Carmen Pekkarinen poimi kymmenen tuhatta tumppia alle kuukaudessa

Se tapahtui Suomen luonnon päivänä, lauantaina 25. elokuuta. Espoolainen Carmen Pekkarinen noukki maasta tupakantumpin numero 10 000. Niin monta tumppia hän oli luvannut kerätä kotikulmiltaan elokuun aikana. Todisteena toimii noin 50-litrainen saavi täynnä myrkyllistä jätettä, maailman yleisintä roskaa.

Tavoite tuli täyteen etuajassa, sillä kerättävästä materiaalista ei todellakaan ollut pulaa.

”Niitä lojuu kaikkialla”, Pekkarinen puuskahtaa ja osoittaa kyltillä merkittyä tupakkapaikkaa Sellon kirjaston edessä. Tupakkapaikalla on suuri tuhka-astia roska-astian kyljessä, mutta silti maassa makaa 26 tupakantumppia muutaman metrin säteellä.

Pekkarinen teki tarkkaa työtä paitsi kerätessään, myös tumppeja laskiessaan. Välillä hän sekosi laskuissa ja päivän saaliin laskeminen oli aloitettava muutaman kerran uudelleen alusta.

Innoituksen tempaukselleen Pekkarinen sai luettuaan artikkelin uusiseelantilaisesta naisesta, joka keräsi saman määrän tumppeja rannalta. Pekkarinen on kerännyt tumppeja ennenkin, aina koiraa ulkoiluttaessaan viimeisten kahden vuoden ajan.

”Ajattelin, että kun kerran kerään koirankakkaa roskapussiin, voin samalla kerätä tupakantumppejakin”, Pekkarinen kertoo.

Hän aikoo myös jatkaa harrastustaan, mutta heittää jatkossa tumpit saman tien lähimpään roskikseen. Pekkarinen kannustaa muitakin poimimaan, jos ei kymmentä tuhatta, niin vaikkapa kymmenen tumppia kerrallaan.

 

Pekkarinen on muuttanut Suomeen Kanadasta lähes 20 vuotta sitten. Tänne hänet toivat suomalaiset juuret: hänen isoisoisänsä oli suomalainen. ”Minun piti olla täällä vain puoli vuotta, mutta jäin, koska minusta tuntui, että kuulun tänne. Täällä voi olla oma itsensä”, Pekkarinen sanoo.

Hän vierailee säännöllisesti Kanadassa. Siellä tumpit ovat samanlainen vitsaus kuin Suomessakin. Pekkarinen näkee tumppeja kaikkialla, esimerkiksi lomamatkalla Islantiin häntä häiritsivät kauniin luonnon keskeltä pilkistäneet tumpit.

Mikä tumpeissa sitten kiehtoo ja kauhistuttaa?

”Ne eivät maadu ja ovat täynnä kemikaaleja. Kun ne kastuvat, kemikaalit vuotavat ympäriinsä. Niistä kärsivät niin Espoonjoen kalat kuin linnutkin”, Pekkarinen sanoo.

Tupakantumpit on valmistettu selluloosa-asetaatista. WHO:n viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan tumppiin voi imeytyä tupakasta peräti 7 000:tta erilaista kemikaalia, joista osa on suoraan ympäristölle vaarallisia, kuten raskasmetalli, nikotiini, lyijy ja arsenikki.

Pekkarinen suuttui toden teolla, kun hän luki alkukesästä uutisen pienestä koppelon eli naarasmetson poikasesta, joka kuoli syötyään tupakantumpin. Filtteri oli eläintenhoitajan arvion mukaan hiljalleen imenyt nestettä poikasen ravinnosta ja täyttänyt linnun vatsan.

”Kuinka monta sataa lintua kuolee vuosittain samasta syystä?” Pekkarinen kysyy. ”Linnut käyttävät tumppeja myös pesän rakentamiseen. Tupakantumpit eivät kuulu luontoon”, Pekkarinen toteaa.

 

Tupakoitsijoita vastaan Pekkarisella ei sinänsä ole mitään, vaikkei hän tupakoinnista pidäkään. Hänen mielestään tupakoitsijat saisivat vain ottaa enemmän vastuuta roskaamisesta, ja tupakkayhtiöiden pitäisi osallistua siivoamiseen.

Mukana kuljetettavien miniroskisten hän näkisi mielellään yleistyvän. Tupakantumppeja voisi myös kierrättää, Pekkarinen visioi.

”Yhdysvalloissa toimii TerraCycle-niminen yritys, joka kierrättää myrkyllistä jätettä. Mikseivät yhtä hyvin tupakantumpit voisi sopia kierrrätykseen”, Pekkarinen pohtii.

Pekkarisen harrastuksesta ja muiden keräilijöiden työstä voi lukea lisää Facebookista.

teksti: Tuula Toivio
kuvat: Carmen Pekkarinen