Ville Nurminen räppää päihteettömyyden puolesta

Räppäri Ville Nurminen tekee rankasta taustastaan musiikkia ja kertoo nuorille rehellisesti siitä, mitä päihteidenkäyttö saa aikaan. ”Kun itse olin koulussa, kukaan ei tullut kertomaan kokemuksistaan”, räppäri sanoo.

Mä palaan ajatuksissani baarin tiskiin / muistan miten kaljan kyytipojaksi tarvin viskii / pääsin pari tuntia sitten vast pois putkasta.

Sanoitukset ovat Ville Nurmisen tuoreesta kappaleesta ja ne kumpuavat hänen omasta taustastaan.  Kappaleen Nurminen on säveltänyt marraskuussa järjestettävän Ehkäisevän päihdetyön viikon kampanjakappaleeksi.

Kampanjaan oli Nurmisen mukaan luontevaa lähteä, sillä hänen mielestään päihteiden käytön ehkäisyyn pitäisi panostaa lisää.

”Kouluissa, nuorisotaloilla ja lastensuojelulaitoksissa pitäisi käydä enemmän kokemusasiantuntijoita puhumassa. Ei kauheasti auta, jos näytetään pelkkiä kalvoja. Itseeni olisi aikoinaan purrut paremmin se, että joku olisi kertonut omasta elämästään.”

Muistan, että oli tupakast ja nuuskast kalvoja / mut silti niitä käytettiin ku ei ollu kukaan valvomas.

Ville Nurminen, 31, on itse kokenut koulukiusaamista, asunut lastenkodissa ja kamppaillut alkoholiongelman kanssa. Kiusaaminen alkoi heti, kun Nurminen meni ensimmäiselle luokalle. Hän kertoo olleensa muita pyöreämpi lapsi, jolla ei ollut kovin hienoja vaatteita.

Kiusaaminen poiki lisää vaikeuksia. Kahdeksan tai yhdeksän vanhana Nurminen sijoitettiin lastenkotiin, jossa hän asui täysi-ikäiseksi saakka.

”Lastenkotiin päädyin oman käytökseni takia. Varastelin, lintsasin koulusta, tappelin ja rikoin paikkoja.”

Alkoholia Nurminen kokeili ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, mutta juominen lähti toden teolla käsistä vasta lastenkotivuosien jälkeen. Räppäri kertoo eläneensä seitsemän vuotta alkoholinhuuruista elämää.

”Olin tosi pohjalla. Rahaa ei koskaan ollut mihinkään ja aina piti lainata kavereilta.”

Kun Nurminen oli 25-vuotias, viina oli jo kolmesti miltei tappanut hänet. Promillet veressä olivat pahimmillaan nousseet niin korkeiksi, että eloonjääminen oli ihme. Nurminen oli myös yrittänyt itsemurhaa ajamalla auton tahallaan ojaan.

Hyppäsin autoo käänsin rattii, toivoin et kuolen ojaa tääl / heräsin sairaalasta vaipat jalas sekavana / pelkäsin etten pysty itseäni enää pelastamaan.

Lopulta Nurminen sai tarpeekseen ja päätti lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Hän jätti taakseen vanhat kaverit ja muutti uudelle paikkakunnalle.

”Aloin keskittyä siihen, mitä haluan tehdä, kuka haluan olla ja keitä haluan ympärilleni. Viidessä vuodessa vuodessa saavutin kaiken, mitä listalleni kirjoitin. Omalla asenteella on paljon vaikutusta.”

Nykyään Nurminen tekee ehkäisevää päihdetyötä musiikillaan ja kokemuksistaan puhumalla. Yökerhojen ja klubien sijaan hän keikkailee esimerkiksi kouluissa, lastensuojelulaitoksissa ja mielenterveys- sekä päihdeyksiköissä.

”Puhun rehellisesti siitä, mitä päihteet mulle aiheuttivat. Niistä koitui pelkkää pahaa, en muista yhtään hyvää juttua. Kerron nuorille esimerkiksi, mitä kaikkea muuta voi tehdä päihteisiin menevällä rahalla. Itse matkustan monta kertaa vuodessa sillä rahalla, jonka ennen join ja poltin.”

Palkitsevinta Nurmisen mielestä on palaute, jota hän keikoistaan saa sekä nuorilta että heidän vanhemmiltaan. Palautteiden perusteella moni nuori on saanut voimaa hänen kappaleistaan tai muuttanut ajatteluaan hänen tarinansa ansiosta.

”Kerran lastensuojelulaitoksessa olevan tytön vanhemmat kertoivat, että tytön käytös muuttui ja hän pääsi kotiin.”

Nykyään Nurminen tuntee itsensä onnelliseksi:

Tänää mul on hyvä fiilis eikä demonit päässä riivaa / päihteet oli tappaa mut, ne ei mua enää ikin saa / nyt elän ilman niitä ja pystyn mihin vaan.

Teksti: Tea Kalska
Kuva: Joni Villanen

Katso Ville Nurmisen tuoreen kappaleen video.

Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 5.-11.11. Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto ja viikon koordinoinnista vastaa EHYT ry yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin päihdetyön kanssa.