Tupakka on myrkkyä ympäristölle tuhansin tavoin – muovin osuus pienenee tulevaisuudessa

Tupakan viljelyllä ja tupakoinnilla on yllättävän monenlaisia ympäristövaikutuksia. Mikäli Euroopan parlamentin kanta säilyy, EU on sisällyttämässä direktiiviinsä muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä tupakantumpit. Tämä tarkoittaa, että valmistajien on vähennettävä tupakantumppien sisältämää muovia ja vastattava tumppien jätteenhuoltokustannuksiin.

Kuvassa thaimaalainen nainen poimii tupakkaa pellolla paljain käsin. Näin syntyvät käsintehdyt thaimaalaiset laatusavukkeet.

Nainen on yksi maailman 17 miljoonasta ihmisestä, jotka työskentelevät tupakan viljelyn parissa. Noin 90 prosenttia viljelystä tapahtuu kehitysmaissa. Tupakka poimitaan käsin, ja suuri osa poimijoista on naisia tai lapsia. Poimijat altistuvat nikotiinimyrkytykselle, joka kehittyy, kun kasvien nikotiini imeytyy ihon läpi.

He kärsivät myös vahvojen torjunta-aineiden vaikutuksista. ”Tupakkaa eivät koske samat tuoteturvallisuus- ja torjunta-ainesäädökset kuin ruokaa, joten torjunta-aineina voidaan käyttää vahvempia myrkkyjä kuin elintarvikkeissa”, toteaa meppi Sirpa Pietikäinen.

Tupakkaa eivät koske samat tuoteturvallisuus- ja torjunta-ainesäädökset kuin ruokaa.

Tupakan viljely vie viljelymaata syötäviltä kasveilta ja vaatii keinokastelua ja kuljetuksia, jotka kuluttavat runsaasti vettä ja energiaa. Tupakkakasvin prosessointi eli kuivaaminen ja kovettaminen kuluttaa paljon energiaa, joka tuotetaan yleensä joko hiiltä tai puuta polttamalla. Näin tupakan viljely tuhoaa sademetsiä ja kiihdyttää osaltaan ilmastonmuutosta.

Lontoolaisen Imperial Collegen tutkijat ovat laskeneet, että tupakan viljelystä aiheutuu noin 0,2 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. He esittelivät raporttinsa lokakuun alussa Genevessä pidetyssä Maailman terveysjärjestö WHO:n tupakkakonferenssissa.

Tutkijat laskivat myös, että ihminen, joka polttaa askin eli 20 savuketta päivässä 50 vuoden ajan, aiheuttaa tupakoinnillaan 1,4 miljoonan litran vedenkulutuksen.

Maailman ahkerimpia tupakoitsijoita ovat kiinalaiset. Kiinassa myös viljellään paljon tupakkaa. Samaan aikaan kun 134 miljoonaa kiinalaista on aliravittuja ja maa kärsii vesipulasta, tupakan viljelyyn käytetään 1,5 miljoonaa hehtaaria viljelypinta-alaa ja huomattava määrä vettä.

EU aikoo rajoittaa tupakan sisältämän muovin määrää

Tupakan ympäristövaikutuksilta ei säästytä Suomessakaan. Kun savuke palaa harmaana syyspäivänä suomalaisen koulun nurkalla tai työpaikan pihalla, jää jäljelle mitätön tumppi, joka edustaa kuitenkin maailman yleisintä roskaa. Jos se heitetään maahan, se voi päätyä lintujen ravinnoksi tai pesänrakennusaineeksi tai hajota kastuessaan möhnäksi, joka levittää ympäristöön muun muassa lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia sekä yhtä viime aikojen puhutuimmista ympäristön saastuttajista, mikromuovia.

”Moni ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että tupakassa on muovia, koska se on niin paperinoloinen tuote”, Pietikäinen pohtii.

Mikromuovi kulkeutuu maahan heitetyistä tumpeista yleisesti viemäreiden kautta vesistöihin ja sieltä planktonia syövien eliöiden kautta lopulta ihmisiin tai eläimiin.

