen – myös tupakoimattomien nuorten keskuudessa. Nikotiinipussit vapautuivat markkinoille vuonna 2023.

”Sukupolvi, joka nyt aloittaa käytön, saa osakseen terveysongelmat tulevaisuudessa, ellei kehitystä saada torjuttua. Tähän on ryhdyttävä tehokkaammin.”

Tupakka- ja nikotiinituotteiden ostoikäraja on nostettava 20 vuoteen.

Nikotiinipussien myynti on jo kielletty neljässä EU-maassa – Belgiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Liettuassa. Suomessa lähdettiin toiseen suuntaa, joten vahvaa sääntelyä tarvitaan terveyshaittojen ehkäisemiseksi.

Puska toteaa, että kaikkia tupakka- ja nikotiinituotteita tulisi käsitellä tupakkalaissa mahdollisimman yhtenäisesti. Esimerkiksi kaikki maut on jo kielletty tupakassa, joten vastaavasti ne pitäisi kieltää myös nikotiinipusseista.

”Nikotiinipussien käyttö saadaan vähenemään samalla reseptillä, jolla tupakointi on saatu laskuun: tutkimuksella, seurannalla ja aktiivisella, väestön tuella tapahtuvalla vaikuttamisella.”

Puskan mukaan on myös tärkeää, että tupakka- ja nikotiinituotteiden ostoikäraja nostetaan 20 vuoteen.

”Käyttö aloitetaan lähes aina nuorena. Harvempi aloittaa 20 ikävuoden jälkeen.”

Tupakkapuitesopimuksen velvoitteita vahvistettava

Tupakkateollisuus on vuosikymmenten ajan pyrkinyt jarruttamaan tupakkapolitiikkaa ja vääristelemään tieteellistä tutkimusta tupakka- ja nikotiinituotteiden haitoista. 

”Teollisuus vaikuttaa kulisseissa, mikä näkyy etenkin uusissa nikotiinituotteissa. Sosiaalisessa mediassa niitä markkinoidaan erityisesti nuorille.”

Puska painottaa, että WHO:n tupakkapuitesopimuksen pykälä 5.3 velvoittaa suojelemaan julkista hallintoa tupakka- ja nikotiiniteollisuuden vaikuttamiselta.

”Suomi ratifioi tupakkapuitesopimuksen hyvin pian sen voimaan tulon jälkeen. Ratifioinnin myötä sopimus on Suomelle laki eikä suositus. Tupakka- ja nikotiiniteollisuus ei saa millään tapaa vaikuttaa tupakkapolitiikkaan eikä julkisen hallinnon toimintaan.”

Tupakkapuitesopimus on Suomelle laki eikä suositus

Puska on toiminut puheenjohtajana kansainvälisessä asiantuntijaryhmässä, joka arvioi tupakkapuitesopimuksen vaikutuksia. Hän toteaa, että sopimuksella on ollut suuri vaikutus maailmanlaajuisesti.

”Viime vuosien aikana tupakointi on maailmassa ensimmäistä kertaa kääntynyt laskuun. Siitä huolimatta tupakka- ja nikotiiniteollisuus on vahvoilla ja pyrkii jarruttamaan tupakkapolitiikkaa.”

”Tätä työtä pitää jaksaa tehdä”

Vaikka tupakointi on vähentynyt paljon, tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö on yhä merkittävä kansanterveysongelma.

”Noin 4000 suomalaista kuolee edelleen vuosittain tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön seurauksena. Niistä aiheutuvat sairaudet myös rasittavat sote-järjestelmää huomattavasti.”

Puskan mukaan savutonta ja nikotiinitonta Suomea ei saavuteta yhdellä toimenpiteellä, vaan keskeistä on prosessin jatkuminen.

”Tätä työtä pitää jaksaa tehdä. On muistettava, että kehitys kulkee aaltoillen ja joskus tulee takapakkeja. Emme saa herpaantua ja antaa tupakka- ja nikotiiniteollisuuden vaikuttaa.”

Suuri merkitys on väestön mielipiteellä

Suomen etuna on, että tupakkapolitiikan tukena on pitkään ollut tutkimustieto ja seuranta, jonka mallit luotiin jo Pohjois-Karjala-projektissa.

”Meillä on luotettavaa tietoa tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä 50 vuoden ajalta. Jatkuvasti opitaan lisää, ja tietoa voidaan hyödyntää tupakkapolitiikan edistämisessä.”

Puska toteaa, että erityisen suuri merkitys on väestön mielipiteellä. Nikotiinin haittoja on syytä pitää esillä, sillä tupakka- ja nikotiiniteollisuus markkinoi uusia tuotteitaan ”terveellisempänä” vaihtoehtona savukkeille.

”On tärkeää ehdottaa uusia näyttöön perustuvia toimenpiteitä tupakkalakiin, mutta lait päätetään eduskunnassa, jossa kuunnellaan äänestäjien mielipidettä.”


Kuva: Jouni Harala

Professori Pekka Puska (LKT, VTM) on työskennellyt lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä, kuten:

  • Pohjois-Karjala-projektin johtajana 1972–1997
  • WHO:n kroonisten tautien ehkäisyn ja terveyden edistämisen johtajana 2001–2003
  • Kansanterveyslaitoksen pääjohtajana 2003–2008
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajana 2009–2013
  • WHO:n tupakkakonvention globaalin vaikutusarvioinnin asiantuntijaryhmän puheenjohtajana 2015–2016
  • Suomen ASH:n puheenjohtajana vuodesta 2015

Puska on myös saanut useita kansainvälisiä ja kotimaisia huomionosoituksia, kuten WHO:n terveyskasvatuspalkinnon (1991) ja pohjoismaisen kansanterveyspalkinnon (2005).