Pietikäinen on jäsen Euroopan parlamentin ENVI-valiokunnassa, jonka toimialaan kuuluvat ympäristöasiat. Hän on osallistunut muun muassa EU:n kertakäyttömuovien ympäristövaikutuksen vähentämistä koskevan direktiivin valmisteluun. Lokakuun alkupuolella valiokunta äänesti sen puolesta, että tupakantumppien sisältämän muovin määrää rajoitetaan asteittain vuoteen 2030 mennessä. Valiokunnan kanta vahvistettiin parlamentin täysistunnon äänestyksessä 24.10.

”Moni ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että tupakassa on muovia, koska se on niin paperinoloinen tuote.”

Tupakkateollisuus halutaan myös saattaa vastuuseen tumppien keräämisestä ja käsittelystä tuottajavastuun periaatteen mukaisesti. ”Euroopan parlamentti haluaa tupakkayhtiöiden vastaavan tuotteistaan aiheutuvista jätteenkeruukuluista. Jos poliittista tahtoa löytyy myös jäsenmaista, niin ei ole ongelma tehdä sellaista säädöstä. Mutta onnistutaanko kierrätysvelvollisuus tai keräysvelvollisuus toteuttamaan käytännössä?” Pietikäinen pohtii.

Tupakkayhtiöiltä voitaisiin toki vaatia, että ne korvaisivat kaikki markkinoilla olevat savukkeiden filtterit kokonaan muovittomilla filttereillä. ”Siihen ei ole kuitenkaan päädytty, kun on ajateltu, että tupakointi on auringonlaskun ala”, Pietikäinen selittää.

Tupakoinnin ajatellaan loppuvan pian kokonaan, jolloin myös tumpeista johtuva ympäristöongelma poistuu. Eri EU-maat ovat asettaneet tupakoinnin loppumiselle erilaisia aikarajoja. Suomen tavoite, tupakoinnin loppuminen vuoteen 2030 mennessä, on kirjattu lakiin.

Pietikäisen mielestä tupakkayhtiöiltä voisi silti vaatia muovittomien savukkeiden kehittämistä, koska se nostaisi savukkeiden hintaa ja vähentäisi sitä kautta tupakointia.

Lontoolaisen Imperial Collegen tutkijat ehdottavat lisäksi, että tupakan ympäristövaikutukset hinnoiteltaisiin savukkeiden hintaan.

Tupakoinnin terveyshaitat enemmän esillä

Tupakan ympäristöhaitoista ei keskustella Pietikäisen mukaan EU-piireissä yhtä paljon kuin terveyshaitoista. Ympäristöhaittoja pidetään toissijaisina tupakoinnin terveyshaittojen rinnalla. Sama koskee Pietikäisen mukaan esimerkiksi lääkkeitä. ”Lääkkeiden turvallisuus on ollut voimakkaammin esillä, jolloin ei puhuta lääkepakkauksien sisältämästä muovista ja sen kierrätyksestä. Lääkkeissä uudelleenkäytettävä lasipurkki olisi paljon ekologisempi. ”

Pietikäinen löytää ”tupakkatarinasta” yhtäläisyyksiä siihen, miten nyt keskustellaan ilmastonmuutoksesta.

”Tupakkayhtiöt tiesivät syöpävaikutuksesta, mutta tekivät omia tutkimuksiaan, joissa se kiellettiin. Samoin öljyteollisuus on rahoittanut ja rahoittaa vieläkin tutkimusta, jossa epäillään ilmastonmuutoksen olemassaoloa ja sitä, onko se ihmisen aiheuttamaa”, Pietikäinen sanoo.

Tupakasta voisi hänen mukaansa oppia myös, miten asia ratkaistaan.

”Valistus on toki tärkeää, mutta eniten on saavutettu, kun tupakan myymistä nuorille on rajoitettu. Ilmastonmuutoskaan ei hoidu vain kansanvalistuksella ja vapaehtoisilla toimilla, vaan rajoittamalla. Niin, että sanotaan, että fossiilisia polttoaineita ei saa käyttää tietyn aikarajan jälkeen”, Pietikäinen toteaa.

Teksti: Tuula Toivio